Vaatekauppa kellarissa ja nukkumisjuttuja

Moikka pitkästä aikaa!

Minulla ei ole sitä vaakaa käytössä, mutta pakko kertoa, ettei tämä homma ole mennyt toivottuun suuntaan. Kellaria siivotessa löysin säkin aiemmin isoksi jääneitä vaatteita ja nappasin niitä jokusen käyttööni. Farkut ei tahdo mahtua eikä moni muukaan kiva vaate. Tavallaan kiva, ettei tarvitse ostaa uusia läskivaatteita. Dr Phil tosin sanoo, että liian isot vaatteet pitäisi kiikuttaa talosta ulos välittömästi, kun ne ovat liian löysiä. Harmittaa tosi paljon, ettei tiettyjä kivoja vaatteita mahdu enää käyttämään.

Välillä ottaa pattiin järisyttävästi. Sitten masentaa. Nyt on hieman taas toivoa.

Olen tuon edellisen päivityksen jälkeen käytännössä ollut todella nuhainen koko ajan ja liikunnan olen joutunut jättämään kokonaan. Olen Patrik Borgin ohjeiden mukaan lisännyt lähinnä aamupalan kokoa. Nyt kyllä pystyn olemaan aamupäivän olemaan lounaaseen saakka syömättä välipalaa. Nyt vaan on tainnut käydä niin, että kaikki se kuukauden aikana syöty aamupala on jämähtänyt mun kroppaan.

Masennuksesta olen nyt rämpinyt eteenpäin ja eilen pystyin paremman fyysisen olo takia vihdoinkin harrastamaan liikuntaa. Jippii! 45 minuuttia kuntofillaroin. Olen myös fyysisesti muutenkin vähän aktiivisempi.

Olen miettinyt paljon liikunnan ja painonhallinnan yhteyttä. On kyllä tosiasia, että liikkumattomana laihdun helpommin. Se on niin monta kertaa kokeiltu. Mutta kun en tämän kroppani takia voi jättää liikuntaa. Mennään nyt tällä tiellä eli kyllä aion liikkua edelleen.

Olen miettinyt liikuntamuotoja. Mun pitäisi ehkä siirtyä tekemään pitkiä lenkkejä, mutta paremmalla teholla. Koiran kanssa kävelystä tulee aika hidasta. Sauvakävely on kivaa ja tehokasta, mutta koiran kanssa ei oikein onnistu, ellei puoliso ole lenkillä mukana. Ilman koiraa tuntuu tyhmältä lähteä lenkille ja siitä tulee huono omatunto. Koira niin mielellään tulisi aina lenkille mukaan.

Mulla on selkeästi turvotusta. En vaan enää tahtoisi tilanteeseen, jossa kävelenkin kuin ankka sen turvotuksen takia. Välillä mulla on ollut närästystä, joka mulle oli ennen ihan jokapäiväistä, mutta katosi tyystin moneksi vuodeksi. Vatsapömppö ärsyttää ylikaiken ja takaisin tulleet kaksi selkämakkaraa. Mä olin tässä välillä jo lähes ilman niitä makkaroita. Pahinta on kuitenkin fyysinen olo. Turvotus, närästys ja ilmavaivat. No, onneksi ilmavaivat on vähän taas vähenneet.

Pahimmasta rypemisestä olen tosiaan kuitenkin taas valoisammalla puolelle. Vähän on nuha helpottanut pahimmasta ja jaksaa taas ajatella positiivisestikin. Olen lisännyt kontrollia herkuista. En siis oikeasti herkuttele jatkuvasti ja kaksin käsin. Mutta sellaisia pieniä tarkennuksia. Eilen aloitin liikunnan, kuten jo mainitsinkin. Päätin nyt vähän pienentää aamiaista, mutta kun liikuntaa lisään reippaammin, niin sitten sitä taas tarpeen mukaan.

Jo viime kerralla kaipasin muutoksia ruokavalioon ja kana etenkin kyllästytti. Kana kyllästyttää edelleenkin, mutta niin moni muukin ruoka. Pitää yrittää löytää hyviä uusia makuja ja tehdä joskus vaikka ihan ohjeenkin mukaan ruokaa (haasteellista tämmöiselle teeseomastapäästä-kokille). Ruuanlaitto saisi muuttua iloksi taas. Ei ole kiva rapata ruokaa vaan tarjolle vauhdilla. Vähemmän, mutta parempaa.

En yksinkertaisesti tällä hetkellä uskalla lisätä mitenkään merkittävästi hiilareitten määrää, kun ne just jämähtää mulla kroppaan hiiskatin taikinamaiseksi ihoksi. Se iho on sitten tiellä, kun yritän tehdä jotain.

Ai niin. Patrik Borg kirjoittaa jonkin verran myös kahvista sekä unesta. Moni artikkeli on maininnut painonhallinnalle hyvän yöunen tärkeydestä. Mä olen nyt kokonaiset kaksi päivää tehnyt muutoksia unisysteemeihin. Mähän käytännössä olen nukkunut 6 tuntia yössä ja senkin usein parissa pätkässä. Aamusta sitten vaan katselen aamutv:tä ja surffaan netissä zombina. Yritän toimia niin, että sänkyyn menen vain nukkumaan. Kirjaa saan kyllä lukea. Yleensä sillä tulee uni. Radikaalein juttu on se, että mä en anna itseni katsoa aamutv:tä sängyssä enkä surffata netissä aamullakaan. Mun pitää nousta ja ryhtyä aamutoimiin. Lehteä lukiessa ja aamupalaa nauttiessa saan katsoa sitten aamutv:tä. Muutenkin yritän sitkeästi opettaa itseäni hallitsemaan netissä surffaamista. On muuten helpommin sanottu kuin tehty. Mutta askel kerrallaan. Nyt olen oikeasti jalkeilla jo ajoissa. Veikkaan, että alan saamaan aikaan paljon enemmän kuin aiemmin. Käytäntö alkoi eilen ja kyllä sain aika lailla aikaan. Toki on otettava huomioon, että olen ollut sairaana viikkotolkulla aiemmin ja nyt tarmokkaampi.

Mutta oikein mukavaa kevättä kaikille. Mä yritän taas täälläkin hengailla, kun huomaan sen vaikuttavan positiivisesti painooni. Nyt sitten kurkkimaan mitä tässä meidän maailmassa on tapahtunut.

Sarah vuoristoradan jälkeen