Viikonlopun syömiset meni ihan ok. Liikuin olemattomasti, mutta olipa muita haasteita elämässä. En viitsi selittää, sillä tulen vaan niin huonolle tuulelle uudellen. Alla oleva ei liity niihin juttuihin.
Muruni tuli reissusta ja hän syyllistyi kaameaan tekoon. Hän toi karkkia tuliaisiksi! Siis mies, joka on kovin tarkka syömisistä ja on mun paras kannustaja. Kaksi isoa suklaalevyä ja 300 gr van slooteneita!!!!
En nuo namit nähdessäni viitsinyt sanoa, että mitä helvettiä. Myöhemmmin illalla sitten sanoin, että sovitaanko, ettei enää namia tuliaisiksi. Olin kyllä oikeasti pettynyt. Niin pettynyt, että toinen suklaa syötiin eilen ja ne kaamea hedelmäsuklaakarkitkin.
Yksi suklaalevy on varmaan säästettävä sitten seuraavaa karkkipäivää varten. Sekin ottaa pattiin. Mulle karkkipäivä on nimittäin tosi tärkeä. Nuo mun eilen syömät karkit oli jonninjoutavia ja se suklaakaan ei ollut kovin mieluinen. Mulle on tärkeää, että saan rauhassa valita sen karkkipäiväkarkin. Ostan aina suklaata ja kaikkein mieluiten jonkun oikein pienen rasian tai sitten herkkumyymälästä valitsen konvehteja. Mutta se, kun saa tehdä sen valinnan ja nauttii niistä jokaisesta palasta täysillä.
Nyt sitten tietty tyhmänä söin noi "herkut" enkä nauttinut pätkääkään. Tuli tietty huono olo eikä ne tosiaan maistuneet edes hyviltä. No, peiliin saan siis katsoa, sillä eihän kukaan niitä mun suuhun väkisin tunkenut.
Painoa ei ollut tullut yössä yhtään lisää, mutta läskiksihän nuo vielä muuttuvat. Selkeästi turvottaa. Oisin todennäköisesti pudottanut hieman painoa, jos en olisi noita syönyt.
No, ehkä tästä taas oppi jotain. Osaan normaalisti olla herkuttelematta, mutta jotenkin tämä niin täysillä yllätti mut. Tämän oppi oli, että karkkipäivästä on pidettävä kiinni. Jos saan yllättäen karkkia, pitää miehen itse syödä se tai sitten se pitää antaa lapselle. Minä haluan nauttia oikeasti siitä namista.
Ei namia muru, kiitos!
Sarah
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
2 kommenttia:
Terve karkkikaima!
Tunnistin tuosta karkkiasiasta itseni. Karkkien valinta on tärkeää, ja sitä pitää pohtia kunnolla.
Ja jos on teitty määrä karkkia, jota syöödä, kaameinta, mitä toinen voi ehdä, on tuoda VÄÄRIÄ karkkeja!
Koska silloinhan ne on kuitenkin PAKKO syödä, ja sehän on vähän sellaista hukkasyömistä.
Opin jokin aika sitten ratkaisemaan asian siten, että jos jostain tuli kotiin vääriä herkkuja, vein ne töihin. Ei ollut siis pakko itse syödä ja ei kuitenkaan tarvinnut heittää pois (pois heittäminen raapii jotenkin sieluani, en pysty siihen, minkään syötävän kohdalla helposti. Inhoan, kun ruokaa/herkkuja/mitä tahansa haaskataan).
Joo, minäkin olen kovasti karkkia muualle kantanut. Yleensä voin olla kyllä muita herkkuja syömättä ja kyllä mulla pysyy itse valitsemani karkit kaapissa syömättä karkkipäivään saakka.
Mutta tuo tuli jotenkin takavasemmalta...
Lähetä kommentti