Vaaka ja minä sekä muut mittarit

Tulipa mieleen tuosta aikaisemman kirjoituksen vyötärön mittaamisesta myös vaaka.

Olen huomannut, että osa käy vaakalla tiettynä päivänä ja aika harvoin. Osa saa PT:ltä tai muulta ohjeen heivata vaakan jopa pidemmäksi aikaa pois kuvioista. Monelle varmasti hyvä idea.

Välillä olen itsekin ajatellut, että olen tyhmä, kun käyn vaakalla joka aamu. Mutta... Olen huomannut, että vaaka kertoo etenkin mun nestetasapainosta aika lailla. Jos turvottaa (no sen tietty huomaa muutenkin esim. sormuksesta jossain määrin), alan miettiä automaattisesti edellisen päivän liikuntaa ja syömistä. Mietin suolaa (sushin soija turvottaa!) ja sitä, että olenko juonut liikunnan yhteydessä liian vähän. Vaaka herättää minut yleensä aina eniten juuri juomiseen, jota helposti laimilyön.

Olen myös huomannut, että viikko pois vaakalta, voi saada minut käyttäytymään huonosti. Tässä kohdin minulla on vielä oppimista. Tämä on ehkä lähellä myös sitä, että poikkeukset rutiineissa ja tilanteet, joihin ei ole valmistautunut, saattavat huonoille teille.

Toisaalta vaakan tuijottelu tämänkin hetkisessä tilanteessa on turhauttavaa. Minä ymmärrän jollain tasolla, että teen oikeasti lihasta, vaikka vaakalla se ei näy mitenkään positiivisena. Mutta joskus pääkoppa ei tajua, että järkevästä syömisestä ja liikunnasta huolimatta, ei tapahdu painon putoamista. Tunne ja järki eivät aina kohtaa. Yritän nyt kuitenkin takoa tuonne tunnetasolle tietoa siitä, että kyllä tämä homma etenee.

Moni sanookin, että pitää olla vaakan näytön lisäksi muita mittareita. Edellisessä postauksessa pohdin mittanauhan käytön ongelmallisuutta etenkin tuon vyötärön kohdalla. Olisiko teillä ehdottaa muita mittareita?

Itselläni tavoite on voida hyvin. Minähän aloitin tämän loppuelämän muutoksen polveni takia. Se ei kestä, enkä halua leikkaukseen. Polven tilanne on parantunut aika hyvin lihasten takia. Itse vika (nivelrikko) ei parane, mutta mielestäni minusta ei huomaa enää, että polvessani on vikaa. Eikä minulla useinkaan ole kipuja. Olen myös selkeästi reippaampi kuin ennen. Näitä on vaan aika hankala mitata.

Tämän blogin tarkoitus on pohdinta ja tavoitteet. Aika paljon minä täällä pohdin ja on kivaa, kun pääsen näitä juttuja yhdessä teidänkin kanssa pohtimaan. Muut blogit antavat valtavasti ajateltavaa. Siksi minusta on tosi tärkeää lukea muiden blogeja eikä vain olla omassa kuplassaan.

Olen ollut elämässäni aika tavoitteellinen. Mietin parhaillaan mittareita loppuelämän "projektilleni". Päämäärä on painaa alle 80 kiloa. Sen on 176 cm:lle kurvikkaalle mimmille ihan asiallinen paino. En sido tavoitetta ainakaan vielä aikaan. Tuohon menee varmasti vielä vuosia ja hyvä niin. Ehkä ihokin pystyy pienentymään samalla? Tarvitsen kuitenkin välitavoitteita.

Nämä kilot eivät ole kadonneet lainkaan haluamallani tavalla äkillisen keväisen lihomisen jälkeen. En silti tahdo muuttaa strategiaa, sillä tämä systeemi toimi aiemmin aika hyvin. Nyt vaan ilmeisesti liikunta ja vaihdevuodet ovat tehneet hommasta vähän haasteellisemman. Jotta jotain mitattavia haasteita silti olisi, olen asettanut tavoitteeksi päästä alle 90 kilon vuoden loppuun mennessä. Nyt vaan peukut pystyyn, ettei tule mitään viime talven kaltaista sairastumista! Aion edelleen liikkua vähintään neljä kertaa viikossa ja tehdä lihasta.Yksi tavoite olisi saada tuosta navan päältäkin mitta alle 100 cm.

Seuraavaksi voisin tietysti miettiä tavoitteita liikuntaan. Soutulaitteella ja kuntofillarilla voisi miettiä nopeuksia, kilometrejä, aikaa tms. Näitä täytyy pohtia. Olen silti kovin tyytyväinen jo nykyiseen kehitykseen, vaikka sairastelu hidastikin tätä urheiluakehitystä. Melko liikkumattomasta ihmisestä on tullut aktiivinen sporttaaja!

Mittaamattomasti tsemppiä kaikille!

Sarah