Läskinä takaisin!

Täällä taas ollaan ja entistä pulleampana!

En tälläkään kertaa aio ruoskia itseäni vaan miettiä miksi tässä nyt oikein kävi. Niistä itseruoskinnoista ei tule kuin vaikeuksia tulevalle onnistumiselle.

Järkytyin, kun kävin lomamatkan päätteeksi vaakalla. Näytti 100 kiloa!!!!

No, viikossa oli tullut yli 5 kiloa lisää. Tehkää perässä, jos pystytte! (No älkää nyt oikeesti kuitenkaan). Söin kaikkea väärää ja tietysti lentokoneessa turvotti yms. Suht välittömästi siitä lähti 1,5 kiloa pois. Nyt tarkemmalla syömisellä sen on sitten jotain 97 kiloa ollut parin päivän ajan. Ottaa suunnattomasti aivoon. Tuo viikon loma oli näitä täysin selviä juttuja, mutta muuten kevään painonnousu on jotain suht käsittämätöntä. Kieltämättä minulla oli aika hektistä elämää haasteissani, mutta jotenkin vaihdevuodet taisivat saada kropan vähän sekaisin. Mä olin kuitenkin vielä alkuvuodesta alle 90 kiloa! Ja reilu vuosi sitten paino pyöri jo 87 paikkeilla ja tavoittelin 85 kiloa.

Olen aina välillä ihmetellyt ihmisiä, jotka laihtuvat kymmeniä kiloja ja sitten ne paukkaavat takaisin. Luulen, että olen nyt entistä nöyrempi, kun tajuan kuinka se voi käydä. No, olen mä silti tuosta 105 kilosta ja varsinkin siitä pahimmista 112 kilosta vähän matkan päässä. Mutta kyllä sinnekin voisi loppujen lopuksi pikkuhiljaa pullistua, jos ei ole varuillaan.

En edelleenkään syö sipsejä, lipitä vinkkua tai mussuta karkkia. Mutta olen varmasti tehnyt pieniä lipsumisiä, mutta edelleen perusruokavalioni on terveellinen. Ehkä ruuan kanssa on tullut syötyä perunaa ja riisiä, maustamattomaan jukurttiin on tullut isompi lusikallinen hilloa yms.

No, kun tästä tahtoo eteenpäin siihen mukavampaan painoon, niin pitäisi tietysti ymmärtää mikä on pielessä. Turvotus on ollut suurempaa, etenkin nyt viime aikoina. En juo tarpeeksi. Joskus lounas on jäänyt liian myöhään ja sen jälkeen homma ei ollut ihan hallinnassa. Eräs ehkä selittävämpia asioita on ollut huonolaatuinen ja lyhyt uni. Loppukevät ja alkukesä on menny 4-6 h unilla.

Olen päättänyt aloittaa taas liikunnan kunnolla. Vaikka saatoin lääkärin mielestä urheilla liikaa viime syksynä, huomaan, ettei 3 kertaa viikossa riitä minulle. Siitä ei vaan tule rutiinia ja se jää helposti pois. Nyt yritän liikkua omalla pikku salillani (autotallissa) joka päivä, jos mahdollista. Aluksi vaan 20 minuuttia yhteensä. Myöhemmin sitten enemmän. Kyllä oikeasti aikuisen ihmisen pitää kestää liikuntaa jonkun verran. Enhän minä selviäisi mistään fyysisestä työstäkään, jos en liikkuisi.

Syöminen on jatkosssa entistä tarkempaa. Tulevalla lomalla syön (enkä vaan aio!) järkevästi. Annoksissa mun pitää taas muistaa, että vähemmän, mutta parempaa. Ennen en koskaan ottanut sitä toista lautasellista, mutta nyt tuostakin vähän joustin.

Päivän toisen ruuan tulee olla aina ruokaisa salaatti tai keitto (mieluiten sose). Toinen ruoka ns. normiruokaa liha/kala, mutta minulle ei lainkaan riisiä, perunaa tms. Jos joskus joudun turvautumaan syystä tai toisesta eineksiin, silti pitää saada siihen sivuun joku salaatti. Tuntuu, että noista valmiista annoksista tulee vain hetkeksi täyteläinen olo. Tunne poistuu, kun kerran pieraisee.

Viini jätetään täysin erikoistilaisuuksiin. Siis ei vaan siihen, että ihanaa, kun on viikonloppu.

Karkin suhteen en ole repeillyt suuremmin, paitsi tuolla lomalla alkukesästä. Enkä muutenkaan koe, että olisin niin kovin hirveästi muuttanut elintapojani kovin huonoksi. Mutta tämä taistelu ikääntymisen mukanaan tuomista ongelmista vastaan vaatii nyt näköjään todella suurta tarkkuuta ja suunnittelua.

No, mä olen valmis! Ootteko te?

Vähän jenkkakahva-asiaa

Mukavaa kesää kaikille! Mulla on ollut teitä ikävä!

Sarah