Lopeta sipsien syönti ja laihdu!

Otsikko ei ole ohje minulle itselleni. Syön äärimmäisen harvoin sipsejä.

Kun lehdissä on juttuja moniakymmeniä kiloja laihduttuaneista ihmisistä tai sitten lihavista ihmisistä juttua, niin aina tulee yleisökommentteina jotain otsikon kaltaista. Itselläni on edelleen paljon matkaa ns. ihannepainon rajoihin. En silti syö epäterveellisesti ja kaksin käsin vedä niitä sipsejä. Ihmisen kroppa on vaan niin kummallinen systeemi, ettei siinä mikään kovin yksinkertaistettu vaan aina toimi. Ärsyttää silti ihan samperisti nuo heitot.

On muuten hassua, että nuorena hoikkana naisena elintapani olivat ihan kaameat. Nukuin vähän, söin ihan järkyttäviä ruokia (makkaraperunat, hampurilaiset, karkki, karkki, karkki ja karkki!!!!). En harrastanut liikuntaa, syönyt kasviksia vaan sen sijaan  join viinaa oikein riittävästi. Ei olisi tullut mieleen juoda paria lasillista viiniä, vaan viina + likööri oli kova sana plus lonkero yms. kiva kaloripitoinen. Silti olin ihan missimitoissa. Nyt jos elintapani olisivat samanlaiset painaisin varmaan 300 kiloa.

Lääkäri sanoi yllättäen minulle, ettei näe mitään erityistä tarvetta saada minua tämän laihemmaksi, kun olen kuitenkin todella terve (laajan tutkimuksen jälkeen). Aiempi laihtumiseni on kyllä varmasti tehnyt hyvää ja sitä kautta olivat jotkut arvot jopa parantuneeet. Mietin mitä eroa tässä nykyisessä elämäntavassa on eroa edelliseen ja mitä teen nyt toisin, kun pari vuotta sitten. Söin silloinkin hyvin terveellisesti. Selkeä aterirytmiä ja pienet valinnat ovat mahdollistaneet tämän muutoksen.

Itse haluan silti tuon polven  nivelrikon takia laihtua. Ulkonäöllisesti haluaisin kauhukahvani vähän pienemmäksi, vatsaakin pienentää ja allit kiinteämmiksi.

Tällä hetkellä olen aika hyvällä mielellä. Energia tuon flunssailun jälkeen on hyvä.. Tekisi mieli alkaa taas liikkua paljon, mutta ehkä tuosta syksyn hurjasta liikuntasysteemistä viisastuneena otan nyt rauhallisemmin. Lääkärin mielestä soutamiseni on saattanut olla vähän liian rankkaa. Itsestäni ei  tuntunut yhtään rasittavalta.

Ohjelmassa on kävelyä, soutua ja varmaan ehkä sitä vesijuoksuakin silloin tällöin. Toivottavasti viikonloppuna on kivat kelit ulkoiluun.

Oikein mukavaa viikonloppua teille armaat kanssakulkijat!

Sarah

Mistä kehittää hyvä fiilis tähän?

Just nyt on fiilis, että aloittaisi kaiken taas alusta. No, olen mä toki paljon kevyempi enkä ole mitenkään repsahtanutkaan erityisesti. En vaan samalla tavalla ole innoissani kun aiemmin. Kroppa jumittaa ja kahden kuukauden sairastelu tuntuu.

Kaikki ne lihakset, jotka hankin syksyllä, ovat kadonneet jonnekin. Kun oli lihaksia, pystyi liikkumaan paremmin tämän kropan kanssa eikä nivelrikkoinen polvi kärsinyt. Nyt polvi ei tykkää lainkaan esimerkerksi kävelystä, joka on minusta tosi mukava liikkumismuoto. Juokseminenhan minulta kielletty tyystin.

Ilmeisesti mun viime kevään ja kesän ison jumin syy on ollut vaihdevuodet. Kun ei ollut kohtua, ei ole oikein tiennyt koska hormoonitaso muuttuu sille tasolle, että voidaan sanoa olevan vaihdevuosien. Hiuksista lähti 2/3, mutta onneksi niitä oli valmiiksi aika lailla. Oli kaikenlaista epämääräistä, mutta yksikään lääkäri ei kysynyt eikä puhunut mitään vaihdevuosista. Kun sitten itse kysyin lääkäriltä asiasta, otettiin hormooniarvot. Vaihdevuosiahan tulos näytti. Mä olen siis mummoikäinen! Se miten vaihdevuodet vaikuttavat painoon, on sitten edelleenkin kiistanalaista. Joku väittää, että nainen passivoituu ja siksi lihoo. No... minä en ainakaan vähentänyt liikuntaa vaan päinvastoin.

Nyt yritän opiskella tätä vaihdevuosiasiaa... Miten tämän kanssa elää. Juuri nyt ei oikein vaan tunnu olevan muuta ongelmaa, kun tämä painoasia. Kiva kirjoitella tällaisista, kun moni kanssakulkija odottaa lasta tai taistelee raskaudenjälkeisten jälkeisten kilojen kanssa. No, jos totta puhutaan, niin kyllä minäkin taistelen raskaudenjälkeisten kilojen kanssa. Siitä raskaudesta vaan tuppaa olemaan 15 v.

No, niin. Tämä on nyt tilanne. Pitää pohtia miten tässä jatkaisi eteenpäin.

Terveisin

Sarah, mummovaivainen

Viiniä?

Olen nyt pikkuhiljaa aloittanut liikunnan ja muutenkin olen tarkempi syömisissä. Kiloja on liikaa, mutta yritän nyt olla niitä tuijottamatta. Keskityn siihen, että voin hyvin ja olen terve. Mielenkin ajattelin pitää hyvänä.

Kävin lääkärillä ja minulta otettiin melkoinen määrä kokeita. Minulla ei ole kilpirauhasarvossa mitään vikaa. Kuulemma niin hyvä kuin ihmisellä voi olla. Minulta otettiin samoja kokeita, kun aloitin tämän painonhallintaprojektin 1,5 v sitten. Olen lukujen perusteella muutenkin terveempi kuin esim. 40 vuotiaana. Silloin oli tämän uraohjustyönarkomaanin arvot läpeensä huonoja. Olisi varmaan jotain metabolista pukannut, jos meno olisi jatkunut. Ainoa huono oli kolesteroliarvo, joka on huonontunut. Lääkärin kanssa päättelimme, etten voi sille tehdä muuta kuin jatkaa samalla linjalla ja myös harrastaa liikuntaa. Sukurasite on sen verran vaikuttava juttu eikä ruokavaliota kannata muuttaa. Hyvää tuossakin oli se, että HDL eli se hyvä kolestroli oli kasvanut. Se on kuulemma aika harvinaista. Arveli liikunnan ja laihtumisen vaikuttaneen siihen. Se arvo oli ihan hyvä jo ennestään, mutta nyt vielä oli parantunut.

Välillä mietin, että onko tuo paha kolesteroliarvo noussut, kun en ole pahemmin käyttänyt alkoholia? Jopa Sydäntautiliiton mukaan kaksi annosta päivässä parantaa hyvää kolenterolia ja laskee sitä huonoa. Tässä linkki Sydäntautiliiton sivulle.

Nyt oli myös Helsingin Sanomissa myös juttu siitä, että viini sulattaa rasvaa. Otsikon perusteella saattaisi joku kovasti alkoholista tykkäävä jo innostua. Oikeasti alkoholista tulee aika lailla kaloreita. Silti sydän- ja verisuonitauteja ehkäistäkseen voisi sitä aina silloin tällöin lasillisen viiniä ottaa. Pitää muistaa se kohtuus. Onneksi minä sen osaan.

Nyt minä tiedän, että viikonloppuna otan sen lasillisen.

Kippis!

Sarah

Hengissä!

Tosi pitkä tauko tuli tässä välissä. Opiskelut ja sairastelu on vienyt puhtini.  En eläissäni ole ollut näin pitkään sairaana. Toivottavasti jää yhdeksi kerraksi elämässä. Kyllä huomaa, ettei kunnossa ole ollut.  Hikoilin pari kuukautta kuin pieni sika. Nyt kun olen terve, niin tajusin, ettei mulla mikään mummo kuume olekaan. Onneksi pääsin lopulta lääkäriin ja sain antibiootit. Arvauskeskuksessa hoitsu "määräsi" vaan buranaa.

 Paino huitelee jossain 92 kilon paikkeilla. Sairastaessani söin ihan tarkoituksella energiapitoista ruokaa (lääkärin määräys). Mutta ei nyt mitään kovin suuria elämäntapamuutoksia huonompaan suuntaan tullut tehtyä ja nyt olen ihan taas ruodussa.

 Nyt alkaa taas elämä vihdoin voittaa!

Olen vasta nyt aloittamassa varovaisesti liikuntaa. Saa nähdä mitä tästä elämästä liikunnan suhteen tulee.

Mielenkiintoinen juttu näistä painoasioista on Hesarissa.


Hesarin juttu

Kuten armaat kanssakulkijat tiedätte, minä olen näitä hitaan tavan kannattajia. Tosin erityisen hidastahan tämä painon muuttuminen on ollut kesästä alkaen. Onneksi se painonnousukin on ollut hidasta, kun alkoi nousu. Nyt olen kyllä saanut homma hanskaan, mutta voi kun saisin painon vielä kunnolla laskemaan taas. Olen ollut lääkärillä ja tutkimuksissakin. Pian saan kuulla mihin suuntaan arvoni ovat muuttuneet ja löytyikö kilppariarvoista mitään kummallista.

Nyt ryntään lukemaan teidän juttujanne. Oikein mukavia talvisia päiviä teille armaat kanssakulkijat!

Sarah