Olen funtsinut ja funtsinut. Kaiken tämän syvällisen pohdinnan jälkeen olen päätynyt siihen, että tähän jonkinasteiseen masikseen ei ole muuta keinoa kuin itse toimia. Nimenomaan toimia!
Toki mun elämääni kuuluu se, että mietin, puhun ja mietin. Eikä kukaan tuu ja korjaa tätä mun oloa. Mun on siis ihan itse pakko tehdä jotain. Aamusta tuntui, että pää hajoo, kun on niin paljon tekemistä enkä saa mitään aikaan. Ystävät pitää mua hirveänä tehomimminä ja kai mä tässä yritän jotakin suorittaa. Onneksi painonhallinta menee jo omalla painollaan, paitsi se liikunta.
Yritän nyt sitten pienin askelin, kun isot ei onnistu. Yritän suoriutua vain yhdestä tai kahdesta asiasta kunnolla.
Tänään tein pari rästissä olevaan duunijuttua ja äsken päätin, että mä liikun tänään. En mene tuonne ulos luistelemaan, vaan vedän jonkun jumpan. Olen nyt jokusen kerran tahkonnut täällä linkkaamani jumpan, mutta kohta alan etsiä uutta jumppaa vaihtelukseksi. Saas nähdä tulee armaani mukaan. Hän on tänään kyllä jo urheillut, mutta jumppa on vähän erilaista kuin hänen normaalit urheilunsa.
Sain onneksi sairaalaankin yhteyden ja sieltä soittaa mulle joku hoitaja lähipäivinä. Jos saataisiin mun CPAP-laite huoltoon ja varmistettaisiin laitteen kunto. Tuntuu, ettei happi kulje ja pää on tukossa.
... Tässä välissä mies lupasi jumpata mun kanssa ja sitten päätettiin vähän funtsia tavoitteita elämään.
Ehkä tää mun olo tässä vielä kohenee, se on musta itsestäni kiinni.
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti