torstai 6. elokuuta 2015

250 kiloa!

Jo kotoa muuttanut jälkeläiseni on sitä mieltä, että jos en söisi niin kuin nyt syön (terveellisesti) mä varmaan painaisin 250 kiloa. Aamusta mies sanoi, että olisipa helppoa, jos joisin pari litraa limua päivässä ja sitten tekisin elämänmuutoksen. Sitten mä laihtuisin.

Mulla on jo pari päivää ollut kaamea v****tutus. Tuntuu, että vaikka päällään seisoisi, ei laihdu.

Mieheni paino on hyvä indikaattori. Me syömme samoja ruokia (myös lounas), paitsi mun aamiainen on minimaalinen häneen verrattuna ja annoskin pienempi. Hän on minua kymmeniä kiloja laihempi ja aina kun syömme kovin järkevästi hänen painonsa tippuu. Minun ei välttämättä. Kun syömme vähän epäterveellisemmin minä minä lihon hetkessä 5-10 kiloa, hän 2 kiloa. Ennen meitä erotti se, että hän harrasti liikuntaa, minä en. Nyt me liikumme molemmat, silti se ei kiloissani näy. Eräs ero meissä on myös, hän hikoilee, minä en. Vaikka päälläni seisoisin painot kädessä, kuntofillaria polkien ja vihellellen samaan aikaan, niin minä en kummemmin hikoile. Vedän kovan ennätyksen soutulaitteella ja minusta tuntuu, että tissien alla on vähän kosteuttu. Kainohiki ei edes näy paidassa.

No, sitten mä tein jotain tyhmää. Kahtena päivänä olen syönyt ihan tyhmiä juttuja, joita en normaalisti tee. Mulla oli kakkujen tekemiseen vähän suklaantapaista juttua kaapin perillä ja mussutin sen. Eilen söin riisisuklaapiparit pois kaapista. En oikeasti ikinä syö tuolla lailla ahmimalla. Tuosta paukkasi pari kiloa ja turvotusta. Kieltämättä tämä painoasia on ottanut pattiin ja toisaalta pientä muutakin murhetta on. Kääk! Mä haluan tästä kierteestä pois!

Jos jotain positiivista tahtoo nähdä, niin tässä oli vain kaksi päivää tätä kaameinta aikaa. Tulin tänne ja yritän nyt pyristellä ikävää trendiä vastaan.

Olen huomannut, että liikunta on ilmeisesti lisännyt ruokahalua. Normaalistihan mulla ei koskaan ole kovin kiljuva nälkä, että joutuisin jotenkin taistelemaan syömistä vastaan. Nyt joudun ja kun ollut potutus päällä, en sitten ole kestänyt taistelua mielihalua vastaan. Jotenkin ajattelen, että tämä asia pitäisi ratkaista ihan jollain muulla, kuin tahdon taistolla. Millä hiiskatilla mä kusetan itseäni? Parempaa fiilistä, onnea ja autuutta ei välttämättä tässä pysty taikomaan.

Tahdon liikkua, mutta tahdon jotenkin hanskata sen myötä kehittyneen ruokahalun. Neuvoja kanssakulkijat, pliis. Voiko aikataululla, rytmityksellä tai ruokavaliolla vaikuttaa liikunnan lisäämään ruokahaluun?

Sarah, massankasvattaja




4 kommenttia:

Merenneito kirjoitti...

Moi!
Tuli ihan mieleen tosta hikoilusta, että tuleeko sulla hiki esim. saunassa tai jos laitat liikaa vaatetta päälle ja liikut reippaasti ulkona vaikka talvella? On ollut vissiin aiemminkin puhetta siitä, että oot vähän pohtinut kilpirauhasen vajaatoimintaa. Ootko käynyt verikokeissa ja ootko katsonut mitä oireita siihen kuuluu? Mulla ei ainakaan aineenvaihdunta toiminut ollenkaan, en hikoillut, kuin vain jos oli liikaa vaatetta päällä tai saunassa. Sitten tietty paino ei pudonnut mihinkään ja turvotusta oli todella paljon. Tietty sitten suoli ei toiminut kunnolla. Kannattaa miettiä ihan tuota mahdollisuutta tai sitten miettiä millaisia hiilihydraatteja syöt, jotka turvottaisivat? Syötkö esim. vaaleaa leipää, vehnää, vaaleaa riisiä, perunaa, bataattia yms.
- Norma Noe

Unknown kirjoitti...

Mulla ei tule hiki oikeen millään tavalla. Ollaan juteltu tästä aiemmin ja kävinkin tuossa talvella kokeissa, joissa syynättiin melkein kaikki arvot. Kilppariarvo oli ok. Se olisi kyllä selittänyt monta asiaa, kun mulla on kummallinen aineenvaihdunta, turvotusta ja suoliston kanssa ongelmia.

Mä syön tosi terveellisesti. Hiilareita kovin vähän, enkä vehnää, kauraa ja ruista laisinkaan. Perunaa ja bataattia tosi vähän (en edes kerran viikossa). Normaali ruoka on päivällä esim. ruokaisa salaatti. Päivällinen on kala/liha esim. paistettuna ja sitten siihen sivuun sitten salaaatti tai jollain tapaa valmistetut kasvikset.

Aamulla voin hiilareita ottaa jukurttina tai rahkana.

Pääsiäisestä kesäkuun alkuun herkuttelin vähän, mutta en silti tajua miten paino nousi lähes kymmenen kiloa hetkessä.

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Jos syöt liian vähän?

Haluatko laittaa tänne ruokapäiväkirjaa, voisi auttaa analysoimaan syömisiä?
Ja joo, tuleehan noita repsahduksia, pitää asennoitua kuin Anne Ellulle Kumman kaa -sarjassa: "No mut hei, sellasta sattuu!"

Miehen kanssa vertailu on tuhoon tuomittu - miehillä se sama ruoka, joka meillä menee saman tien varaläskirenkaaseen, palaa hups vaan pois. Se on epäreilua, mut niin vaan on. Meilläkin on ihan sama juttu. Mies vetää vaikka mitä herkkuja, mut ei näy missään. Jos söisin saman määrän samoja juttuja, olisin kans 250 kiloinen. elämä vaan on epäreilu!

Unknown kirjoitti...

Painonvartijoissa aikoinaan jouduin lisäämään aina syömistä. Olen aika varma, että tämä liikunta versus painonhallinta on mun kompastuskivi tällä hetkellä. Kroppa tahtoisi ruokaa, mutta en osaa katsoa mikä olisi oikea määrä.

Laitan uuteen päivitykseen nyt juttuja mitä olen päättänyt.

Mun aina pitää yrittää hankkia tietoa, kysyä neuvoa ja vähän hautoa asioita. Sitten ne kirkastuu.