Olen aiempaa energisempi ja huomaan, että energia menee kiukutteleen (kohdistuu lähinnä itseeni). Kun on tyytymätön itseeni, en välttämättä itseruoskinnan jälkeen tee mitään sen fiksummin. Joten pakko tuo itsensäsyyttely ja inho vaan viskata pois.
Helteet ja liikunta turvottavat. Se on selkeä juttu. Tämän aamun järkytys lukema oli 99,4. Sen kyllä näki ihan naamastakin. En myöskään täysin hallitse sitä mitä pitäisi syödä, kun liikun enemmän. Olen myös syönyt suoraan jääkaapista hieman. Suuntaus ei ole hyvä.
Aloin tänään taas kuvaamaan ruokiani. Tällä estän lipsumisen ja tuon vähän kontrollia hommaan taas. Myöhemmin voin jakaa kuvia täällä, jos kaipaan neuvoa eikä mikään tehoa.
Jos kuukauden päästä 11.9 ei ole selkeää laihtumista tapahtunut, alan sitten kirjaamaan Kiloklubiin tai muuhun vastaavaan järjestelmään kaloreitakin. Toivon sydämeni pohjasta, ettei tuohon tarvitse mennä. Se on työlästä eikä kyllä oikeasti tehonnut muhun aiemmin. Mutta saan tuolla jotain pohjaa. Jos sekään ei nimittäin kuukaudessa saa aikaan mitään, mun on mentävä taas ammattilaisten luo.
Olen myös päättänyt, että vaikka ilman liikuntaa mulle on laihtuminen helpompaa, en luovu liikunnasta. Mun terveyden kannalta liikunta on tärkeä homma ja tahdon kinttuni kuntoon.
Olen myös päättänyt, että vähennän makean makua ruuissani. Laitan jatkossa vain yhden hermesetaksen teehen/kahviin. Tiedän, että tämä on vaikeaa. Ruuan jälkeen kaipaan makeaa ja olen sen takia juonut aina makean kahvin/teen ruuan jälkeen. Illalla sallin kaakaoon useamman makeutuksen.
Karkkia yms. syön edelleen vain sen 100 grammaa karkkipäivänä.
Pyrin ostamaan kotiin makeita tarjottavia vain sellaisia, joita en pysty syömään itse. Yritän tyytyä siihen suklaariisikakkuun enkä osta gluteenittomia herkkuja lainkaan. Ellei sitten ole oikeasti joku iso juhla tms. On kyllä oikeasti ärsyttävää, kun nykyään löytyy gluteenittomia kakkuja tms. vaikka kuinka. Parisssa vuodesssa valikoima on kasvanut tosi paljon. Kylässä saan ottaa kohtuupalan, jos minua varten varta vasten on hankittu herkkua. Kahviloissa yms. paikoissa voin tyytyä myös pelkkään teehenkin. Jos paino kehittyy alaspäin päätösten seurauksena, saan satunnaisesti ottaa jonkun herkun kahvilassakin.
En henkilökohtaisesti usko järkyttäviin itsekieltäytymissysteemeihin. Ruokavaliota pitäisi pystyä noudattamaan koko elämä. Mutta luotan siihen, että pystyn elämään ilman hirveää makeutusta. Uskon myös siihen, ettei minun tarvitse ottaa kylässä kuin yksi pala herkkua, vaikka se kuinka on ostettu minua silmälläpitäen. Tämä olisi hyvä periaate loppuelämäksi.
Toivottavasti tämä energinen kiukku itseäni kohtaan lakkaa ja pystyn käyttämään energiani johonkin järkevämpään juttuun.
Aurinko paistaa ja niin moni asia on hyvin. Kyllä mä tän painonkin saan hallintaan!
Sarah päättäväisenä
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
2 kommenttia:
Itse jätin jossakin teini-iän puuskassa sokerin pois teestä 17-vuotiaana enkä sen jälkeen ole sitä käyttänyt. Ei edes kauaa kestänyt, että maistui ihan ok:lta enkä nyt enää edes osaisi käyttää siinä mitään makeutusta.
Kahvia en pahemmin juo, mutta jos juon, siihen tarttee makeutusta. Jos ei ole hermesetasta tms, sitten sokeria.
Mutta siis tuohon makeuttamattomuuteen voi oppia! :)
Nyt kun karppaan, huomaan, että makeaa ei tee samalla tavalla mieli. Plus jos ottaa jotain makeaa/hiilihydraattipitoista, se laukaisee mukanälän, jota ei oikeasti ole.
Olen myös huomannut hiilareitten aiheuttavan sitä makeanhimoa. Kun aikoinaan aloin aamulla syödä leipää, alkoi ihan selkeästi makean ja muun hiilarin himo kasvaa. Tuohon ongelmaan "onneksi" kroppani kehitti sitten vilja-allergian.
Lähetä kommentti