Matkalla pulleron helvettiin

Minulla oli jo keväällä  osa lomaani. Sen suhteen tämä painonhallinta meni kohtuullisen mukavasti.

Kevät on ollut jumitusta tuon viime syksyn ja talven menestyksen jälkeen. Ehkä minä sitten olen ottanut sellaisen hälläväliä asenteen. Ei mitään tapahdu, vaikka mitä tekisi. Ei siis vaikuta, vaikka vähän söisi väärin... Okei... virheitä toki olen tehnyt. Stressiä ja väärään aikaan syömistä oli ilmassa jo keväällä.

Edellisessä kirjoituksessa oli jo selkeää, että päin persettä menee. Juu... menee edelleen. Vaaka näytti aamulla 92,6 kiloa!!!! En nyt ala käymään läpi uudelleen listaa asioista joita teen väärin. Ne on päivittäisiä valintoja. En edelleenkään ahmi herkkuja kaksin käsin. En nuoruuttani lukuunottamatta ole koskaan syönyt mitenkään erityisen huonosti tai edes paljon. Minun on vaan ymmärrettävä, että olen juuri sitä tyyppiä, jonka on todella tarkkaan katsottava mitä syö. Ei maailma kaadu jos syön kerran väärin. Ei siihen, jos päivä, viikonloppu tai viikko tulee syötyä minulle vääriä ruokia ja herkkuja. Mutta useamman kuukauden väärin syöminen vie mut pulleron helvettiin.

Jos jotain positiivista haluaa nähdä, niin liikuin todella paljon. Parin tunnin lenkkejä per päivä on tuossa tullut vedettyä pari viikkoa. Aikaisempaan kokemukseen perustuen väitän, että liikkuminen pisti kroppani pitämään noista kaloreista tiukkaan kiinni. Kun tuohon vielä lisää ylimääräiset karkkipäivät, parit ranskalaisannokset, jonkin verran alkoholia ja muuta pupeltamista, tuottaa yhtälö tämän = pulleron.

Helteistä ei kroppani ole koskaan tykännyt. Turpoan kuin pieni sika. Juoda en koskaan ole osannut riittävästi. Toki nyt olen yrittänyt. Eikä tässä nyt puhuta alkoholista. Sitä osasin nuorempana juoda ihan lahjakkaasti...

No, nyt kun olen mielestäni tämän yhtälön ratkaissut, pitäisi sitten ratkaista asia ja alkaa taas laihtua. Joo...

Mä luulen, että kun en ole täällä, olen huonoilla teillä. Nyt pitää päivittää ahkerasti blogia ja lukea muiden juttuja. Saan taas kaipaamani tukea.

Lomalla oli muuten hauska kierrellä vaatekaupoissa. Vaikka on tätä pöhötystä, ei mun tarvinnut enää isojen tyttöjen osastoilla käydä. Yhdessä kaupassa myyjä toi mulle numeron 38 vaatetta, kun se hänen mielestään kuitenkin käy 40 numeron ihmiselle... Siis, mä vielä viime kesänä ostin koon 50 ja jopa yli olevia vaatteita... Oikea kokoni on 44, ehkä jossain vielä 46. Toki mimmi teki virhe arvion, mutta kyllä se lämmitti mun mieltäni.

Mulla on nyt hieman aikaa, enkä aio panostaa vielä tällä enkä ensi viikolla opiskeluun enkä yhteen palkkahommaan. Nyt pitää kehitellä oikeesti kivaa tekemistä eikä vain miettiä tulevia stressaavia hommia. Aio pitää tämän painonhallinnankin kivana. Nyt pitää funtsia mitä kaikkea hyvää, mutta kevyttä sapuskaa teen lähiaikoina.

Tsemppiä teille kaikille ystäväisille!