Rakas, sinusta on tullut pullukka!

Pienen hetken olin muuta puuhaamassa, mutta en minä ole teitä armaat lukijat unohtanut tai unohtanut edes painonhallintaa.

Paino näytti aamusta 96,5 kiloa. Tietty harmittaa, ettei se ole jo reilusti vähemmän. Se on sahannut tuossa vähän alle ja yli 96 kiloa.

Pähkäilen, että pitäisikö vähentää syömistä, mutta se kyllä jotenkin hirvittää. En jaksaisi ehkä sitten liikkua. Toisaalta en ole huolissani. Syön järkevästi ja olen alkanut liikkua enemmän. Nestettä en taida aina edelleenkään juoda tarpeeksi, kun pukkaa turvotusta. Olen myös lomapäivät osannut syödä asiallisesti. Mitään ylilyöntejä ei ole tullut.

Oli kiva kuulla erään henkilön sanovan, että minulla on kapea vyötärö. Haloo!!?? Pullukalla kapea vyötärö? No, onhan se tietty tuohon lantioon verrattuna kapea. Mutta ihan kaamein turvotuspönppö on pienentynyt ja olen siitä tyytyväinen. Nyt vaan pitää jatkaa tällä valitulla linjalla. Soudan ja fillaroin laitteillani ja vähän suunnittelen mitä muuta tekisin.

Eilen telkusta tuli uusintana joku jakso Rakas, sinusta on tullut pullukka - ohjelmaa. Siinä puoliso ei ollut kovin hyvä treenaamaan vaimoaan. Kun katsoi sen vaimon suklaansyöntiä ja kuuli miehen jatkuvasti tekemistä ohareista ja pitkistä työmatkoista (jopa kuukausi!), alkoi vähän ymmärtää sen vaimon suklaansyöntiä. Välillä haaveilen, että olisin aiemmin syönyt epäterveellisesti ja ahminut herkkuja. Sitten tekisin elämänmuutoksen ja laihtuisin. Mutta valitettavasti minä syön jo melko terveellisestä enkä ahmi herkkuja. Ei siis onnaa noilla keinoin.

Kysyin puolisoltani, että jos hän olisi minut PT:eni mitä hän muuttaisi näissä minun systeemeissäni. Niille, jotka eivät ole lukeneet miehestäni aiemmin tiedoksi, että hän on todellinen terveellisen elämän mallioppilas. Syön terveellisesti ja liikkuu paljon. Hän on paremmassa fyysisessä kunnossa kuin monet kymmeniä vuosia nuoremmat mieheet. Hänen piti ottaa huomioon rajoitukseni (polvi ja osan kuntosaliliikkeitä estävän rasituspäänsäryn sekä ruokarajoitukseni). Ruokavaliotani hän ei muuttaisi. Liikunnasta  hän lisäisi pitkäkestoista eli kävelylenkkejä tms. lisää kuulemma. Muuten olisi kyllä usuttanut minut kuntosalille voimaa hankkimaan, mutta tietää tosiaan, että saan päänsäryn salilaitteista lukuunottamatta soutulaitetta ja fillaria.

On oikeastaan hassua, etten ole vähään aikaan tehnyt pitkäkestoisempaa liikuntaa. Aiemmin elämääni on kuulunut pitkät kävelylenkit ja vielä talvella/keväällä tein lenkkejä. Nyt se on jotenkin lomakävelyitä lukuunottamatta jostain syystä jäänyt.

Päätin siis noudattaa mieheni ohjeita ja aloittaa aktiivisen soudun/fillaroinnin lisäksi kävelylenkit. Mies ei työnsä takia aina pääse mukaan ja minun on kehitettävä siihen samanlainen rutiini kuin tuohon muuhun harjoitteluun. Lenkin yritän tehdä 2-3 kertaa viikossa. Kun kuitenkin tahdon tehdä fillarointia ja soutua, niin aika monelle päivälle tulee liikuntaa. Toisaalta tuntuu ikäviltä ne päivät, jolloin en pääse liikkumaan noilla kahdella vekottimella. Toivottavasti siitä kävelystä seuraa endorfiineja samalla lailla. Voisin tietysti tehdä nuo fillaroinnit/soudut samanakin päivänä. Väistämättä tulee kuitenkin päiviä, jolloin ei pääse liikkumaan. Ehkä sellaisia pitää muutenkin olla?

Nyt suunnitelma on siis keskittyä tähän kuntoasiaa. Ruokailu entisellään ja yritän vaan pysyä motivoituneena liikuntaan. Myöhemmin elokuussa voisin pitää sitten vähän vähäruokaisemman jakson (keittoja, salaatteja) ja katsoa mitä se vaikuttaa.

Oli tuosta ohjelmasta siis se hyöty, että puolisoni sanoi minulle asian, joka on varmasti hyödyllinen. Lisää pitkäkestoisempaa rasitusta.

Mitäköhän kanssakulkijat puuhaavat?

Kivoja kesäpäiviä ystäväiset!

Sarah

Perjantaina

Hiiskatti! Paino oli 96,6. Ottaa aivoon.

No kyllä mua lohduttaa, että tuo on kyllä nestettä. Se mausteinen ruoka veti mut täyteen nestettä ja aamulla peilistä tuijotti silmäpussinen akka. En eilen juonut tarpeeksi muutenkaan.

Viikonlopun ota syömisten kannalta toivottavasti järkevästi. Vettä yritän lipittää ja jatkaa tätä urheiluakin. Urheilu on sujunut hyvin, mutta en ole vielä kovin kovaa harjoitellut. Jos ei paino ole mennyt elokuun loppuun mennessä alle 90 kiloa, niin olen ainakin sitten paljon paremmassa kunnossa. Nyt vaan peukut pystyyn, ettei tule sairastumista tms.

Mutta ihanaa, että on viikonloppu!Pärjäilkää ja eläkää ihmisiksi!

Sarah

Tyttö tukkeessa

Vaaka näytti 95,9 eli suunta on hitaasti alas.

Tänään söin päivällä suht kevyen salaatin, mutta päivällinen oli intialaisesta ravintolasta. Joskus ne voi olla aika kaloripitoisia, mutta en nyt ottanut kormaa kuitenkaan. Se on ihana, mutta erittäin kalorikas syötävä. Otin vähän maustetumpaa kanaa ja toivon, että se tulisuus vauhdittaa tulleiden ylimääräisten kaloreiden kulumista. Juomaksi vettä ja ruokaakin oli aika pieni annos. Naan-leipää en voi syödä enkä mitään muutakaan ottanut. En usko tuon pahentavan lukemia.

Eilen minulle jostain syystä tuli allergiakohtaus. Menin ihan tukkeeseen ja se aiheutti päänsäryn. Nappasin montaa lääkettä ja tänään aamulla alkoi pahin särky hellittää. Olen ollut tänään väsynyt enkä ole saanut oikein mitään aikaan.

Jotenkin on semmoinen pieni ärripurrikin. Tekisi mieli herkkuja, mutta kun on mielessä tänne raportointi, niin jää tekemättä. Suklaariisikakkua aion kyllä vielä tänään ottaa.

Mutta ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Loppuillan aion nauttia kirjoista, joita kävin hakemassa kirjastosta kasan.

Toivottavasti muilla on mennyt mukavasti.

Sarah

Sarah vs. himo

Viikonlopun juhlista jäi suklaakarkkeja. Viikonloppuna sallin itseni syödä niitä.

Voitte kuvitella millaista taistelua täällä käydään. Siellä ne eilen kököttivät olohuoneen pöydällä. Välttelin olohuoneeseen menoa. Kun tahdoin kirjaa olohuoneeseen lukemaan, siirsin karkit toiseen huoneeseen. Pistin vielä kulhoon kannen.

Minua harmitti yhdessä vaiheessa päivää aika lailla. Silloin oli suurin himo päällä.

Olen yleensä pystynyt vastustamaan namin himoa oikein paljon. Viikonlopun herkuttelu vaan niin helposti jää jotenkin "makuna suuhun". Meillä on voinut olla karkkia kotona ja lapselle olen voinut sitä antaa. Ei ole haitannut aiemmin. Mutta jotenkin en vaan saa ihan kovin helpolla päätäni siihen moodiin, etten ajattelisi noita suklaanameja.

Välillä ajattelin, että nuo voisi vaan syödä ja sitten jatkaa tätä hommaa. Ei se haittaa. No. Ei se sinällään haittaisi, mutta juuri se tahdon mittaaminen juuri tässä tilanteessa tuntuu olevan minulle tärkeää. Dr. Phil sanoo kirjassaan, ettei laihtumisessa ole kyse tahdonvoimasta. Allekirjoitan sen. Mutta joskus on vaan otettava mittaa ja mulle itselleni tämä taistelu noita suklaakarkkeja vastaan on nyt sellainen mittari. Haluan sinnitella perjantain karkkipäivään saakka. Silloin suon noita jokusen itselleni, mutta varsinainen karkkipäivän suklaa on Fazerin popcornsuklaalevyn puolikas. Se on myös kotona, mutta ei jostain syystä himota yhtä paljon. Tuo suklaa jäi viime viikonloppuna syömättä, kun herkuttelin muuta ja skippasin varsinaisen karkkipäivän.

Lupaa raportoida miten tämä taistelu onnistuu. No, olen kyllä varma, että hanskaan tämän sodan.

Aamulla painoa oli 96,2 kiloa. Ihan siedettävä siihen nähden, että eilen aloitin taas kunnolla liikunnan. Mullahan se aina turvottaa ja lisää painoa. Tänään olen jo taas urheillut. Toivottavasti myös seuraavinakin päivinä pystyn harrastamaan liikuntaa.

Mukavaa kesäpäivää kaikille! Ei anneta tuon sateisenkaan kelin meitä häiritä.

Sarah

Maanantain paino

Viikonloppu oli sen verran hektinen, etten joutanut kirjoittamaan.

Viikonloppuna oli kiusauksena syödä väärin ja kyllähän sitä hieman väärin tuli syötyä. Sen takia skippasin karkkipäivän. Pe-la oli kuuma, mutta vielä silloin en ollut syönyt mitään väärin. Vaaka näytti vuorokaudessa + 1,5 kiloa! Onneksi helle helpotti ja vaikka söin siis vääriäkin juttuja (harkitusti ja kohtuudella) on paino tänään 96,5. Veikkaan, että nestettä siinäkin. En ole huolissani enkä ruoski itseäni.

Onneksi tänä kesänä ei hirveästi pitäisi enää kiusauksia juhlien muodossa olla.

Tästä eteenpäin yritän keskittyä järkevään syömiseen ja harrastaa liikuntaa kohtuudella. Liikuntaa en ajattele laihtumisen keinona vaan hyvänä olona.

Kiva ilma, kun ei ole kova helle. Pää täynnä kivoja ajatuksia. Kyllä mä tästä vielä tulen laihtumaan! Tietty mietityttää saanko lukemat elokuun loppuun mennessä alkamaan kasilla, mutta onhan tässä aikaa vielä. En tahdo mitää pikaihmedieettiä, mutta toisaalta haaveilen siitä pikaisemmasta tiestä.

No, tällä viikolla sitten pitää miettiä herkullisia kivoja ruokia. Mitähän hyvää sitä keksisi? Saa antaa ideoitakin.

Mukavaa kesäviikkoa kaikille kanssakulkijoille!

Sarah

Torstaina on toivoa täynnä

Paino oli aamusta 96,1 eli ei nyt ollut alas mennyt. Kun alkaa lämmetä mä turpoan, vaikka en söisi oikein mitään.

Nyt on loppuviikko hirveän paljon hommaa ja toisaalta kiusausta koko rahan edestä. Yritän jossain välissä tännekin päästä päivittämään, ettei unohdu painonhallinta.

Toivotan kaikille oikein mukavia aurinkoisia päiviä. Älkää palako auringossa, syökää ja liikkukaa kohtuudella. Pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne!

Helleterveisin

Sarah

Viisikon syytä!

Tänään vaaka näytti 96 kiloa tasan. Nyt on siitä järkystä satasesta mennyt neljä kiloa. Kyllähän tuo voi tuosta taas elää ylöspäinkin hetkeksi, mutta trendi on oikea.

Tavoittelen takaisin alle 90 kiloon kesän lopuksi. Saattaa olla haasteellinen tavoite, mutta ajattelin tuota kesän loppua elokuun loppuun Olisi aikaa saada kilot pois siis kahdessa kuukaudessa. Kolme kiloa per kuukausi. Ei kuullosta kohtuuttomalta. On kuitenkin kaksi haastetta.

1) Syön valmiiksi jo terveellisesti. Onnistuminen vaati toissa keväänä näissä lukemissa tarkkuutta ja säätämistä aika lailla. Se 90 kiloa ei meinannut millään alittua. Eli pitää olla samperin tarkkana. Ei ole olemassa mitään isoja muutoksia joita voisin tehdä ruokavaliooni. Olen myös päättänyt liikkua paljon ja liikunta saa minun kropassa aina aikaan painon jumittamista. Ihan aina. Mutta tämä homma on vaan hanskattava tarkkuudella ja sillä, ettei hermostu ja luovuta.

2) Minulla on edessäni loma. Lomalla tekee mieli herkutella, juoda jokunen lasillinen ja on joutilasta aikaa. On kiva lukea ja valitettavasti olen lapsuudesta saakka liittänyt lukunautintoon kaikenlaisen syömisen. Syytän tästä Viisikko-kirjoja. Niissä syötiin aina kaikkea hyvää ja oli itsekin pakko mennä jääkaapille. Tässä kohtaa voin yrittää jonkinlaista muutosta. Jos on jotain pupellettava, pitää syödä vaikka porkkanoita. Tämä loma on kyllä hanskattavissa. Pitää pystyä syömään suunnitelmallisesti ja terveellisesti. Ulkona syömisessäkin pitää vaan jaksaa valita sen itselleni parhaiten sopiva vaihtoehto eikä sitä mitä ehkä tekisi mieli. Ruokavälejä ei saa jättää liian pitkiksi. Se mikä toimii kotona, pitää pystyä myös lomalla toteuttamaan.

Näistä ruokajutuista tulikin mieleen, että pitää syödä. Oikeasti. On lounasaika eikä siitä saisi hirveästi myöhästyä. Tänään teen fetasalaatin. Feta on kevytversiota. Eiköhän siitäkin vatsa tule täyteen.

Aurinkoista kesäpäivää!

Sarah

PS: Meinaisi unohtua. Eilisen herkut (kohtuumäärällä) korvasi päivällisen. Siksi paino ei ollut noussut.