Tuossa otsikossa on ne päällimmäiset asiat.
Olen liikkunut viisi kertaa viikossa. En edelleenkään mitään älyttömän rankkaa, mutta kuntofillarilla semmoiset puoli tuntia rauhallista menoa ja souteluakin hieman. Soutuhan on aika rankka laji. Ärsyttävää nuo kelit, kun ulkona ei huvita liikkua. En ole raaskinut tähän ruhoon hankkia sateen kestäviä korkealaatuisia ulkoiluvaatteita. Olisi hyvä tehdä pidempiä lenkkejä.
Paino on jatkuvasti siinä 98 kiloa ja parisataa grammaa yli. Ei sitten millään tahdo mennä tuon lukeman ali. Tuntuu, kun tuossa putkessa ei olisi valoa. Tietysti minun pitää ymmärtää, että löllö tässä kiinteytyy. Se on juuri nyt tärkein tavoitteeni, sillä en tykkää näistä roikkuvista muodoistani. Yhdessä vaatekaupassa tosin myyjä sanoi, että kurvit on muotia ja moni vaan haaveilee tälläisesta takapuolesta. Ihan kiva, ettei tällä hetkellä ehkä anorektikkomaisuus ole muotia. Mutta kyllä mä oikeasti pidän tätä takapuoltani ihan liian löysänä. Erityisesti vatsa häiritsee. Silti eniten inhoan noita selän läskejä. Tänään olen kovin itseinhoavalla tuulella. En usko, että pelkkä vartaloni minua jurppii. Päänsärky ärsyttää, kun ei saa mitään aikaan.
Minua on nyt vaivannut aikamoinen päänsärky vähän väliä. Se häiritsee elämää aika lailla. Tukkoisuus aiheuttaa tuon säryn. Minulla on tukkoisuuteenn estolääkitys, mutta se ei nyt auta. Pitäisi saada nyt yksi toinen lääke, mutta mrr.... lääkärille pääseminen on täällä niin hankalaa. Kun otan yhden tietyn napin, tukkoisuus helpottaa. Mutta kai se on pikkuhiljaa yritettävä saada se aika lääkärille.
Jotenkin masentaa, vaikka oikeasti asiani ovat samperin hyvin. Kai sitä taas tästä?
Terveisin
Sarah, särkyisenä ja tukkoisena sekä tietty pulleana
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
keskiviikko 10. helmikuuta 2016
tiistai 2. helmikuuta 2016
Järkyttävä tunnustus
Pakko tehdä heti alkuun tunnustus.
Melkein... aloitin... dieetin!!!!
Vietän terveellistä karpahtavaa elämää. Olen ollut välillä epätoivoinen ja hermostunut, koska paino ei laske. Ei sitten millään. Nyt on ollut tosi harmaita hetkiä, kun olen pääni puhki miettinyt missä vika. Olen analysoinut syömisiä ja nyt olen lisännyt liikuntaakin hieman. En usko liikunnan muuta kuin kiinteyttävän, jota toki myös tarvitsen.
En uskoakseni tarvitse mitään itsekuria, kun sitä minulla riittää. Jos pitäisi olla vaikka vuorokausia syömättä, pystyisin kyllä. Mutta eihän siinä ole järkeä, säästöliekki vaan pahenee ja liian vähäisellä sapuskalla lopulta kuolee. Anorektikoksi minusta ei ole. Rakastan liikaa elämää.
Mutta yön pimeinä tunteina ja elämän harmaina hetkinä olen salaa haaveillut jostain dieetistä. Mieheni ei sanonut siihen mitään kummempaa, kun asiasta juttelimme. Tiedän, ettei hän ajatuksesta oikein pidä. Mutta hän haluaa tietysti, että olen onnellinen. Menin jopa niin pitkälle, että ostin kolme easydiet-keittoa. Kahta maistoin.
Ei minulle olisi ongelma syödä niitä keittoja. Mutta aikuinen, järkevä ihminen minussa tietää sen, ettei siinä ole järkeä. Jos vedän kalorit olemattomiin, säästöliekkini roihahtaa ja minun on entistä vaikeampi laihtua. Kun dieetti loppuu, palaavat kilot. En jaksa uskoa, että pussikeitoilla voi elää loppuelämää. Ymmärrän toki, että jos on kovin ylipainoinen ja terveys on vaarassa, niin tiukka dieetti voi auttaa osana elämäntapamuutosta. Minulla ei kuitenkaan mielestäni ole tästä kyse. Olen kyllä reilusti ylipainoinen, mutta elintapanani ovat jo valmiiksi hyvät.
Sen verran historiastani on vielä kerrottava, että olen aikoinaan alkanut lihoa kunnolla, kun aloin laihduttaa. Vedin ns. 13 päivän äärimmäisen sairaaladieetin. Laihduin tuossa ajassa tosi paljon, vaikkei sitä painoa ollutkaan edes kunnon ylipainon puolelle. Sen jälkeen on normaalipainoon pääsy ollut todella vaikeaa. Sain myös ilmeisesti tuon dieetin seurauksena kiusallisen autoimmuunisairauden, joka ei onneksi minua usein vaivaa enää. Mutta siis sairaus on pahimmillaan sellainen, että on kovissa kivuissa ja työkyvytön vaikka koko loppuelämän.
Minun tavoitteeni on olla hyvinvoiva ja terve. Päätin vaan sitkeästi jatkaa näillä omilla systeemeillä. Uskon, että viime vuonna tullut painonlisäys on hormonien aikaansaamaa. Niille en voi muuta kuin syödä terveellisesti ja pitää muutenkin huolta itsestäni. Kyllä tämä tulee vielä tuottamaan tulosta!
Painoa ei ole hirveästi laskenut, mutta kun syystä tai toisesta tulee kilon pöhötys, niin se aika nopsaan sitten laskee. Oli tässä välillä jo 97 kilolla alkavat luku, mutta saa nyt nähdä, koska se siihen suuntaan kunnolla menee.
Onkos teillä kokemuksia dieeteistä? Kyllä minä kuuntelen onnistumistarinoitakin. Olen varma, että joillekin ne sopivat.
Olen huonossa lihaskunnossa ja näinkin helppo jumppa sai lihakset huutamaan vielä tänään. Mutta kyllä tämä tästä taas pikkuhiljaa lähtee menemään. Soutua, kuntofillarointia, jumppaa ja kävelylenkkejä. Ehkä vielä jossain välissä vesijuoksuakin?
Se alkaisi olla lounaan paikka. Taidan tehdä eilisen grillikanan jätteistä salaatin.
Mukavaa viikkoa kanssakulkijat!
Sarah, vähän nolona
Melkein... aloitin... dieetin!!!!
Vietän terveellistä karpahtavaa elämää. Olen ollut välillä epätoivoinen ja hermostunut, koska paino ei laske. Ei sitten millään. Nyt on ollut tosi harmaita hetkiä, kun olen pääni puhki miettinyt missä vika. Olen analysoinut syömisiä ja nyt olen lisännyt liikuntaakin hieman. En usko liikunnan muuta kuin kiinteyttävän, jota toki myös tarvitsen.
En uskoakseni tarvitse mitään itsekuria, kun sitä minulla riittää. Jos pitäisi olla vaikka vuorokausia syömättä, pystyisin kyllä. Mutta eihän siinä ole järkeä, säästöliekki vaan pahenee ja liian vähäisellä sapuskalla lopulta kuolee. Anorektikoksi minusta ei ole. Rakastan liikaa elämää.
Mutta yön pimeinä tunteina ja elämän harmaina hetkinä olen salaa haaveillut jostain dieetistä. Mieheni ei sanonut siihen mitään kummempaa, kun asiasta juttelimme. Tiedän, ettei hän ajatuksesta oikein pidä. Mutta hän haluaa tietysti, että olen onnellinen. Menin jopa niin pitkälle, että ostin kolme easydiet-keittoa. Kahta maistoin.
Ei minulle olisi ongelma syödä niitä keittoja. Mutta aikuinen, järkevä ihminen minussa tietää sen, ettei siinä ole järkeä. Jos vedän kalorit olemattomiin, säästöliekkini roihahtaa ja minun on entistä vaikeampi laihtua. Kun dieetti loppuu, palaavat kilot. En jaksa uskoa, että pussikeitoilla voi elää loppuelämää. Ymmärrän toki, että jos on kovin ylipainoinen ja terveys on vaarassa, niin tiukka dieetti voi auttaa osana elämäntapamuutosta. Minulla ei kuitenkaan mielestäni ole tästä kyse. Olen kyllä reilusti ylipainoinen, mutta elintapanani ovat jo valmiiksi hyvät.
Sen verran historiastani on vielä kerrottava, että olen aikoinaan alkanut lihoa kunnolla, kun aloin laihduttaa. Vedin ns. 13 päivän äärimmäisen sairaaladieetin. Laihduin tuossa ajassa tosi paljon, vaikkei sitä painoa ollutkaan edes kunnon ylipainon puolelle. Sen jälkeen on normaalipainoon pääsy ollut todella vaikeaa. Sain myös ilmeisesti tuon dieetin seurauksena kiusallisen autoimmuunisairauden, joka ei onneksi minua usein vaivaa enää. Mutta siis sairaus on pahimmillaan sellainen, että on kovissa kivuissa ja työkyvytön vaikka koko loppuelämän.
Minun tavoitteeni on olla hyvinvoiva ja terve. Päätin vaan sitkeästi jatkaa näillä omilla systeemeillä. Uskon, että viime vuonna tullut painonlisäys on hormonien aikaansaamaa. Niille en voi muuta kuin syödä terveellisesti ja pitää muutenkin huolta itsestäni. Kyllä tämä tulee vielä tuottamaan tulosta!
Painoa ei ole hirveästi laskenut, mutta kun syystä tai toisesta tulee kilon pöhötys, niin se aika nopsaan sitten laskee. Oli tässä välillä jo 97 kilolla alkavat luku, mutta saa nyt nähdä, koska se siihen suuntaan kunnolla menee.
Onkos teillä kokemuksia dieeteistä? Kyllä minä kuuntelen onnistumistarinoitakin. Olen varma, että joillekin ne sopivat.
Olen huonossa lihaskunnossa ja näinkin helppo jumppa sai lihakset huutamaan vielä tänään. Mutta kyllä tämä tästä taas pikkuhiljaa lähtee menemään. Soutua, kuntofillarointia, jumppaa ja kävelylenkkejä. Ehkä vielä jossain välissä vesijuoksuakin?
Se alkaisi olla lounaan paikka. Taidan tehdä eilisen grillikanan jätteistä salaatin.
Mukavaa viikkoa kanssakulkijat!
Sarah, vähän nolona
tiistai 19. tammikuuta 2016
Hyvä uni
Nukuin viime yön todella hyvin. On rento ja pirteä olo, mutta ei kuitenkaan sellainen ylivirittynyt. Pitkästä aikaa tuntuu, että sai rentouduttua oikein kunnolla.En tiedä mikä yöuniani on haitannut jo jonkin aikaa, mutta toivottavasti se vaihe on nyt ohi.
Vaaka näytti tänään onneksi 98,5 kiloa eli puoli kiloa eilisestä lähti pois.
Tänään on tarkoitus syödä järkevästi ja vähän liikkuakin.
Ei mulla muuta. Mukavaa päivää!
Toivottelee Sarah
Vaaka näytti tänään onneksi 98,5 kiloa eli puoli kiloa eilisestä lähti pois.
Tänään on tarkoitus syödä järkevästi ja vähän liikkuakin.
Ei mulla muuta. Mukavaa päivää!
Toivottelee Sarah
maanantai 18. tammikuuta 2016
Voi hyvä tavaton!
Tässä lyhyt päivitys missä mennään.
Paino aamulla valitettavasti 99 kiloa. Järkyttävää.
Viikonloppuna en ole syönyt mitenkään kaksin käsin. Perjantaina viikottaisen suklaansyönnin jälkeenkään paino ei merkittävästi noussut. Vasta tänään aamulla paino nousi.
Syy lienee melko selvä. Söin kanamuna/pekoni aamiaisen, jolla nälkä pysyy hyvin pois. Pysyi sitten liian pitkään. Päivällä jäi lounas, veden juominen ja välipalat nauttimatta. Oikeasti oli kiire, mutta olin aika älytön, kun en ottanut mitään välipalaa edes mukaan.
Kun pääsin kotiin söin suolapähkinöitä monta kourallista. Sitten kaupassakäynnin jälkeen mussuttelin itse ruuan jälkeen koko illan kaikenlaista "pientä".
Juu, ei näin!!!!
Mulla piti olla entistä parempi ja jämäkämpi linja. Ottaa aivoon. Kaiken lisäksi minulla on melkoisen kova kiire ja stressi ollut ja myös seuraavat päivät sitä samaa. Toivottavasti loppuviikosta vähän hellittää.
Miksi ihminen tekee tämmöisiä mokia? Enkö mä olen oppinut mitään aiemmista virheistä? Saako kiire ja stressi minut idiootiksi?
No, eihän tästä voi mennä kuin parempaan suuntaan? Eihän?
Toivottavasti teidän viikonloppu meni paremmin.
Vähän epävarmana tänään Sarah
Paino aamulla valitettavasti 99 kiloa. Järkyttävää.
Viikonloppuna en ole syönyt mitenkään kaksin käsin. Perjantaina viikottaisen suklaansyönnin jälkeenkään paino ei merkittävästi noussut. Vasta tänään aamulla paino nousi.
Syy lienee melko selvä. Söin kanamuna/pekoni aamiaisen, jolla nälkä pysyy hyvin pois. Pysyi sitten liian pitkään. Päivällä jäi lounas, veden juominen ja välipalat nauttimatta. Oikeasti oli kiire, mutta olin aika älytön, kun en ottanut mitään välipalaa edes mukaan.
Kun pääsin kotiin söin suolapähkinöitä monta kourallista. Sitten kaupassakäynnin jälkeen mussuttelin itse ruuan jälkeen koko illan kaikenlaista "pientä".
Juu, ei näin!!!!
Mulla piti olla entistä parempi ja jämäkämpi linja. Ottaa aivoon. Kaiken lisäksi minulla on melkoisen kova kiire ja stressi ollut ja myös seuraavat päivät sitä samaa. Toivottavasti loppuviikosta vähän hellittää.
Miksi ihminen tekee tämmöisiä mokia? Enkö mä olen oppinut mitään aiemmista virheistä? Saako kiire ja stressi minut idiootiksi?
No, eihän tästä voi mennä kuin parempaan suuntaan? Eihän?
Toivottavasti teidän viikonloppu meni paremmin.
Vähän epävarmana tänään Sarah
torstai 14. tammikuuta 2016
Keväällä 2014
Lueskelin tätä blogiani vähän kauempaa, kun yritän analysoida mikä on persellään.
15.3.2014 painoin 87,5 kiloa. Tuo 90 kilon alitus oli jotenkin rankkaa touhua ja siinä taistelussa meni aika pitkään. Mutta tuonne kuitenkin pääsin.Tänään lukema oli 98,2 kiloa. No, olen mä siitä entisestä vakipainostani kuitenkin 6 kiloa kevyempi, jos se vähän edes lohduttaa.
Kun aloin syksyllä 2013 pitämään blogia pohdin keinoja jolla laihtuisin. Silloin oli tullut se 5:2 systeemi, mutta en kuitenkaan siihen alkanut. Päädyin syömään terveellisesti ja kuvaamaan kaiken mitä syön. Aluksi kuvaaminen toi hyvän kontrollin ja laihduin aika vauhdilla alle sadan kilon. Lähtöpaino oli 105 kiloa. Tuonne 87,5 kiloon saakka lopulta pääsin ja pidempään sitten olin siinä 90 kilon paikkeilla, kunnes kevät/kesä 2015 heitti järkyt lukemat.
Tuossa kovassa laihtumisvaiheessa en hirveästi liikkunut. Syksyllä 2014 aloin liikkua tosi paljon ja marraskuussa 2014 oli ehkä parhaimmassa kunnossa moneenkymmeneen vuoteen. Sitten alkoi mummovaivat.
Katselin syömisistä kuvia täältä blogista, mutta pitää alkaa katsella arkistoista kuvia tarkemmin. Täällä olevissa kuvissa söin kyllä suht reippaasti enkä hahmota, että olisin jotenkin repsahtanut syömisen suhteen. Mutta pitää nyt vielä vähän penkoa ja funtsia.
Välillä tulee mieleen, että miksi ponnistella, kun sillä ei ole mitään vaikutusta. On tosi epätoivoinen olo. Jos joku myisi jotain pillereitä, että per menetetty kilo pitäisi maksaa satanen, niin maksaisin riemusta kiljuen. Mutta valitettavasti sellaista pilleriä ei ole. En ihmettele, että ihmiset haksahtavat kaikenlaiseen hömppään. Suurin haastehan on sitten tietysti pitää ne menetyt kilot poissa.
No, en kuitenkaan ole niin masentuneella fiiliksellä kuin yllä olevasta voisi kuvitella. Ajattelen, että painonpudotus on oikeasti ihan mahdollista. Olen ennenkin laihtunut. En vaan luovuta. Olen myös oppinut, että olen tavallinen kuolevainen. Minäkin voin jojoilla. Jos pääsen vielä pienempään painoon, ymmärrän arvostaa sitä entistä enemmän.
Alkuperäiseen suunnitelmaani ei ole kuulunut liikunta merkittävässä määrin. Minulle liikunta on kuitenkin tärkeä kropan kunnossapitävä voima. Tavoitteena minulla on kuitenkin se hyvä olo eikä mikään missin vartalo.
Tavoite on siis syödä järkevästi kuten nytkin. Alkoholia vain poikkeustapauksessa, herkut minimiin, ruokavalio entistä karpahtavammaksi ja liikuntaa lisää. Liikuntaa hitaasti lisäten, ettei tule ongelmia.
Tämän kevään aikana on mentävä alle sen 90 kilon!!!! Ei kuitenkaan naama irvistyksessä vaan hyvällä mielellä.
Iloa elämään!
Sarah
15.3.2014 painoin 87,5 kiloa. Tuo 90 kilon alitus oli jotenkin rankkaa touhua ja siinä taistelussa meni aika pitkään. Mutta tuonne kuitenkin pääsin.Tänään lukema oli 98,2 kiloa. No, olen mä siitä entisestä vakipainostani kuitenkin 6 kiloa kevyempi, jos se vähän edes lohduttaa.
Kun aloin syksyllä 2013 pitämään blogia pohdin keinoja jolla laihtuisin. Silloin oli tullut se 5:2 systeemi, mutta en kuitenkaan siihen alkanut. Päädyin syömään terveellisesti ja kuvaamaan kaiken mitä syön. Aluksi kuvaaminen toi hyvän kontrollin ja laihduin aika vauhdilla alle sadan kilon. Lähtöpaino oli 105 kiloa. Tuonne 87,5 kiloon saakka lopulta pääsin ja pidempään sitten olin siinä 90 kilon paikkeilla, kunnes kevät/kesä 2015 heitti järkyt lukemat.
Tuossa kovassa laihtumisvaiheessa en hirveästi liikkunut. Syksyllä 2014 aloin liikkua tosi paljon ja marraskuussa 2014 oli ehkä parhaimmassa kunnossa moneenkymmeneen vuoteen. Sitten alkoi mummovaivat.
 |
| juu, ei ole omakuva... |
Katselin syömisistä kuvia täältä blogista, mutta pitää alkaa katsella arkistoista kuvia tarkemmin. Täällä olevissa kuvissa söin kyllä suht reippaasti enkä hahmota, että olisin jotenkin repsahtanut syömisen suhteen. Mutta pitää nyt vielä vähän penkoa ja funtsia.
Välillä tulee mieleen, että miksi ponnistella, kun sillä ei ole mitään vaikutusta. On tosi epätoivoinen olo. Jos joku myisi jotain pillereitä, että per menetetty kilo pitäisi maksaa satanen, niin maksaisin riemusta kiljuen. Mutta valitettavasti sellaista pilleriä ei ole. En ihmettele, että ihmiset haksahtavat kaikenlaiseen hömppään. Suurin haastehan on sitten tietysti pitää ne menetyt kilot poissa.
No, en kuitenkaan ole niin masentuneella fiiliksellä kuin yllä olevasta voisi kuvitella. Ajattelen, että painonpudotus on oikeasti ihan mahdollista. Olen ennenkin laihtunut. En vaan luovuta. Olen myös oppinut, että olen tavallinen kuolevainen. Minäkin voin jojoilla. Jos pääsen vielä pienempään painoon, ymmärrän arvostaa sitä entistä enemmän.
Alkuperäiseen suunnitelmaani ei ole kuulunut liikunta merkittävässä määrin. Minulle liikunta on kuitenkin tärkeä kropan kunnossapitävä voima. Tavoitteena minulla on kuitenkin se hyvä olo eikä mikään missin vartalo.
Tavoite on siis syödä järkevästi kuten nytkin. Alkoholia vain poikkeustapauksessa, herkut minimiin, ruokavalio entistä karpahtavammaksi ja liikuntaa lisää. Liikuntaa hitaasti lisäten, ettei tule ongelmia.
Tämän kevään aikana on mentävä alle sen 90 kilon!!!! Ei kuitenkaan naama irvistyksessä vaan hyvällä mielellä.
Iloa elämään!
Sarah
keskiviikko 13. tammikuuta 2016
Voihan ruisleipä ja THL!
Tänään paino oli 88,3 eli vähän liikkunut alaspäin. Ei tietenkään toivomaani tahtia, mutta mä oon kärsimätön. Etenkin kun tiedän, että se voi kovin helposti pompsahtaa myös ylöspäin aika lailla.
Mä olen nukkunut jostain käsittämättömästä syystä tosi huonosti useamman yön. Silmät ristissä yritän suoriutua asioita. Päätä jomottaa. Otin nappia naamaan ja toivon, että tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
Tänään Hesarissa oli suuri ruisleivän ylistys. Ruisleivän syönti kuulemma saa meidän syömään terveellisemmin. On kuulemma kovin yksinkertaista, kaksi palaa ja maailma pelastuu tai jotain sinnepäinn. Jos vatsa ei kestä, niin paahtamalla ongelma voi poistua. Olisipa oikeasti elämä näin yksinkertaista.
Itse olen syönyt lapsena paljon ranskanleipää, mutta kyllä sitä ruisleipääkin tuli syötyä. Kun aloin aikuisena kiinnittää syömiseeni, vaihdoin tietysti ensimmäisenä leivän ruisleiväksi kokonaan. Harva asia on oikeastaan parempaa kuin ruisleipä paahdettuna, viipale juustoa ja kurkkua päälle. Nami nami! Pidän myös ruispuurosta tosi paljon. Minusta se on kaurapuuroa paljon parempaa.
Olen koko ikäni ollut surkea aamiaisen syöjä. Päätin kuitenkin puolisoni ja lähes kaikkien terveysgurun myötä syödä aamiaista. Aamiainen oli pari ruisleipää ja teetä. Joskus sitä puuroakin. Tuosta alkoi sitten pahentuvat vatsaongelmani. Toinen ongelma oli, että minä joka olin syönyt kasvis ja liha/kalapitoisesti aloinkin haluta riisiä, pastaa ja sitä leipää lisää. Ei pitänyt mitenkään nälkää, vaikka ennen pärjäsin ilman aamiaista ilman tarvetta mihinkään ruokaan ennen lounasta. Ruisleipää alkoi kulua.
Paino nousi, vaikka yritin syödä todella tarkasti. Lihoin pahimmillaan 112 kiloiseksi ja olisi mennyt tuostakin yli. En syönyt makeaa enkä herkkuja muutenkaan kaksinkäsin.
Seuraava steppi oli sitten tiukka kaloreiden laskenta. Kokeilin palveluita joihin merkitään kaikki syömiset ja sellaisia, joissa oli määritelty mikä osuus kaloreista pitää tulla mistäkin ravintoryhmästä. Kuidun saaminen ilman sitä kahta ruisleivän palaa oli niiden laskureiden mukaan mahdotonta. Eli minä siis söin ne viimeistään päivän päätteeksi.
Seuraavaksi alkoi kaamea jakso elämässäni. En vaan ensin osannut yhdistää asioita. Minulla alkoi vatsa mennä karmeaan kuntoon. Sain kipukohtauksia ja aamu alkoi aina ripulilla. Ripuli on niin paha pitkään, että elämä kärsi siitä. Vessanpöntön läheisyydestä ei voinut lähteä minnekään ja tämä tietysti rajoitti elämää aika lailla. Noin vuoden kärsin tosi paljon. Kun päääsin lopulta lääkäriin minulta otettiin keliakiakoe. Ei kuulemma ole. Puhelinsoiton aikana lääkäri sitten vaan totesi, että oireenmukainen hoito: vältä viljoja. Ei muuta.
Opin välttämään siis viljoja. Vehnä ja ruis ovat pahimpiä myrkkyjä minulle jo ihan olemattoman pieninä annoksia. Kaurakaan ei käy, koska vatsa meni kaurapuurokokeilulla ihan sekaisin pitkäksi aikaa.
Syön kasviksia todella paljon. Pääosa syömisestäni on kasviksia ja hedelmiä. Pellavasiemenrouheen olen ottanut osaksi ruokavaliotani, mutta sitäkään ei kuulemma saa ylenmäärin nauttia. Nyt uutena asiana ruokavaliooni on mukaan tullut chia. Täytyy katsoa miltä tämä tuntuu, mutta ei noitakaan ihan joka päivä ole tullut syötyä.
Taulukkojen mukaan en saa silti runsaasta kasvisten syömisestä huolimatta riittävästi kuitua. Vuosi sitten lääkärin kanssa juteltuani hän sanoi, että kuitua tarvitaan siihen, että suoli toimii. Satunnaisia ongelmia lukuunottamatta (syön jotain väärää) suoli toimii oikein asiallisesti. Hän sanoi, että kun ongelmaa ei ole, ei ruokavalioon tarvitse yrittää väenvängällä etsiä mitään uutta. Hän oli silloin sitä mieltä, ettei minun ole tarpeen terveydellisistä syistä edes laihduttaa. Painoin silloin 90 kilon pintaan. Se vähän yllätti. No... nyt olen kyllä paljon painavampi eikä olekaan olo riittävän hyvä. Mutta tuohon painoluokkaan minun on kyllä nyt päästävä.
Joo, olisi siis kiva syödä se kaksi palaa ruisleipää päivässä. Olisi kyllä kiva tietää mikä mekanismi on minulle tuonut tämän ongelman.
Mä väitän, ettei maailma ole aina niin yksinkertainen kuin jotkut kuvittelevat.
Syöttekö itse ruisleipää?
Mukavaa talvista viikkoa ja tsemppiä haasteisiinne!
Sarah, päänsärkyisenä
Mä olen nukkunut jostain käsittämättömästä syystä tosi huonosti useamman yön. Silmät ristissä yritän suoriutua asioita. Päätä jomottaa. Otin nappia naamaan ja toivon, että tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
Tänään Hesarissa oli suuri ruisleivän ylistys. Ruisleivän syönti kuulemma saa meidän syömään terveellisemmin. On kuulemma kovin yksinkertaista, kaksi palaa ja maailma pelastuu tai jotain sinnepäinn. Jos vatsa ei kestä, niin paahtamalla ongelma voi poistua. Olisipa oikeasti elämä näin yksinkertaista.
Itse olen syönyt lapsena paljon ranskanleipää, mutta kyllä sitä ruisleipääkin tuli syötyä. Kun aloin aikuisena kiinnittää syömiseeni, vaihdoin tietysti ensimmäisenä leivän ruisleiväksi kokonaan. Harva asia on oikeastaan parempaa kuin ruisleipä paahdettuna, viipale juustoa ja kurkkua päälle. Nami nami! Pidän myös ruispuurosta tosi paljon. Minusta se on kaurapuuroa paljon parempaa.
Olen koko ikäni ollut surkea aamiaisen syöjä. Päätin kuitenkin puolisoni ja lähes kaikkien terveysgurun myötä syödä aamiaista. Aamiainen oli pari ruisleipää ja teetä. Joskus sitä puuroakin. Tuosta alkoi sitten pahentuvat vatsaongelmani. Toinen ongelma oli, että minä joka olin syönyt kasvis ja liha/kalapitoisesti aloinkin haluta riisiä, pastaa ja sitä leipää lisää. Ei pitänyt mitenkään nälkää, vaikka ennen pärjäsin ilman aamiaista ilman tarvetta mihinkään ruokaan ennen lounasta. Ruisleipää alkoi kulua.
Paino nousi, vaikka yritin syödä todella tarkasti. Lihoin pahimmillaan 112 kiloiseksi ja olisi mennyt tuostakin yli. En syönyt makeaa enkä herkkuja muutenkaan kaksinkäsin.
Seuraava steppi oli sitten tiukka kaloreiden laskenta. Kokeilin palveluita joihin merkitään kaikki syömiset ja sellaisia, joissa oli määritelty mikä osuus kaloreista pitää tulla mistäkin ravintoryhmästä. Kuidun saaminen ilman sitä kahta ruisleivän palaa oli niiden laskureiden mukaan mahdotonta. Eli minä siis söin ne viimeistään päivän päätteeksi.
Seuraavaksi alkoi kaamea jakso elämässäni. En vaan ensin osannut yhdistää asioita. Minulla alkoi vatsa mennä karmeaan kuntoon. Sain kipukohtauksia ja aamu alkoi aina ripulilla. Ripuli on niin paha pitkään, että elämä kärsi siitä. Vessanpöntön läheisyydestä ei voinut lähteä minnekään ja tämä tietysti rajoitti elämää aika lailla. Noin vuoden kärsin tosi paljon. Kun päääsin lopulta lääkäriin minulta otettiin keliakiakoe. Ei kuulemma ole. Puhelinsoiton aikana lääkäri sitten vaan totesi, että oireenmukainen hoito: vältä viljoja. Ei muuta.
Opin välttämään siis viljoja. Vehnä ja ruis ovat pahimpiä myrkkyjä minulle jo ihan olemattoman pieninä annoksia. Kaurakaan ei käy, koska vatsa meni kaurapuurokokeilulla ihan sekaisin pitkäksi aikaa.
Syön kasviksia todella paljon. Pääosa syömisestäni on kasviksia ja hedelmiä. Pellavasiemenrouheen olen ottanut osaksi ruokavaliotani, mutta sitäkään ei kuulemma saa ylenmäärin nauttia. Nyt uutena asiana ruokavaliooni on mukaan tullut chia. Täytyy katsoa miltä tämä tuntuu, mutta ei noitakaan ihan joka päivä ole tullut syötyä.
Taulukkojen mukaan en saa silti runsaasta kasvisten syömisestä huolimatta riittävästi kuitua. Vuosi sitten lääkärin kanssa juteltuani hän sanoi, että kuitua tarvitaan siihen, että suoli toimii. Satunnaisia ongelmia lukuunottamatta (syön jotain väärää) suoli toimii oikein asiallisesti. Hän sanoi, että kun ongelmaa ei ole, ei ruokavalioon tarvitse yrittää väenvängällä etsiä mitään uutta. Hän oli silloin sitä mieltä, ettei minun ole tarpeen terveydellisistä syistä edes laihduttaa. Painoin silloin 90 kilon pintaan. Se vähän yllätti. No... nyt olen kyllä paljon painavampi eikä olekaan olo riittävän hyvä. Mutta tuohon painoluokkaan minun on kyllä nyt päästävä.
Joo, olisi siis kiva syödä se kaksi palaa ruisleipää päivässä. Olisi kyllä kiva tietää mikä mekanismi on minulle tuonut tämän ongelman.
Mä väitän, ettei maailma ole aina niin yksinkertainen kuin jotkut kuvittelevat.
Syöttekö itse ruisleipää?
Mukavaa talvista viikkoa ja tsemppiä haasteisiinne!
Sarah, päänsärkyisenä
torstai 7. tammikuuta 2016
Liikuntaa ja karpahtavaa elämää
Nyt kun olen suht järjissäni (kiitos estrogeenin!!!!!) eikä vointi muutenkaan ole kovin huono, olen voinut aloittaa vähän paremman elämän.
Olen joka päivä harrastanut ainakin vähäisesti liikuntaa. Ei... en todellakaan pumppaa salilla ziljoonaa kiloa rautaa ja tai juokse 20 kilometrin lenkkejä. Minä aloitin soudun uudelleen ja totuttelen vähitellen. Nyt menee kymmenen minuuttia, joista hetken vedän (30 sek - minuutti) niin lujaa kuin jaksan. Olen myös kävellyt pakkasessa lenkkejä. Pisin oli 1,5 h ja lyhyin taitaa olla puolisen tuntia. Mutta eipä noita vielä montaa ole ehtinyt tehdä. Mutta yritän nyt joka päivä tehdä jotain noista liikuntamuodoista.
Mies tekee seitsemän minuutin HIIT-harkkoja, jos ei ehti salille. Tuntuu tehokkaalta, mutta hän onkin sporttityyppi. Itse en kaikkia hänen ohjelmansa hyppelyitä yms. pystyisi edes tekemään.
Monta aamiaista meni pekoni/kanamunalla. Tänään rahkaa, pikkaisen hilloa makeudeksi (1 tl) ja pellavasiemenrouhetta. Ruuat aika normaaleita minulle eli ei mitään hiilarimöttöä.
Hassu juttu jota testasin oli "appelsiiniriisi", jossa ei ollut appelsiinia. Tykkäsin kyllä ja varmasti teen toiste. Ohjeen sain karppaus.infosta.
Paketti raejuustoa
purkki kermaa vatkattuna
2 appelsiinia pilkottuna
hieman vaniljasokeria (haluttaessa)
Nuo sitten yhdistettiin ja annettiin maustua jääkaapissa jonkin aikaa.
Se mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota on kasvisten laatu. Minähän syön paljon kasviksia, mutta joskus tulee vähän liikaa pupellettua salaattia eikä niinkään muita kasviksia. Nyt kun oikein mietin, niin isompi eroa viime ajoilta ja silloin kuin laihduin on tuo kasvisten laji. Silloin paistelin usein wokkia tai muuten vaan sekaisia kasviksia/juureksia ruuan oheen. Nyt vaan laitan salaatin. Tässä olisi linkki Hanna Partasen juttuun kasviksista kertovaan juttuun .
Ostin myös Chia-siemeniä, mutta niistä toiste.
Mukavaa pakkaspäivää!
Toivottelee Sarah
PS: Paino taisi olla 98,6 tai jotain sinnepäin
Olen joka päivä harrastanut ainakin vähäisesti liikuntaa. Ei... en todellakaan pumppaa salilla ziljoonaa kiloa rautaa ja tai juokse 20 kilometrin lenkkejä. Minä aloitin soudun uudelleen ja totuttelen vähitellen. Nyt menee kymmenen minuuttia, joista hetken vedän (30 sek - minuutti) niin lujaa kuin jaksan. Olen myös kävellyt pakkasessa lenkkejä. Pisin oli 1,5 h ja lyhyin taitaa olla puolisen tuntia. Mutta eipä noita vielä montaa ole ehtinyt tehdä. Mutta yritän nyt joka päivä tehdä jotain noista liikuntamuodoista.
Mies tekee seitsemän minuutin HIIT-harkkoja, jos ei ehti salille. Tuntuu tehokkaalta, mutta hän onkin sporttityyppi. Itse en kaikkia hänen ohjelmansa hyppelyitä yms. pystyisi edes tekemään.
Monta aamiaista meni pekoni/kanamunalla. Tänään rahkaa, pikkaisen hilloa makeudeksi (1 tl) ja pellavasiemenrouhetta. Ruuat aika normaaleita minulle eli ei mitään hiilarimöttöä.
Hassu juttu jota testasin oli "appelsiiniriisi", jossa ei ollut appelsiinia. Tykkäsin kyllä ja varmasti teen toiste. Ohjeen sain karppaus.infosta.
Paketti raejuustoa
purkki kermaa vatkattuna
2 appelsiinia pilkottuna
hieman vaniljasokeria (haluttaessa)
Nuo sitten yhdistettiin ja annettiin maustua jääkaapissa jonkin aikaa.
Se mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota on kasvisten laatu. Minähän syön paljon kasviksia, mutta joskus tulee vähän liikaa pupellettua salaattia eikä niinkään muita kasviksia. Nyt kun oikein mietin, niin isompi eroa viime ajoilta ja silloin kuin laihduin on tuo kasvisten laji. Silloin paistelin usein wokkia tai muuten vaan sekaisia kasviksia/juureksia ruuan oheen. Nyt vaan laitan salaatin. Tässä olisi linkki Hanna Partasen juttuun kasviksista kertovaan juttuun .
Ostin myös Chia-siemeniä, mutta niistä toiste.
Mukavaa pakkaspäivää!
Toivottelee Sarah
PS: Paino taisi olla 98,6 tai jotain sinnepäin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)