Pääsin painonhallinnassa mukavasti jo huhtikuussa 87,1 kiloon ja odottelin pääseväni ihan pian 85 kiloon. Mutta mitä vielä, aloin lihoa ja nyt nämä seitsemän kuukautta ovat olleet yhtä taistelua.
Olen ruoskinut itseäni ja moittinut väärästä syömisestä etenkin kesällä. Nyt syksyllä olen syönyt ja juonut kovin hillitysti enkä näe eroa esim viime talveen. Ainoastaan liikunta on muuttunut nyt syksyllä. Mietin mikä ihme tänä aikana on tapahtunut, kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Siis ainakaan positiivista.
Nyt tajusin. Minulle sattui huhtikuussa jotain tosi pelottavaa. Jouduin todella rankkaan tilanteeseen, jossa periaatteessa henkeni oli vaarassa toisen henkilön sairauskohtauksen takia. Tämä läheiseni on tuosta alkaen voinut huonosti ja tilanne on tälle hetkellä hyvin paha. Vielä emme tiedä lopullisesti mikä on diagnoosi, mutta jo yksi vakava (mahdollisesti kuolemaan pahimmmillaan päättyvä) sairaus on löytynyt. Se ei silti selitä oireita, jotka ovat todella rankkoja.
Olen huolehtija ja välitän tästä läheisestäni paljon. Hänellä ei ole muuta perhettä, kuin me. Hän on ikäiseni eli ei mikään vanhus. Olen hoitanut paljon hänen kuljettamisiaan yms. Viime viikolla kuljetin häntä neljänä päivänä ja aikaakin menee aika lailla tähän. Tietysti autan, mutta samalla tajuan, että olen hyvin väsynyt.
Voisiko minulla olla stressi niin paha, että se vaikuttaa painoon? En saa tätä stressiä tahtomalla pois. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Mittauttaa stressihormoonit? Entäs sitten?
Voimia teille ystäväiset ja kanssakulkijat haasteissanne!
Sarah
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
4 kommenttia:
Aivan varmasti stressi vaikuttaa.
Itsellä ainakin kun töissä oli rankasti stressiä, ei painon pudottaminen onnistunut ikinä. Vaikka kuina syömiset pysyi hanskassa ja olivat samaa kuin aiemmin - stressi pisti jotenkin kropan lukkoon.
Eli älä nyt ota näppylää siitä painosta - lienee nyt muutakin mielessä kuin paino. Keskity ystävän auttamiseen, pidä huoli syömisestä mutta älä keskity mittailuun - se voi viedä pitkänkin aikaa, että kroppa palautuu..
Tässä on vaan se ongelma, että tuo läheisestä johtuva huoli ja stressi voi kestää vuosia.
Mun kroppa vaatii pienempää painoa. Polvi on parempi kuin vuosi sitten pulleampana. Mutta jos vaan jatkan taas pullistumista, se alkaa taas kipuilla ja hajoaa muutenkin paikat lisää.
Miten oppia elämään ahdistuksen kanssa, ettei se tärvele omaa kuntoa?
Se onkin täysinoma erillinen ongelmansa, joka vaatii sitten suunnitelmallisempaa toimintaa.
Jos fakta on, että huoli/stressi ym jatkuu vielä pitkään, sun on keksittävä keino selättää se.
Esim. niin, että mietit miten purat stressin, miten turvaat pään nollauksen jne.
Eli tarvitset erilaisia keinoja itseä varten. Mindfullness? Mietiskely? Rentoutuminen tv-sarjojen/kirjojen parissa - mikä vaan, mikä sulla toimii.
Mä huomaan, että kaipaan hirveästi hömpän katsomista. Meillä on ollut tekninen ongelma ohjelmien katsomisessa ja minä kärsin.
Lähetä kommentti