Seuraava tavoite lähestyy!

Olen näköjään tosi vähän kirjoitellut. Johtuu varmaan stressin määrästä. Työhön ja muuhun ei millään riittäisi intoa, mutta on vaan ollut tehtävää. On moni kiva ja mielekäs asia jäänyt vähemmälle.

Tärkeää on kuitenkin, että olen pysynyt valitsemallani tiellä. Tämä painonpudotus on ollut prioriteeteissäni lähes ykkösenä. Toisaalta tämä ei sen kummemmin ole vienyt aikaa. Sen kun vaan kuvaan mitä syön ja teen näissä arkiruuassani asiallisia päätöksiä.

Nyt on enää 100 grammaa kymmenen kilon pudotukseen. Tuon jälkeen on jäljellä 15 kiloa eli vielä 2,5 kiloa puoleen väliin. Mutta hyvältä tuntuu edelleen ja hyvin vaivattomalta. Tuossa yhdessä välissä kahden kuukauden jälkeen tuntui vähän junnaavalta, mutta sitten alkoi taas laihtuminen. Ei mikään hurja vauhti päällä, mutta silleen hitaan varmasti. Tämä kohta 10 kiloa on lähtenyt noin kolmessa kuukaudessa.
Olen pyrkinyt analysoimaan sitä miksi tämä on mennyt näin mukavasti ilman mitään ihmedieettiä.

1) Ruokavalioni on ollut valmiiksi jo aika hyvä. Syön paljon  eri muodoissaan kasviksia enkä hirveästi turhia herkuttele. Vain annoskoko on muuttunut eli en ota lisää ruokaa. Kuvaan syömisen ja siinä pysyn. Ennen tuli otettua ruokaa vain sen takia, ettei joutuisi muka heittämään ruokaa pois. Ylijääneen  ruuan voi aivan hyvin syödä esim. seuraavana päivänä lounaaksi.

2) Voi olla, että jos söisin paljon leipää ja hiilihydraatteja, voisi taistelu mielihaluja vastaan olla rankempaa. Olin aiemmin jossain määrin hiilarikoukussa. Nyt, kun vehnä ja ruis eivät käy minulle enää, on ollut paljon helpompaa. Jos syön väärin, saan vatsan kipeäksi ja ripulin. Vaikka pulla tms. houkuttaisi, ei noiden ongelmien takia viitsi itseään kiusata. Tämä "positiivinen" ongelma ei luonnollisestikaan kaikilla ole, joten siitä ei ole muille apua. Mutta varmasti tämä on minua jossain määrin auttanut.

3) Erittäin tärkeänä pidän säännöllisiä tapaamisia terveydenhoitajan kanssa. Hän on ulkopuolinen sparraajani ja etenkin viime kerralla painon jumittaessa hieman, oli sparraus todella tarpeeseen. Aiemmin olen juuri tässä vaiheessa luovuttanut. Toki  ystävistä ja puolisosta voi olla paljon apua, mutta valitettavasti heidän läheisyytensä saattaa olla joskus vähemmän hyödyksi. Oma puolisoni on ollut kyllä oikein kannustava.

4) Minusta oleellinen seikka on ollut myös pääkoppani kunto. Luin Dr Philin kirjaa ja olen pohtinut painonpudotusta hyvin syvällisesti. Teen jatkuvasti tietoisia päätöksiä syömisestäni. Olen myös alkanut tottua ajatukseen, että joudun luopumaan monesta lempivaatteesta. Dr Philin mukaan liian isot vaatteet on vietävä talosta pois ja pian joudun näitä asioita tekemään. Monelle uusien vaatteiden shoppailu on mieluisaa, mutta minä en pidä vaatteiden ostamisesta ostamisen vuoksi. Ikää myöten olen alkanut arvostaa enemmän vaatteiden laatua ja kestoa ja pukeudun muutenkin melko klassisesti.En ole ostanut vähään aikaan vaatteita, sillä en ole tarvinnut niitä enkä halua ostaa vaatteita, jotka pian joutuisin kuitenkin luovuttamaan. Minulla on aika kiva puvusto ja olen todella kiintynyt vaatteisiini. Tämä on oikeasti minulle tiukka paikka. Yritän lohduttautua sillä, että laihduttuani riittävästi suunnittelen uuden puvuston. Mietin tarkkaan millaisia vaatteita tarvitsen ja luon järkevän kokonaisuuden, jota voi sitten asusteilla ja pienillä uudistuksilla hyödyntää pitkään. Mitään kertokäyttövaaatusta en aio hankkia.

5) Meinasi unohtua. Osaan myös herkutella. Suklaaseen panostan ja sitä syön joka viikko. Valitsen tämän herkkuni tarkasti.

Kirjoitan myöhemmin vähän tarkempia juttuja näistä syömisistä.