Ei, ei paino ole noussut. Painan edelleen alle 96 kiloa ja ennen viikonloppua taisi lukema oli 95,1.
Olen funtsinut elämää ja itseäni. Miettinyt oireita ja viime talven oireita. Silloin kävin lääkärillä pariin otteeseen. Keväällä olin vähän väsynyt. Kevätkesällä lihoin hetkessä 10 kiloa. Kaikki kilot tulivat keskivartalolle, vaikka ennen vatsa on ollut suhteessa aika pieni. Kesällä olen ollut alakuloinen ja välillä aivan raivona. Syksyllä alkoi flunssa, joka ei ole lähtenyt pois. Nyt on päällä ollut paha kylmä/kuuma-vaihe. Sitä oli myös viime talvena.
Kyllä. Nämä ovat vaihdevuosioireita. Ei tästä yli tai ali pääse. Järjellä tiedän ja ymmärrän, mutta ei se silti millään tavoilla tunnu estävän tätä järisyttävää vitutusta. Minne tahansa katsonkin tai mitä vaan teen, mua vituttaa. Oikeasti minulla on asiat todella hyvin. Silti olen aivan raivona. Olen kuitenkin suhteellisen hyvin käyttäytyvä aikuinen, joten raivon osaan piilottaa. Jos olisin enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, tämä kyllä huomattaisiin. Puoliso tietää ja ymmärtää, onneksi. Hän antaa minulle tilaa, enkä ole onneksi hänelle hirveästi kiukutellut.
Ensi viikolla menen lääkärin kanssa keskustelemaan hormonikorvaushoidosta. Olen asiasta aika lailla nyt lukenut ja näen, että se on mulle ainoa vaihtoehto. Koska kohtuni on poistettu, en tarvitse keltarauhashormonia vaan pelkkä estrogeeni riittää. Lukemani perusteella se on hyvä juttu. Nämä oireet ovat oikeasti pahat ja tätä on nyt kestänyt aika lailla. Kun sukua katsoo, niin ne oireet eivät jää viikkoihin tai kuukausiin, vaan tätä paskaa olisi tarjolla vuosia. Jos tämä meno jatkuu vuosia, kuristan miehen, suututan kaikki kaverit, lapset ehkä saattaisin säästää jossain äidintunteissa eikä minusta ole näiden yövalvomisten takia minkään työn tekijäksi. Jos olisin normaalissa työelämässä olisin sairaislomalla tai lataamossa hoidossa. Vähintään masennuslääkkeitä söisin.
Tämä on erityisen huvittavaa, kun olen pitänyt muiden pms-oireita melkein kuvitelmana. Tai en ainakaan ole ymmärtänyt niitä. Nyt sitten saan kaameat vaihdevuosioireet.
Yöt valvon ja hikoilen. Minä, joka olen täälläkin avautunut siitä etten hikoile. Olen nyt pari kertaa käynyt saunassakin ja hiki virtaa sikana. Normaalisti menen saunaan enkä hikoile yhtään, ellei jonnekin joskus yksi tippa tule. Nyt hiki virtaa joka puolelle. Myös päivällä hikoilen ja hetken päästä palelen. Meinaan tukehtua kuumuuteen ja kun liikun liian vähissä vaatteissa hikoillen, saan flunssan. Flunssa ei lähde pois ja sitten taas särkee päätä. Helvetillinen kierre!
Tämä ongelma on nyt hoidettava ja sen jälkeen voin vähän taas funtsia tätä painonhallintaa. Mitään muutosta terveellisiin elintapoihini en ole tehnyt. Liikunta on tosin radikaalisti vähentynyt. Ulkoilen kyllä ja sitä voisi lisätä. Tästä tulee sitten tietysti mieleen vielä yksi vitutuksen aihe. Kun en liiku riittävästi, on lihakset lähteneet. Allit roikkuu ja polvi oireilee. Juuri kun olin saanut polven aika hyvään kuntoon.
Pakko lopettaa, etten kirjoita tänne enempää tästä vitutuksesta. Toivottavasti mulla on jatkossa jotain positiivisempaa kirjoitettavaa. Nyt luen muiden blogeja ja yritän hillitä tätä vitutusta.''
Kiukkuisin terveisin
Sarah
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
7 kommenttia:
Vaihdevuosivaivoista ja vitutuksesta saisi kyllä monta romaania. Nyt vasta ymmärrän mitä on kunnon vitutus, se on yhtä huimaavaa kuin uskoon tuleminen tai jokin taiteellinen kokemus. Vitutuksen vallassa tulee tehtyä ihan hulluja tekoja. Tilpäinen mielenhäiriö ihan totisinta totta.
Voi, toivottavasti löydät avun hormonikorvaushoidoista ja vitutuskin tuosta vielä hellittää! Ei muuta kuin nyrkkeilysäkkiä läiskimään tai vaikkapa lähimmälle puulle (no ehkä jopa sille kaikista kauimmaiselle jos oikein kiukuttaa ja ääntä lähtee) mettään huutamaan kunnes edes hetkeksi helpottaa.
Mielenkiintoinen näkökulma Anonyymillä. Kiitos! On kyllä aika huikaiseva ajatus vitituksesta taiteen muotona. Jos se olisi miehillä, niin se varmaan olisi arvostettu asia. Nythän me ollaan vaan hankalia akkoja. Oiskohan miehillä jotain samaa siinä, että ostetaan iso moottoripyörä (vaikkei lajia ole aiemmin edes harrastettu)? Tai, että vaihdetaan akkaa viidenkympin villityksessä? Eräskin mies viisikymppisenä heivasi puolisonsa ja perheensä ja perusti uuden perheen lapsineen kaikkineen nuoremman naisen kanssa. Onko se joku korahdus, jolla tahtoo pitää nuoruudesta kiinni?
Itse en edes kaipaa nuoruutta. Minua ei haittaa ikääntymisessä mikään erityisesti. Paitsi. Tämä vitutus ja kuuma/kylmä ja seurauksena jatkuva flunssailu.
Tuo toinen kommentti siitä, että lähtisi oikein läiskimään nyrkkeilysäkkiä kuulostaa hyvälle. Tosin sitten yövalvominen väsyttää niin hiiskatisti, etten jaksa. Oikeasti mun pitäisi urheilla, mutta en vaan jaksa. Juttelen lääkärille ja kyselen sitten vähän tuosta liikuntapuolestakin.
Toivotaan, että tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Tänään on vähän parempi päivä... ainakin just nyt.
Hei, otan osaa... Itselläni vaihdevuosivaivat alkoivat jo varmaan kymmenen vuotta sitten. En vain muutamaan vuoteen tajunnut, että niin nuorena olisin jo niiden kynsissä. Lääkäriin menin asian vuoksi 46-vuotiaana - ja siltä istumalta hormoonikorvaushoito aloitettiin. Nyt olen 52-vuotias ja lääkäri sanoi, ettei ainakaan vielä neljään vuoteen ole syytä edes yrittää tulla toimeen ilman korvaushoitoa. Saapa napin jos toisenkin siis popsia.
Paino on noussut näiden kuuden vuoden aikana kymmenisen kiloa! Sekin siinä sitten vielä harmina: vitutus, väsymys, lihominen, hikoilu, herkkyys... Kun sanoin lääkärille, että yritän koko ajan lisätä liikuntaa, mutta harmittaa, kun se vain tuntuu pahentavan hikoilua pariksi päiväksi. "No älä hulluja puhu, ei voi pitää paikkaansa, liikunta poistaa nuo oireet!" No voi helvetin kuustoista! Minä tässä kropassa asun ja minä tiedän, milloin hiottaa, milloin vituttaa, milloin valvotuttaa ja milloin tekee mitäkin.
Vaan ei - hänen mukaansa olen kuulemma väärässä. Kun kerran "tutkimukset osoittavat".
Omakohtaisella kokemuksella ei sitten niin väliä... ;)
Hekla, minullakin lääkäri ei tuntenut ymmärtävän lainkaan, kun sanoin nimenomaan liikunnan pahentavan oireita. Eikö sulla hormonikorvaushoito auta?
Ilmeisesti lääkärien mielestä kaikkien pitäisi olla kuten "tutkimukset osoittaisivat". Useamman kerran olen tosiaan gynelle sanonut, että hikiliikunnan jälkeen (ja muunkin) hikoilen vielä enemmän, mutta hänpä ei ota uskoakseen. Lähinnä hymähtelee ja tokaisee, että EI VOI pitää paikkaansa. Vaan en kai minä sitä päässäni kuvittele ja saa sitten siitä kuvitelmasta hiotuspuuskia!
Korvaushoito on kylläkin tasaannuttanut normiarkea kuumien aaltojen ja hikoilun osalta, mutta sitten kun käyn juoksulenkillä tai teen jotakin muuta kovasti hiottavaa, niin kyseinen ja seuraava yö ja päivä ovat todellakin huonompia oireiden osalta.
Ilmeisesti sitten olen poikkeustapaus - vaikka lääkäri sanoo, että en voi olla.
Hekla, toivon kovasti, etten minä ole kaltaisesi. Voin hyvin kuvitella, että minulla silti kroppa toimisi just noin. Minähän jouduin jättämään toistaiseksi liikunnan, kun hengästyin ihan älyttömästi ja väsyin ihan liikaa vähästäkin plus että se hikoilu meni mahottomaksi sen jälkeen. Tämmöiselle ei normaalisti ikinä yhtään hikoilevalle olisi sinänsä ihanaa, että just liikuntaa harrastaessa tuli kova hiki. Mähän oisin silloin hoikk!
Mutta nyt tosiaan lopetin "hikiliikunnan" toistaiseksi, että saan unen kuntoon. Sen jälkeen aion kokeilla.
Lähetä kommentti