Mä olen nukkunut jostain käsittämättömästä syystä tosi huonosti useamman yön. Silmät ristissä yritän suoriutua asioita. Päätä jomottaa. Otin nappia naamaan ja toivon, että tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
Tänään Hesarissa oli suuri ruisleivän ylistys. Ruisleivän syönti kuulemma saa meidän syömään terveellisemmin. On kuulemma kovin yksinkertaista, kaksi palaa ja maailma pelastuu tai jotain sinnepäinn. Jos vatsa ei kestä, niin paahtamalla ongelma voi poistua. Olisipa oikeasti elämä näin yksinkertaista.
Itse olen syönyt lapsena paljon ranskanleipää, mutta kyllä sitä ruisleipääkin tuli syötyä. Kun aloin aikuisena kiinnittää syömiseeni, vaihdoin tietysti ensimmäisenä leivän ruisleiväksi kokonaan. Harva asia on oikeastaan parempaa kuin ruisleipä paahdettuna, viipale juustoa ja kurkkua päälle. Nami nami! Pidän myös ruispuurosta tosi paljon. Minusta se on kaurapuuroa paljon parempaa.
Olen koko ikäni ollut surkea aamiaisen syöjä. Päätin kuitenkin puolisoni ja lähes kaikkien terveysgurun myötä syödä aamiaista. Aamiainen oli pari ruisleipää ja teetä. Joskus sitä puuroakin. Tuosta alkoi sitten pahentuvat vatsaongelmani. Toinen ongelma oli, että minä joka olin syönyt kasvis ja liha/kalapitoisesti aloinkin haluta riisiä, pastaa ja sitä leipää lisää. Ei pitänyt mitenkään nälkää, vaikka ennen pärjäsin ilman aamiaista ilman tarvetta mihinkään ruokaan ennen lounasta. Ruisleipää alkoi kulua.
Paino nousi, vaikka yritin syödä todella tarkasti. Lihoin pahimmillaan 112 kiloiseksi ja olisi mennyt tuostakin yli. En syönyt makeaa enkä herkkuja muutenkaan kaksinkäsin.
Seuraava steppi oli sitten tiukka kaloreiden laskenta. Kokeilin palveluita joihin merkitään kaikki syömiset ja sellaisia, joissa oli määritelty mikä osuus kaloreista pitää tulla mistäkin ravintoryhmästä. Kuidun saaminen ilman sitä kahta ruisleivän palaa oli niiden laskureiden mukaan mahdotonta. Eli minä siis söin ne viimeistään päivän päätteeksi.
Seuraavaksi alkoi kaamea jakso elämässäni. En vaan ensin osannut yhdistää asioita. Minulla alkoi vatsa mennä karmeaan kuntoon. Sain kipukohtauksia ja aamu alkoi aina ripulilla. Ripuli on niin paha pitkään, että elämä kärsi siitä. Vessanpöntön läheisyydestä ei voinut lähteä minnekään ja tämä tietysti rajoitti elämää aika lailla. Noin vuoden kärsin tosi paljon. Kun päääsin lopulta lääkäriin minulta otettiin keliakiakoe. Ei kuulemma ole. Puhelinsoiton aikana lääkäri sitten vaan totesi, että oireenmukainen hoito: vältä viljoja. Ei muuta.
Opin välttämään siis viljoja. Vehnä ja ruis ovat pahimpiä myrkkyjä minulle jo ihan olemattoman pieninä annoksia. Kaurakaan ei käy, koska vatsa meni kaurapuurokokeilulla ihan sekaisin pitkäksi aikaa.
Syön kasviksia todella paljon. Pääosa syömisestäni on kasviksia ja hedelmiä. Pellavasiemenrouheen olen ottanut osaksi ruokavaliotani, mutta sitäkään ei kuulemma saa ylenmäärin nauttia. Nyt uutena asiana ruokavaliooni on mukaan tullut chia. Täytyy katsoa miltä tämä tuntuu, mutta ei noitakaan ihan joka päivä ole tullut syötyä.
Taulukkojen mukaan en saa silti runsaasta kasvisten syömisestä huolimatta riittävästi kuitua. Vuosi sitten lääkärin kanssa juteltuani hän sanoi, että kuitua tarvitaan siihen, että suoli toimii. Satunnaisia ongelmia lukuunottamatta (syön jotain väärää) suoli toimii oikein asiallisesti. Hän sanoi, että kun ongelmaa ei ole, ei ruokavalioon tarvitse yrittää väenvängällä etsiä mitään uutta. Hän oli silloin sitä mieltä, ettei minun ole tarpeen terveydellisistä syistä edes laihduttaa. Painoin silloin 90 kilon pintaan. Se vähän yllätti. No... nyt olen kyllä paljon painavampi eikä olekaan olo riittävän hyvä. Mutta tuohon painoluokkaan minun on kyllä nyt päästävä.
Joo, olisi siis kiva syödä se kaksi palaa ruisleipää päivässä. Olisi kyllä kiva tietää mikä mekanismi on minulle tuonut tämän ongelman.
Mä väitän, ettei maailma ole aina niin yksinkertainen kuin jotkut kuvittelevat.
Syöttekö itse ruisleipää?
Mukavaa talvista viikkoa ja tsemppiä haasteisiinne!
Sarah, päänsärkyisenä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti