Pakko tehdä heti alkuun tunnustus.
Melkein... aloitin... dieetin!!!!
Vietän terveellistä karpahtavaa elämää. Olen ollut välillä epätoivoinen ja hermostunut, koska paino ei laske. Ei sitten millään. Nyt on ollut tosi harmaita hetkiä, kun olen pääni puhki miettinyt missä vika. Olen analysoinut syömisiä ja nyt olen lisännyt liikuntaakin hieman. En usko liikunnan muuta kuin kiinteyttävän, jota toki myös tarvitsen.
En uskoakseni tarvitse mitään itsekuria, kun sitä minulla riittää. Jos pitäisi olla vaikka vuorokausia syömättä, pystyisin kyllä. Mutta eihän siinä ole järkeä, säästöliekki vaan pahenee ja liian vähäisellä sapuskalla lopulta kuolee. Anorektikoksi minusta ei ole. Rakastan liikaa elämää.
Mutta yön pimeinä tunteina ja elämän harmaina hetkinä olen salaa haaveillut jostain dieetistä. Mieheni ei sanonut siihen mitään kummempaa, kun asiasta juttelimme. Tiedän, ettei hän ajatuksesta oikein pidä. Mutta hän haluaa tietysti, että olen onnellinen. Menin jopa niin pitkälle, että ostin kolme easydiet-keittoa. Kahta maistoin.
Ei minulle olisi ongelma syödä niitä keittoja. Mutta aikuinen, järkevä ihminen minussa tietää sen, ettei siinä ole järkeä. Jos vedän kalorit olemattomiin, säästöliekkini roihahtaa ja minun on entistä vaikeampi laihtua. Kun dieetti loppuu, palaavat kilot. En jaksa uskoa, että pussikeitoilla voi elää loppuelämää. Ymmärrän toki, että jos on kovin ylipainoinen ja terveys on vaarassa, niin tiukka dieetti voi auttaa osana elämäntapamuutosta. Minulla ei kuitenkaan mielestäni ole tästä kyse. Olen kyllä reilusti ylipainoinen, mutta elintapanani ovat jo valmiiksi hyvät.
Sen verran historiastani on vielä kerrottava, että olen aikoinaan alkanut lihoa kunnolla, kun aloin laihduttaa. Vedin ns. 13 päivän äärimmäisen sairaaladieetin. Laihduin tuossa ajassa tosi paljon, vaikkei sitä painoa ollutkaan edes kunnon ylipainon puolelle. Sen jälkeen on normaalipainoon pääsy ollut todella vaikeaa. Sain myös ilmeisesti tuon dieetin seurauksena kiusallisen autoimmuunisairauden, joka ei onneksi minua usein vaivaa enää. Mutta siis sairaus on pahimmillaan sellainen, että on kovissa kivuissa ja työkyvytön vaikka koko loppuelämän.
Minun tavoitteeni on olla hyvinvoiva ja terve. Päätin vaan sitkeästi jatkaa näillä omilla systeemeillä. Uskon, että viime vuonna tullut painonlisäys on hormonien aikaansaamaa. Niille en voi muuta kuin syödä terveellisesti ja pitää muutenkin huolta itsestäni. Kyllä tämä tulee vielä tuottamaan tulosta!
Painoa ei ole hirveästi laskenut, mutta kun syystä tai toisesta tulee kilon pöhötys, niin se aika nopsaan sitten laskee. Oli tässä välillä jo 97 kilolla alkavat luku, mutta saa nyt nähdä, koska se siihen suuntaan kunnolla menee.
Onkos teillä kokemuksia dieeteistä? Kyllä minä kuuntelen onnistumistarinoitakin. Olen varma, että joillekin ne sopivat.
Olen huonossa lihaskunnossa ja näinkin helppo jumppa sai lihakset huutamaan vielä tänään. Mutta kyllä tämä tästä taas pikkuhiljaa lähtee menemään. Soutua, kuntofillarointia, jumppaa ja kävelylenkkejä. Ehkä vielä jossain välissä vesijuoksuakin?
Se alkaisi olla lounaan paikka. Taidan tehdä eilisen grillikanan jätteistä salaatin.
Mukavaa viikkoa kanssakulkijat!
Sarah, vähän nolona
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
10 kommenttia:
No on! Samassa sopassa ollaan! Laihdutin joskus 18 vuotiaana kaloreita laskemalla (sis tosi matalilla kaloreilla) 30 kiloa, jonka laihdutinkik sitten judestaan joskus 5 vuotta myöhemmin nutriletteilla. Se oli ISO virhe! Nyt mulla on taas ne samat kilot (luojan kiitos ei enempää) ja kyllä, hormonitoiminnan saa ihan sekaisin vuosikymmeniksi. Kiloirauhasarvotkin on huonontuneet pikkuhiljaa ja nämä rajut dieetit sitäkin tekee. Olen senkin jälkeen sortunut karppaamiseen (mikä onneksi ei ole niin paha) mutta kilot on ja pysyy vaikka välillä treenaan tosi paljon. Älä mene siihen ansaan. Sitäpaitsi ne ei välttämättä edes toimi, mun viimeisimmät kokeilut näytti että kroppa jo tunnisti pussit ja totesi että turha yrittää...
Hih... kroppa tunnistaa jo pussit... ehkä mä en niitä sen enempää kokeile. En mä tahdo tämän rankempaa taistelua.
Oikeasti, se on ihan turmion tie. Laihdutinhan mä joo reilussa 3 kuukaudessa semmoset 30 kiloa mutta näytti jättävän elinikäiset arvet. Kai se kroppa tunnistaa jo kun elimistö yrittää päästä nälkäketoosiin (karppaajatkin on ketoosissa vaan se on erilaista kun kaloreita kuitenkin tulee rasvasta, pussikuurit on kalorittomia ketooseja eli käytännössä kropalle nälänhätätilanne). Rehellisesti sanottuna, mun mielestä ne pitäis kieltää myynnistä ainakin meille naisille joilla hormonitoiminta on niin herkkää. Hyvällä tiellä sä olet!
Joillekin dieetit voi sopia, mulle ne ei oo koskaan toimineet. Ainoa järkevä, tylsä, hidas ja työläs tie on se "kuluta enemmän kuin syöt", eli tekemällä sitä ja siten, miten voi tehdä seuraavat 40v..
Jostain syystä kone väitti ettei saa yhteyttä recaptchaan ja postasi sen jälkeen viestin useasti :-)
Sitä ihan sarjatykitetään viestejä...
Lähetä kommentti