Onko painonhallinnassa ollut teillä mitään ikäviä seurauksia?
Onko kamut jättäneet, kun muu ei ole mielessä? Entä miten onnistuneeseen tulokseen on suhtauduttu? Jostain luin eräästä henkilöstä, jota oli omalla fb-sivustolla lähinnä haukuttu, kun oli laittanut ennen ja jälkeen kuvat. Oli haukuttu läskiksi ja ihmetelty, kun kuviaan oli kehdannut laittaa. Eli ei iloittu siitä hyvästä tuloksesta vaan haukuttiin entisestä.
Onko tullut kateutta?
Eräs ystävä, joka on ollut melkein koko elämänsä jojoilemassa, ignoorasi kaiken keskustelun tästä omasta painonhallinnastani. Kun hän oli joskus aikoinaan vauhtipäällä, painonpudotuksesta puhuttiin jatkuvasti. Nyt, kun hän taas aloitti oman projektinsa (terveemmällä periaatteella = hidas, monipuolinen ravinto) näistä asioista saa puhua taas.
Oikeasti ikävintä on ollut nämä riippuvat tissit. Liivikokoni on ollut jotain 95D, nyt en osaa sanoa, että mikä on nyt juuri oikea koko. Annan näiden nyt kunnolla lurpsahtaa ja alan sitten etsiä oikeankokoisia lärpäkkeitä. Olen jopa miettinyt, että voisin otattaa ylimääräistä nahkaa kirurgisesti pois. Minä, joka en ole oikein ymmärtänyt näitä tissien leikkelyitä! Ei tämä ihan hirveän kivaa ole. Onneksi on sentään näitä tissiliivejä. Ilman ois ihan kamalaa. Murua ei kuulemma häiritse asia...
Hassu juttu on myös tuo kelluva kakka. Syönko niin kevyesti, kun aina kakatessa jää yksi tai useampi kakkara kellumaan pytyn tankkauksesta huolimatta? Mitä ihmettä! No, tän asian kanssa on helpompi elää kuin riippuvien tissien.
No, kyllä allien roikkuva nahka myös ärsyttää, mutta muualla ei niin hirveitä roikkumia ole tullut. Aika rauhallinen on tämä mun tahti ollut. Viime viikkoina huolestuttavan hidasta tahtia. Nyt tosin turvottaa ja se taitaa johtua juomisen puutteesta. Pitäisi ehtiä juomaan. On vähän kiirettä pitänyt... Mutta se selityksistä. Piti tulla avautumaan taas tänne, niin saan vähän ryhmäpainetta.
Iloista päivää teille kullekin ja kiitos, että jaksatte näitä jorinoita lukea!
Sarah
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
2 kommenttia:
Hei,
Olen menossa rintojenpienennysleikkaukseen toukokuussa - ja yhenäkisti hoksasin, että ei hitto, jos olisin ollut fiksu, olisin jo vuosia sitten laihduttanut pois nämä kymmenen ylimääräistä kiloa, jotka häiritsevät. Leikkaukseen tosin olen menossa terveydellisistä syistä eikä kyse siis ole kauneuskirurgiasta, mutta kyllähän sitä toivoo, että lopputulos ei ulkonäöllisestikään ihan persiistä olisi. Vaan jos laihdutan vasta leikkauksen jälkeen, tuloksena lienee taas riipputissit - joskin tosin kevyemmät sellaiset.
Nyt pitäisi siis keksiä, kuinka saada läskiä sulamaan viidessä viikossa kohtuullisen hyvä määrä. Ei helppo nakki, koska minäkään en pysty mitään ihmekorvikkeita syömään ja kovin raju liikuntakin on pannassa.
Aurinkoista kevättä sinulle!
Kiitos kommentistasi. Hyvä, että pääset leikkaukseen, kun vaivaa sulla on. Saa nähdä menenkö itse kursittamaan näitä nahkojani...
Jos olisin sinä, vetäisin jonkinlaisen karpahtavan kuurin, ehkä.
Jos tuo kymmenen kiloa on sulla ollut pitkään, eikä se pahasti sua häiritse etkä jojoile, niin sitten ei ehkä kannattaisi tehdä mitään.
Mukavaa kevättä sullekin!
Lähetä kommentti