maanantai 4. tammikuuta 2016

Analyysi vuodesta 2015 ja ajatuksia jatkosta

Vuosi 2015
 
Vuosi sitten olin huonossa kunnossa. Minulla oli ollut takana rankka vuosi, joka päättyi sairasteluun. Alkuvuodesta sain ymmärryksen, että osa ongelmista oli vaihdevuosiin liittyviä. Alkuvuonna painoin noin 91 kiloa, enkä silloin tajunnut, että pahin oli vielä edessä.

Vuosi sitten olin toiveikas, että liikunnalla saanitseni kuntoon. Kesti koko kevät toipua talven sairastelusta ja lähinnä harrastin kävelylenkkejä.

Touko-kesäkuun vaihteessa painoni nousi vailla mitään järjellistä syytä lähes 10 kiloa. Siitä sisuuntuneena aloitin tiukemman syömisen ja rankemman kuntoilun. Tein lihasta ja jokunen kilo katosi.

Elokuussa alkoi kuumakylmäily ja sen seurauksena flunssailu. Olin todella väsynyt ja jouduin jättämään liikunnan. Onneksi lopulta sain lääkityksen mummokuumeeseen. Alkoi huomattavasti virkeämpi kausi. Stressiäkin pukkasi, kuten olen täällä kertonut. Huolia ja kiirettäkin. Paino nousi.

Oleellinen juttu on myös ollut turvotus. Vaikka tässä välillä olen valitellut turvotusta, on se ollut pientä tämän talven megapöhötykseen. Nyt taas muistan miltä tuntui ennen. Silloin aamusta olin aina ihan turvonnut ja käytännössä koko päivän. Oli kuin olisi palloilla kävellyt. Nyt on ollut samaa tunnetta, onneksi ei ihan koko ajan. Olen myös juonut liian vähän vettä.

 Vuosi 2016

Nyt vuoden vaihteessa painan lähes 100 kiloa (tänään 99,3 ja välillä jopa 99,9!). Tavoitteena on edelleen saada melko rivakkaan 10 kiloa pois. Ensisijainen tavoite on päästä alle 90 kilon. Olen yrittänyt miettiä aiemman onnistumisen syitä enkä ole keksinyt viisasten kiveä. Syön edelleen järkevästi. Liikuntaa lisään oleellisesti, mutta sillä en kuvittele laihtuvani. Haluan fyysisen hyvän olon. Nämä neljä liikkumatonta kuukautta ovat tuoneet erilaisia kipuja ja ongelmia. Niitä hoidan liikunnalla.

Haluan saada homman vauhtiin ja yritän vähentää radikaalisti hiilareitten määrää. Olen mielestäni syönyt hiilihydraattitietoisesti aiemminkin, mutta nyt aio ottaa vähän tiukempaa otetta niiden suhteen. Viljarajoitteisena olen löytänyt liian hyviä korvikkeita leivälle ja jotenkin ne vaan lisäävät sitä hiilarihimoa.

Oleellinen tunne on myös nälkä ja mielihalut. Minulla ei ollut niitä aiemmin mitenkään paljon. Nyt niitä on tullut (hormoonit?).

Ruokavalioni on ollut vähärasvainen, mutta nyt olen pohtinut, joskos vähän nostaisin rasvan määrää ruokavaliossani. Tulisiko sillä tyydytetympi olo?

Hyvin syöminen ja liikunta vaativat aikaa. Minulla on paljon kaikenlaisia rautoja tulessa ja olisi montaa tehtävää hommaa. Valitettavasti usein aika menee tyystin vääriin juttuihin. Vähensin tuossa välissä jo hieman sosiaalisen median käyttöä, mutta loppuvuodesta se taas repesi. Ongelma on osittain siinä, että siellä on myös osa työtäni. Mutta aion silti vähentää sosiaalisen median käyttöä. Pyrin rajaamaan sen entistä enemmän aidosti hyödyllisiin asioihin. Tätä blogia yritän pitää silti hengissä, sillä tämä ja te ystävät annatte minulla voimaa tavoitteiden saavuttamiseen. Haluan myös lukea teidän blogejanne.

Edessä on siis liikuntaa, vähempiä hiilareita ja tehostetumpaa ajankäyttöä. Silti aion nauttia elämästä ja tästä vuodesta. Tästä tulee hyvä vuosi!

Terveisin

Sarah, päättäväisenä









3 kommenttia:

Iiris kirjoitti...

Hyvää alkanutta vuotta! Monimutkaiset on nuo hormonien tiet, koettu ja nähty itsekin. Onko sulla otettu sokerirasitusta milloin? Joskushan tuo kakkostyypin diabetes kolkuttelee ja insuliiniresistenssi on myös painonpudotusta vaikeuttava. Mä en ole käynyt vaa'alla (kun se on edelleen vähän kateissa) ja joulukiloja jokunen tullut toppahousujen mukaan. Nyt alkaa ihan uudenlainen kevät toivon mä. Tsemppiä ja voimia taistoon:) Ja ei se stressi sitä vähennä, auttaisikohan jooga/mindfullness meitä.

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Puolueellisena karppaajana puhun luonnollisesti rasvan lisäämisestä.
Nyt kun joulun aikana on tullut syötyä hiilihydraattisemmin, huomaa, miten nopeasti tulee nälkä. Karpatessa aamiainen (rasvainen ja proteiinipitoinen) pitää nälkää pitkälle iltapäivään ilman mitään ongelmia. Joten ehdottomasti suosittelen karppaamisen kokeilemista siinä mielessä :)

Unknown kirjoitti...

Sokerit on aikoinaan mitattu, mutta olivat silloin ok. Voisi tietysti jossain vaiheessa taas ottaa. Onneksi meidän suvussa ei ole diabetesta ollut missään muodossa kellään.

Mulla on monta rautaa tulessa, mutta toisaalta en koe olevani nyt kovin rasittunut vaan oikeastaan aika energinen. Viime vuonna noita stressinaiheita oli senkin edestä.

Olen nyt jokusen päivän ollut karpahtavalla ruokavaliolla ja kyllähän se painossa tietysti heti näkyy laskevana. Viikottaisesta suklaa-annoksesta en kylläkään aio tinkiä. Sen aion pitää loppuelämäni.

Rasvaa yritän lisätä tosiaan, mutta pitää pähkäillä mitä rasvaa nostaisi.