15.3.2014 painoin 87,5 kiloa. Tuo 90 kilon alitus oli jotenkin rankkaa touhua ja siinä taistelussa meni aika pitkään. Mutta tuonne kuitenkin pääsin.Tänään lukema oli 98,2 kiloa. No, olen mä siitä entisestä vakipainostani kuitenkin 6 kiloa kevyempi, jos se vähän edes lohduttaa.
Kun aloin syksyllä 2013 pitämään blogia pohdin keinoja jolla laihtuisin. Silloin oli tullut se 5:2 systeemi, mutta en kuitenkaan siihen alkanut. Päädyin syömään terveellisesti ja kuvaamaan kaiken mitä syön. Aluksi kuvaaminen toi hyvän kontrollin ja laihduin aika vauhdilla alle sadan kilon. Lähtöpaino oli 105 kiloa. Tuonne 87,5 kiloon saakka lopulta pääsin ja pidempään sitten olin siinä 90 kilon paikkeilla, kunnes kevät/kesä 2015 heitti järkyt lukemat.
Tuossa kovassa laihtumisvaiheessa en hirveästi liikkunut. Syksyllä 2014 aloin liikkua tosi paljon ja marraskuussa 2014 oli ehkä parhaimmassa kunnossa moneenkymmeneen vuoteen. Sitten alkoi mummovaivat.
 |
| juu, ei ole omakuva... |
Katselin syömisistä kuvia täältä blogista, mutta pitää alkaa katsella arkistoista kuvia tarkemmin. Täällä olevissa kuvissa söin kyllä suht reippaasti enkä hahmota, että olisin jotenkin repsahtanut syömisen suhteen. Mutta pitää nyt vielä vähän penkoa ja funtsia.
Välillä tulee mieleen, että miksi ponnistella, kun sillä ei ole mitään vaikutusta. On tosi epätoivoinen olo. Jos joku myisi jotain pillereitä, että per menetetty kilo pitäisi maksaa satanen, niin maksaisin riemusta kiljuen. Mutta valitettavasti sellaista pilleriä ei ole. En ihmettele, että ihmiset haksahtavat kaikenlaiseen hömppään. Suurin haastehan on sitten tietysti pitää ne menetyt kilot poissa.
No, en kuitenkaan ole niin masentuneella fiiliksellä kuin yllä olevasta voisi kuvitella. Ajattelen, että painonpudotus on oikeasti ihan mahdollista. Olen ennenkin laihtunut. En vaan luovuta. Olen myös oppinut, että olen tavallinen kuolevainen. Minäkin voin jojoilla. Jos pääsen vielä pienempään painoon, ymmärrän arvostaa sitä entistä enemmän.
Alkuperäiseen suunnitelmaani ei ole kuulunut liikunta merkittävässä määrin. Minulle liikunta on kuitenkin tärkeä kropan kunnossapitävä voima. Tavoitteena minulla on kuitenkin se hyvä olo eikä mikään missin vartalo.
Tavoite on siis syödä järkevästi kuten nytkin. Alkoholia vain poikkeustapauksessa, herkut minimiin, ruokavalio entistä karpahtavammaksi ja liikuntaa lisää. Liikuntaa hitaasti lisäten, ettei tule ongelmia.
Tämän kevään aikana on mentävä alle sen 90 kilon!!!! Ei kuitenkaan naama irvistyksessä vaan hyvällä mielellä.
Iloa elämään!
Sarah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti