Järisyttävää vitutusta

Ei, ei paino ole noussut. Painan edelleen alle 96 kiloa ja ennen viikonloppua taisi lukema oli 95,1.

Olen funtsinut elämää ja itseäni. Miettinyt oireita ja viime talven oireita. Silloin kävin lääkärillä pariin otteeseen. Keväällä olin vähän väsynyt. Kevätkesällä lihoin hetkessä 10 kiloa. Kaikki kilot tulivat keskivartalolle, vaikka ennen vatsa on ollut suhteessa aika pieni. Kesällä olen ollut alakuloinen ja välillä aivan raivona. Syksyllä alkoi flunssa, joka ei ole lähtenyt pois. Nyt on päällä ollut paha kylmä/kuuma-vaihe. Sitä oli myös viime talvena.

Kyllä. Nämä ovat vaihdevuosioireita. Ei tästä yli tai ali pääse. Järjellä tiedän ja ymmärrän, mutta ei se silti millään tavoilla tunnu estävän tätä järisyttävää vitutusta. Minne tahansa katsonkin tai mitä vaan teen, mua vituttaa. Oikeasti minulla on asiat todella hyvin. Silti olen aivan raivona. Olen kuitenkin suhteellisen hyvin käyttäytyvä aikuinen, joten raivon osaan piilottaa. Jos olisin enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, tämä kyllä huomattaisiin. Puoliso tietää ja ymmärtää, onneksi. Hän antaa minulle tilaa, enkä ole onneksi hänelle hirveästi kiukutellut.

Ensi viikolla menen lääkärin kanssa keskustelemaan hormonikorvaushoidosta. Olen asiasta aika lailla nyt lukenut ja näen, että se on mulle ainoa vaihtoehto. Koska kohtuni on poistettu, en tarvitse keltarauhashormonia vaan pelkkä estrogeeni riittää. Lukemani perusteella se on hyvä juttu. Nämä oireet ovat oikeasti pahat ja tätä on nyt kestänyt aika lailla. Kun sukua katsoo, niin ne oireet eivät jää viikkoihin tai kuukausiin, vaan tätä paskaa olisi tarjolla vuosia. Jos tämä meno jatkuu vuosia, kuristan miehen, suututan kaikki kaverit, lapset ehkä saattaisin säästää jossain äidintunteissa eikä minusta ole näiden yövalvomisten takia minkään työn tekijäksi. Jos olisin normaalissa työelämässä olisin sairaislomalla tai lataamossa hoidossa. Vähintään masennuslääkkeitä söisin.

Tämä  on erityisen huvittavaa, kun olen pitänyt muiden pms-oireita melkein kuvitelmana. Tai en ainakaan ole ymmärtänyt niitä. Nyt sitten saan kaameat vaihdevuosioireet.

Yöt valvon ja hikoilen. Minä, joka olen täälläkin avautunut siitä etten hikoile. Olen nyt pari kertaa käynyt saunassakin ja hiki virtaa sikana. Normaalisti menen saunaan enkä hikoile yhtään, ellei jonnekin joskus yksi tippa tule. Nyt hiki virtaa joka puolelle. Myös päivällä hikoilen ja hetken päästä palelen. Meinaan tukehtua kuumuuteen ja kun liikun liian vähissä vaatteissa hikoillen, saan flunssan. Flunssa ei lähde pois ja sitten taas särkee päätä. Helvetillinen kierre!

Tämä ongelma on nyt hoidettava ja sen jälkeen voin vähän taas funtsia tätä painonhallintaa. Mitään muutosta terveellisiin elintapoihini en ole tehnyt. Liikunta on tosin radikaalisti vähentynyt. Ulkoilen kyllä ja sitä voisi lisätä. Tästä tulee sitten tietysti mieleen vielä yksi vitutuksen aihe. Kun en liiku riittävästi, on lihakset lähteneet. Allit roikkuu ja polvi oireilee. Juuri kun olin saanut polven aika hyvään kuntoon.

Pakko lopettaa, etten kirjoita tänne enempää tästä vitutuksesta. Toivottavasti mulla on jatkossa jotain positiivisempaa kirjoitettavaa. Nyt luen muiden blogeja ja yritän hillitä tätä vitutusta.''

Kiukkuisin terveisin

Sarah

Alukulosta kiukkuun

On ollut kiirusta aika lailla, joten en ole täällä hengaillut.

Yleensä, kun olen täältä pois, paino nousee. Nyt ei ole noussut. Paino on pyörinyt tämän ajan 96 ja vähän yli. Tänään oli paino 95,9. Välillä raivostuttaa, ettei se ole mennyt alemmas. Mutta stressiin nähden ok lukema.

Flunssailu jatkuu edelleen enkä ole harrastanut liikuntaa. Jostain syystä se liikunta hankaloittaa eniten painonhallintaa. En vaan millään tahtoisi olla liikkumatta, sillä mun kroppa tarvitsee liikuntaa. Aiempi hyvä tulos painonpudotuksessa tuli ilman liikuntaa. Kun viime syksynä aloitin liikunnan, alkoi painon takkuilu. Nyt tahtoisin oikeasti alkaa liikkumaan kunnolla. Mutta sitten paukkaa taas flunssan oireet. Tukkoinen nenä lyö järkyttävän päänsäryn. Kun on päivästä noin 3 päivää vähintään järkyssä päänsäryssä, on vaan ollut pakko välttää liikuntaa.

Teen taas pian ihmistestin ja katson mitä tapahtuu, kun alan liikkua. Jos paino alkaa nousta, menetän varmaan hermot tyystin.

Huomaan, että mä olen aika kiukkuinen. Ehkä se on kuitenkin parimpi, kun olla masentunut? En ole mitenkään pitkään ollut masentunut, mutta jonkinlaista alakuloa on ollut ilmassa. Mua kiukuttaa tää nurinkurin kroppa.

Nyt alan lukea muiden blogeja, niin loppuu tämä itsessä rypeminen.

Siellä on muuten upea syyspäivä! Tänään mä lähden lenkille!

Terveisin

Sarah