torstai 12. joulukuuta 2013

Sahausta

Paino hinkkasi ees taas tuon kymmenen kilon kohdalla yllättävän pitkään.

Sain jostain syystä aika järkyttävän turvotuksenkin, joka ei vielä täysin ole hellittänyt. Onneksi se 10 kiloa on nyt kuitenkin saavutettu kunnolla. Tänä aamuna lukema oli 11 kiloa. Saa nähdä onko se vielä siinä lukemassa huomenna, kun tämä paino heittelee varmaan lähinnä nesteen takia.

Kova olisi tavoite olla vuoden vaihteessa 12,5 kiloa hoikempi, mutta eipä se taida olla realistinen lukema. En kuitenkaan aio tehdä mitään poppakonsteja, vaan jatkan tällä valitsemallani linjalla. Hitaasti ja toivottavasti myös varmasti.

Jotkut vaatteet ovat vyötäröstä isoja, mutta tuo takapuoli ei ole ihan hirveästi pienentynyt. Luulen, ettei monikaan edes huomaa laihtumistani, kun tuota lihomistakaan ei moni pistänyt merkille. En siis ole heittänyt vaatteita pois, enkä myöskään ostanut uusia.

Yllättävä havainto on ollut myös nälkä silloin tällöin. Olen jostain syystä joutunut oikein työskentelemään itseni kanssa, etten napsisi mitään. Kuvaaminen on kyllä hyvä keino tehdä syömisestä tietoista. Veikkaan, että jumitustila vähän masensi ja ärsytti ja hain ruuasta lohtua. Olen myös muilla elämänaloilla ollut itseeni tyytymätön. En ole saanut aikaan niin paljon kuin haluaisin ja motivaatiotakin työhön etsin.

Onneksi juuri nyt on jonkinlainen päättäväisyys menossa. Olen päättänyt, etten anna työstressin minua masentaa. Pitää vain paremmalla fiiliksellä miettiä töitä ja niiden tekojärjestystä. Kun edes yrittää saada aikaan jotain eikä vain vieroksua työtä,, on itsellä parempi fiilis. Nyt yritän vain koko ajan keksiä muuta tekemistä kuin työt (voin itse vaikuttaa työaikaani). Joudun nyt siis tekemään pääni kanssa töitä paljon. Mutta oikeastihan tässä painonhallinassa on kyse omasta päästä eikä mistään muusta. Ei paino eikä työasiat ole niin muiden käsissä, kun yritän välillä väittää ja tuntuu moni muukin niin ajattelevan. Yritän etsiä itsestäni tyyneyttä kohdata asiat asioina eikä nähdä niiden takaa liikaa väritystä. Usein omat traumat paukkaavat pintaan. Minulle se punainen vaate on moitteet, jotka koen aiheettomiksi. Niitä sai lapsuudessa niin paljon, etten aikuisena moisia jaksaisi millään ottaa vastaan. En silti voi olla vastuussa muiden tyhmästä tai huonosta käytöksestä. Minä vastaan itsestäni ja siitä miten asioihin reagoin.

Yritän luoda tekemiselleni jonkinlaisen lukujärjestyksen, jotta en vain haahuile. Minulla on usein tapana vaan hengailla netissä, vaikka olisi oikeastikin kivaa tekemistä. Nyt pitää turha hengailu lopettaa ja antaa itselle nettihengailuun lupa tiettyinä aikoina. Toki netissä on paljon hyvää, mutta onhan tämä nykymeno aika älytöntä. Jää työt tekemättä ja monta kivaa juttuakin.

Jaahas, jos lähtisi nyt tekemään töitä ja suunnittelemaan miten niitä jatkossa tekisi tehokkaammin.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ärsyttävää

Ei vielä kotivaaka näyttänyt sitä kymmentä kiloa. Sata grammaa uupuu.

Nyt tietysti iski kaamea pelko, että jospa tämä nykyinen syöntimäärä onkin liikaa laihtumiseen. Olen odottanut, että sä määrä on jossain kauempana. Mielestäni en nimittäin syö mitenkään hirveästi ja on vaikea kuvitella, että tästä määrästä lähtisi laskemaan syötävää määrää.

Toivon, että tässä on kyseessä tilapäinen jumi. Sellainen minulla oli tuolla aiemminkin. Periaatteessa tämä voisi olla jotain hormoonikierron asioitakin. Minulta on poistettu kohtu, mutta munasarjat on. Huomaan joista aktiivisuuteen ja fiiliksiin liittyvistä jutuista, että kierto toimii edelleen. Ajallisesti minulla voisi nyt olla kuukautiset, sillä viime viikolla olin kovin aktiivinen ja energinen, kuten ennen aina ennen kuukautisia. Ennen ainakin olin hieman turvonnut kuukautisten aikana.

Mutta ei auta muuta kuin pysyä vain tässä systeemissä ja uskoa, että laihtuminen vielä jatkuu.

tiistai 26. marraskuuta 2013

10 kiloa kiusaa

Ennen viime viikonloppua painoin reilusti yli 10 kiloa vähemmän kuin aloittaessani tämän elämänmuutoksen. En mielestäni herkutellut ylenpanttisesti, mutta silti paino pompsahti ylöspäin. Sormet ovat olleet hieman turvonneen oloiset. Kotona mitaten painoin vielä sen sata grammaa uupuen, mutta terveydenhoitajalla käydessä olin siellä tapahtuneen mittauksen mukaan saavuttanut tuon 10 kiloa.

Toivottavasti huomenna oma vaaka näyttää sen tavoitteen täyttyneen uudelleen enkä enää sahaa sen ympärillä.

Tällä hetkellä olen siis laihtunut 10 kiloa yhdessätoista viikossa. Melkein kilo per viikko. Kyllä se taitaa ihan kohtuullinen tulos olla. Täytyy ottaa myös huomioon, etteivät nämä muutokseni ole mitenkään radikaaleja. En kärvistele nälissäni, en himoliiku enkä ole millään omituisella dieetillä. Syön ruokia joista pidän enkä koe mitenkään riutuvani. Voin hyvin kuvitella syöväni lopun elämääni näin. Se sitten jää nähtäväksi millaiseen painoon saakka tämä ruokavalioni vie. Jossain vaiheessahan tämä painonnousu hidastuu ja lakkaa. En kuitenkaan tahdo edes missimittaiseksi. Haluan olla muodokas ja kurvikas nainen.

Aikaisemmin analysoin miksi olen ainakin toistaiseksi onnistunut tässä tavoitteessani. Unohdin erään tärkeän, ehkä tärkeimmän asian. Tajusin sen vasta pari päivää sitten. Olen alkanut käyttää ns. CPAP-laitetta parin vuoden tauon jälkeen eli öisin minulle tuuppaa maski happea naamaan. Monelle uniapneaa sairastavalle korostetaan, että uniapnea voi parantua, jos laihduttaa. Minä väitän, että uniapnea nimenomaan lihottaa. Minä olen kärsinyt uniapnean oireista hoikkanakin eli tuskinpa vaan ylipaino on uniapnean syynä. Villi arvaus, ettei uniapnea lopu, vaikka hoikistuisin kymmeniä kiloja. Kun saa happea, ei ole väsynyt ja pöppöräinen olo. Jaksaa paremmin miettiä mitä syö eikä kroppa ole jatkuvassa stressitilassa. Huonolla unella on todettu olevan lihottava vaikutus.

Minulla on seuraava terveydenhoitajan aika vasta tammikuussa. Paljonkohan minä silloin painan? Itselläni on tavoitteena, että vuoden vaihteessa olisin laihtunut 12,5 kiloa eli olisin puolessa välissä tavoitettani. Joulunaika ja odotus on tietysti painonhallinnalle haasteellista. Olen kuitenkin jo suunnitellut miten hanskaan tilanteen.

Olen joskus aikoinaan aloittanut laihdutuksen Painonvartijoissa juuri ennen joulua. Kyllä minä siitä aika hyvin selvisin. Toivottavasti selviän nytkin.

Hyvä on kuitenkin mieli. Edelleenkin ihmettelen miten minä näin helposti laihdun.






tiistai 19. marraskuuta 2013

Seuraava tavoite lähestyy!

Olen näköjään tosi vähän kirjoitellut. Johtuu varmaan stressin määrästä. Työhön ja muuhun ei millään riittäisi intoa, mutta on vaan ollut tehtävää. On moni kiva ja mielekäs asia jäänyt vähemmälle.

Tärkeää on kuitenkin, että olen pysynyt valitsemallani tiellä. Tämä painonpudotus on ollut prioriteeteissäni lähes ykkösenä. Toisaalta tämä ei sen kummemmin ole vienyt aikaa. Sen kun vaan kuvaan mitä syön ja teen näissä arkiruuassani asiallisia päätöksiä.

Nyt on enää 100 grammaa kymmenen kilon pudotukseen. Tuon jälkeen on jäljellä 15 kiloa eli vielä 2,5 kiloa puoleen väliin. Mutta hyvältä tuntuu edelleen ja hyvin vaivattomalta. Tuossa yhdessä välissä kahden kuukauden jälkeen tuntui vähän junnaavalta, mutta sitten alkoi taas laihtuminen. Ei mikään hurja vauhti päällä, mutta silleen hitaan varmasti. Tämä kohta 10 kiloa on lähtenyt noin kolmessa kuukaudessa.
Olen pyrkinyt analysoimaan sitä miksi tämä on mennyt näin mukavasti ilman mitään ihmedieettiä.

1) Ruokavalioni on ollut valmiiksi jo aika hyvä. Syön paljon  eri muodoissaan kasviksia enkä hirveästi turhia herkuttele. Vain annoskoko on muuttunut eli en ota lisää ruokaa. Kuvaan syömisen ja siinä pysyn. Ennen tuli otettua ruokaa vain sen takia, ettei joutuisi muka heittämään ruokaa pois. Ylijääneen  ruuan voi aivan hyvin syödä esim. seuraavana päivänä lounaaksi.

2) Voi olla, että jos söisin paljon leipää ja hiilihydraatteja, voisi taistelu mielihaluja vastaan olla rankempaa. Olin aiemmin jossain määrin hiilarikoukussa. Nyt, kun vehnä ja ruis eivät käy minulle enää, on ollut paljon helpompaa. Jos syön väärin, saan vatsan kipeäksi ja ripulin. Vaikka pulla tms. houkuttaisi, ei noiden ongelmien takia viitsi itseään kiusata. Tämä "positiivinen" ongelma ei luonnollisestikaan kaikilla ole, joten siitä ei ole muille apua. Mutta varmasti tämä on minua jossain määrin auttanut.

3) Erittäin tärkeänä pidän säännöllisiä tapaamisia terveydenhoitajan kanssa. Hän on ulkopuolinen sparraajani ja etenkin viime kerralla painon jumittaessa hieman, oli sparraus todella tarpeeseen. Aiemmin olen juuri tässä vaiheessa luovuttanut. Toki  ystävistä ja puolisosta voi olla paljon apua, mutta valitettavasti heidän läheisyytensä saattaa olla joskus vähemmän hyödyksi. Oma puolisoni on ollut kyllä oikein kannustava.

4) Minusta oleellinen seikka on ollut myös pääkoppani kunto. Luin Dr Philin kirjaa ja olen pohtinut painonpudotusta hyvin syvällisesti. Teen jatkuvasti tietoisia päätöksiä syömisestäni. Olen myös alkanut tottua ajatukseen, että joudun luopumaan monesta lempivaatteesta. Dr Philin mukaan liian isot vaatteet on vietävä talosta pois ja pian joudun näitä asioita tekemään. Monelle uusien vaatteiden shoppailu on mieluisaa, mutta minä en pidä vaatteiden ostamisesta ostamisen vuoksi. Ikää myöten olen alkanut arvostaa enemmän vaatteiden laatua ja kestoa ja pukeudun muutenkin melko klassisesti.En ole ostanut vähään aikaan vaatteita, sillä en ole tarvinnut niitä enkä halua ostaa vaatteita, jotka pian joutuisin kuitenkin luovuttamaan. Minulla on aika kiva puvusto ja olen todella kiintynyt vaatteisiini. Tämä on oikeasti minulle tiukka paikka. Yritän lohduttautua sillä, että laihduttuani riittävästi suunnittelen uuden puvuston. Mietin tarkkaan millaisia vaatteita tarvitsen ja luon järkevän kokonaisuuden, jota voi sitten asusteilla ja pienillä uudistuksilla hyödyntää pitkään. Mitään kertokäyttövaaatusta en aio hankkia.

5) Meinasi unohtua. Osaan myös herkutella. Suklaaseen panostan ja sitä syön joka viikko. Valitsen tämän herkkuni tarkasti.

Kirjoitan myöhemmin vähän tarkempia juttuja näistä syömisistä.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Se toimii!

Kävin terveydenhoitajalla ja samalla otettiin paino. Minullahan ei ole itselläni toimivaa vaakaa, joten lukemista ei ollut aavistustakaan. Ajattelin kylläkin laihtuneeni, kun farkkujen vyö oli useamman reiän tiukemmalla.

Olin laihtunut alle kuukaudessa yli viisi kiloa!

Minusta tuo määrä on hyvä, sillä en etsi mitään hirveää tahtia enkä ole muuttanut ruokailutottumisia mitenkään radikaalisti.

En aloittanut 5:2 tai mitään muutakaan varsinaista dieettiä. Minä aloin vaan kuvata kännyllä kaiken mitä syön. Syön hyvin edelleen ja käytännössä samaa ruokaa kuin ennenkin. En omasta mielestäni ole syönyt moneen vuoteen mitenkään epäterveellisesti. Kuvaamalla kuitenkin harkitsin jokaisen suupalan jota otin. Kun kuvasin varsinaisen ruuan, en tullut ottaneeksi pannulta niitä viimeisiä ruokia lisäksi. Usein sitä ihan tarpeettomasti ottaa omaan vatsaan ne sapuskat, jotka voisi syödä vaikka seuraavana päivänä lounaaksi.

Syön aamiaisen, joka ei nyt mikään kovin suuri ole. Minulle ei aamusta maistu niin paljon ruoka. Sitten lounaaksi yleensä keiton tai salaatin. Siihen oheen riisikakkua, jonka päällä margariinia ja esim. kinkkua. Joskus jopa juustoa,

Iltapäivällä saatan ottaa jotain välipalaa; riisikakkua, omenaa tms.

Illallinen on yleensä ihan tavallista kotiruokaa. Minä tosin melkein aina korvaan riisin, pastan ja perunan kasviksilla. Mutta näin olen tehnyt jo vuosia muutenkin. Lisää en ole ottanut ruokaa, kuin kerran. Mutta tästäkin asiasta teen päätöksen jo etukäteen.

Olen syönyt joka viikkoa 100 grammaa suklaata. Tästä en tule koskaan luopumaan.

Olen käynyt intialaisessa ravintolassa. Päätin syödä siellä mitä haluan, paitsi naan-leipää. Sitä en sen sisältämän vehnän takia voi muutenkaan syödä. Olisi kylläkin mun suurta herkkuani. Kaksi kertaa olen syönyt jäätelöä ja pieniä muita herkkujakin on tähän jaksoon mahtunut. Olen myös juonut viiniä eräässä tilaisuudessa ja juonut muutenkin jokusen lasillisen. Mutta kyllä sitä kieltämättä miettii joka lasillisen kohdalla, että kannattaako.

Liikuntaa olen oikeastaan tosi vähän harrastanut.

Terveydenhoitaja käski jatkaa samoilla linjoilla, kun tämä toimii. Mietin kaloreiden laskemista tämän lisäksi, mutta hän sanoi sen olevan turhaa. Laihduttamisen tulee olla mahdollisimman vaivatonta. Kuvaaminen kännyllä oli tosi helppoa ja voin kyllä kuvitella jatkavani tätä vaikka kuinka pitkään.

Nyt jännittää, että oliko tämä vain alkua ja jotain nesteen lähtemistä vai voisiko tämä laihduttaminen olla näin helppoa? Jos tahti olisi tämä (lähes 1,3 kiloa per viikko), niin keväällä olisin jo hoikka tyttö. Hiukan suhtaudun epäillen...

Tuntuu nyt kuitenkin hyvältä!


tiistai 17. syyskuuta 2013

Hyviä ja huonoja juttuja

Aloitan huonoista jutuista. Olen voinut huonosti, mutta ei se tähän painonhallintaan kuitenkaan liity. Jo ennen kuin aloin tiukentaa syömisiä, minua on huipannut ja pää on ollut sumuinen. En tiedä liittyykö se tähän ylipainooni vai mihin ihmeeseen. Verenpainettakin oli. Onneksi ensi viikolla pääsen osana tätä painonhallintaa labrakokeisiin. Saa nähdä onko minulla kolestrolia tai muuta vastaavaa. Kai tällä ruholla voisi olla jo jotain vaivaakin. Yllättävän väsynyt olen ollut.

No, empä tässä jaksa valittaa enempää. Olen kuitenkin tosi ylpeä itsestäni. Olen viikon ajan syönyt äärimmäisen maltillisesti ja kuvannut esim. kaiken syömiseni Välillä on ollut liian pitkiä välejä syömisissä, osittain minusta johtumattomista syistä. Olin eräässä tapahtumassa, jossa oli tarjolla vain epäterveellistä syötävää ja jonotkin olivat pitkät. Olen tosi tyytyväinen, että valitsin myöhemmin iltapäivästä kuitenkin salaatin, vaikka olisi tehnyt mieli paljon muuta. Nyt vaan toivon, ettei minulle äärimmäisen ominainen säästöliekki pukkaisi päälle.

Minulla ei ole toimivaa vaakaa. Saa nähdä olenko laihtunut yhtään. Pitää ostaa vaakaan patteri tai käydä salilla punnitsemassa.

Tämä on vain viikko, mutta olen kovin päättäväinen.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Kipeenä ei jaksaisi

Mulla on joitakin valuvikoja kropassa, mutta noin yleisesti ottaen olen tosi terve. Flunssat pysyy kaukana.

Nyt pari viikkoa on yrittänyt flunssa tulla, mutta se vetää vaan nenän tukkoon. Seuraavaksi tulee korvat kipeeksi, kun nenästä ei käytävän kautta ilma kulje (pitäisi kuulemma kulkea). Korvat ei siis tulehdu tms. Mutta anyway, ongelma on tuosta aiheutuva päänsärky. Tämä taitaa olla parin viikon sisään jo kolmas päänsärky. Mikään ei suju. Yleensä yritän koko päivän tehdä hommia (töitä tai opiskella), mutta teen kirjoitusvirheitä ja väsyn entisestään.

Tänään aamupäivästä olin fysioterapeutilla. Särky teki tuloaan ja on jotenkin sellainen olo, ettei millään jaksaisi. Aloitin tänään syömisten kuvaamiseen ja tännekin niitä törkin jossain vaiheessa, kun jaksan. Mutta kun ei millään mitään jaksaisi... Nyt tekisi mieli lohduttautua. Mulla olisi kolmen kaverin superhyvää jätsiä pakastimessa. Tekisi mieli ottaa meetwurstia ja juustoakin sekä rusinoita.

No, tosi vähänhän minä vielä olen syönyt, mutta taistelua käyn. Tänään myöhemmin paistan kanaa ja laitan itselleni todennäköisesti salaattia ja jotain muuta kasvista siihen oheen. Kipeenä tosin ei millään jaksaisi laittaa kunnon ruokaakaan.

Jaahas, jos lähtis petiin lepäämään. Lisää nappia naamaan ja ehkä jatkan hömpän katsomista Yleareenasta...


maanantai 9. syyskuuta 2013

Terveydenhoitajalla

Olen aikuisopiskelija ja saan käyttää YTHS:n palveluita. Ihanaa, kun tuntuu, että on jossain hoidossa. Kun ei vuosikausiin ole ollut työterveyshuollon parissa, on ollut kokonaisena ihmisenä vähän heitteillä. Jos joku vaivaa, niin pitää mennä terveyskeskukseen sen yhden vaivan kanssa. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus.

Lääkärin ja fysioterapeutin jälkeen pääsin painonhallinta-asioista tietävälle terveydenhoitajalle. Käytiin vähän asioitani läpi. Jollain tapaa aineenvaihduntani lienee vähän sekaisin. Minulle suositeltiin oliiviöljyn vaihtamista rypsiöljyyn, runsaampaa veden juomista ja tietysti ruokavalion seuraamista. Joudun erinäisiin verikokeisiin. Tutkitaan onko minulla metabolinen oireyhtymä. Saa nähdä mitä arvot näyttävät.

Alan nyt itse pitää kirjaa siitä mitä syön ja pohdin edelleen sitä ruuan kuvaamista. Hmmmm.... pitäisiköhän siirtyä pohtimisesta toteutukseen?

Pitäisi päästä liikkumaan enemmän. Viime viikolla ratsastin (todella kevyesti) ja kävin kävelylenkillä. Aika vähäistä oli liikunta, mutta tuosta on mahdollisuus vaan parantaa. Liikuntamuodoista vesijuoksu, kävely ja soutu (laitteella) tuntuvat mukavimmilta sekä tietysti ratsastus. Yritän nyt noista muodostaa jonkinlaisen hyvän viikkosysteemin. En voi ongelmallista jalkaa ja selkääni vaarantaa liian kovalla liikunnalla. Eli pitää muistaa olla kärsivällinen. Liikuntahan ei hirveästi laihduta, mutta jos se pistäisi aineenvaihdunnan käyntiin paremmin.

Olisikohan kolme kertaa liikuntaa viikossa aluksi tarpeeksi?

maanantai 26. elokuuta 2013

Maanantain syömiset ja aatokset

Tänään söin aamusta maustatonta jukurttia ja ananaspaloja sekä kannullisen teetä. Lounas meni tosi myöhäiseksi, kun syön sitä vasta nyt. Tonnikalaa, kanamunaa, friseesalaattia, kirsikkatomaatteja, ripaus juustoraastetta, maissia, cashewpähkinöitä. Mausteeksi ripaus öljyä ja viinietikkaa. Maistui ihan hyvälle, mutta nyt tekee mieli teetä.

Jostain syystä tekee lounaan jälkeen aina jotain makeaa. Työmaaruokaloissa aikoinaan homma pysyi hallinnssa, jos siellä söi kiisselin tai muun jälkiruuan. Jos ei syönyt, karkki ja pulla alkoivat kovasti houkutella. Nykyään juon yleensä rooibusteetä kupillisen. Ilman sitä, ei vaan jotenkin olo tunnu tyydyttyneeltä.

Iso ongelmani on juominen. En nytkään tajunnut ruuan kanssa juoda. Tosin teetä olen vetänyt siihen malliin, että kyllä sitä nestettä edes vähän siitä tulee. Mutta nyt kirjoittaessa huomaan, että juominen on taas jäänyt. Siinä mielessä tämä kirjoittaminen ja syömisen pohtimen auttaa minua.

Illalla meinataan grillata, kun keli on niin mukava. Ei varmaan montaa lämmintä iltaa ole edessä tänä syksynä. Mies toi possunfileitä, joten niitä ainakin, mutta muu syöminen on vähän hakusessa vielä. Normaalisti syön lämmitettyjä kasviksia tai salaattia lihan tai kalan kanssa. Hyvin harvoin perunaa tms. Vatsa ei kestä viljoja, joten pastaa en syö lainkaan.

Mietin kovasti samalla joskos sitä alkaisi 5:2 dieetille. Uskon, että on parasta suunnitella tarkkaan sen päivän syöminen ja muukin ohjelma. Ohjelmaa pitää olla rittävästi, ettei tule joutilaana jääkaapille ravattua. Miten ihmeessä rytmittäisi päivän? No, tässä riittää pohdittavaa.

Jos alkaisi kuitenkin touhottaa päivän muita juttuja...

sunnuntai 25. elokuuta 2013

5:2 dieetti????

Nyt olen lueskellut tuosta kaksi "paastopäivää" viikossa dieetistä. En tiedä miten se minulla toimisi, kun se säästöliekki paukkaa äärimmäisen helposti. Tuota dieettiä kylläkin markkinoidaan sillä, että se on hyvä myös säästöliekkisille.

En ole pitkään laihduttanut kovin vähän syömällä, kun se ei oikein ole tehonnut. Mietityttää, jos tuo tehoisi. Olen kyllä aiemmin kokenut, ettei syömättömyys ole minulle ongelma. Jos voisin laihtua niin, että olen vaan syömättä siihen saakka, kunnes olen riittävän kokoinen, niin minähän olisin jo sen kokoinen kun haluan. Kuten Doctor Phil sanoo, ei laihduttaminen yleensä ole mikään tahdonvoiman osoitus. Meidän ihmisten on kuitenkin syötävä pysyäksemme terveenä ja viime kädessä myös hengissä. Minulle suurin haaste on ollut syödä sopiva määrä. Painonvartijoissa jouduin illalla aina miettimään mitä sitä vielä pitäisi syödä, että söisi tarpeeksi. Kaloreita laskiessa jäi melkein aina ne tavoitteet saavuttamatta, kun en siten syönyt niin paljon kuin piti.

Mielessä pyörii, että jos ensi viikolla kokeilisi, miltä nuo "paastopäivät" tuntuvat. Aion todennäköisesti syödä ainakin alussa sen 600 kcal, joka on miesten annos enkä 500 kcal. Olen sen verran isokokoinen ja perusaineenvaihduntani on 1760 kcal. Siihen kun pistää päälle liikunnat, joita nyt ei tietysti ihan hirveästi ole, mutta kuitenkin.

Olen myös miettinyt, että jos alkaisi kuvata kaiken mitä syö. Oliskohan se hyvä idea?

Perjantaisin aion edelleen pitää karkkipäivän, mutta pitää katsoa, että siinä pysyy mopo käsissä. Ehkä paras olisi 100 gr tummaa suklaata, joka on ennen toiminut hyvin. Yleensä olen myös ostanut jotain parempaa suklaata tai tai sitten jotain tyyriimpiä konvehteja.

Nyt pitäisi alkaa pähkäillä mitä ruokia voi syödä, että olisi suht hyvä olla noilla vähäisillä kalorimäärilläl

Olen löytänyt muutenkin mielenkiintoisia blogeja, joista pitää yrittää etsiä vinkkejä tähän hyvän olon etsimiseen. Muutkin tuntuvat pohtivat monia samoja asioita kun minäkin.

perjantai 23. elokuuta 2013

Hui!

Mietin äsken, että varmasti on muitakin kirjoittajia painonhallinnasta kuin minä ja tein pienen haun. Järkytyin.

En vaan pystynyt lukemaan sanalla laihdutus olevia blogeja kovin pitkälle. Löytämäni olivat joidenkin langanlaihojen tyyppien kirjoituksia. Eikä siinä mitä, että ne näyttivät ihan anorektikoilta, siis oikeesti, vaan kaameinta niissä oli se jumalaton kurjuus. Kukaan ei tykkää eikä pidä, vaikka kirjoituksesta pystyi päättelemään, että ystäviä oli kuitenkin. Kaikki oli niin ahdistavaa ja masentavaa. Tyypit painoi jotain nelkytkiloa ja vähän päälle.

Varmasti olen kovin ällöttävän ja ihraisen näköinen noista tyypeistä. Noin ylipäätäänhän on käsitys, että lihava ihminen on itsestään huolehtimaton, epäsiisti ja muutenkin inhottava tyyppi. Tosin pakko myöntää, että päin naamaa minua ei kukaan hauku läskiksi. Enkä muutenkaan koe kokeneeni syrjintää tai saaneeni vähemmän rakkautta tämän ylipainoni vuoksi,

Olisi mukava löytää täältä netistä joku vertaistukiryhmä. Hyviä tyyppejä, jotka pohtivat tätä ihmiseloa ja elopainoa. Mutta ei silleen kaamean tuskaisina, vaan ihmisinä, joilla on hyviä ja huonoja päiviä/kausia.

Oleellista tässä mun elossa on se, etten mä halua inhota itseäni. Pidän minusta, vaikka toki myönnän, että aina voi jotain parantaa. Jos en rakastaisi itseäni, mun olisi varmasti vaikea rakastaa muitakin.

PS: Onneksi nyt löysin muitakin blogeja tuon alkujärkytyksen lisäksi ja alan lukea niitä.

torstai 22. elokuuta 2013

Pienestä isoksi

Luulen, että tulen myöhemmin pohtimaan lisää eri vaiheita elämässäni ja niiden vaikutusta painoon ja hyvään oloon. Teen tässä pienen pikakelauksen elämästäni suhteessa painooni.

Lapsena olin hyvin hoikka. Samanlainen ruipelu kun muutkin. Lapsuudessani 60- ja 70-luvuilla ei oikeastaan kukaan ollut ylipainoinen lapsi. Koululuokalla saattoi olla se yksi tyttö tai poika, jota saattoi ylipainoiseksi sanoa.

Nuoreksi naiseksi kasvaessani sain muotoja suht mukavasti. Olen ollut missimitoissa ja kropaltani vähän enemmän barbie-mallia. Omituista vaan, että joskus 18-vuotiaana minä olin omasta mielestäni ihan kaamea uimapukukuvissa. Semmoisen kropan kun nyt saisi, niin huh! En kyllä oikeasti moisesta haaveile. Minä olen pari lasta synnyttänyt aikuinen nainen kuitenkin!

Nuorena olin kovin ronkeli syömisissäni enkä toisaalta ollut mikään kova himourheilijakaan. Kasviksia en hirveästi syönyt, vaikka tomaatit olivatkin suurta herkkua. Karkkia söin todella paljon. Opiskelupaikan ruokalassa oli minulle liian kallista ruokaa ja se oli pahaakin mielestäni. Keskiverto ruokani oli silloin markkinoille tulleet Saarioisten pizzat (=roiskeläppä), suklaavanukas ja kaakaojuoma. Kaikki kylmänä nauttien. Työelämässä opettelin pikkuhiljaa syömään monipuolisemmin, mutta iltaruuan korvasi usein esim. makkaraperunat. Join teetä ja kahvia suuret määrät ja niiden kanssa aina sokerin huomat määrät. Alkoholiakin käytin aika lailla. Kaksi kertaa viikossa piti bilettää. Tuolloin kestin uskomattoman määrän alkolia, joita toki ensin pohjaksi vedettiin ja sitten kymmenen drinkkiä ravintolassa. Jälkikäteen en edes tajua miten pysyin niin hoikkana! No, ravintolassa tanssin tuntikausia.

Kun elämä vakiintui, tuli painoa lisää, mutta en ollut missään nimessä ylipainoinen. Ensimmäisen kerran minulla alkoi paino kertyä kunnolla, kun ensimmäisen raskauden kilot eivät jääneetkään laitokselle vastoin odotuksiani. En ollut huolissani, mutta työelämään tultuani takaisin laihdutin elämäni ensimmäistä kertaa (n. 28-vuotiaana). En ollut aiemmin kauheasti uhrannut ajatuksia sille mitä syön.Tuolloin laihdutin yhdessä työkaverin kanssa. Työpaikan ruokalassa oli kammottavaa ruokaa ja olimme aina ostaneet iltapäivällä karkkia ja pullaa. Lopetimme tuon ja aloimme ottaa eväitä töihin. En tarkkaan muista mitä söin, mutta esim. mysli eväänä on jäänyt mieleen. Ruokavalion muutos oli lähinnä syömisen järkevöittämistä. Oma elämäni oli tuossa vaiheessa todella haasteellista ja jäinkin pienen lapsen kanssa yksin. Myös muuta surua riitti. Elämäni rankimpia aikoja. Astuin kuitenkin sinkkumarkkinoille hoikkana.

Seurustelu ja perhe-elämä toivat elämään tasaisuutta ja minä lihoin. Aloin miettiä ja kokeilla useammin erilaisia tapoja laihduttaa ja tuolloin tein painonhallinnan kannalta elämäni suurimman virheen. Ystävän kanssa kävimme läpi 13 päivän ns. sairaaladietiin. Kerron siitä myöhemmin lisää, mutta tuosta minulla alkoi käytännössä varsinainen lihonen ja jojoilu. Todennäköisesti eräs satunnaisesti minua kiusaava sairauskin sai alkunsa. Sain kuitenkin Painonvartijoiden avulla taas itseni laihdutettua, kunnes aloin odottaa toista lastani. Minulle tuli raskauden aikana ongelmia ja jouduin pitkään elämään melkeisen rauhallista elämää. Raskauden jälkeen kilot jäivät taas entistä suurempina kroppaani.

Käytännössä tuosta lähtien, pitkälle toistakymmentä vuotta olen vain lihonut. Minusta tuntuu, että vaikka mitä tekisin en laihdu. Pyrin syömään järkevästi. Ruokavaliooni ei ole kuulunut sipsit, alkoholi, makeiset eikä mikään muukaan kovin epätervellinen mitenkään voimakkaasti.

Olin jo yhdessä välissä melko tavallisella ravinnolla painoindeksiltäni sairaalloisen lihava, mutta ne kilot sain pois nykyisellä suhteellisen kurinalaisella ravinnolla. Nuo lisäkilot tulivat, kun yritin syödä aamiaiseksi leipää ja söin normaalia ruokaa enkä kytännyt hiilihydraatteja, vaikka söinkin toki kokojyvätuotteita. Se ei vaan käynyt.

Olen karpannut, laskenut kaloreita. Ainoa mitä en ole varmaan tehnyt, on noiden ateriakorvikkeiden käyttöä. En voi syödä aspartaamia ja sitä niissä yleensä on.

Tässä sitä ollaan, halussa pudottaa painoa ja miettimässä miten se onnistuisi.




Pelkoja

En ole se, joka kovin helposti tarttuu laihdutustavoitteisiin. Ystävä, joka on vähän väliä rankoillakin laihdutuskuureilla tai urheilee välillä hyvinkin rankasti taitaa ihmetellä tätä jähmeyttäni. Minä vaan en kovin helposti aloita itseäni mittaavia asioita, joihin en ole täysillä sitoutunut. Olen minä silti laihduttanut vuosien varrella useinkin paremmin ja huonommin tuloksin.

Pelkää rikkovani kroppani vääränlaisella ruokavaliolla tai liikunnalla. Aiheellisia pelkoja ja kokemustakin tuosta on. Kirjoitan niistä myöhemmin.

Pelkään yrittää ja epäonnistua.

Pelkään, että laihduttani minulle jää hirvittävät nahat roikkumaan ja näytän rumalta.

Pelkään, että keskityn vain ulkokuoreeni.

Pelkään, että minulla ei ole varaa ostaa uutta vaatevarastoa isoksi jäävän tilalle. Pelkään, että keskellä tavoitetta minulla ei ole käytössäni kivoja vaatteita. Pelkään luopua kivoista vaatteistani.

Välillä tuntuu, että pelkään olla laiha.

Mitä näille peloille voisi tehdä?

Tavoitteeni

Tavoitteeni on hyvä olo.

Monille hyvä olo merkitsee erilaisia asioita. Hyvän olon voi saada ainakin hetkeksi suklaata syömällä, juomalla alkoholia tai liikkumalla. Jollekin hyvä olo merkitsee sitä, että on sopusoinnussa itsensä ja ympäristön kanssa. Monenlaisia asioita. Joillekin hyvä olo merkitsee hoikkuutta ja hyvää ulkonäköä.

Mitähän se minulle merkitsee, kun kerran olen isosti tuota hyvää oloa korostanut tämän blogin aloittamisessa. Tarvitsenko muutosta, kun minulla on jo niin monintavoin hyvä olla?

Elämäni on kyllä monelta kohdin hyvin mielekästä ja koen itseni todella onnelliseksi. Aina se ei näin ole ollut, mutta tätä seesteistä elämää on jatkunut jo pitkään. Luulen, että suurin huoleni liittyykin siihen, voinko jatkaa elämääni onnellisena, jos ylipaino alkaa häiritä liikaa. Tässä pohdinnassa olen päätynyt siihen, että tavoitteena on hyvä olo niin kropassa kuin mielessä. En halua, että esimerkiksi laihduttaminen tekee oloni kurjaksi. Tavoitteiden tulee kuitenkin olla myös konkreettisia.

Aika jännettä en ole vielä yksilöinyt, mutta vuoden 2014 aikana tahtoisin saavuttaa jo melko paljon. Se kirkastunee tässä lähiaikoina... toivottavasti.

Tavoitteeni on päästä ensin lievään ylipainoon ja siitä normaali painoon. Normaalipainossa en missään nimessä tahdo laihtua enempää kuin juuri ja juuri siihen saakka. Sen verran tiedän itsestäni, että tuossa vaiheessa näytän jo hyvin hoikalta ja sopusuhtaiselta. Tärkeä tavoite on saavuttaa painoa järkevällä, pitkäkestoisella ja pääkoppani kasassa pitävällä tavalla.




Sananen aluksi

En ole varma vielä tätä kirjoittaessa pistänkö tämän blogin jakoon vai kirjoittelenko itselleni. Yritän kuitenkin kirjoittaa asioita, joita pohdin tähdätessäni hyvään oloon. Usein kirjoittamalla selkeentyy ne omatkin ajatukset. Katsotaan tuleeko tästä eräänlainen päiväkirja vai mikä tästä tulee. Toisaalta kaipaisin näistä asioista keskustelua.

Nimimerkin nimi ei ole omani. Gmail vaan tuntuu nykyisin vaativan "oikean" nimen ja siksi tuli tekaistua tuo.

Olen ylipainoinen. En tiedä mitä vaaka tällä hetkellä näyttäisi, mutta olen viime ajat ollut painoindeksin kohdalla merkittävän ylipainoinen. Jos en söisi suht järkevästi, nousisi painoni sairaalloisen lihavaksi. En ole aina ollut ylipainoinen, mutta kovin pitkään tätä on silti jatkunut.

Se mikä saa minut tarttumaan nyt tähän kirjoittamiseen, on painonhallinnan vaikeus. Yritän pohtia mistä ylipainoni tulee ja mitä sille voisi tehdä. Painonhallinta on äärimmäisen helppoa joidenkin mielestä. Syö vaan vähemmän kuin kuluttaa. Jotain on kuitenkin syötävä terveenä pysyäkseen.

Olen ollut tähän mennessä terve, oikeastaan äärimmäisen terve. Minulla ei ole kolestroliongelmia tai kovaa verenpainetta, vaikka rasitteita on suvussa. Minuun ei tartu flunssat eikä muutkaan pöpöt. Vasta nyt, kun olen joutunut tekemään jonkin verran fyysisiä töitä, on nivelet tehneet tenkkapoon joissain kohtaa. Olen siis kuitenkin yleisterve pullukka ja tällaistahan ei pitäisi olla olemassa. Nyt kuitenkin nivelongelmat (sukurasite myös laihoille sukulaisilleni) on uhka harrastuksilleni ja muulle mukavalle elämälle. 

Jotain pitää tehdä. Katsotaan mihin tämä johtaa.