perjantai 21. helmikuuta 2014

Ruokaa lisää mimmi!

Paino se vaan hinkkasi tuossa 90 kilon molemmin puolin eestaas tosi pitkään.

Tuli päivä, kun söin vähän tavallista enemmän. Alkoi paino laskea ja kokeilin uudestaan. Taas laski.

Tänään vaaka näytti 89,3 kiloa eli alaspäin taas. Luulen, että mä nyt vaan tarvitsen enemmän ruokaa, kun aiemmin. Vaikka ainahan sitä opetetaan, että pienemmän ihmisen pitää syödä vähemmän. Mä olen pienentynyt 15 kiloa, mutta nyt se vaan jumittaa. Tuolla jossain blogin alussa olen kertonut, että jumit on olleet mulle tyypillisiä. Mun kroppa lähtee säästöliekille tosi helposti. Myös liikunnan lisääminen tekee sen ja tämän takia mun laihikset on yleensä sitten päättyneet. Olen syönyt tosi vähän ja liikkunut, eikä painolle ole tapahtunut mitään. Varmaan pula-aikana tai nälänhädässä mä oisin se viimeinen henkiin jäävä tämän säästöliekkini ansiosta, mutta näin nykyihmisen elämässä tämä hyvä ominaisuus on kääntynyt hankaluudeksi.

Onko teillä ollut tämmöisiä jumeja?

Nyt yritän haistella kropan toimintaa ja reagoida siihen. Yritän kertoa itselleni, ettei ruoka lopu eikä sitä tarvitse kroppaan säilöä. Nyt olen jo parin päivän ajan lisännyt etenkin tuota aamupalaa. Silti en edelleenkään tule ottamaan ruokaa toista lautasellista sen yhden lisäksi. Ehkä yritän lisätä proteiinin määrää. Kanamuna on mulle se tärkeä juttu. Tuossa haasteessa aiemmin kerroin, etten voisi elää ilman kanamunia.

Olen myös tänään tehnyt duunielämäni parantamiseksi yhden jutun. En tiedä minne se johtaa (helvettiin vai parannukseen), mutta olen nyt kuitenkin tehnyt. Keuhkopoliltakin soitettiin. Pääsen CPAP-laitteeni kanssa "huoltoon" ja jo puhelimessa alkoi selvitä asioita. Voi olla, että tämä mun talven epämääräinen on/off-flunssa johtuu tuosta happea pumppaavasta masiinastani. Helpotti kummasti oloa, sillä olen ollut ihan poikki koko talven.

Tänään järjestän aikaa myös nyrkkeilyjumpalle.

Monessa kivassa jumpassa tarvitaan painoja. Minä olen varsinainen heikkopeikko ja minulla on rasitusvammakin kädessäni. Mietin joskos selättimen valmistajalta ostaisin sievät painot. Noi ei ole painavat, mutta edes vähän vastusta. Värikin ois mulle sopiva. Mä olen nimittäin ikuisesti Pretty in Pink -tyyppi (ehkä te vanhemmat lukijat muistatte tuon leffan?).

Lounaaksi taidan vetää tänään thaikkukuution. Illallinen on vielä auki, mutta perjantain kunniaksi olisi kiva syödä jotain hyvää. Suklaata ainakin aion syödä!

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Sarah


Ei kommentteja: