maanantai 20. tammikuuta 2014

Vaatekauppa kotona

En ole oikein hahmottanut laihtumistani kunnolla. Mulla on sellaiset "kauhukahvat" lanteilla luonnostaa, että vyötäröstä löysät vaatteet jäävät siihen roikkumaan. Päälle olen vain laittanut sitten paidan, niin ei ole tarvinnut vaatteita uusia. Melkein kaikki hameet tippuisivat päältä ilman kahvojani. Housuja pidän ylhäällä vyöllä. Lempparifarkuni sitten kuitenkin menivät rikkoontuivat haaroista. Oli mentävä kauppaan ostoksille.

Tavoitteeni on laihtua edelleen vielä paljon, joten en todellakaan halua käyttää väliajan vaatteisiin rahaa oikeastaan ollenkaan. Kirppareilla ei tämän kokoluokan tytöille farkkuja ole ollut tarjolla. Menin ostoshelvetissä piipahtamaan ja huomasin, että minulle löytyy myös normaalikokoisten osastolta jopa farkkuja (koko 46). Mikään ei napannut enkä tosiaan uhrata rahaa. Lopulta oli kuitenkin jotain ostettava ja tyylikkäästi Prismasta löysin joustavat farkut. Noin ylipäätään kauppojen valikoimat tympivät. Isommalle ihmiselle on tarjolla vain trikoohalatteja ja materiaalit ovat mitä ovat. Siistejä ns. toimistovaatteita ei ole saatavilla ainakaan tavallisissa ketjuliikkeissä.

Kotona mieheni sanoi, että eikös minulla ole jotain vaatteita jokunen jätesäkillinen säilössä. Hän kävi kaivamassa nuo monen vuoden takaiset vaatteet (ehkä noin vuodelta 2004) säkeistä. Voi taju millaisia vaatteita! Siistejä, tyylikkäitä jakku, hameita ja iltapukuja ja muita mekkoja. Joitain kauluspaitoja yms. löytyi myös. Mikään ei näyttänyt vanhanaikaiselta tai tyylittömältä. Vaatteet ovat ajalta, jolloin panostin palejon taloudellisesti pukeutumiseen. Suurin osa on ostettu Lontoosta, Stockmannilta ja Saksasta. Vaatteita, joita en tällä hetkellä raaskisi ostaa. Mukana oli myös jokunen pitsivaate. Ensi kesän hit ja pop on kuulemma pitsi. Hassuinta oli, että nuo kaikki vaatteet mahtuivat minulle. Nyt vasta tajusin, että olen oikeasti laihtunut.

Oli tosi kivaa, kun oli vaatekauppa omassa kotona. Mikään ei maksanut mitään ja sain monella tonnilla vaatteita. Samperin hyvällä maulla ja mieliväreillänikin vielä... hih. Kukahan tyylikonsultti osaisi näin hyvin minua miellyttäviä vaatteita minulel valita?

Vähän haikeana jo ajattelen, että nämäkin jää minulle isoksi. Tuota pienempiä vaatteita minulla ei ole varastossa odottamassa. Vain yksi tavoitemekko. En ole edes varma tavoittelenko ihan sen kokoon...

Doctor Philin kirjassa käsketään heittämään pois kaikki liian isot vaatteet, ettei niihin tule halu palata. Mietin nyt noiden liian isojen vaatteiden kohtaloa ja näiden nyt löytämieni vaatteiden kohtaloa. Pitäisikö ne myydä jollain kirppiksellä. Osaako isommat tytöt niitä sieltä etsiä?

Sitten sain idean. Kun olen riittävästi pienentynyt ja noita vaatteita on kerääntynyt, laitan ilmoituksia alueen Facebook-kirppiksille. Kerron, että vaikkapa koosta 44 alkaen aina kokoon 52 löytyy vaatteita ja niitä voi tulla kokeilemaan ihan omassa rauhassa meille. Kun on isompi ei aina osaa tarkkaan sanoa, että mikä on missäkin vaatteessa oikea koko. Tuossa voisi käydä kaikki vaatteeni läpi ja jos kiinnostaa, niin sitten shoppaa useamman kerralla. Onko pöllö idea?


2 kommenttia:

Leea kirjoitti...

Hyvä idea!

Unknown kirjoitti...

Itse ostajana voisin tykätä asiasta sillä harvoinhan isommille ihmisille löytyy kirppareille vaatteita. Joissain paikoissa ei mahdollisuutta kokeilla eikä sitä tahtoisi todellakaan ostaa turhaa vaatteita.