Syntilista ja outokumpu!

Edellisessä postauksissa olin päättänyt lopettaa pullistumisen. Silti jatkoin ihan samalla linjalla kuin edellisen kuukauden. Olen jotenkin samperin hidas näissä prosesseissa. Työstän juttua päässäni ja toiminnaksi homma siirtyy ihan liian hitaasti.

Aamulla vaaka näytti järkyttävät 91,1!!!!!! Siis minäkin olin jo 87,4 ellen jo jossain vaiheessa vähemmänkin. Miten hitossa olen antanut näin käydä? En edes lomalla keväällä saanut tälläistä painoa kasattua. Myös vatsassani tämän huomaan turvotuksena ja kaventuneen vatsan kohdalla on kaamea outokumpu.

Tässä syntejä joihin olen syyllistynyt:

- karkkipäivä ei ole kerran viikossa vaan liian usein
- syön muitakin herkkuja kuin karkkia, mm. taikinaa (suklaatäytteitä kakkuun yms.)
- olen juonut juhlissa alkoholia ja juuri vääränlaisia juomia (makeita)
- pahimman syöpöttely ja juopottelupäivän jätin kuvaamatta, kun aiemmin olen kuvannut jokaikisen        suupalan.
- en tee aktiivista miettimistyötä, kun joudun tekemään valintoja. Aiemmin mietin miten valinta vaikuttaa vointiini ja tavoitteisiini. Teenkö herkkua ottamalla itselleni pahaa? Olen vaimentanut tämän äänen sisältäni.
- en ole käynyt kaupassa suunnitellusti. Meidän hyvä systeemi parin viikon välein käydä kaupassa, joka säästi myös rahaa, ei ole näennäisen kiiremme takia toiminut. Kotiin haetaan kiireessä yhtä sun toista.
- olen ostanut liikaa tarjottavaa juhliin. Millään ei raaski heittää pois ja sitten sitä syö.
- olen syönyt liian makeaa ja seuraavaksi tahdon suolaista, sitten makeaa... kierre! Oikeat hyvät maut on kadoksissa. Syön paljon huonommin.
- lounas on ollut aivan liian myöhään. Tulee nälkä ja sitten tulee syötyä harkitsemattomasti. Kun lounas on tunninkin liian myöhään, loppupäivä menee naposteluun ja herkutteluun vaikka lounaaksi söisi mitä tahansa.

Oiskohan tuossa syntilistani? Liikkumisesta en kirjoita mitään, sillä en ole sillä saralla kunnostautunut muutenkaan tässä painonhallintakuviossani. Oli tosin tarkoitus siihen panostaa, kun paino alkaa olla lähempänä tuota 80 kiloa.

No, itseruoskinta kovin pitkään ei vie sinällään mua parempaan suuntaan. Pitää nyt vaan myöntää tilanne ja siihen johtaneet syyt. Jos alan märehtiä asiaa liikaa, itsekunnioitus menee ja alan mussuttaa entistä enemmän masikseen. Nyt vaan pitää ajatella, kun on kiusaus edessä. Mitä se minulle aiheuttaa, jos teen vääriä valintoja. Lounaaseen on panostettava. Se on altava ajateltuna jo aamusta, etten sitten tässä puolelta päivin ala metsästää syötävää.

Onko teillä muilla käynyt vastaavia juttuja? Miten niistä on selvitty?

Tsemppiä teille haasteisiinne.

Sarah