maanantai 25. heinäkuuta 2016

Hiilariruoka ei oo mun juttu

Terve armaat kanssakulkijat pitkästä aikaa!

On ollut vähän stressiä, päättämättömyyttä ja sitä v****tusta. Vaaka on tullut käyttöön ja näyttää taas ihan järkyttäviä lukemia. Viikonloppuna liikuin, mutta söin myös leipää aika lailla. Paino oli 104,3 kiloa!!!!

En tajua oikeasti tätä. Syön enemmän ruokaympyrän mukaan kuin ennen. Lisäsin käskyn mukaan hiilareita. En pystynyt liikkumaan niin kovaa määrää kuin aiemmin (sairastelu). Mutta huomaan, että hiilarit tuo halun syödä niitä enemmän. Olen nyt samassa kierteessä kuin aiemmin ja sillä systeemillä tuli ne viimeiset kilot.

Pääkopassa olen tehnyt aikalailla hommia. Mietin milloin minulle tulee mielihaluja. Mietin myös muuta elämää. Pelkkä miettiminen ei kuitenkaan auta. 

On jotenkin hassua, että painonhallintaa käsketään tehdä rennosti. Pitää kuulemma tehdä yksi muutos kerrallaan. Olisin kyllä kovin kiinnostunut siitä, mikä hiton muutos minun pitää tehdä??? 

Tuosta ylemmästä saa käsityksen, että söisin kaikkea kaksin käsin, mutta oikeasti mun syömiset on varmasti keskivertoihmistä pienemmät. En syö epäterveellisesti edelleenkään. Nyt lähinnä mietin, että söinkö 4 vai 6 palaa päivässä leipää. Joo, tulee niistä kaloreita. Mutta perusta on muuten oikeasti täysin terveellinen.

Lisäsin aiemmin ravitsemusterapeutin ohjeen mukaan aamupalaa tuhdimmaksi ja muutenkin hiilareita. Minä vaan paisun paisumistani. Nyt on tullut monta kiloa nopeasti lisää. Tällä menolla mä lihon parisataa kiloiseksi.

Olen myös miettinyt mikä siinä mun aiemmassa painonhallinnassa oli toisin. Mitään oleellista eroa en oikein löydä, siksi korjaaminen on vaikeaa. Ainoastaan tämä viimeisin lihominen on selkeää. Se johtuu isommasta aamiaisesta ja selkeästi hiilareitten lisäämisestä.

Mutta koska en keksi muuta keinoa pysyä edes nykyisellä tasolla painossa, vähennän hiilareita. Saattaa olla, että syön ehkä puuroa jatkossakin. Mutta leivät jätän minimiin, pastat yms. 

Jos paino ei lähde alas, alan taas kuvaamaan kaiken syömäni. Teen sen järjestelmällisemmin ja analysoin viikkojen syömiset ja vertaan painoon. Jos homma ei suju, vien ne kuvat ammattilaisella katsottavaksi.

Nyt kuitenkin siis vähennän hiilareita ja alan myös liikkua entistä enemmän. 

Katsotaan mitä tapahtuu. Mutta muutos on tultava! Yritän myös kirjoitella tänne useammin. Pysyy tämä asia paremmin mielessä. Tavoitteet ei ole kadonneet minnekään. Mun seuraava tavoite on päästä nopeasti taas alle sadan kilon. Sen jälkeen iso tavoite on se 90 kilon ali pääseminen. Yli sen en tahdo enää koskaan. Mä huomaan kaikenlaisia ongelmia, kun olen tässä painossa.

Voimia meille kaikille!

Toivottaa

Sarah







tiistai 17. toukokuuta 2016

Vaatekauppa kellarissa ja nukkumisjuttuja

Moikka pitkästä aikaa!

Minulla ei ole sitä vaakaa käytössä, mutta pakko kertoa, ettei tämä homma ole mennyt toivottuun suuntaan. Kellaria siivotessa löysin säkin aiemmin isoksi jääneitä vaatteita ja nappasin niitä jokusen käyttööni. Farkut ei tahdo mahtua eikä moni muukaan kiva vaate. Tavallaan kiva, ettei tarvitse ostaa uusia läskivaatteita. Dr Phil tosin sanoo, että liian isot vaatteet pitäisi kiikuttaa talosta ulos välittömästi, kun ne ovat liian löysiä. Harmittaa tosi paljon, ettei tiettyjä kivoja vaatteita mahdu enää käyttämään.

Välillä ottaa pattiin järisyttävästi. Sitten masentaa. Nyt on hieman taas toivoa.

Olen tuon edellisen päivityksen jälkeen käytännössä ollut todella nuhainen koko ajan ja liikunnan olen joutunut jättämään kokonaan. Olen Patrik Borgin ohjeiden mukaan lisännyt lähinnä aamupalan kokoa. Nyt kyllä pystyn olemaan aamupäivän olemaan lounaaseen saakka syömättä välipalaa. Nyt vaan on tainnut käydä niin, että kaikki se kuukauden aikana syöty aamupala on jämähtänyt mun kroppaan.

Masennuksesta olen nyt rämpinyt eteenpäin ja eilen pystyin paremman fyysisen olo takia vihdoinkin harrastamaan liikuntaa. Jippii! 45 minuuttia kuntofillaroin. Olen myös fyysisesti muutenkin vähän aktiivisempi.

Olen miettinyt paljon liikunnan ja painonhallinnan yhteyttä. On kyllä tosiasia, että liikkumattomana laihdun helpommin. Se on niin monta kertaa kokeiltu. Mutta kun en tämän kroppani takia voi jättää liikuntaa. Mennään nyt tällä tiellä eli kyllä aion liikkua edelleen.

Olen miettinyt liikuntamuotoja. Mun pitäisi ehkä siirtyä tekemään pitkiä lenkkejä, mutta paremmalla teholla. Koiran kanssa kävelystä tulee aika hidasta. Sauvakävely on kivaa ja tehokasta, mutta koiran kanssa ei oikein onnistu, ellei puoliso ole lenkillä mukana. Ilman koiraa tuntuu tyhmältä lähteä lenkille ja siitä tulee huono omatunto. Koira niin mielellään tulisi aina lenkille mukaan.

Mulla on selkeästi turvotusta. En vaan enää tahtoisi tilanteeseen, jossa kävelenkin kuin ankka sen turvotuksen takia. Välillä mulla on ollut närästystä, joka mulle oli ennen ihan jokapäiväistä, mutta katosi tyystin moneksi vuodeksi. Vatsapömppö ärsyttää ylikaiken ja takaisin tulleet kaksi selkämakkaraa. Mä olin tässä välillä jo lähes ilman niitä makkaroita. Pahinta on kuitenkin fyysinen olo. Turvotus, närästys ja ilmavaivat. No, onneksi ilmavaivat on vähän taas vähenneet.

Pahimmasta rypemisestä olen tosiaan kuitenkin taas valoisammalla puolelle. Vähän on nuha helpottanut pahimmasta ja jaksaa taas ajatella positiivisestikin. Olen lisännyt kontrollia herkuista. En siis oikeasti herkuttele jatkuvasti ja kaksin käsin. Mutta sellaisia pieniä tarkennuksia. Eilen aloitin liikunnan, kuten jo mainitsinkin. Päätin nyt vähän pienentää aamiaista, mutta kun liikuntaa lisään reippaammin, niin sitten sitä taas tarpeen mukaan.

Jo viime kerralla kaipasin muutoksia ruokavalioon ja kana etenkin kyllästytti. Kana kyllästyttää edelleenkin, mutta niin moni muukin ruoka. Pitää yrittää löytää hyviä uusia makuja ja tehdä joskus vaikka ihan ohjeenkin mukaan ruokaa (haasteellista tämmöiselle teeseomastapäästä-kokille). Ruuanlaitto saisi muuttua iloksi taas. Ei ole kiva rapata ruokaa vaan tarjolle vauhdilla. Vähemmän, mutta parempaa.

En yksinkertaisesti tällä hetkellä uskalla lisätä mitenkään merkittävästi hiilareitten määrää, kun ne just jämähtää mulla kroppaan hiiskatin taikinamaiseksi ihoksi. Se iho on sitten tiellä, kun yritän tehdä jotain.

Ai niin. Patrik Borg kirjoittaa jonkin verran myös kahvista sekä unesta. Moni artikkeli on maininnut painonhallinnalle hyvän yöunen tärkeydestä. Mä olen nyt kokonaiset kaksi päivää tehnyt muutoksia unisysteemeihin. Mähän käytännössä olen nukkunut 6 tuntia yössä ja senkin usein parissa pätkässä. Aamusta sitten vaan katselen aamutv:tä ja surffaan netissä zombina. Yritän toimia niin, että sänkyyn menen vain nukkumaan. Kirjaa saan kyllä lukea. Yleensä sillä tulee uni. Radikaalein juttu on se, että mä en anna itseni katsoa aamutv:tä sängyssä enkä surffata netissä aamullakaan. Mun pitää nousta ja ryhtyä aamutoimiin. Lehteä lukiessa ja aamupalaa nauttiessa saan katsoa sitten aamutv:tä. Muutenkin yritän sitkeästi opettaa itseäni hallitsemaan netissä surffaamista. On muuten helpommin sanottu kuin tehty. Mutta askel kerrallaan. Nyt olen oikeasti jalkeilla jo ajoissa. Veikkaan, että alan saamaan aikaan paljon enemmän kuin aiemmin. Käytäntö alkoi eilen ja kyllä sain aika lailla aikaan. Toki on otettava huomioon, että olen ollut sairaana viikkotolkulla aiemmin ja nyt tarmokkaampi.

Mutta oikein mukavaa kevättä kaikille. Mä yritän taas täälläkin hengailla, kun huomaan sen vaikuttavan positiivisesti painooni. Nyt sitten kurkkimaan mitä tässä meidän maailmassa on tapahtunut.

Sarah vuoristoradan jälkeen




maanantai 25. huhtikuuta 2016

Tän mä jo tiesinkin



Tämä tuli vaan mieleen tuota edellistä postausta kirjoittaessani. Monta työtä tehdään verkossa eli koneen kanssa. Miten sitä voisi tehdä tulevaisuudessa muuten kuin esimerkiksi seisomalla koneen ääressä?

Sarah

Elämä ilman vaakaa

Olin tuossa hetken aika kiireinen ja sen jälkeen lomailin. Nyt on taas aikaa kirjoittaa tännekin.

Mitäs minulle kuuluu? Oikeastaan ihan hyvää. Olen yrittänyt järjestellä elämääni niin, että siinä jäisi aikaa myös kivoille ja inspiroiville asioille. Olen myös pyrkimässä pois syyllisyydestä, kun teen jotain kivaa. Pakko myöntää, että tässä olen vasta matkalla. Suorittamisen paineita on edelleen enkä niistä varmasti täysin ikinä pääse. Mutta pienin päätöksin etenen.

Loma sekoitti tietysti painonhallintaa. Toisaalta kävelin uskomattomia määriä ja fillaroin kuntosalillakin ihan kohtuullisesti. Syöminen ei kuitenkaan mitenkään revennyt käsistä. Kotiin tultua olen taas alkanut totutella tähän päivärytmiin syömisenkin osalta. Liikuntaa on estänyt flunssailu ja reissuväsymys. Tänään aloitan taas fillaroinnin. Soutamisen aloitan vasta huomenna.

Noilla aktiivisuushärpäkkeillä olen huomannut, että semmoinen tasainen pitkin päivää tapahtuva pieni liikkuminenkin on merkityksellistä. Jouduin ennen lomaa istumaan useamman päivän tiiviisti koneen ääressä ja kyllä se teki tiukkaa kropalle. Kroppa kaipaa liikkumista. Nyt se onneksi on taas mahdollista.

Hassua puhua painonhalllinnasta, kun ei voi vedota vaakaan. En osaa sanoa mitä painan. Toivottavasti en loman jäljiltä ole ylittänyt sataa kiloa. Vaatteet kiristeli ennen lomaa sen koneen ääressä istumisen ja hiilareitten nostamisen takia. Ei tuo tilanne ole ainakaan pahemmaksi mennyt.

Aamiaista olen tukevoittanut selkeästi ja on nuo lounaatkin nyt olleet suurempia. Periaatteeni on tällä hetkellä, että aamiaisen jälkeen pitää pystyä pärjäämään lounaaseen ilman välipaloja. Voin syödä jos on nälkä, mutta se kertoo Patrik Borgin mukaan siitä, ettei aamiainen ole silloin ollut tarpeeksi riittävä. Iltapäivällä sitten pitääkin syödä niitä välipaloja.

Minulla on eräs kyläpaikka, jossa huomaan hotkivani herkut. Ei siellä niitä mielettömästi ole tarjolla, mutta olen jotenkin tottunut syömään kaiken tarjolle laitetun, sillä siellä on huomioitu ruokarajoitukseni (gluteeniton). Kun laihduin aiemmin, otin aina yhden tai kaksi herkkua (siis esim. marenkeja, piparia tms) ja ylipäätään päätin aina etukäteen mitä otan. Se on ollut viime ajat heikompaa. Olin ylpeä itsestäni, kun eilen otin vain kaksi marenkia ja pienen palan torttua. Jonkun nihilistin mielestä tuokin on liikaa, mutta ei eiliseen päivä sisältänyt niin paljon muuta ylimääräistä, joten nuo saatoin oikeasti syödä ihan hyvillä mielin.

Koska lomalla herkuttelin jonkin verran, jätin karkkipäivän suklaankin hankkimatta viime viikolta. Olen siitäkin ylpeä. Mutta tällä viikolla kyllä ehdottomasti nautin suklaani. Vielä en ole päättänyt, että mitä sitä ostaisi. Onhan tässä viikolla aikaa miettiä.

Tänään syön ainakin kanaa ja salaattia. Viime aikoina olen kyllä alkanut jo kyllästyä kanaan. Pitäisi keksiä joku uusi tapa valmistaa sitä. Olisiko antaa vinkkejä? 

Olen kuitenkin jotenkin kovin toiveikas tämän elämän suhteen. Haaveilen vähemmän löysästä kropasta toki edelleen, mutta näen nyt paljon kivojakin juttuja edessäni. Kaikki asiat ei liity siihen, että sitten kun laihdun niin sitten...

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille kanssakulkijoille!

Toivottaa

Sarah


keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Patrik Borgin luona

Olen lukenut hieman Patrik Borgin blogia Pöperöproffa. Kukahan se teistä ystäväiset tuolle sivulle linkkasi? Hänen juttunsa vaikuttivat semmoisilta järkeviltä ja sain varattua ajan hänen vastaanotolleen.

Kerroin hänelle perusasiat itsestäni ja tavoitteesta, ja että tahdon voida hyvin ja liikkua, mutta painonhallinta on tässä kokonaisuudessa osoittautunut vaikeaksi. Oli mielenkiintoista, ettei hän varsinaisesti ollut painostani kiinnostunut eikä paasannut siitä mitään. Kävimme läpi tyypilliset syömiset ja sitten liikuntapuolen. Tällä hetkellä liikun aika reippaasti, mutta minä olen vain turvonnut.

Patrik sanoi minulle sen mitä minulle on moni muukin sanonut. Syön liian vähän suhteessa liikuntaan ja kokooni. Etenkin hiilareita saan liian vähän. Aamiaista pitää lisätä eikä lounaskaan saisi olla kasviskeittopohjaista, jota olen paljon harrastanut. Ruokavalioni ja valinnat on järkeviä, mutta aamiaiselle pitää saada hiilareita, kuten myös lounaalle. Päivällistä ei ollut tarvetta muuttaa.

Toinen jännä juttu oli se, että saan antaa itselleni luvan syödä gluteenittoman pizzan ja sushia. Minun piti miettiä minkä juttujen syömisestä tulee syyllinen olo. Ei tämä tarkoita tietenkään kaksin käsin ja jatkuvasti niiden syömistä. Mutta mä saan syödä vailla syyllisyyttä noitakin. Itseasiassa mä olen syönyt sushia melkein kerran viikossa silloin, kun laihduin eniten. Nyt on vaan ollut jotenkin sellainen paniikki päällä, että luulee kaiken "väärän" syymisen olevan syy kiloihin.

Patrikin mielestä voisin myös heittää vaakan hiiteen.

Hän sanoi, että ennenkuin kerroin mitä syön, hän arvasi mistä on kyse. Kerroin sitä ennen siitä, etten  hikoile ja tietysti kuvasin miten laihtuminen vaikeutuu, kun aloin liikkua.

Mun pitää ottaa iisimmin. Välillä itsestä on tuntunut, että mitä enemmän teen töitä laihtumisen eteen, sitä enemmän lihon. Olen ollut tosi epätoivoinen. Olen pelännyt syömisen lisäämiseen lisäävän myös kiloja. Nyt kiloja on tullut, vaikkei syömistä ole lisännyt. Tää on ollut kaamea kauhunkierre.

Olin helpottunut uusista ohjeista. 

Mutta sitten alkoivat pelot. Samalla jotkut syömiset/juomiset menivät ehkä vähän överiksi ja sitten oli taas syyllinen olo. Pääsiäinen oli vähän huono hetki tehdä muutoksia. Mä olen rypenyt monta päivää äärimmäisen paskassa fiiliksessä, kun ennen pääsiäistä oli hyvä ja helpottunut olo. Eräs syy oli, että paino pomppasi yli sadan kilon. Taisi olla jotain 101.5 kiloa ellei enemmänkin. Ahdisti tosi paljon.

Söin tattarisämpylöitä yms. nostaakseni hiilarimäärää. Mä olen turvonnut ja vatsa ei voi hyvin. Nyt alkoi olla olo, joka mulla oli ennen aina. Kaikki paikat turvonneet ja ilmavaivat on kovat. Yli vuosi oli hyvää oloa, mutta nyt on yhtä kaamea olo, kuin edeltäneet vuodet (tai oikeastaan yli vuosikymmen). Nyt vasta tajuaa mikä ero on hyvässä ja huonossa olossa, kun sitä hyvää sai maistaa hetken.

Olen pohtinut asioita, kun olen käynyt tuolla aallonpohjalla ajatuksissani. Olen pohtinut myös elämäntapaani ja muita asioita. Asiat on periaatteessa ok, mutta teen liian paljon vääriä asioita. Asioita joista en nauti ja jotka vain vievät aikaani, mutta eivät anna tarpeeksi.

Jotkut asiat varmasti vielä hautuvat päätöksiksi, mutta jotain olen jo päättänyt. Tänään paino meni alle 100 kiloa ja päätin heivata sen vaakan pois käytöstä. Ehkä joskus kuukauden päästä menen sille seuraavan kerran, jos siltä tuntuu. Pakko piilottaa vaaka jonnekin. Toinen päätös on, että lisään aamiasta, mutta en lähde ihan hirvittävästi lisäämään hiilareita enkä varsinkaan syö mitään tattarisämpylöitä tms. Ne ei vaan sovi mulle. Joku yksittäinen sämpylä silloin tällöin voi olla ok riisikakun tilalta, mutta mun kroppa ei vaan kestä sitä kovin usein.

Hiilareita mun pitää saada, kun multa puuttuu kuntoilussa se räjähtävä voima. Mä jaksan kevyesti soutaa/fillaroida 1 h 20 minuuttia, mutta minuutti lujempaa ei onnistu. Mutta pitää ehkä vähän miettiä mistä mä hiilarit nappaan jatkossa. Hiilareita tarvitsen myös sen takia, ettei tuo Patrikin kertoma säästöliekki roihua.

Nyt pyrin lisäämään aamuruokailua. Aloitin jo syömällä kokonaisen purkillisen rahkaa, enkä puolikasta (tai vähemmän). Laitoin mukaan banaania ja sitten vakiotuotetta eli pellavansiemenrouhetta sekä vähän itsetekemääni hilloa. Mun pitäisi pärjätä lounaaseen saakka aamiaisen voimalla. Kokeilin lounaankin tuhdistamista, mutta homma ei pysynyt oikein hanskassa ja paino kipusi. Nyt tähtään siihen, että aamiainen on isompi. Jos homma sujuu eikä tule ongelmia, lisään lounaaseen jotain. Mutta ei kahta muutosta samalla kertaa.

Tänään näytti vaaka onneksi alle sata kiloa (kai 99,9) ja vaaka lähtee tosiaan pois. 

Patrik sanoi, että uskoo mun pääsevän tästä eteenpäin ihan itsekin. Mulla on kuulemma jo painonhallinnan vaiheet käyty jo läpi (siis itsekseni) eli tää on kuulemma vaan hienosäätöä, jonka uskoo  mun hanskaavan hyvin. Kyllähän mä tiesin mitä mun pitää tehdä, mutta oli haettava uskolle vahvistusta. Ei mitään diibadaaba äkkilaihdutuksia vaan vähän enemmän rentoutta lisää kuten myös ruokaa.

Vaikka kävin tämmöisen vuoristoradan lyhyessä aikavälissä läpi, uskon, että mä pärjään. Aluksi oli iloa, sitten epätoivoakin ja nyt parempi fiilis. Eihän tästä voi olla kuin tie ylöspäin. Nyt oon turvonnut, vatsavaivainen ja vaatteet kiristää. Nyt mä tiedän millaiseen oloon voin päästä. Sinne on suunta!

Mukavia kevätpäiviä!

Toivottelee

toiveikkaampi Sarah




keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Ruma ihminen

Osa meistä ylipainoisista kokee itsensä rumaksi, joku ihan ok:ksi ja osa pitää itseään ihan hyvännäköisenä. Minä olen oman ulkonäköni suhteen sujut. En pidän jokaisesta makkarasta, mutta tiedän kelpaavani ja mielestäni peilistä katsoo ihan kivannäköinen nainen.

On kuitenkin olemassa ihmisiä, joilla on tarve arvostella ylipainoisia. Aivan järkyttävä tyyppi on Tarja Pölkki, joka Keskisuomalaisen kolumnissa arvostelee läskejä. Ovat häirinneet häneen lomaansa ihan vaan olemalla ja syömällä. Jopa vaatetus on häntä ärsyttänyt.



Kolumni

Välillä sitä miettii, että miten ruma voi tuollaisen ihmisen sielu olla?

Google kertoo Tarja Tölkistä, että hän vastustaa rasisimia. Hän on seksologi, joka on vasta kouluttautunut tuohon hommaan. Hän on myös ollut julkisuudessa Pridetapahtuman takia ja vastaanottokeskuksissa opettaa miehille ilmeisesti jotain tästä suomalaisesta kulttuurista seksin saralta. Toisaalla myös ilmenee, että hänen pidempi parisuhteensa on päättynyt ja hänellä on haku päällä, vaikka kuulemma deittailee. On tämä goolge kummallinen väline, kun yrittää tutkia jonkun ihmisen taustaa. Aika paljon saa selville, kun haluaa ymmärtää.

Tarja on siis sitä mieltä, että ihminen saa olla millainen vaan, mutta ei kuitenkaan läski???!!!

En tajua enkä varmaan koskaan tule häntä ymmärtämään. Olen surullinen hänen puolestaan.

Toivon, ettei minusta tule minkään vastoinkäymisenkään jälkeen noin rumaa.

Kaunis päivä, mutta ruma maailma joillakin.

Koetetaan me kauniimmat ihmiset jaksaa!

Sarah


maanantai 7. maaliskuuta 2016

Lohduttaa ja ottaa pattiin

Edelliseen päivitykseeni Hekla oli kommentissaan kertonut omista kokemuksistaan laihduttamisesta. Paino ei tipu, vaikka päällä seisoisi. Mutta jos herkuttelisi eikä olisi kurinalainen, paino voisi olla järkky. Tuli huojentava olo, etten ole ainoa luonnonoikku tässä maailmassa.

Tänään aloin katsoa ihan lukujen valossa minun perusaineenvaihduntaani. Laitoin laskuriin iät, pituudet ja painot. Siihen sai myös liikunnan, jonka arvioin pienemmäksi kuin se onkaan. Tein miehelleni myös samat systeemit. Miehenihän on hoikka ja oikeastaan tosi poikkeus ikäisissään (yli 50 v).

Vaikka en liikkuisi, mun pitäisi näillä lukemilla laihtua. Kun olen lisännyt vielä liikunnan, niin mun pitäisi laihtua vielä enemmän.

Osaan kyllä ihan oikeasti laskea sapuskan kalorit ja vielä kaikki päivän ateriat yhteen. En fuskaa. Mieheni on paras valvojani (jos valvontaa tarvitsisin). Vuosia sitten laskin jatkuvasti kaikki kalorit ja merkitsin ne ylös. Minä oikeasti osaan tämän homman. Osaan myös punnita. En enää tarvitse sitä, sillä tiedän syömieni ruokien kalorit ja rasvat. Tosin rasvaa en enää samalla tavalla pelkää kuin aikoinaan painonvartija-aikoina.

Kun miehen kanssa katsoimme noita lukuja ja mietimme syömisiä, niin tajusimme, että minä syön vähemmän, liikunkin ja olen huomattavasti painavampi. Mun perusaineenvaihdunta käyttää siis enemmän kaloreita. Tai sitten ei... ne kaikkihan junttaantuu muhun kiinni.

Jos mä en viettäisi tällaista suht kurinalaista elämää, oisin norsu. Oikeesti. Mähän olin jo aika järkevillä elintavoilla (joskus pullaa toki ja sitten meni sitä ruisleipää) pahimmillaan 112 kiloinen. En silti syönyt kaksinkäsin sipsejä, karkkia, pizzaa tai juonut limua tms.

Kun jätin pakosta ruisleivän pois ja tarkensin syömistä pääsin alle sataan kiloon ja parhaimmillaan alle 90 kiloa. En kyllä oikeasti vieläkään tajua, että miten pääsin noinkin alas. Jotenkin musta tuntuu, että kun pääsin kropaltani salaa laihtumaan, se iski mua jotenkin takaisin. Etenkin liikunnan aloittaminen vaikeutti huomattavasti taistelua.

Välillä mietin, että liikkumattomana paino tippuisi. Mutta kun kropan ongelmat vaatii sitä liikuntaa. Tahdonko mä olla hyväkuntoinen pullero vai hoikempi? Miksi mä en voi saada molempia?

Lohduttaa, että on muitakin samanlaisia. Toisaalta ottaa pattiin ihan sairaasti.

Mä en halua luovuttaa. Pistän kropan niin hyvään kuntoon (lihaksia siis kasvatan), että tän älyttömän aineenvaihdunnan on pakko ymmärtää, että niitä kaloreita saa kuluttaa eikä kerätä vaan kroppaan.

Voiko läski muuttua lihakseksi? Huomaan kyllä, että joissakin kohtaa missä ei ole hirveästi läskiä, on kyllä tullut lihaksia. Mutta osassa kroppaa on läskiä sen verran, ettei ne sieltä esille tule.

Voikun jollain olisi taikasauva, jolla se taikoisi kaiken tän mun yrittämisen ja tsemppaamisen tulokseksi. Missä on mun hyvä haltiatar taikasaivoineen?

Hiukka epätoivoisena Sarah


tiistai 1. maaliskuuta 2016

Liikkuva Sarah

Paino ei valitettavasti ole laskenut. En oikein ymmärrä miksi. En kuitenkaan aio käyttää tarmoani asian pohtimiseen liikaa. Märehtiminen ei vie asiaa parempaan suuntaan, mutta toki asiaa on hyvä ajatella hieman kuitenkin.

On kuitenkin asia josta olen ylpeä. Liikun ahkerasti. Olen nostanut kuntofillaroinnin 40 minuuttiin ja tuntiinkin. Liikun minimissään viisi kertaa viikossa, joskus jopa seitsämän kertaa viikossa. Liikunta tuntuu mukavalta. Kroppa ei valita liikaa, mutta toki lisääntynyt liikunta tuntuu kropassa. Takapuoli ja jalat ovat ehkä hieman kiinteytyneet. Selkäläskit ovat ja pysyvät.

Jatkan tällä liikunnalla, mutta pyrin soutamaan enemmän. Sillä pääsen pienentämään noita ärsyttäviä selkäläskejä. Yritän myös tehdä taas enemmän keittoja lounaaksi. Ne pitävät nälkää hyvin, mutta turhia kaloreita ei tule. Eipä tässä muitakaan ideoita oikein ole.

Vähän tämä on tylsää, mutta näillä mennään.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Toivottelee sporttinen Sarah

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Liikuntaa ja päänsärkyä

Tuossa otsikossa on ne päällimmäiset asiat.

Olen liikkunut viisi kertaa viikossa. En edelleenkään mitään älyttömän rankkaa, mutta kuntofillarilla semmoiset puoli tuntia rauhallista menoa ja souteluakin hieman. Soutuhan on aika rankka laji. Ärsyttävää nuo kelit, kun ulkona ei huvita liikkua. En ole raaskinut tähän ruhoon hankkia sateen kestäviä korkealaatuisia ulkoiluvaatteita. Olisi hyvä tehdä pidempiä lenkkejä.

Paino on jatkuvasti siinä 98 kiloa ja parisataa grammaa yli. Ei sitten millään tahdo mennä tuon lukeman ali. Tuntuu, kun tuossa putkessa ei olisi valoa. Tietysti minun pitää ymmärtää, että löllö tässä kiinteytyy. Se on juuri nyt tärkein tavoitteeni, sillä en tykkää näistä roikkuvista muodoistani. Yhdessä vaatekaupassa tosin myyjä sanoi, että kurvit on muotia ja moni vaan haaveilee tälläisesta takapuolesta. Ihan kiva, ettei tällä hetkellä ehkä anorektikkomaisuus ole muotia. Mutta kyllä mä oikeasti pidän tätä takapuoltani ihan liian löysänä. Erityisesti vatsa häiritsee. Silti eniten inhoan noita selän läskejä. Tänään olen kovin itseinhoavalla tuulella. En usko, että pelkkä vartaloni minua jurppii. Päänsärky ärsyttää, kun ei saa mitään aikaan.

Minua on nyt vaivannut aikamoinen päänsärky vähän väliä. Se häiritsee elämää aika lailla. Tukkoisuus aiheuttaa tuon säryn. Minulla on tukkoisuuteenn estolääkitys, mutta se ei nyt auta. Pitäisi saada nyt yksi toinen lääke, mutta mrr.... lääkärille pääseminen on täällä niin hankalaa.  Kun otan yhden tietyn napin, tukkoisuus helpottaa. Mutta kai se on pikkuhiljaa yritettävä saada se aika lääkärille.

Jotenkin masentaa, vaikka oikeasti asiani ovat samperin hyvin.  Kai sitä taas tästä?

Terveisin

Sarah, särkyisenä ja tukkoisena sekä tietty pulleana


tiistai 2. helmikuuta 2016

Järkyttävä tunnustus

Pakko tehdä heti alkuun tunnustus.

Melkein... aloitin... dieetin!!!!

Vietän terveellistä karpahtavaa elämää. Olen ollut välillä epätoivoinen ja hermostunut, koska paino ei laske. Ei sitten millään. Nyt on ollut tosi harmaita hetkiä, kun olen pääni puhki miettinyt missä vika. Olen analysoinut syömisiä ja nyt olen lisännyt liikuntaakin hieman. En usko liikunnan muuta kuin kiinteyttävän, jota toki myös tarvitsen.

En uskoakseni tarvitse mitään itsekuria, kun sitä minulla riittää. Jos pitäisi olla vaikka vuorokausia syömättä, pystyisin kyllä. Mutta eihän siinä ole järkeä, säästöliekki vaan pahenee ja liian vähäisellä sapuskalla lopulta kuolee. Anorektikoksi minusta ei ole. Rakastan liikaa elämää.

Mutta yön pimeinä tunteina ja elämän harmaina hetkinä olen salaa haaveillut jostain dieetistä. Mieheni ei sanonut siihen mitään kummempaa, kun asiasta juttelimme. Tiedän, ettei hän ajatuksesta oikein pidä. Mutta hän haluaa tietysti, että olen onnellinen. Menin jopa niin pitkälle, että ostin kolme easydiet-keittoa. Kahta maistoin.

Ei minulle olisi ongelma syödä niitä keittoja. Mutta aikuinen, järkevä ihminen minussa tietää sen, ettei siinä ole järkeä. Jos vedän kalorit olemattomiin, säästöliekkini roihahtaa ja minun on entistä vaikeampi laihtua. Kun dieetti loppuu, palaavat kilot. En jaksa uskoa, että pussikeitoilla voi elää loppuelämää. Ymmärrän toki, että jos on kovin ylipainoinen ja terveys on vaarassa, niin tiukka dieetti voi auttaa osana elämäntapamuutosta. Minulla ei kuitenkaan mielestäni ole tästä kyse. Olen kyllä reilusti ylipainoinen, mutta elintapanani ovat jo valmiiksi hyvät.

Sen verran historiastani on vielä kerrottava, että olen aikoinaan alkanut lihoa kunnolla, kun aloin laihduttaa. Vedin ns. 13 päivän äärimmäisen sairaaladieetin. Laihduin tuossa ajassa tosi paljon, vaikkei sitä painoa ollutkaan edes kunnon ylipainon puolelle. Sen jälkeen on normaalipainoon pääsy ollut todella vaikeaa. Sain myös ilmeisesti tuon dieetin seurauksena kiusallisen autoimmuunisairauden, joka ei onneksi minua usein vaivaa enää. Mutta siis sairaus on pahimmillaan sellainen, että on kovissa kivuissa ja työkyvytön vaikka koko loppuelämän.

Minun tavoitteeni on olla hyvinvoiva ja terve. Päätin vaan sitkeästi jatkaa näillä omilla systeemeillä. Uskon, että viime vuonna tullut painonlisäys on hormonien aikaansaamaa. Niille en voi muuta kuin syödä terveellisesti ja pitää muutenkin huolta itsestäni. Kyllä  tämä tulee vielä tuottamaan tulosta!

Painoa ei ole hirveästi laskenut, mutta kun syystä tai toisesta tulee kilon pöhötys, niin se aika nopsaan sitten laskee. Oli tässä välillä jo 97 kilolla alkavat luku, mutta saa nyt nähdä, koska se siihen suuntaan kunnolla menee.

Onkos teillä kokemuksia dieeteistä? Kyllä minä kuuntelen onnistumistarinoitakin. Olen varma, että joillekin ne sopivat.

Olen huonossa lihaskunnossa ja näinkin helppo jumppa sai lihakset huutamaan vielä tänään. Mutta kyllä tämä tästä taas pikkuhiljaa lähtee menemään. Soutua, kuntofillarointia, jumppaa ja kävelylenkkejä. Ehkä vielä jossain välissä vesijuoksuakin?

Se alkaisi olla lounaan paikka. Taidan tehdä eilisen grillikanan jätteistä salaatin.

Mukavaa viikkoa kanssakulkijat!

Sarah, vähän nolona


tiistai 19. tammikuuta 2016

Hyvä uni

Nukuin viime yön todella hyvin. On rento ja pirteä olo, mutta ei kuitenkaan sellainen ylivirittynyt. Pitkästä aikaa tuntuu, että sai rentouduttua oikein kunnolla.En tiedä mikä yöuniani on haitannut jo jonkin aikaa, mutta toivottavasti se vaihe on nyt ohi.

Vaaka näytti tänään onneksi 98,5 kiloa eli puoli kiloa eilisestä lähti pois.

Tänään on tarkoitus syödä järkevästi ja vähän liikkuakin.

Ei mulla muuta. Mukavaa päivää!

Toivottelee Sarah


maanantai 18. tammikuuta 2016

Voi hyvä tavaton!

Tässä lyhyt päivitys missä mennään.

Paino aamulla valitettavasti 99 kiloa. Järkyttävää.

Viikonloppuna en ole syönyt mitenkään kaksin käsin. Perjantaina viikottaisen suklaansyönnin jälkeenkään paino ei merkittävästi noussut. Vasta tänään aamulla paino nousi.

Syy lienee melko selvä. Söin kanamuna/pekoni aamiaisen, jolla nälkä pysyy hyvin pois. Pysyi sitten liian pitkään. Päivällä jäi lounas, veden juominen ja välipalat nauttimatta. Oikeasti oli kiire, mutta olin aika älytön, kun en ottanut mitään välipalaa edes mukaan.

Kun pääsin kotiin söin suolapähkinöitä monta kourallista. Sitten kaupassakäynnin jälkeen mussuttelin itse ruuan jälkeen koko illan kaikenlaista "pientä".

Juu, ei näin!!!!

Mulla piti olla entistä parempi ja jämäkämpi linja. Ottaa aivoon. Kaiken lisäksi minulla on melkoisen kova kiire ja stressi ollut ja myös seuraavat päivät sitä samaa. Toivottavasti loppuviikosta vähän hellittää.

Miksi ihminen tekee tämmöisiä mokia? Enkö mä olen oppinut mitään aiemmista virheistä? Saako kiire ja stressi minut idiootiksi?

No, eihän tästä voi mennä kuin parempaan suuntaan? Eihän?

Toivottavasti teidän viikonloppu meni paremmin.

Vähän epävarmana tänään Sarah

torstai 14. tammikuuta 2016

Keväällä 2014

Lueskelin tätä blogiani vähän kauempaa, kun yritän analysoida mikä on persellään.

15.3.2014 painoin 87,5 kiloa. Tuo 90 kilon alitus oli jotenkin rankkaa touhua ja siinä taistelussa meni aika pitkään. Mutta tuonne kuitenkin pääsin.Tänään lukema oli 98,2 kiloa. No, olen mä siitä entisestä vakipainostani kuitenkin 6 kiloa kevyempi, jos se vähän edes lohduttaa.

Kun aloin syksyllä 2013 pitämään blogia pohdin keinoja jolla laihtuisin. Silloin oli tullut se 5:2 systeemi, mutta en kuitenkaan siihen alkanut. Päädyin syömään terveellisesti ja kuvaamaan kaiken mitä syön. Aluksi kuvaaminen toi hyvän kontrollin ja laihduin aika vauhdilla alle sadan kilon. Lähtöpaino oli 105 kiloa. Tuonne 87,5 kiloon saakka lopulta pääsin ja pidempään sitten olin siinä 90 kilon paikkeilla, kunnes kevät/kesä 2015 heitti järkyt lukemat.

Tuossa kovassa laihtumisvaiheessa en hirveästi liikkunut. Syksyllä 2014 aloin liikkua tosi paljon ja marraskuussa 2014 oli ehkä parhaimmassa kunnossa moneenkymmeneen vuoteen. Sitten alkoi mummovaivat.

Vatsa, Elin, Vaatteet, Ruokavalio
juu, ei ole omakuva...


Katselin syömisistä kuvia täältä blogista, mutta pitää alkaa katsella arkistoista kuvia tarkemmin. Täällä olevissa kuvissa söin kyllä suht reippaasti enkä hahmota, että olisin jotenkin repsahtanut syömisen suhteen. Mutta pitää nyt vielä vähän penkoa ja funtsia.

Välillä tulee mieleen, että miksi ponnistella, kun sillä ei ole mitään vaikutusta. On tosi epätoivoinen olo. Jos joku myisi jotain pillereitä, että per menetetty kilo pitäisi maksaa satanen, niin maksaisin riemusta kiljuen. Mutta valitettavasti sellaista pilleriä ei ole. En ihmettele, että ihmiset haksahtavat kaikenlaiseen hömppään. Suurin haastehan on sitten tietysti pitää ne  menetyt kilot poissa.

No, en kuitenkaan ole niin masentuneella fiiliksellä kuin yllä olevasta voisi kuvitella. Ajattelen, että painonpudotus on oikeasti ihan mahdollista. Olen ennenkin laihtunut. En vaan luovuta. Olen myös oppinut, että olen tavallinen kuolevainen. Minäkin voin jojoilla. Jos pääsen vielä pienempään painoon, ymmärrän arvostaa sitä entistä enemmän.

Alkuperäiseen suunnitelmaani ei ole kuulunut liikunta merkittävässä määrin. Minulle liikunta on kuitenkin tärkeä kropan kunnossapitävä voima. Tavoitteena minulla on kuitenkin se hyvä olo eikä mikään missin vartalo.

Tavoite on siis syödä järkevästi kuten nytkin. Alkoholia vain poikkeustapauksessa, herkut minimiin, ruokavalio entistä karpahtavammaksi ja liikuntaa lisää. Liikuntaa hitaasti lisäten, ettei tule ongelmia.

Tämän kevään aikana on mentävä alle sen 90 kilon!!!! Ei kuitenkaan naama irvistyksessä vaan hyvällä mielellä.

Iloa elämään!

Sarah





keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Voihan ruisleipä ja THL!

Tänään paino oli 88,3 eli vähän liikkunut alaspäin. Ei tietenkään toivomaani tahtia, mutta mä oon kärsimätön. Etenkin kun tiedän, että se voi kovin helposti pompsahtaa myös ylöspäin aika lailla.

Mä olen nukkunut jostain käsittämättömästä syystä tosi huonosti useamman yön. Silmät ristissä yritän suoriutua asioita. Päätä jomottaa. Otin nappia naamaan ja toivon, että tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Tänään Hesarissa oli suuri ruisleivän ylistys. Ruisleivän syönti kuulemma saa meidän syömään terveellisemmin.  On kuulemma kovin yksinkertaista, kaksi palaa ja maailma pelastuu tai jotain sinnepäinn. Jos vatsa ei kestä, niin paahtamalla ongelma voi poistua. Olisipa oikeasti elämä näin yksinkertaista.

Itse olen syönyt lapsena paljon ranskanleipää, mutta kyllä sitä ruisleipääkin tuli syötyä. Kun aloin aikuisena kiinnittää syömiseeni, vaihdoin tietysti ensimmäisenä leivän ruisleiväksi kokonaan. Harva asia on oikeastaan parempaa kuin ruisleipä paahdettuna, viipale juustoa ja kurkkua päälle. Nami nami! Pidän myös ruispuurosta tosi paljon. Minusta se on kaurapuuroa paljon parempaa.

Olen koko ikäni ollut surkea aamiaisen syöjä. Päätin kuitenkin puolisoni ja lähes kaikkien terveysgurun myötä syödä aamiaista. Aamiainen oli pari ruisleipää ja teetä. Joskus sitä puuroakin. Tuosta alkoi sitten pahentuvat vatsaongelmani. Toinen ongelma oli, että minä joka olin syönyt kasvis ja liha/kalapitoisesti aloinkin haluta riisiä, pastaa ja sitä leipää lisää. Ei pitänyt mitenkään nälkää, vaikka ennen pärjäsin ilman aamiaista ilman tarvetta mihinkään ruokaan ennen lounasta. Ruisleipää alkoi kulua.

Paino nousi, vaikka yritin syödä todella tarkasti. Lihoin pahimmillaan 112 kiloiseksi ja olisi mennyt tuostakin yli. En syönyt makeaa enkä herkkuja muutenkaan kaksinkäsin.

Seuraava steppi oli sitten tiukka kaloreiden laskenta. Kokeilin palveluita joihin merkitään kaikki syömiset ja sellaisia, joissa oli määritelty mikä osuus kaloreista pitää tulla mistäkin ravintoryhmästä. Kuidun saaminen ilman sitä kahta ruisleivän palaa oli niiden laskureiden mukaan mahdotonta. Eli minä siis söin ne viimeistään päivän päätteeksi.

Seuraavaksi alkoi kaamea jakso elämässäni. En vaan ensin osannut yhdistää asioita. Minulla alkoi vatsa mennä karmeaan kuntoon. Sain kipukohtauksia ja aamu alkoi aina ripulilla. Ripuli on niin paha pitkään, että elämä kärsi siitä. Vessanpöntön läheisyydestä ei voinut lähteä minnekään ja tämä tietysti rajoitti elämää aika lailla. Noin vuoden kärsin tosi paljon. Kun päääsin lopulta lääkäriin minulta otettiin keliakiakoe. Ei kuulemma ole. Puhelinsoiton aikana lääkäri sitten vaan totesi, että oireenmukainen hoito: vältä viljoja. Ei muuta.

Opin välttämään siis viljoja. Vehnä ja ruis ovat pahimpiä myrkkyjä minulle jo ihan olemattoman pieninä annoksia. Kaurakaan ei käy, koska vatsa meni kaurapuurokokeilulla ihan sekaisin pitkäksi aikaa.

Syön kasviksia todella paljon. Pääosa syömisestäni on kasviksia ja hedelmiä. Pellavasiemenrouheen olen ottanut osaksi ruokavaliotani, mutta sitäkään ei kuulemma saa ylenmäärin nauttia. Nyt uutena asiana ruokavaliooni on mukaan tullut chia. Täytyy katsoa miltä tämä tuntuu, mutta ei noitakaan ihan joka päivä ole tullut syötyä.

Taulukkojen mukaan en saa silti runsaasta kasvisten syömisestä huolimatta riittävästi kuitua. Vuosi sitten lääkärin kanssa juteltuani hän sanoi, että kuitua tarvitaan siihen, että suoli toimii. Satunnaisia ongelmia lukuunottamatta (syön jotain väärää) suoli toimii oikein asiallisesti. Hän sanoi, että kun ongelmaa ei ole, ei ruokavalioon tarvitse yrittää väenvängällä etsiä mitään uutta. Hän oli silloin sitä mieltä, ettei minun ole tarpeen terveydellisistä syistä edes laihduttaa. Painoin silloin 90 kilon pintaan. Se vähän yllätti. No... nyt olen kyllä paljon painavampi eikä olekaan olo riittävän hyvä. Mutta tuohon painoluokkaan minun on kyllä nyt päästävä.

Joo, olisi siis kiva syödä se kaksi palaa ruisleipää päivässä. Olisi kyllä kiva tietää mikä mekanismi on minulle tuonut tämän ongelman.

Mä väitän, ettei maailma ole aina niin yksinkertainen kuin jotkut kuvittelevat.

Syöttekö itse ruisleipää?

Mukavaa talvista viikkoa ja tsemppiä haasteisiinne!

Sarah, päänsärkyisenä










torstai 7. tammikuuta 2016

Liikuntaa ja karpahtavaa elämää

Nyt kun olen suht järjissäni (kiitos estrogeenin!!!!!) eikä vointi muutenkaan ole kovin huono, olen voinut aloittaa vähän paremman elämän.

Olen joka päivä harrastanut ainakin vähäisesti liikuntaa. Ei... en todellakaan pumppaa salilla ziljoonaa kiloa rautaa ja tai juokse 20 kilometrin lenkkejä. Minä aloitin soudun uudelleen ja totuttelen vähitellen. Nyt menee kymmenen minuuttia, joista hetken vedän (30 sek - minuutti) niin lujaa kuin jaksan. Olen myös kävellyt pakkasessa lenkkejä. Pisin oli 1,5 h ja lyhyin taitaa olla puolisen tuntia. Mutta eipä noita vielä montaa ole ehtinyt tehdä. Mutta yritän nyt joka päivä tehdä jotain noista liikuntamuodoista.

Mies tekee seitsemän minuutin HIIT-harkkoja, jos ei ehti salille. Tuntuu tehokkaalta, mutta hän onkin sporttityyppi. Itse en kaikkia hänen ohjelmansa hyppelyitä yms. pystyisi edes tekemään.

Monta aamiaista meni pekoni/kanamunalla. Tänään rahkaa, pikkaisen hilloa makeudeksi (1 tl) ja pellavasiemenrouhetta. Ruuat aika normaaleita minulle eli ei mitään hiilarimöttöä.

Hassu juttu jota testasin oli "appelsiiniriisi", jossa ei ollut appelsiinia. Tykkäsin kyllä ja varmasti teen toiste. Ohjeen sain karppaus.infosta.

Paketti raejuustoa
purkki kermaa vatkattuna
2 appelsiinia pilkottuna
hieman vaniljasokeria (haluttaessa)

Nuo sitten yhdistettiin ja annettiin maustua jääkaapissa jonkin aikaa.

Se mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota on kasvisten laatu. Minähän syön paljon kasviksia, mutta joskus tulee vähän liikaa pupellettua salaattia eikä niinkään muita kasviksia. Nyt kun oikein mietin, niin isompi eroa viime ajoilta ja silloin kuin laihduin on tuo kasvisten laji. Silloin paistelin usein wokkia tai muuten vaan sekaisia kasviksia/juureksia ruuan oheen. Nyt vaan laitan salaatin. Tässä olisi linkki Hanna Partasen juttuun kasviksista kertovaan juttuun . 

Ostin myös Chia-siemeniä, mutta niistä toiste.

Mukavaa pakkaspäivää!

Toivottelee Sarah

PS: Paino taisi olla 98,6 tai jotain sinnepäin


maanantai 4. tammikuuta 2016

Analyysi vuodesta 2015 ja ajatuksia jatkosta

Vuosi 2015
 
Vuosi sitten olin huonossa kunnossa. Minulla oli ollut takana rankka vuosi, joka päättyi sairasteluun. Alkuvuodesta sain ymmärryksen, että osa ongelmista oli vaihdevuosiin liittyviä. Alkuvuonna painoin noin 91 kiloa, enkä silloin tajunnut, että pahin oli vielä edessä.

Vuosi sitten olin toiveikas, että liikunnalla saanitseni kuntoon. Kesti koko kevät toipua talven sairastelusta ja lähinnä harrastin kävelylenkkejä.

Touko-kesäkuun vaihteessa painoni nousi vailla mitään järjellistä syytä lähes 10 kiloa. Siitä sisuuntuneena aloitin tiukemman syömisen ja rankemman kuntoilun. Tein lihasta ja jokunen kilo katosi.

Elokuussa alkoi kuumakylmäily ja sen seurauksena flunssailu. Olin todella väsynyt ja jouduin jättämään liikunnan. Onneksi lopulta sain lääkityksen mummokuumeeseen. Alkoi huomattavasti virkeämpi kausi. Stressiäkin pukkasi, kuten olen täällä kertonut. Huolia ja kiirettäkin. Paino nousi.

Oleellinen juttu on myös ollut turvotus. Vaikka tässä välillä olen valitellut turvotusta, on se ollut pientä tämän talven megapöhötykseen. Nyt taas muistan miltä tuntui ennen. Silloin aamusta olin aina ihan turvonnut ja käytännössä koko päivän. Oli kuin olisi palloilla kävellyt. Nyt on ollut samaa tunnetta, onneksi ei ihan koko ajan. Olen myös juonut liian vähän vettä.

 Vuosi 2016

Nyt vuoden vaihteessa painan lähes 100 kiloa (tänään 99,3 ja välillä jopa 99,9!). Tavoitteena on edelleen saada melko rivakkaan 10 kiloa pois. Ensisijainen tavoite on päästä alle 90 kilon. Olen yrittänyt miettiä aiemman onnistumisen syitä enkä ole keksinyt viisasten kiveä. Syön edelleen järkevästi. Liikuntaa lisään oleellisesti, mutta sillä en kuvittele laihtuvani. Haluan fyysisen hyvän olon. Nämä neljä liikkumatonta kuukautta ovat tuoneet erilaisia kipuja ja ongelmia. Niitä hoidan liikunnalla.

Haluan saada homman vauhtiin ja yritän vähentää radikaalisti hiilareitten määrää. Olen mielestäni syönyt hiilihydraattitietoisesti aiemminkin, mutta nyt aio ottaa vähän tiukempaa otetta niiden suhteen. Viljarajoitteisena olen löytänyt liian hyviä korvikkeita leivälle ja jotenkin ne vaan lisäävät sitä hiilarihimoa.

Oleellinen tunne on myös nälkä ja mielihalut. Minulla ei ollut niitä aiemmin mitenkään paljon. Nyt niitä on tullut (hormoonit?).

Ruokavalioni on ollut vähärasvainen, mutta nyt olen pohtinut, joskos vähän nostaisin rasvan määrää ruokavaliossani. Tulisiko sillä tyydytetympi olo?

Hyvin syöminen ja liikunta vaativat aikaa. Minulla on paljon kaikenlaisia rautoja tulessa ja olisi montaa tehtävää hommaa. Valitettavasti usein aika menee tyystin vääriin juttuihin. Vähensin tuossa välissä jo hieman sosiaalisen median käyttöä, mutta loppuvuodesta se taas repesi. Ongelma on osittain siinä, että siellä on myös osa työtäni. Mutta aion silti vähentää sosiaalisen median käyttöä. Pyrin rajaamaan sen entistä enemmän aidosti hyödyllisiin asioihin. Tätä blogia yritän pitää silti hengissä, sillä tämä ja te ystävät annatte minulla voimaa tavoitteiden saavuttamiseen. Haluan myös lukea teidän blogejanne.

Edessä on siis liikuntaa, vähempiä hiilareita ja tehostetumpaa ajankäyttöä. Silti aion nauttia elämästä ja tästä vuodesta. Tästä tulee hyvä vuosi!

Terveisin

Sarah, päättäväisenä