keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Patrik Borgin luona

Olen lukenut hieman Patrik Borgin blogia Pöperöproffa. Kukahan se teistä ystäväiset tuolle sivulle linkkasi? Hänen juttunsa vaikuttivat semmoisilta järkeviltä ja sain varattua ajan hänen vastaanotolleen.

Kerroin hänelle perusasiat itsestäni ja tavoitteesta, ja että tahdon voida hyvin ja liikkua, mutta painonhallinta on tässä kokonaisuudessa osoittautunut vaikeaksi. Oli mielenkiintoista, ettei hän varsinaisesti ollut painostani kiinnostunut eikä paasannut siitä mitään. Kävimme läpi tyypilliset syömiset ja sitten liikuntapuolen. Tällä hetkellä liikun aika reippaasti, mutta minä olen vain turvonnut.

Patrik sanoi minulle sen mitä minulle on moni muukin sanonut. Syön liian vähän suhteessa liikuntaan ja kokooni. Etenkin hiilareita saan liian vähän. Aamiaista pitää lisätä eikä lounaskaan saisi olla kasviskeittopohjaista, jota olen paljon harrastanut. Ruokavalioni ja valinnat on järkeviä, mutta aamiaiselle pitää saada hiilareita, kuten myös lounaalle. Päivällistä ei ollut tarvetta muuttaa.

Toinen jännä juttu oli se, että saan antaa itselleni luvan syödä gluteenittoman pizzan ja sushia. Minun piti miettiä minkä juttujen syömisestä tulee syyllinen olo. Ei tämä tarkoita tietenkään kaksin käsin ja jatkuvasti niiden syömistä. Mutta mä saan syödä vailla syyllisyyttä noitakin. Itseasiassa mä olen syönyt sushia melkein kerran viikossa silloin, kun laihduin eniten. Nyt on vaan ollut jotenkin sellainen paniikki päällä, että luulee kaiken "väärän" syymisen olevan syy kiloihin.

Patrikin mielestä voisin myös heittää vaakan hiiteen.

Hän sanoi, että ennenkuin kerroin mitä syön, hän arvasi mistä on kyse. Kerroin sitä ennen siitä, etten  hikoile ja tietysti kuvasin miten laihtuminen vaikeutuu, kun aloin liikkua.

Mun pitää ottaa iisimmin. Välillä itsestä on tuntunut, että mitä enemmän teen töitä laihtumisen eteen, sitä enemmän lihon. Olen ollut tosi epätoivoinen. Olen pelännyt syömisen lisäämiseen lisäävän myös kiloja. Nyt kiloja on tullut, vaikkei syömistä ole lisännyt. Tää on ollut kaamea kauhunkierre.

Olin helpottunut uusista ohjeista. 

Mutta sitten alkoivat pelot. Samalla jotkut syömiset/juomiset menivät ehkä vähän överiksi ja sitten oli taas syyllinen olo. Pääsiäinen oli vähän huono hetki tehdä muutoksia. Mä olen rypenyt monta päivää äärimmäisen paskassa fiiliksessä, kun ennen pääsiäistä oli hyvä ja helpottunut olo. Eräs syy oli, että paino pomppasi yli sadan kilon. Taisi olla jotain 101.5 kiloa ellei enemmänkin. Ahdisti tosi paljon.

Söin tattarisämpylöitä yms. nostaakseni hiilarimäärää. Mä olen turvonnut ja vatsa ei voi hyvin. Nyt alkoi olla olo, joka mulla oli ennen aina. Kaikki paikat turvonneet ja ilmavaivat on kovat. Yli vuosi oli hyvää oloa, mutta nyt on yhtä kaamea olo, kuin edeltäneet vuodet (tai oikeastaan yli vuosikymmen). Nyt vasta tajuaa mikä ero on hyvässä ja huonossa olossa, kun sitä hyvää sai maistaa hetken.

Olen pohtinut asioita, kun olen käynyt tuolla aallonpohjalla ajatuksissani. Olen pohtinut myös elämäntapaani ja muita asioita. Asiat on periaatteessa ok, mutta teen liian paljon vääriä asioita. Asioita joista en nauti ja jotka vain vievät aikaani, mutta eivät anna tarpeeksi.

Jotkut asiat varmasti vielä hautuvat päätöksiksi, mutta jotain olen jo päättänyt. Tänään paino meni alle 100 kiloa ja päätin heivata sen vaakan pois käytöstä. Ehkä joskus kuukauden päästä menen sille seuraavan kerran, jos siltä tuntuu. Pakko piilottaa vaaka jonnekin. Toinen päätös on, että lisään aamiasta, mutta en lähde ihan hirvittävästi lisäämään hiilareita enkä varsinkaan syö mitään tattarisämpylöitä tms. Ne ei vaan sovi mulle. Joku yksittäinen sämpylä silloin tällöin voi olla ok riisikakun tilalta, mutta mun kroppa ei vaan kestä sitä kovin usein.

Hiilareita mun pitää saada, kun multa puuttuu kuntoilussa se räjähtävä voima. Mä jaksan kevyesti soutaa/fillaroida 1 h 20 minuuttia, mutta minuutti lujempaa ei onnistu. Mutta pitää ehkä vähän miettiä mistä mä hiilarit nappaan jatkossa. Hiilareita tarvitsen myös sen takia, ettei tuo Patrikin kertoma säästöliekki roihua.

Nyt pyrin lisäämään aamuruokailua. Aloitin jo syömällä kokonaisen purkillisen rahkaa, enkä puolikasta (tai vähemmän). Laitoin mukaan banaania ja sitten vakiotuotetta eli pellavansiemenrouhetta sekä vähän itsetekemääni hilloa. Mun pitäisi pärjätä lounaaseen saakka aamiaisen voimalla. Kokeilin lounaankin tuhdistamista, mutta homma ei pysynyt oikein hanskassa ja paino kipusi. Nyt tähtään siihen, että aamiainen on isompi. Jos homma sujuu eikä tule ongelmia, lisään lounaaseen jotain. Mutta ei kahta muutosta samalla kertaa.

Tänään näytti vaaka onneksi alle sata kiloa (kai 99,9) ja vaaka lähtee tosiaan pois. 

Patrik sanoi, että uskoo mun pääsevän tästä eteenpäin ihan itsekin. Mulla on kuulemma jo painonhallinnan vaiheet käyty jo läpi (siis itsekseni) eli tää on kuulemma vaan hienosäätöä, jonka uskoo  mun hanskaavan hyvin. Kyllähän mä tiesin mitä mun pitää tehdä, mutta oli haettava uskolle vahvistusta. Ei mitään diibadaaba äkkilaihdutuksia vaan vähän enemmän rentoutta lisää kuten myös ruokaa.

Vaikka kävin tämmöisen vuoristoradan lyhyessä aikavälissä läpi, uskon, että mä pärjään. Aluksi oli iloa, sitten epätoivoakin ja nyt parempi fiilis. Eihän tästä voi olla kuin tie ylöspäin. Nyt oon turvonnut, vatsavaivainen ja vaatteet kiristää. Nyt mä tiedän millaiseen oloon voin päästä. Sinne on suunta!

Mukavia kevätpäiviä!

Toivottelee

toiveikkaampi Sarah




3 kommenttia:

Iiris kirjoitti...

Kiitos kun kerroit käynnistäsi! Mulla on Patrikin kirja rentoa painonhallintaa ja haluaisin niin osata hoitaa tätä rennosti. Menee joskus niin pakkomielteiseksi? Mulle tuli mieleen kun puhuit sushista, syötkö valkoista riisiä? Mulla kun noi viljat kans sotkee suolistla ja turvottaa niin valkoinen riisi sen lisäksi, että se on ravintoköyhää niin siinä on hiilareita ja se on tosi puhdasta kaikesta "täysjyvä"systeemeistä. Jopa paleolaiset kai syö sitä. Samassa muuten ollaan, mullakin meni paino yli sadan. Onneks satuin olemaan sinä päivänä niin kuolemanväsynyt, etten jaksanut asiaa itkeä. Nyt olikin jo taas alle sadan. Paljon tsemppiä sulle!

Anonyymi kirjoitti...

Liikut kyllä melkoisen paljon ja syöminen kuulostaa to-del-la kevyeltä. Säästöliekkihän se, eikä ihme. Ihmiskeho pyrkii tällaisessa tilanteessa suojautumaan nälkiintymistä vastaan, oli sitä painoa minkä verran hyvänsä. Hankala tilanne, toivottavasti Patrikin kanssa saatte asioita viilattua oikeaan suuntaan. Syömisen kiristäminen entisestään ei takuulla toimi, ainakaan pitkällä tähtäimellä. Keho täytyy saada ensin käyntiin ja aineenvaihdunta normalisoitua - vasta sitten voi toivoa painon putoavan. Itselläni joskus vuosia sitten paino NOUSI syömällä 1500kcal, nykyään normaalipainoisena syön n. 2500kcal ja paino pysyy samana, lihastakin on tullut reilusti. Hermoja ja pitkäjänteisyyttä nää hommat kyllä vaatii.. Tsemppiä!!

Unknown kirjoitti...

Iiris, mulla on tunne, että riisi ei oikein sovi mulle. En saa siitä vatsaa täysin sekaisin, mutta ei hyvältäkään tunnu. Syön yleensä esim. kanan kasvisten kanssa. Jossain vaiheessa olen syönyt riisiä esim. noin ruokalusikallisen verran. Käytännössä voin kaikista parhaiten, kun en syö sitä ollenkaan.

Anonyymille kiitos kommentista. On rohkaisevaa kuulla, että juuri noilla suuremmillakin kaloreilla voi pysyä normaalipainossa. Patrik oli sitä mieltä, että mun syömiset on noita mun mainitsemia asioita lukuunottamatta kunnossa. Hän myös korosti laillasi pitkäjänteisyyttä. Minun ei kuulemma tarvitse tavata häntä uudelleen, ellen vaivu täysin epätoivoon. Mun pääkoppa on kuulemma kunnossa painonhallintaan liittyvissä asioissa. Hassua!