maanantai 22. syyskuuta 2014

Levoton tuhkimo

Jotenkin omituiset pari viikkoa on takana.

Joku on saattanut huomata, että olen ollut täällä aika passiivinen enkä ole käynyt blogeissanne normaaliin tahtiin kommentoimassa.

Painonhallinnassa ei ole mitään kovin kummoista, paitsi, että viikonlopun juhlien sillit ja mäti turvottaa. Söin järkevästi ja join yhden kuivan alkoholijuoman. Mutta silli ja mäti ovat niin suolaisia, että taidan sulatella niitä useamman päivän.

Olen ollut jotenkin yliviritetty. Opiskeluissa tein hirveän ponnistuksen, joka päättyi eräänlaiseen pläsähdykseen. Tuntui kuin olisin hypännyt ihan onnessani viidestä metristä altaaseen, jossa ei ollutkaan vettä. Siitä toipuilen. Silti minulla on älytön määrää energiaa ja odottelen, joskos tämä energiapurkaus helpottaisi. En oikein osaa suunnata sitä erergiaa. Miesparka... ei raukka saa nukkua, kun ahdistelen... Toki väittää olevansa siitä ihan tyytyväinen.

Olisin kovin tyytyväinen, jos tämä energia kohdistuisi kotihommiin tai johonkin muuhun järkevään. Mutta en nyt vaan osaa suunnata.

Olen myös innostunut ostamaan vaatteita, kenkiä yms. On tosi ihanaa kokeilla vaatteita muualtakin kuin isojen tyttöjen osastolta. Ei ole pakko ostaa sitä ainoaa sopivaa vaatetta. Mutta kieltämättä näitä vaaatteita on tullut ostettua, kuten myös kenkiä.

En ole ollut aiemminkaan mikään seinäruusu tai hiljainen hissukka pullukka, mutta nyt olen jotenkin nostanut ryhtiäni ja elän voimakkaammin. Vastakkainen sukupuoli selkeästi on alkanut huomioimaan enemmän. Hieman hämmentää ja kieltämättä imarteleekin.

No, onneksi tällä Tuhkimolla on valmiiksi kuitenkin se prinssinsä. Mies halusi minut, kun olin tuhdimpi enkä muutenkaan ollut ehkä se houkuttelevin kumppani. Hän ei ole mikään jämämies, joka otin paremman puutteessa. Vaikka olisin missimittainen miljonääri, hänet minä valitsisin.

Jaahas, jos tämä Tuhkimo alkaisi lukea muiden blogeja ja pohtisi hetken painonhallintaakin. Jos saisi tämän tarmon jonnekin purettua...

Sarah Tuhkimo






Ei kommentteja: