On tässä kaikenlaista kiirusta. Oleellista kuitenkin, ettei paino ole hirveästi suuntaan tai toiseen mennyt. Hyvä tai sitten ei. Olisi saanut tietysti laskea.
Jo kuudes viikko flunssaa on menossa. Viime viikolla pistin liikunnat minimiin.
Oli kaiken kiireen keskellä pakko tulla jakamaan tämä ! Mullahan on julmettu lattaripeppu. Nyt se on niin trendikäs tuonkin jutun mukaan. Mutta on siitä haittaakin, kuten jutussa näkyy.
Lopetan nyt tämän lattariahterin istuttamisen tähän penkkiin ja lähden liikenteeseen. Toivottavasti pian pääsen lukemaan muidenkin blogeja. Kyllä tää hässäkkä kai joskus helpottaa.
Mukavaa alkanutta viikkoa kanssakulkijat!
Sarah
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
maanantai 28. syyskuuta 2015
maanantai 14. syyskuuta 2015
Maanantain ajatuksia
Päässä on kaikenlaisia ajatuksia. Tällä hetkellä mieli on täynnä kaikenlaisia suunnitelmia, mutta hieman on sellaista käymistilaa. Pitäisi miettiä ajankäyttöä, sillä seuraava vuosi ja etenkin tuleva talvi on minulle haasteellinen. Yritän priorisoida asioita.
Älyttömän usein suunnittelussa kerään itselleni vain velvollisuuksia. Jostain syystä en anna itselleni lupaa tehdä kivoja juttuja. Tai jos teen jotain kivaa, tunnen ettei minulla ole siihen oikeutta. Sitten junnaan niiden "pakkotehdä" juttujen kanssa enkä saa niitäkään aikaiseksi. Nyt olen päättänyt, että suunnittelen tekemisiin parempaa kuria. Pyörin liikaa somessa. En toki sitä lopeta, mutta olen siellä suunnitelmallisemmin.
En aio lopettaa tätä blogia. Olen huomannut, että moni elämässään kiireinen päättää sitten lopettaa bloggauksen tai sitten ei vaan sitä ehdi tekemään. Mun prioriteeteissä tämä on tärkeä juttu. Täällä hoidan päätäni ja saan teiltä kanssakulkijoilta inspiraatiota ja intoa. Painonhallinta ja hyvä olo on kuitenkin prioriteeteissä korkealla arvoissani. Olen huono äiti ja puoliso, jos en ole kunnossa. Minulla on siitäkin kokemusta. Itseään pitää rakastaa, että voisi rakastaa muita. Korvien väli ja fyysinen kunto kulkevat minulla käsikynkässä. En tule tämän nuoremmaksi ja tästä ainoasta vartalostani aion pitää huolta.
Liikunnalle varaan aikaa edelleen, kuten myös hyvälle ruualle.
Mutta somessaroikkumista en aio jatkaa samaan malliin kuin ennen. Luen ainakin omien lukijoideni blogit. Tietysti olisi kiva löytää jokunen uusi luettava blogi luettavaksi. En tahtoisi satunnaiseen surffaukseen käyttää paljon aikaa.
Aion kaikesta suunnitelmallisuudesta antaa aikaa myös kirjoille ja ihan tv:llekin. Minulla on ollut aikoja, jolloin en paljon tv:ta ole katsellut. Sitten olen vaan vellonut somessa. Joskus on hyvä ihan vaan rentoutua viihteenkin parissa.
Mutta ryntään lukemaan blogeja ja sitten liikkumaan ja sen jälkeen velvollisuuksien pariin. Blogi ja teidän bloginne edustavat minulle sitä nautinnollista puolta, ei velvollisuuksia.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Sarah
PS. Paino on sahannut 96,1 - 96,9 välillä. Tänään 96,5.
Älyttömän usein suunnittelussa kerään itselleni vain velvollisuuksia. Jostain syystä en anna itselleni lupaa tehdä kivoja juttuja. Tai jos teen jotain kivaa, tunnen ettei minulla ole siihen oikeutta. Sitten junnaan niiden "pakkotehdä" juttujen kanssa enkä saa niitäkään aikaiseksi. Nyt olen päättänyt, että suunnittelen tekemisiin parempaa kuria. Pyörin liikaa somessa. En toki sitä lopeta, mutta olen siellä suunnitelmallisemmin.
En aio lopettaa tätä blogia. Olen huomannut, että moni elämässään kiireinen päättää sitten lopettaa bloggauksen tai sitten ei vaan sitä ehdi tekemään. Mun prioriteeteissä tämä on tärkeä juttu. Täällä hoidan päätäni ja saan teiltä kanssakulkijoilta inspiraatiota ja intoa. Painonhallinta ja hyvä olo on kuitenkin prioriteeteissä korkealla arvoissani. Olen huono äiti ja puoliso, jos en ole kunnossa. Minulla on siitäkin kokemusta. Itseään pitää rakastaa, että voisi rakastaa muita. Korvien väli ja fyysinen kunto kulkevat minulla käsikynkässä. En tule tämän nuoremmaksi ja tästä ainoasta vartalostani aion pitää huolta.
Liikunnalle varaan aikaa edelleen, kuten myös hyvälle ruualle.
Mutta somessaroikkumista en aio jatkaa samaan malliin kuin ennen. Luen ainakin omien lukijoideni blogit. Tietysti olisi kiva löytää jokunen uusi luettava blogi luettavaksi. En tahtoisi satunnaiseen surffaukseen käyttää paljon aikaa.
Aion kaikesta suunnitelmallisuudesta antaa aikaa myös kirjoille ja ihan tv:llekin. Minulla on ollut aikoja, jolloin en paljon tv:ta ole katsellut. Sitten olen vaan vellonut somessa. Joskus on hyvä ihan vaan rentoutua viihteenkin parissa.
Mutta ryntään lukemaan blogeja ja sitten liikkumaan ja sen jälkeen velvollisuuksien pariin. Blogi ja teidän bloginne edustavat minulle sitä nautinnollista puolta, ei velvollisuuksia.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Sarah
PS. Paino on sahannut 96,1 - 96,9 välillä. Tänään 96,5.
torstai 10. syyskuuta 2015
Hip hei!
Eilen fillaroin 1 h 20 minuuttia ja soudin 10 minuuttia. Aika pitkä aika, mutta otin iisisti. Osa fillaroinnista tuli kahdesta eri kerrasta. Yritän tuolla fillaroinnilla lähinnä pitkäkestoista liikuntaa saada aikaiseksi. En siis edes hikoillut kunnolla (sitä nyt teen harvoin muutenkaan).
Join paljon vettä ja valitettavasti myös valvoin todella pitkään. Yleensä urheilu ja valvominen näkyy vaakalla painonnousuna. Ehkä osasin juoda riittävästi vettä, sillä vaaka näytti 96 kiloa. Kiva, että lähti alaspäin taas.
Tänäänkin ajattelin liikkua. Huomisesta en ole ihan varma.
Viikonlopun liikunta ja ruokastrategia pitää myös funtsia.
Mukavaa aurinkoista päivää!
Saraah
Join paljon vettä ja valitettavasti myös valvoin todella pitkään. Yleensä urheilu ja valvominen näkyy vaakalla painonnousuna. Ehkä osasin juoda riittävästi vettä, sillä vaaka näytti 96 kiloa. Kiva, että lähti alaspäin taas.
Tänäänkin ajattelin liikkua. Huomisesta en ole ihan varma.
Viikonlopun liikunta ja ruokastrategia pitää myös funtsia.
Mukavaa aurinkoista päivää!
Saraah
keskiviikko 9. syyskuuta 2015
Vaaka ja minä sekä muut mittarit
Tulipa mieleen tuosta aikaisemman kirjoituksen vyötärön mittaamisesta myös vaaka.
Olen huomannut, että osa käy vaakalla tiettynä päivänä ja aika harvoin. Osa saa PT:ltä tai muulta ohjeen heivata vaakan jopa pidemmäksi aikaa pois kuvioista. Monelle varmasti hyvä idea.
Välillä olen itsekin ajatellut, että olen tyhmä, kun käyn vaakalla joka aamu. Mutta... Olen huomannut, että vaaka kertoo etenkin mun nestetasapainosta aika lailla. Jos turvottaa (no sen tietty huomaa muutenkin esim. sormuksesta jossain määrin), alan miettiä automaattisesti edellisen päivän liikuntaa ja syömistä. Mietin suolaa (sushin soija turvottaa!) ja sitä, että olenko juonut liikunnan yhteydessä liian vähän. Vaaka herättää minut yleensä aina eniten juuri juomiseen, jota helposti laimilyön.
Olen myös huomannut, että viikko pois vaakalta, voi saada minut käyttäytymään huonosti. Tässä kohdin minulla on vielä oppimista. Tämä on ehkä lähellä myös sitä, että poikkeukset rutiineissa ja tilanteet, joihin ei ole valmistautunut, saattavat huonoille teille.
Toisaalta vaakan tuijottelu tämänkin hetkisessä tilanteessa on turhauttavaa. Minä ymmärrän jollain tasolla, että teen oikeasti lihasta, vaikka vaakalla se ei näy mitenkään positiivisena. Mutta joskus pääkoppa ei tajua, että järkevästä syömisestä ja liikunnasta huolimatta, ei tapahdu painon putoamista. Tunne ja järki eivät aina kohtaa. Yritän nyt kuitenkin takoa tuonne tunnetasolle tietoa siitä, että kyllä tämä homma etenee.
Moni sanookin, että pitää olla vaakan näytön lisäksi muita mittareita. Edellisessä postauksessa pohdin mittanauhan käytön ongelmallisuutta etenkin tuon vyötärön kohdalla. Olisiko teillä ehdottaa muita mittareita?
Itselläni tavoite on voida hyvin. Minähän aloitin tämän loppuelämän muutoksen polveni takia. Se ei kestä, enkä halua leikkaukseen. Polven tilanne on parantunut aika hyvin lihasten takia. Itse vika (nivelrikko) ei parane, mutta mielestäni minusta ei huomaa enää, että polvessani on vikaa. Eikä minulla useinkaan ole kipuja. Olen myös selkeästi reippaampi kuin ennen. Näitä on vaan aika hankala mitata.
Tämän blogin tarkoitus on pohdinta ja tavoitteet. Aika paljon minä täällä pohdin ja on kivaa, kun pääsen näitä juttuja yhdessä teidänkin kanssa pohtimaan. Muut blogit antavat valtavasti ajateltavaa. Siksi minusta on tosi tärkeää lukea muiden blogeja eikä vain olla omassa kuplassaan.
Olen ollut elämässäni aika tavoitteellinen. Mietin parhaillaan mittareita loppuelämän "projektilleni". Päämäärä on painaa alle 80 kiloa. Sen on 176 cm:lle kurvikkaalle mimmille ihan asiallinen paino. En sido tavoitetta ainakaan vielä aikaan. Tuohon menee varmasti vielä vuosia ja hyvä niin. Ehkä ihokin pystyy pienentymään samalla? Tarvitsen kuitenkin välitavoitteita.
Nämä kilot eivät ole kadonneet lainkaan haluamallani tavalla äkillisen keväisen lihomisen jälkeen. En silti tahdo muuttaa strategiaa, sillä tämä systeemi toimi aiemmin aika hyvin. Nyt vaan ilmeisesti liikunta ja vaihdevuodet ovat tehneet hommasta vähän haasteellisemman. Jotta jotain mitattavia haasteita silti olisi, olen asettanut tavoitteeksi päästä alle 90 kilon vuoden loppuun mennessä. Nyt vaan peukut pystyyn, ettei tule mitään viime talven kaltaista sairastumista! Aion edelleen liikkua vähintään neljä kertaa viikossa ja tehdä lihasta.Yksi tavoite olisi saada tuosta navan päältäkin mitta alle 100 cm.
Seuraavaksi voisin tietysti miettiä tavoitteita liikuntaan. Soutulaitteella ja kuntofillarilla voisi miettiä nopeuksia, kilometrejä, aikaa tms. Näitä täytyy pohtia. Olen silti kovin tyytyväinen jo nykyiseen kehitykseen, vaikka sairastelu hidastikin tätä urheiluakehitystä. Melko liikkumattomasta ihmisestä on tullut aktiivinen sporttaaja!
Mittaamattomasti tsemppiä kaikille!
Sarah
Olen huomannut, että osa käy vaakalla tiettynä päivänä ja aika harvoin. Osa saa PT:ltä tai muulta ohjeen heivata vaakan jopa pidemmäksi aikaa pois kuvioista. Monelle varmasti hyvä idea.
Välillä olen itsekin ajatellut, että olen tyhmä, kun käyn vaakalla joka aamu. Mutta... Olen huomannut, että vaaka kertoo etenkin mun nestetasapainosta aika lailla. Jos turvottaa (no sen tietty huomaa muutenkin esim. sormuksesta jossain määrin), alan miettiä automaattisesti edellisen päivän liikuntaa ja syömistä. Mietin suolaa (sushin soija turvottaa!) ja sitä, että olenko juonut liikunnan yhteydessä liian vähän. Vaaka herättää minut yleensä aina eniten juuri juomiseen, jota helposti laimilyön.
Olen myös huomannut, että viikko pois vaakalta, voi saada minut käyttäytymään huonosti. Tässä kohdin minulla on vielä oppimista. Tämä on ehkä lähellä myös sitä, että poikkeukset rutiineissa ja tilanteet, joihin ei ole valmistautunut, saattavat huonoille teille.
Toisaalta vaakan tuijottelu tämänkin hetkisessä tilanteessa on turhauttavaa. Minä ymmärrän jollain tasolla, että teen oikeasti lihasta, vaikka vaakalla se ei näy mitenkään positiivisena. Mutta joskus pääkoppa ei tajua, että järkevästä syömisestä ja liikunnasta huolimatta, ei tapahdu painon putoamista. Tunne ja järki eivät aina kohtaa. Yritän nyt kuitenkin takoa tuonne tunnetasolle tietoa siitä, että kyllä tämä homma etenee.
Moni sanookin, että pitää olla vaakan näytön lisäksi muita mittareita. Edellisessä postauksessa pohdin mittanauhan käytön ongelmallisuutta etenkin tuon vyötärön kohdalla. Olisiko teillä ehdottaa muita mittareita?
Itselläni tavoite on voida hyvin. Minähän aloitin tämän loppuelämän muutoksen polveni takia. Se ei kestä, enkä halua leikkaukseen. Polven tilanne on parantunut aika hyvin lihasten takia. Itse vika (nivelrikko) ei parane, mutta mielestäni minusta ei huomaa enää, että polvessani on vikaa. Eikä minulla useinkaan ole kipuja. Olen myös selkeästi reippaampi kuin ennen. Näitä on vaan aika hankala mitata.
Tämän blogin tarkoitus on pohdinta ja tavoitteet. Aika paljon minä täällä pohdin ja on kivaa, kun pääsen näitä juttuja yhdessä teidänkin kanssa pohtimaan. Muut blogit antavat valtavasti ajateltavaa. Siksi minusta on tosi tärkeää lukea muiden blogeja eikä vain olla omassa kuplassaan.
Olen ollut elämässäni aika tavoitteellinen. Mietin parhaillaan mittareita loppuelämän "projektilleni". Päämäärä on painaa alle 80 kiloa. Sen on 176 cm:lle kurvikkaalle mimmille ihan asiallinen paino. En sido tavoitetta ainakaan vielä aikaan. Tuohon menee varmasti vielä vuosia ja hyvä niin. Ehkä ihokin pystyy pienentymään samalla? Tarvitsen kuitenkin välitavoitteita.
Nämä kilot eivät ole kadonneet lainkaan haluamallani tavalla äkillisen keväisen lihomisen jälkeen. En silti tahdo muuttaa strategiaa, sillä tämä systeemi toimi aiemmin aika hyvin. Nyt vaan ilmeisesti liikunta ja vaihdevuodet ovat tehneet hommasta vähän haasteellisemman. Jotta jotain mitattavia haasteita silti olisi, olen asettanut tavoitteeksi päästä alle 90 kilon vuoden loppuun mennessä. Nyt vaan peukut pystyyn, ettei tule mitään viime talven kaltaista sairastumista! Aion edelleen liikkua vähintään neljä kertaa viikossa ja tehdä lihasta.Yksi tavoite olisi saada tuosta navan päältäkin mitta alle 100 cm.
Seuraavaksi voisin tietysti miettiä tavoitteita liikuntaan. Soutulaitteella ja kuntofillarilla voisi miettiä nopeuksia, kilometrejä, aikaa tms. Näitä täytyy pohtia. Olen silti kovin tyytyväinen jo nykyiseen kehitykseen, vaikka sairastelu hidastikin tätä urheiluakehitystä. Melko liikkumattomasta ihmisestä on tullut aktiivinen sporttaaja!
Mittaamattomasti tsemppiä kaikille!
Sarah
Vyötärö????
Ulkonäöltäni olen erittäin naisellisen näköinen. Minulla on lattariperse, tissit löytyy (tosin pienentyneet ja ilman rintaliivejä melko roikkuvat) ja vyötärökin erottuu. Onneeksi ei olla Afrikassa tissiliivittöminä!
Olen yrittänyt mitata ohjeiden mukaan vyötäröäni. Ei meinaa millään onnistua.
Katsoin tämän ohjeen.
Sitten löysin aika hyvän harjoituksen. Siinä onnistuin oikein hyvin. Siis tuossa tehtävässä.
Ongelma vaan tuppaa olemaan se, etten ole tuon mallinen. En tahdo saada mittanauhaa suoraan sitten millään. Mittanauha jää jotenkin selästä lököttämään yläreunasta. Ihan samalla tavalla kuin vaatteetkin. Vaikka olisin siis paljon hoikempikin, on tuo lökötysongelma ollut.
Jos laitan vastoin ohjetta vyötärön mittauksen navan päälle, saan mittanauhan suoraan. Mulla on aika notko selkä ja iso peppu korostaa sitä. Kun olin hoikempana ompelijalla, hän joutui tarkistamaan mittaustuloksensa useaan kertaan. Hän oli alkanut epäillä omia merkintöjään, kun mittani olivat poikkeukselliset. Minulla on siis aina ollut suhteessa muuhun kroppaan kapea vyötärö. No, tällä hetkellä sekin on tietysti iso, kuten kaikki minussa.
En saa oikein luetettavaa mittaa vyötäröstäni ja siksi on vaikea arvioida kehitystä. Kun tein sen pahin mahdollinen mittatulos tänään, niin se näytti jotain 107 cm eli olisi tullut taas jotain 3 cm alaspäin edellisestä ja ensimmäisestä mittauksesta siis jo 6 cm pois. Siihen nähden ihan ok, kun painoa on edelleen tuota enemmän (alle kilo kuitenkin enää vain). Toisaalta en tiedä mitä mitat olisivat olleet, kun painoin reilusta alle 90 kiloa toissa keväänä. Vaatteista tiedän, että olin silloin kyllä vyötäröstä pienempi paljonkin.
Hassuinta on, kun mittaan pari senttiä sieltä vyötärön yläpuolelta ohjeen mukaisesti ja nauha jää löpsöttämään selästä on mitta selkeästi alle 100 cm (n. 97 cm). Käytännössä tuo menee sitä viivaa pitkin jossa on housujen ja hameiden painaumat vartalossani, mutta on vino jossain määrin. Joskus aikoinaan joku joogaohjaaja moitti minua seisonnastani ja kummallisen mallisesta kropasta. En mennyt ohjaajan tunnille toista kertaa.
Käytännössä minulla on tuossa vyötäröllä yksi pieni, mutta ärsyttävä rengas. (Alavatsassa on sitten rengasta järkyttävä määrä, mutta ei siitä nyt tällä kertaa enempää). Käytännössä jollain vaateratkaisulla (esim. muotoilevat vaatteet) sen saa suht kivasti pois näkyvistä ja vyötäröstä tulee paljon kapeampi. Jos ostan hameen, joka on leveä eikä siis ottaisi lantiolta kiinni, voin ostaa käytännössä melko pienenkin koon, jos vyötäröä katsotaan. Ns.isojen tyttöjen vaatteet ovat käytännössä aina olleet minulle vyötäröstä liian isoja. Eikä tilanne parane, kun laihdun. Yleensä se huononee entisestään. Joudun käyttämään paljon vöitä, jotta vyötärö ei löpsötä.
Onkos teillä armaan kanssakulkijat vyötäröä? Edes siellä jossain piilossa?
Vaikka mulla on vyötärö posiviisena asiana, niin vastapainoksi mulla on lantiolla ikiläskit. Ne ei oikeesti lähde ja on ihan kornin näköiset, vaikka kuinka olisin hoikka. Niihin ei taida auttaa muu kuin kirurgin veitsi...
Tsemppiä kaikille!
Sarah
Olen yrittänyt mitata ohjeiden mukaan vyötäröäni. Ei meinaa millään onnistua.
Katsoin tämän ohjeen.
Sitten löysin aika hyvän harjoituksen. Siinä onnistuin oikein hyvin. Siis tuossa tehtävässä.
Ongelma vaan tuppaa olemaan se, etten ole tuon mallinen. En tahdo saada mittanauhaa suoraan sitten millään. Mittanauha jää jotenkin selästä lököttämään yläreunasta. Ihan samalla tavalla kuin vaatteetkin. Vaikka olisin siis paljon hoikempikin, on tuo lökötysongelma ollut.
Jos laitan vastoin ohjetta vyötärön mittauksen navan päälle, saan mittanauhan suoraan. Mulla on aika notko selkä ja iso peppu korostaa sitä. Kun olin hoikempana ompelijalla, hän joutui tarkistamaan mittaustuloksensa useaan kertaan. Hän oli alkanut epäillä omia merkintöjään, kun mittani olivat poikkeukselliset. Minulla on siis aina ollut suhteessa muuhun kroppaan kapea vyötärö. No, tällä hetkellä sekin on tietysti iso, kuten kaikki minussa.
En saa oikein luetettavaa mittaa vyötäröstäni ja siksi on vaikea arvioida kehitystä. Kun tein sen pahin mahdollinen mittatulos tänään, niin se näytti jotain 107 cm eli olisi tullut taas jotain 3 cm alaspäin edellisestä ja ensimmäisestä mittauksesta siis jo 6 cm pois. Siihen nähden ihan ok, kun painoa on edelleen tuota enemmän (alle kilo kuitenkin enää vain). Toisaalta en tiedä mitä mitat olisivat olleet, kun painoin reilusta alle 90 kiloa toissa keväänä. Vaatteista tiedän, että olin silloin kyllä vyötäröstä pienempi paljonkin.
Hassuinta on, kun mittaan pari senttiä sieltä vyötärön yläpuolelta ohjeen mukaisesti ja nauha jää löpsöttämään selästä on mitta selkeästi alle 100 cm (n. 97 cm). Käytännössä tuo menee sitä viivaa pitkin jossa on housujen ja hameiden painaumat vartalossani, mutta on vino jossain määrin. Joskus aikoinaan joku joogaohjaaja moitti minua seisonnastani ja kummallisen mallisesta kropasta. En mennyt ohjaajan tunnille toista kertaa.
Käytännössä minulla on tuossa vyötäröllä yksi pieni, mutta ärsyttävä rengas. (Alavatsassa on sitten rengasta järkyttävä määrä, mutta ei siitä nyt tällä kertaa enempää). Käytännössä jollain vaateratkaisulla (esim. muotoilevat vaatteet) sen saa suht kivasti pois näkyvistä ja vyötäröstä tulee paljon kapeampi. Jos ostan hameen, joka on leveä eikä siis ottaisi lantiolta kiinni, voin ostaa käytännössä melko pienenkin koon, jos vyötäröä katsotaan. Ns.isojen tyttöjen vaatteet ovat käytännössä aina olleet minulle vyötäröstä liian isoja. Eikä tilanne parane, kun laihdun. Yleensä se huononee entisestään. Joudun käyttämään paljon vöitä, jotta vyötärö ei löpsötä.
Onkos teillä armaan kanssakulkijat vyötäröä? Edes siellä jossain piilossa?
Vaikka mulla on vyötärö posiviisena asiana, niin vastapainoksi mulla on lantiolla ikiläskit. Ne ei oikeesti lähde ja on ihan kornin näköiset, vaikka kuinka olisin hoikka. Niihin ei taida auttaa muu kuin kirurgin veitsi...
Tsemppiä kaikille!
Sarah
tiistai 8. syyskuuta 2015
Juhlasyöminen
Blogimaailmassa pyöriessä aloin miettiä juhlia ja syömisiä.
Toissakesänä minulla oli uskomaton juhlaputki , juhlia lähes joka viikonloppu toukokuusta kesäkuun loppuun ja oli kaikenlaista tarjolla. Paino nousi jonkin verran, vaikka yritinkin hieman jarruttaa.
Jo viikonloppu on monelle juhlaa ja onhan se minullekin. Perjantaisin olen usein väsynyt, emmekä jaksa tehdä oikein mitään kummallista. Olemme suosiolla päättäneet, että se on karkkipäivä ja illan yleensä katsomme elokuvaa tms. Nykyään yritän katsoa vähän tarkemmin mitä tuolloin päivällä syömme, jos illalla on tiedossa enemmän herkkuja. Määrä meillä on vain se 100 grammaa ja käytännössä hyvin usein se on tummaa suklaata.
Viikonloppuna usein etenkin lauantaina tulee liikuttua enemmän eikä kotiin ehdi lounaalle. Ulkona tulee syötyä joskus vähän epäterveellisesti. Tässäkin kohtaa yritän muistaa niitä terveellisiä valintoja. Tämän kiireen takia usein lauantaina on vähemmän liikuntaa. Tosin onhan kropalle joskus annettava vapaapäiviäkin.
Jos tulee varsinaisia juhlia, niin niihin yritän mennä hyvin valmistautuneena. Häät ovat usein siitä ongelmallisia, että ensin on ohjelmaa ja kirkosta juhlapaikalle siirtymiseen menee aikaa aikaa. Kun ruoka vihdoin on tarjolla (kentien jonotuksen jälkeen) on kaikilla kiljuva nälkä. Siinä vaiheessa ei välttämättä toimi enää harkinta. Usein juhliin on ajettu pidempään ja syömätön aika on pitkä. Itse yritän päivällä mahdollisuuksien mukaan ennen juhlaa syödä kasvissosekeittoa. Tutkimuksen mukaan jostain syystä soseutettu keitto pitää nälän pidempään kuin samat ainekset ilman soseutusta. Tuntuu hassulta, mutta TV:ssä Prismassa tuosta kerrottiin enkä usko dokumentin olevan puutaheinää. Oma kokemukseni tukee myös tuota. Sosekeitto pitää paremmin nälkää kuin salaatti. Tietysti salaattikin on aika hyvä, jos siihen saa täyttävää proteiinia.
Jos ruoka tuodaan annoksena pöytään, ei voi hirveästi vaikutta siihen mitä lautaselle tulee. Meidäthän on opetettu siihen, että lautanen pitää syödä tyhjäksi. Jos joku ruaan osanen on oikeasti epäterveellistä, minusta sen voi jättää lautaselle. Lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi. Toisaalta valmiit annokset ovat ovat harvoin kovin isoja, joten normaalisti annoksen voi syödä hyvällä mielellä. Juhla on kuitenkin poikkeus eikä asiasta kannata ottaa liian suurta stressiä.
Buffet on yleensä se suurin ongelma, mutta samalla mahdollisuus. Käy katsomassa pöytä ennakkoon, että hahmotat mitä on tarjolla. Jos sinulla on ongelmia ahmimisen takia, ota alku ja pääruoka samalle lautaselle ja päätä, ettet hae toista ruokaa. Päätä etukäteen mitä otat, äläkä vain nälissäsi lappaa lautasella kaikkea mahdollista. Jos ottaa vähän eri lajeja, tulee syöneeksi usein paljon enemmän kuin kuvittelee. Itse yritän keskittyä niihin ruokiin joista todella pidän. Lähes aina otan lihan/kalan ja sen oheen sitten salaatin tai lämpimät kasvikset. Kermaperunat, riisit yms. jätän ottamatta.
Oleellista mielestäni on päättää etukäteen mitä syö. Hyvin usein kalorit tulevat alkoholista. Niin hyvältä kuin jälkiruokajuomat ja drinkit maistuvatkin, painostaan kiinnostuneen kannattaa jättää ne väliin. Itse olen jättänyt alkoholin minimiin. Juon alkujuoman ja usein valkoviinin ruuan kanssa. Suosikkini on lonkero, mutta sitä juon nykyään noin 1-2 pulloa vuodessa. Jos ongelmasi on se, että yhden ottaessasi et enää tunne rajoja ja alkoholi maistuu hyvin, kannattaa harkita kannattaako sitä ottaa lainkaan. Elämä on oikeasti ihan mukavaa vähemmälläkin alkoholimäärällä tai jopa ilman.
Alkoholin nauttiminen vie usein ne estot pois ja se voi tuntua hyvältä. Valitettavan usein se myös innostaa syömään väärin. Juhlissa voi näiden estojen poistuttua syödä suunniteltua enemmän tai sitten menee juhlien jälkeen yöllä vielä jonnekin jotain suolaista ahmimaan. Aamulla voi tulla paha olo. Valitettavasti oksentaminen ei vie kaikkia kaloreita pois. Krapulan jälkeen, kun nälkä tulee, on myös usein kovin heikko vastustamaan impulsseja. Sitten tilataan pizzaa, syödään makkaraperunoita, kebabia yms.
Itselläni suurin ongelma tulee yllätyksistä. Päätämme mennä yks kaks lounaalle tai en tiedä ravintolan tarjontaa. Jostain syystä en aina silloin osaa valita oikein. Lauantaina kävimme ennakkosuunnitelmasta poiketen lounaalla ja tein huonon valinnan. Otin gluteenittoman pizzan. Pizzaa olen syönyt pari kertaa vuodessa. Onneksi gluteenittomat ovat tavallista pizzaa pienempiä, mutta onhan ne kaloripommeja.
Olen myös ollut eräillä pienillä kutsuilla nälkäinen. Söin raakakakkua melkein kaksinkäsin. Sehän on "terveellistä", vaikka oikeasti on rankka kaloripommi. Ei löytynyt itsehillintää millään, vaikka normaalisti itsehillintäni on ihan hyvä.
Tänään painoni oli 96,7. Hieman ylöspäin paino on noussut, kun olen tuon posken takia syönyt inkiväärihunajaa. Olen myös saanut ehkä vähän liikaa hiilareita sushin takia (niissä on myös turvottavaa suolaa soijakastikkeessaa) ja sitten on myös pizza. Kaloreitten lisäksi pizza oli kovin suolainen.
Kunto on parempi ja eilen tein melko rankan harkan. Yli tunti kuntopyörää ja sen päälle 10 minuttia soutua. Soutu on lajina kovin rankka. Tänään pohdin, että jos vaikka venyttelisin tai tekisin jotain kevyttä. Silti olen edelleen varuillani tuon terveyden suhteen.
Mutta fiiliksis on ihan hyvä ja usko painonpudotukseen on kova.
Mukavaa viikkoa kanssakulkijat!
Sarah
Toissakesänä minulla oli uskomaton juhlaputki , juhlia lähes joka viikonloppu toukokuusta kesäkuun loppuun ja oli kaikenlaista tarjolla. Paino nousi jonkin verran, vaikka yritinkin hieman jarruttaa.
Jo viikonloppu on monelle juhlaa ja onhan se minullekin. Perjantaisin olen usein väsynyt, emmekä jaksa tehdä oikein mitään kummallista. Olemme suosiolla päättäneet, että se on karkkipäivä ja illan yleensä katsomme elokuvaa tms. Nykyään yritän katsoa vähän tarkemmin mitä tuolloin päivällä syömme, jos illalla on tiedossa enemmän herkkuja. Määrä meillä on vain se 100 grammaa ja käytännössä hyvin usein se on tummaa suklaata.
Viikonloppuna usein etenkin lauantaina tulee liikuttua enemmän eikä kotiin ehdi lounaalle. Ulkona tulee syötyä joskus vähän epäterveellisesti. Tässäkin kohtaa yritän muistaa niitä terveellisiä valintoja. Tämän kiireen takia usein lauantaina on vähemmän liikuntaa. Tosin onhan kropalle joskus annettava vapaapäiviäkin.
Jos tulee varsinaisia juhlia, niin niihin yritän mennä hyvin valmistautuneena. Häät ovat usein siitä ongelmallisia, että ensin on ohjelmaa ja kirkosta juhlapaikalle siirtymiseen menee aikaa aikaa. Kun ruoka vihdoin on tarjolla (kentien jonotuksen jälkeen) on kaikilla kiljuva nälkä. Siinä vaiheessa ei välttämättä toimi enää harkinta. Usein juhliin on ajettu pidempään ja syömätön aika on pitkä. Itse yritän päivällä mahdollisuuksien mukaan ennen juhlaa syödä kasvissosekeittoa. Tutkimuksen mukaan jostain syystä soseutettu keitto pitää nälän pidempään kuin samat ainekset ilman soseutusta. Tuntuu hassulta, mutta TV:ssä Prismassa tuosta kerrottiin enkä usko dokumentin olevan puutaheinää. Oma kokemukseni tukee myös tuota. Sosekeitto pitää paremmin nälkää kuin salaatti. Tietysti salaattikin on aika hyvä, jos siihen saa täyttävää proteiinia.
Jos ruoka tuodaan annoksena pöytään, ei voi hirveästi vaikutta siihen mitä lautaselle tulee. Meidäthän on opetettu siihen, että lautanen pitää syödä tyhjäksi. Jos joku ruaan osanen on oikeasti epäterveellistä, minusta sen voi jättää lautaselle. Lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi. Toisaalta valmiit annokset ovat ovat harvoin kovin isoja, joten normaalisti annoksen voi syödä hyvällä mielellä. Juhla on kuitenkin poikkeus eikä asiasta kannata ottaa liian suurta stressiä.
Buffet on yleensä se suurin ongelma, mutta samalla mahdollisuus. Käy katsomassa pöytä ennakkoon, että hahmotat mitä on tarjolla. Jos sinulla on ongelmia ahmimisen takia, ota alku ja pääruoka samalle lautaselle ja päätä, ettet hae toista ruokaa. Päätä etukäteen mitä otat, äläkä vain nälissäsi lappaa lautasella kaikkea mahdollista. Jos ottaa vähän eri lajeja, tulee syöneeksi usein paljon enemmän kuin kuvittelee. Itse yritän keskittyä niihin ruokiin joista todella pidän. Lähes aina otan lihan/kalan ja sen oheen sitten salaatin tai lämpimät kasvikset. Kermaperunat, riisit yms. jätän ottamatta.
Oleellista mielestäni on päättää etukäteen mitä syö. Hyvin usein kalorit tulevat alkoholista. Niin hyvältä kuin jälkiruokajuomat ja drinkit maistuvatkin, painostaan kiinnostuneen kannattaa jättää ne väliin. Itse olen jättänyt alkoholin minimiin. Juon alkujuoman ja usein valkoviinin ruuan kanssa. Suosikkini on lonkero, mutta sitä juon nykyään noin 1-2 pulloa vuodessa. Jos ongelmasi on se, että yhden ottaessasi et enää tunne rajoja ja alkoholi maistuu hyvin, kannattaa harkita kannattaako sitä ottaa lainkaan. Elämä on oikeasti ihan mukavaa vähemmälläkin alkoholimäärällä tai jopa ilman.
Alkoholin nauttiminen vie usein ne estot pois ja se voi tuntua hyvältä. Valitettavan usein se myös innostaa syömään väärin. Juhlissa voi näiden estojen poistuttua syödä suunniteltua enemmän tai sitten menee juhlien jälkeen yöllä vielä jonnekin jotain suolaista ahmimaan. Aamulla voi tulla paha olo. Valitettavasti oksentaminen ei vie kaikkia kaloreita pois. Krapulan jälkeen, kun nälkä tulee, on myös usein kovin heikko vastustamaan impulsseja. Sitten tilataan pizzaa, syödään makkaraperunoita, kebabia yms.
Itselläni suurin ongelma tulee yllätyksistä. Päätämme mennä yks kaks lounaalle tai en tiedä ravintolan tarjontaa. Jostain syystä en aina silloin osaa valita oikein. Lauantaina kävimme ennakkosuunnitelmasta poiketen lounaalla ja tein huonon valinnan. Otin gluteenittoman pizzan. Pizzaa olen syönyt pari kertaa vuodessa. Onneksi gluteenittomat ovat tavallista pizzaa pienempiä, mutta onhan ne kaloripommeja.
Olen myös ollut eräillä pienillä kutsuilla nälkäinen. Söin raakakakkua melkein kaksinkäsin. Sehän on "terveellistä", vaikka oikeasti on rankka kaloripommi. Ei löytynyt itsehillintää millään, vaikka normaalisti itsehillintäni on ihan hyvä.
Tänään painoni oli 96,7. Hieman ylöspäin paino on noussut, kun olen tuon posken takia syönyt inkiväärihunajaa. Olen myös saanut ehkä vähän liikaa hiilareita sushin takia (niissä on myös turvottavaa suolaa soijakastikkeessaa) ja sitten on myös pizza. Kaloreitten lisäksi pizza oli kovin suolainen.
Kunto on parempi ja eilen tein melko rankan harkan. Yli tunti kuntopyörää ja sen päälle 10 minuttia soutua. Soutu on lajina kovin rankka. Tänään pohdin, että jos vaikka venyttelisin tai tekisin jotain kevyttä. Silti olen edelleen varuillani tuon terveyden suhteen.
Mutta fiiliksis on ihan hyvä ja usko painonpudotukseen on kova.
Mukavaa viikkoa kanssakulkijat!
Sarah
tiistai 1. syyskuuta 2015
Laskee se
Paino oli tänään 96,2. On semmoinen fiilis, että kyllä minä vielä syksyn mittaan alle sen 90 kiloa menen. Välillä on epäilyttänyt rankasti.
Olen tulkinnut niin, että minä olen kyllä ihan oikeasti sairas. Merkit on täysin samat kuin viime talvena. En vaan aio päästää tilannetta yhtä pahaksi. Yritän ottaa iisisti pari päivää, vaikka oikeasti en kyllä ihan petipotilaana pysty olemaan. Pidättäydyn nyt urheilusta. Jos olo ei parane (alhainen ruumiin lämpötila nouse normaaliin eli 36,5), poskisärky, "langanpätkät" näkökentässä ja pään viiltely lopu lähipäivinä, marssin lääkäriin. Terveyskeskukseen en näillä oireilla pääse, mutta menen sitten muualle. En päässyt lääkäriin arvauskeskukseen 40 asteen kuumeessakaan. Onneksi pääsin kunnon lääkäärille lopulta ja sain antibiootit. Mulla on pieni aavistus, ettei tämä poski parane ilman vaikka nykyään kai tahdottaisiin, ettei antibiootteja oteta poskiontelontulehdukseen. Mulla se vaan ei taida lähteä ilman.
Mutta oottelen nyt kiltisti vielä vähän aikaa.
Mieli on jossain määrin parempi kuin eilen.
Sarah
Olen tulkinnut niin, että minä olen kyllä ihan oikeasti sairas. Merkit on täysin samat kuin viime talvena. En vaan aio päästää tilannetta yhtä pahaksi. Yritän ottaa iisisti pari päivää, vaikka oikeasti en kyllä ihan petipotilaana pysty olemaan. Pidättäydyn nyt urheilusta. Jos olo ei parane (alhainen ruumiin lämpötila nouse normaaliin eli 36,5), poskisärky, "langanpätkät" näkökentässä ja pään viiltely lopu lähipäivinä, marssin lääkäriin. Terveyskeskukseen en näillä oireilla pääse, mutta menen sitten muualle. En päässyt lääkäriin arvauskeskukseen 40 asteen kuumeessakaan. Onneksi pääsin kunnon lääkäärille lopulta ja sain antibiootit. Mulla on pieni aavistus, ettei tämä poski parane ilman vaikka nykyään kai tahdottaisiin, ettei antibiootteja oteta poskiontelontulehdukseen. Mulla se vaan ei taida lähteä ilman.
Mutta oottelen nyt kiltisti vielä vähän aikaa.
Mieli on jossain määrin parempi kuin eilen.
Sarah
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)