Pienestä isoksi

Luulen, että tulen myöhemmin pohtimaan lisää eri vaiheita elämässäni ja niiden vaikutusta painoon ja hyvään oloon. Teen tässä pienen pikakelauksen elämästäni suhteessa painooni.

Lapsena olin hyvin hoikka. Samanlainen ruipelu kun muutkin. Lapsuudessani 60- ja 70-luvuilla ei oikeastaan kukaan ollut ylipainoinen lapsi. Koululuokalla saattoi olla se yksi tyttö tai poika, jota saattoi ylipainoiseksi sanoa.

Nuoreksi naiseksi kasvaessani sain muotoja suht mukavasti. Olen ollut missimitoissa ja kropaltani vähän enemmän barbie-mallia. Omituista vaan, että joskus 18-vuotiaana minä olin omasta mielestäni ihan kaamea uimapukukuvissa. Semmoisen kropan kun nyt saisi, niin huh! En kyllä oikeasti moisesta haaveile. Minä olen pari lasta synnyttänyt aikuinen nainen kuitenkin!

Nuorena olin kovin ronkeli syömisissäni enkä toisaalta ollut mikään kova himourheilijakaan. Kasviksia en hirveästi syönyt, vaikka tomaatit olivatkin suurta herkkua. Karkkia söin todella paljon. Opiskelupaikan ruokalassa oli minulle liian kallista ruokaa ja se oli pahaakin mielestäni. Keskiverto ruokani oli silloin markkinoille tulleet Saarioisten pizzat (=roiskeläppä), suklaavanukas ja kaakaojuoma. Kaikki kylmänä nauttien. Työelämässä opettelin pikkuhiljaa syömään monipuolisemmin, mutta iltaruuan korvasi usein esim. makkaraperunat. Join teetä ja kahvia suuret määrät ja niiden kanssa aina sokerin huomat määrät. Alkoholiakin käytin aika lailla. Kaksi kertaa viikossa piti bilettää. Tuolloin kestin uskomattoman määrän alkolia, joita toki ensin pohjaksi vedettiin ja sitten kymmenen drinkkiä ravintolassa. Jälkikäteen en edes tajua miten pysyin niin hoikkana! No, ravintolassa tanssin tuntikausia.

Kun elämä vakiintui, tuli painoa lisää, mutta en ollut missään nimessä ylipainoinen. Ensimmäisen kerran minulla alkoi paino kertyä kunnolla, kun ensimmäisen raskauden kilot eivät jääneetkään laitokselle vastoin odotuksiani. En ollut huolissani, mutta työelämään tultuani takaisin laihdutin elämäni ensimmäistä kertaa (n. 28-vuotiaana). En ollut aiemmin kauheasti uhrannut ajatuksia sille mitä syön.Tuolloin laihdutin yhdessä työkaverin kanssa. Työpaikan ruokalassa oli kammottavaa ruokaa ja olimme aina ostaneet iltapäivällä karkkia ja pullaa. Lopetimme tuon ja aloimme ottaa eväitä töihin. En tarkkaan muista mitä söin, mutta esim. mysli eväänä on jäänyt mieleen. Ruokavalion muutos oli lähinnä syömisen järkevöittämistä. Oma elämäni oli tuossa vaiheessa todella haasteellista ja jäinkin pienen lapsen kanssa yksin. Myös muuta surua riitti. Elämäni rankimpia aikoja. Astuin kuitenkin sinkkumarkkinoille hoikkana.

Seurustelu ja perhe-elämä toivat elämään tasaisuutta ja minä lihoin. Aloin miettiä ja kokeilla useammin erilaisia tapoja laihduttaa ja tuolloin tein painonhallinnan kannalta elämäni suurimman virheen. Ystävän kanssa kävimme läpi 13 päivän ns. sairaaladietiin. Kerron siitä myöhemmin lisää, mutta tuosta minulla alkoi käytännössä varsinainen lihonen ja jojoilu. Todennäköisesti eräs satunnaisesti minua kiusaava sairauskin sai alkunsa. Sain kuitenkin Painonvartijoiden avulla taas itseni laihdutettua, kunnes aloin odottaa toista lastani. Minulle tuli raskauden aikana ongelmia ja jouduin pitkään elämään melkeisen rauhallista elämää. Raskauden jälkeen kilot jäivät taas entistä suurempina kroppaani.

Käytännössä tuosta lähtien, pitkälle toistakymmentä vuotta olen vain lihonut. Minusta tuntuu, että vaikka mitä tekisin en laihdu. Pyrin syömään järkevästi. Ruokavaliooni ei ole kuulunut sipsit, alkoholi, makeiset eikä mikään muukaan kovin epätervellinen mitenkään voimakkaasti.

Olin jo yhdessä välissä melko tavallisella ravinnolla painoindeksiltäni sairaalloisen lihava, mutta ne kilot sain pois nykyisellä suhteellisen kurinalaisella ravinnolla. Nuo lisäkilot tulivat, kun yritin syödä aamiaiseksi leipää ja söin normaalia ruokaa enkä kytännyt hiilihydraatteja, vaikka söinkin toki kokojyvätuotteita. Se ei vaan käynyt.

Olen karpannut, laskenut kaloreita. Ainoa mitä en ole varmaan tehnyt, on noiden ateriakorvikkeiden käyttöä. En voi syödä aspartaamia ja sitä niissä yleensä on.

Tässä sitä ollaan, halussa pudottaa painoa ja miettimässä miten se onnistuisi.