Rakas, sinusta on tullut pullukka!

Pienen hetken olin muuta puuhaamassa, mutta en minä ole teitä armaat lukijat unohtanut tai unohtanut edes painonhallintaa.

Paino näytti aamusta 96,5 kiloa. Tietty harmittaa, ettei se ole jo reilusti vähemmän. Se on sahannut tuossa vähän alle ja yli 96 kiloa.

Pähkäilen, että pitäisikö vähentää syömistä, mutta se kyllä jotenkin hirvittää. En jaksaisi ehkä sitten liikkua. Toisaalta en ole huolissani. Syön järkevästi ja olen alkanut liikkua enemmän. Nestettä en taida aina edelleenkään juoda tarpeeksi, kun pukkaa turvotusta. Olen myös lomapäivät osannut syödä asiallisesti. Mitään ylilyöntejä ei ole tullut.

Oli kiva kuulla erään henkilön sanovan, että minulla on kapea vyötärö. Haloo!!?? Pullukalla kapea vyötärö? No, onhan se tietty tuohon lantioon verrattuna kapea. Mutta ihan kaamein turvotuspönppö on pienentynyt ja olen siitä tyytyväinen. Nyt vaan pitää jatkaa tällä valitulla linjalla. Soudan ja fillaroin laitteillani ja vähän suunnittelen mitä muuta tekisin.

Eilen telkusta tuli uusintana joku jakso Rakas, sinusta on tullut pullukka - ohjelmaa. Siinä puoliso ei ollut kovin hyvä treenaamaan vaimoaan. Kun katsoi sen vaimon suklaansyöntiä ja kuuli miehen jatkuvasti tekemistä ohareista ja pitkistä työmatkoista (jopa kuukausi!), alkoi vähän ymmärtää sen vaimon suklaansyöntiä. Välillä haaveilen, että olisin aiemmin syönyt epäterveellisesti ja ahminut herkkuja. Sitten tekisin elämänmuutoksen ja laihtuisin. Mutta valitettavasti minä syön jo melko terveellisestä enkä ahmi herkkuja. Ei siis onnaa noilla keinoin.

Kysyin puolisoltani, että jos hän olisi minut PT:eni mitä hän muuttaisi näissä minun systeemeissäni. Niille, jotka eivät ole lukeneet miehestäni aiemmin tiedoksi, että hän on todellinen terveellisen elämän mallioppilas. Syön terveellisesti ja liikkuu paljon. Hän on paremmassa fyysisessä kunnossa kuin monet kymmeniä vuosia nuoremmat mieheet. Hänen piti ottaa huomioon rajoitukseni (polvi ja osan kuntosaliliikkeitä estävän rasituspäänsäryn sekä ruokarajoitukseni). Ruokavaliotani hän ei muuttaisi. Liikunnasta  hän lisäisi pitkäkestoista eli kävelylenkkejä tms. lisää kuulemma. Muuten olisi kyllä usuttanut minut kuntosalille voimaa hankkimaan, mutta tietää tosiaan, että saan päänsäryn salilaitteista lukuunottamatta soutulaitetta ja fillaria.

On oikeastaan hassua, etten ole vähään aikaan tehnyt pitkäkestoisempaa liikuntaa. Aiemmin elämääni on kuulunut pitkät kävelylenkit ja vielä talvella/keväällä tein lenkkejä. Nyt se on jotenkin lomakävelyitä lukuunottamatta jostain syystä jäänyt.

Päätin siis noudattaa mieheni ohjeita ja aloittaa aktiivisen soudun/fillaroinnin lisäksi kävelylenkit. Mies ei työnsä takia aina pääse mukaan ja minun on kehitettävä siihen samanlainen rutiini kuin tuohon muuhun harjoitteluun. Lenkin yritän tehdä 2-3 kertaa viikossa. Kun kuitenkin tahdon tehdä fillarointia ja soutua, niin aika monelle päivälle tulee liikuntaa. Toisaalta tuntuu ikäviltä ne päivät, jolloin en pääse liikkumaan noilla kahdella vekottimella. Toivottavasti siitä kävelystä seuraa endorfiineja samalla lailla. Voisin tietysti tehdä nuo fillaroinnit/soudut samanakin päivänä. Väistämättä tulee kuitenkin päiviä, jolloin ei pääse liikkumaan. Ehkä sellaisia pitää muutenkin olla?

Nyt suunnitelma on siis keskittyä tähän kuntoasiaa. Ruokailu entisellään ja yritän vaan pysyä motivoituneena liikuntaan. Myöhemmin elokuussa voisin pitää sitten vähän vähäruokaisemman jakson (keittoja, salaatteja) ja katsoa mitä se vaikuttaa.

Oli tuosta ohjelmasta siis se hyöty, että puolisoni sanoi minulle asian, joka on varmasti hyödyllinen. Lisää pitkäkestoisempaa rasitusta.

Mitäköhän kanssakulkijat puuhaavat?

Kivoja kesäpäiviä ystäväiset!

Sarah