Sain Paksun Perhosen blogista haasteen kertoa kolme hyvää asiaa kropastani. Meille painonpudottajille tämä on haasteellista, mutta minä olen päättänyt rakastaa itseäni ja näen kropassani paljon hyvää.
1) Hiukset on naisen kruunu ja niin se taitaa olla minullakin. Niistä tulee välillä kehuja.
2) Vyötärö. Siis mulla on näiden lylleröiden alla se olemassa! Kyllä tämän kurvikkuuden näkee jo vähän nytkin, kun osa lylleröistä on poistunut. Vyötärölle nämä mun läskit ei muutenkaan ihan ensimmäiseksi kerääntyneet. Tästä kropan muodosta normaali painossakin on ongelmansa, kun barbivyötärolle ole vaikea löytää sopivia housuja. Silti se on aika kivan näköistä, kun on kivat vaatteet päällä.Parasta on kuitenkin, että mä tiedän, että tuolla jossain on olemassa se vyötärö. Mulla on hyvä aihio!
3) Pituus. Koska en ole ihan pieni, olen saanut tämän painoni kanssa aika paljon "anteeksi".
Haastan kisaan mukaan Carolin, Päärynän ja Norma Joen. Jos olette tämän jo aiemmin tehneeet, niin unohtakaa juttu. Eikä tätä muutenkaan tarvitse tietty tehdä.
En mä tällä hetkellä osaa muutenkaan vartaloani vihata, vaikka jonkun kovin laihan ihmisen mielestä olen kamala pullero. Mutta pakko sanoa, että kyllä noissa vaatekaupoissa on ihan eri fiilis kierrellä, kun voi käydä muuallakin kuin isojen tyttöjen osastolla. Kuten moni muukin on kirjoittanut, kiva ostaa vaatteita, kun voi valita eikä ole pakko ostaa sitä ainoaa joka mahtuu päälle.
Pitäisiköhän jossain vaiheessa kirjoittaa seksistä? Monella palstallahan saa lukea kuinka mahdotonta lihavien seksi on ja kuinka lihavan kanssa menee halut. Pistetään harkintaan, jos tämä aihe kiinnostaa.
Sarah
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
4 kommenttia:
Hei kiitos tästä! Haaste otettu vastaan :)
Samoin! Kiitos haasteesta, se on otettu nyt vastaan :)
Olen kateellinen omakuvastasi😉. Ihanaa kun edes joku ylipainoinen näkee itsessään olevan hyvän!
Minä olen myös pohtinut viimeaikoina tuosta seksistä kirjoittamisesta, mutta täytyy sulatella vielä😉
Olen yrittänyt miettiä mistä olen saanut aika positiivisen asenteen elämään ja myös vartalooni. Lapsena minua vanhempi moitti ulkonäöstä ja sanoi usein minun olevan ruma. Silloin olin vielä hyvin hoikka ja kuvista jälkikäteen katsottuna oikein söpö lapsi.
Teini-iässä aloin päästä alistavasta kodistani eroon ja itsetunto kasvoi humauksessa. Jonkun mielestä minulla ei pitäisi olla mitään tyytyväisyyttä, mutta minä en enää ikinä anna kenenkään alistaa itseäni. Ei edes rumaksi tai läskiksi haukkumalla.
Lähetä kommentti