maanantai 4. elokuuta 2014

Ruuan ajatteleminen

En ole päässyt itseni kanssa selvyyteen, onko liika ruuan ajatteleminen ongelma vai hyvä juttu.

Jos minulla on kiire, en ajattele ruokaa koko ajan. Hyvä. Mutta. Sitten kiireessä syön väärin. Menee liikaa eineksiin ja liian pitkiin taukoihin. Sitten pitää itseään kiireen ja stressin keskellä palkita. Ruualla ja jollain epäterveellisellä.

Jos mulla on aikaa, ajattelen heti aamusta ruokaa. Aamiaisen jälkeen ajattelen ruokaa ja lounaan jälkeen ajattelen iltaruokaa. Ihan kuin mun elämässä ei muuta olisi. Hoen itselleni, että mun on syötävä puolen päivän aikaa tai iltasyömiset menee sitten ihan päin peetä. Mietin, että mitä ottaisin välipalaksi ja mietin jo viikonlopun karkkipäivää.

Talvella tämä homma oli jotenkin hanskassa. Keväällä oli tuota kiireosiota ihan liikaa ja nyt kesällä olen helteen pehmentämine aivoineni ihan sekaisin.

Tätä blogia kirjoittaessa ja muita lukiessa huomaa asioita. Tätä kirjoittaessa tajusin, että mun pitää suunnitella syömiset hyvin ja riittävän ajoissa. Joskus aikoinaan mulla oli kahden viikon ruokalista ja söin sen mukaan. Toki joskus joutui tekemään lennossa muutoksia. Nyt vaan on ollut ongelmana, että olen mieheni kautta oppinut kautta systeemin, että sitten lounaan aikaan aletaan miettimään, että mitä syötäisiin. Mitään ei ole päätetty aiemmin, vaan kotiin on kerätty kasa ruokatarvikkeita. Onneksi ollaan päästy siitä, että lounasaikaan lähdetään kauppaan ostamaan sitä ruokaa ja pahimmillaan iltapäivästä uudelleen illan ruokaa.

Mieheni ei ole kovin suunnitelmallinen ja minä olen. Ilman suunnitelmia en saa mitään aikaiseksi. Nyt huomaan, että  ilman selkeää suunnitelmaa riittävän ajoissa, mä en saa mitään aikaan. Nyt korvienvälinen kovalevy käy liian kuumana syömisen suhteen, kun ei ole täysin selvää mitä syödään.

Päätökseni on, että mä päätän jatkossa kerrallaan viikon ruuat (lounaat, päivilliset, aamupalat ja jossain määrin välipalatkin). Mieheni on kaikkiruokainen eikä hänen intohimonsa ole ruoka. Hän syö kiltisti kaiken mitä eteen kantaa. Arvostaa terveellistä ruokaa. Ainoa ongelma on perheen teini. Hän ei tykkää kasviksista, mutta on nyt alkanut arvostaa einesten sijaan itsetehtyä ruokaakin. Pitää siis ottaa hänet huomioon syömisissä. Taidan tänään käyttää aikaa siihen, että suunnittelen loppuviikon ruuat. Ei tarvitse miettiä mitä on tulossa, kun on päätös tehty.

Välillä sitä tajuaa käytännössä, että miksi tätä elämänhallintablogia oikein pitää. Tässä kristallisoituu omat ajatukset.

Kiitos, kun taas jaksoitte lukea tätä tajunnanvirtaani. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Sarah

6 kommenttia:

Päärynä kirjoitti...

Kyllä! Blogi auttaa selventämään omia ajatuksia myös itselle, jonkilainen terapeutti siis ;).

Mullahan on selkeä "ruokavalio-ohjelma" ts. syön samaantyyliin joka päivä, joten en joudu miettimään mitä ruokaa laittaisin ja sillä tavalla ruoka ei sitten ole mielessä niin paljon. Mutta mulle käy ihan samalla tavalla kuin kirjoitit alussa, että jos ruokaa ei mieti, se unohtuu jopa liian pitkäksi aikaa ja sitten iskeekin tosi nälkä, jolloin ei tee aina niitä järkevimpiä ruokavalintoja. Siksi minulle sopiikin parhaiten, että ruokailut ovat tiukasti aikataulutettu ja suunniteltu, jolloin muistaa syödä, mutta ruuat on kohtuullisen vähän mielessä ;).

Unknown kirjoitti...

Mä yritän nyt suunnitella ruuat hyvin, mutta haluan saada sen lisäksi ruokailuun nautintoa. Haluan syödä hyvää ja herkullista ruokaa. Kyllästyn ruokiin kovin helposti. Jos syön samantapaisia ruokia liikaa ja tulee tuo kyllästyminen,niin sitten voin sortua vääriin juttuihin.

Pitäisi myös keksiä lisää herkullisia, mutta keveitä jälkkäreitä.

Iiris kirjoitti...

Sun blogi on hyvä, just sopivan analysoiva. Itku mulle tuli kun lainasit kommenttiani Katjan blogista, kun muistelin sitä vaatekomerossa istumista niiden ranskanleipien ja mehujen kanssa:(

Mut tuosta ruokajutusta. Meillä lasten myötä on päädytty käymään ruokakaupassa n. kerran viikossa. Teemme listan etukäteen (käymme pääasiassa Lidlissä, jolloin lista pohjautuu sen viikon tarjouksiin). En tee varsinaista ruokalistaa, mutta raaka-aineet on kaupassa ja niitä sitten varioiden. Usein teen viikonloppuna alkuviikon ruoat valmiiksi ja loppuviikosta sitten "tähteistä" ja mitä jääkaapista löytyy. Olen tosi tyytyväinen siihen, että otimme tämän tavan käyttöön. Rahaa on säästynyt ja toisaalta myös ruokavaliota on helpompi ylläpitää:)

Unknown kirjoitti...

Iiris, sun kirjoitus Katjan blogissa oli niin pysäyttävä, että aloin pohtia vähän syvemmin omaakin syömistäni.

Meilläkin oli keväällä onnistuneesti käytössä juurikin tuo Lidl:ssä ja korkeintaan tuoretuotteita välissä muualta systeemi. Käytiin jopa harvemmin kuin kerran viikossa. Suurin osa ruuasta menee pakasteeseen.

Kesällä systeemi katosi lomailun suhteen, mutta nyt taas aloitettiin. Säästää paljon rahaakin.

Mulle sekään ei silti riitä, kun joudun yleensä itse pohtimaan nämä sapuskat kuitenkin ja se vie liikaa ajatuksia ruuasta. Tämän viikon ruokalista on nyt toiminut. Toki olen vaihdellut sapuskojen paikkaa ja esim. tänään syönkin eilisen kaalisopan lopun lounaaksi.

Meillä on myös joskus ollut se pakastimen käyttö vähän huonoa. Eli sinne jää pohjille liikaa ruokia. Yritän nyt tehostaa kiertoa.

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Eikös Dr Phil ole todennut, että jos jokin asia häiritsee itseä, omaa elämää, arjen elämistä, se ei ole "normaalia".
Muitta jos ei haittaa, mitä väliä sillä sitten on?
Itse mietin ainakin ruokaa ja suunnittelen syömisiä koko ajan. Mitä sitten? Keneltä se on pois? Se ei haittaa minua eikä ketään muutakaan :)

Unknown kirjoitti...

Kilokiukuttelija, olet ihan oikeassa. Mulla tosiaan kävi niin, että aluksi tuo ruuan ajattelu ja suunnittelu oli kivaa. Prioriteeteissa se oli todella korkealla.

Nyt vaan huomaan ihan liikaa itse käyttäväni siihen aikaa, kun olisi oikeasti muutakin ajateltavaa (tutkimustyö). Olen muutenkin ihminen, joka pitää suunnitelmista. Jos mulla ei ole mitään suunnitelmia, en saa mitään aikaan. Suunnitelmista saa motivaatiota. Toki mun suunnitelmat muuttuvat ja olen kuitenkin aika joustavakin. Mutta helpottaa, kun on joku pohja.

Nyt on menossa kolmas viikko suunnitelmallista syömistä. Vaaka kiittää ja rahapussi. Myös kierto pakkasessa on hyvää eli sinne ei nyt hautaudu ruokia moneksi vuodeksi.

Mutta tässäkin asiassa meidän jokaisen pitää löytää se oma tie. Omia tapoja ja kokeiluja on silti hyvä jakaa. Ne saattaa toimia jonkun toisenkin kohdalla.