Osa teistä lukijoista alkaa olla mukavissa mitoissa jo, osa on kokenut suuria repsahduksia ja jotkut ovat tien alkupäässä.
Oletteko koskaan pohtineet miten teidät nähdään? Saatteko ulkonäöstä palautetta? Negatiivista? Positiivista? Huomioidaanko laihtuminen, lihominen?
Miten parisuhdemarkkinoilla, työmarkkinoilla? Onko ulkonäöllä merkitystä?
Onko ihmisiä, jotka näkevät kauneuden sisälläsi? Miten itse näet ihmisen?
Paljon kysymyksiä ja mietittävää. Pysähdyin ajattelemaan asiaa, kun Kilokiukuttelija kommentoi yhteen kirjoitukseeni kaverieni kommenttien olevan hyväntahtoisia, mutta voipa ne olla piilovittuiluakin. Kyse oli siis siitä, kun jotkut ihmettelevät, että miksi mä vielä tästä aion laihtua.
Aloin pohtia miten ystävät ja muutkin näkevät minut. Olen vilkas ja aktiivinen ihminen ja minulla on paljon ystäviä ja kavereita. Minua ei ole koskaan sanottu läskiksi tms. ystävien toimesta. Lihavimmillani ollessani tosin kukaan ei ymmärrättävistä syistä enää alkanut väittää päinvastaista, jos sanoin itseäni ylipainoiseksi tai pulleroksi. Tässä 90 kilon paikkeilla tosin ovat jotkut väittäneet kovasti, että enhän minä ole mikään ylipainoinen.
Kun mietin ystävien kommentointeja vuosien varrelta, niin aika hassuahan se on. Eräs väitti kovasti minun laihtuneen paljon, kun nähtiin tauon jälkeen. Kuulemma hyvä olo näkyi pitkälle. Olin oikeasti lihonut, mutta olin kyllä äärettömän onnellinen. Minulla oli ollut suoremmat hiukset jo noin kuusi vuotta, mutta otin kiharat (sitä ennen koko aikuisikä kihara). Sanoin erittäin hyvälle ystävälle, että huomaako hän mitään uutta. Hän ei huomannut. Kun sanoin kiharista hiuksista, hän sanoi, että ainahan mulla on ollut kiharat hiukset. Hän ei siis kuuteen vuoteen ollut siis huomannut niitä suoria hiuksia. Ei ihme, että ylipainokin jää huomaamatta! Hän siis on ihminen, joka tuntee minut muuten äärettömän hyvin. Hän tietää miten minulla menee henkisesti ja on ehkä paras tukeni melkein missä vaan asiassa.
Asia tuntuu jotenkin hassulta, mutta aloin pohtia, että ehkä ihmiset näkevät kuitenkin persoonan ohi ulkonäön?
Aiemmin olen kertonut, että minun ei ole koskaan ollut vaikea saada seuraa vastakkaisesta sukupuolesta. No, aivan varmasti en kelpaa kelle vaan eikä minullekaan kelpaa kuka vaan. Mutta noin yleisesti ottaen, en usko, että kyse on painosta tai edes ulkonäöstä. Persoonallakin on merkitystä. Ystävät näkevät persoonani ja se ulkonäkö vaan jää kaukaisemmaksi.
Tiedän erään miehen, joka on oikeasti ruma. Hänellä on ihottumaa, hiukset harvat. Hänellä on kaunis vaimo ja tiedän, että tuon miehen perässä naiset juoksevat, vaikka hän käsittääkseni ei mitään irtonumeroita harrastakaan. Kun viettää hetken tuon miehen läheisyydessä alkaa ymmärtää mikä saa sukkahousut pyörimään naisten jaloissa. Mies on niin huomioonottava, vaatimaton, mutta silti sinut itsensä kanssa, ettei mitään rajaa. Hänen sisimpänsä on niin kaunis, ettei sitä ulkonäköä yhtään edes huomaa.
Toisaalta minulla on hyvä ystävä, jolle miehen ulkonäkö on erittäin tärkeä ihan pieniä yksityiskohtia myöten. Kerta kerran jälkeen hän ajaa näissä suhteissa karikkoon.
Ei sen puoleen, olen minä mennyt itsekin joskus ulkonäön perään. Pidemmän rikkoutuneen parisuhteen jälkeen huomasin viehättyväni hyvännäköisistä miehistä. Joka kerta sama kaava, valitsen jonkun erityisen puppelin näköisen miehen, jonka kanssa ei oikeasti ole kovin paljon yhteistä. Kai se on minun tapani olla löytämättä sitä "oikeaa" siinä vaiheessa. Sitten tippuu puppelit pois ja alan katsella sillä silmällä sitten oikeasti ihmistä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö erityisen hyvännäköinenkin voisi olla hyvä kumppani.
Eräs läheiseni taas kertoo aina ihmisistä ensimmäiseksi painon. Joku on läski tai laiha. Minun silmiini normaalitkin ihmiset ovat hänen mielestään läskejä. Hänellä on itsellään myös ylipainoa ja hän on jojoillut todella paljon.
Itse näin vuosia sitten kuuman seksiunen eräästä silloisesta esimiehestäni. Hän ei ole ulkonäöltään mitenkään komea, flirtti tms. Aamulla aloin pohtia asiaa posket punaisena ja ymmärsin, että kyllä tuo mies on hyvin viehättävä. Alitajunta kertoi minulle jotain, jota en ollut ajatellut. No... en minä tuon asian suhteen mitään tehnyt. Oikeastaan vaan nauratti ja naurattaa vieläkin.
Voisi myös pohtia miten paino vaikuttaa työllistymiseen, mutta taidan jättää sen toiseen kertaan.
Ulkona on pirtsakka keli, mutta aurinko paistaa. On jäänyt ulkoilut minimiin, joten tänään olisi hyvä hetki kunnostautua. Pää tarvitsee tuulettumista.
Oikein mukavaa keskistä viikkoa!
Terveisin
Sarah
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
3 kommenttia:
Hyvä kysymys, miten minut nähdään?
Enhän minä tiedä täysin.. mutta jotain ehkä tietää ihmisten kommenttien perusteella.
Meikäläiselle ei kukaan ole koskaan kommentoinut lisäkiloista, mutta painon pudottua joku on saattanut sanoa, että "oletko laihtunut?".
Oma lähipiiri ystäviä on sellaisia, että meillä ei paino ole missään roolissa. Joku ystävistä on pikkuruinen kaponen tasupokkari, toinen todella runsas (en halua käyttää sanaa ylipainoinen) rubens-nainen, yksi on timmi urheilijakroppa ja yksi on vastaavasti isoluinen.
Muistelen, että isoveli joskus vuosikausia sitten kommentoi läskejäni, mutta eipä se taitaisi enää uskaltaa sanoa mitään :D
Uskon, että minua katsoessaan näkee hiukan pelottavan tiukan tädin, jolla on vähän ylimääräistä. Valitettavasti tuo pelottavuuteni on se, jonka kaikki kuulemma ekana näkee :D
Ja meikä kun yrittää olla iloisen ja kiltin oloinen! Mut ei.. pelottava olen kuulemma. Eli kilot jää toiselle sijalle meikäläisen kohdalla.
Mä olen silleen kaksijakoinen, että olen monen mielestä helposti lähestyttävä ja ystävällinen. Just se jäänmurtaja, joka alkaa höpöttää kaikenlaista, että muille tulisi rento olo.
Toisaalta busineksessa voin olla tosi tiukka etenkin talon sisäisissä neuvotteluissa. Kyllä muakin on pelottavaksi sanottu.
Tämä on hirmu hyvä postaus ja hyviä kysymyksiä. Itse olen ollut aina tukeva, lopulta reilusti ylipainoinen, mutta silti sitä miesseuraa on aina riittänyt, huumorintajusta ja iloisuudestani pidetään, enkä itse ole koskaan kokenut painon olevan este millekään tekemiselle tai esim. työssä etenemiselle. Ainoastaan joskus yrittäjänä mietin, pitävätkö ihmiset lihavaa yrittäjää laiskana tai huolimattomana, enhkä itse pidän sellaisena joskus itseäni. Olen kuitenkin tekevä ja aikaansaava yleensä, ja työn tulokset myös näkyy. Joskus kyllä ihmettelen miksi en saa sitä samaa intoa tähän laihduttamiseen?
Haluaisin antaa itsestäni siistimmän ja terveemmän kuvan, ja esim. pukeutuminen olisi helpompaa ja tyylikkäämpää normaalipainoisena.
Vanhemmat lähinnä ovat olleet itselläni niitä huomauttelijoita ja negatiivisia osapuolia. Ystävät sanovat aina, että hyvä ja näyttävä olet juuri noin. Mieheni tykkää tietysti vaikka miten pullea olisin, sellaisena hän minut ottikin :)
Lähetä kommentti