maanantai 25. huhtikuuta 2016

Elämä ilman vaakaa

Olin tuossa hetken aika kiireinen ja sen jälkeen lomailin. Nyt on taas aikaa kirjoittaa tännekin.

Mitäs minulle kuuluu? Oikeastaan ihan hyvää. Olen yrittänyt järjestellä elämääni niin, että siinä jäisi aikaa myös kivoille ja inspiroiville asioille. Olen myös pyrkimässä pois syyllisyydestä, kun teen jotain kivaa. Pakko myöntää, että tässä olen vasta matkalla. Suorittamisen paineita on edelleen enkä niistä varmasti täysin ikinä pääse. Mutta pienin päätöksin etenen.

Loma sekoitti tietysti painonhallintaa. Toisaalta kävelin uskomattomia määriä ja fillaroin kuntosalillakin ihan kohtuullisesti. Syöminen ei kuitenkaan mitenkään revennyt käsistä. Kotiin tultua olen taas alkanut totutella tähän päivärytmiin syömisenkin osalta. Liikuntaa on estänyt flunssailu ja reissuväsymys. Tänään aloitan taas fillaroinnin. Soutamisen aloitan vasta huomenna.

Noilla aktiivisuushärpäkkeillä olen huomannut, että semmoinen tasainen pitkin päivää tapahtuva pieni liikkuminenkin on merkityksellistä. Jouduin ennen lomaa istumaan useamman päivän tiiviisti koneen ääressä ja kyllä se teki tiukkaa kropalle. Kroppa kaipaa liikkumista. Nyt se onneksi on taas mahdollista.

Hassua puhua painonhalllinnasta, kun ei voi vedota vaakaan. En osaa sanoa mitä painan. Toivottavasti en loman jäljiltä ole ylittänyt sataa kiloa. Vaatteet kiristeli ennen lomaa sen koneen ääressä istumisen ja hiilareitten nostamisen takia. Ei tuo tilanne ole ainakaan pahemmaksi mennyt.

Aamiaista olen tukevoittanut selkeästi ja on nuo lounaatkin nyt olleet suurempia. Periaatteeni on tällä hetkellä, että aamiaisen jälkeen pitää pystyä pärjäämään lounaaseen ilman välipaloja. Voin syödä jos on nälkä, mutta se kertoo Patrik Borgin mukaan siitä, ettei aamiainen ole silloin ollut tarpeeksi riittävä. Iltapäivällä sitten pitääkin syödä niitä välipaloja.

Minulla on eräs kyläpaikka, jossa huomaan hotkivani herkut. Ei siellä niitä mielettömästi ole tarjolla, mutta olen jotenkin tottunut syömään kaiken tarjolle laitetun, sillä siellä on huomioitu ruokarajoitukseni (gluteeniton). Kun laihduin aiemmin, otin aina yhden tai kaksi herkkua (siis esim. marenkeja, piparia tms) ja ylipäätään päätin aina etukäteen mitä otan. Se on ollut viime ajat heikompaa. Olin ylpeä itsestäni, kun eilen otin vain kaksi marenkia ja pienen palan torttua. Jonkun nihilistin mielestä tuokin on liikaa, mutta ei eiliseen päivä sisältänyt niin paljon muuta ylimääräistä, joten nuo saatoin oikeasti syödä ihan hyvillä mielin.

Koska lomalla herkuttelin jonkin verran, jätin karkkipäivän suklaankin hankkimatta viime viikolta. Olen siitäkin ylpeä. Mutta tällä viikolla kyllä ehdottomasti nautin suklaani. Vielä en ole päättänyt, että mitä sitä ostaisi. Onhan tässä viikolla aikaa miettiä.

Tänään syön ainakin kanaa ja salaattia. Viime aikoina olen kyllä alkanut jo kyllästyä kanaan. Pitäisi keksiä joku uusi tapa valmistaa sitä. Olisiko antaa vinkkejä? 

Olen kuitenkin jotenkin kovin toiveikas tämän elämän suhteen. Haaveilen vähemmän löysästä kropasta toki edelleen, mutta näen nyt paljon kivojakin juttuja edessäni. Kaikki asiat ei liity siihen, että sitten kun laihdun niin sitten...

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille kanssakulkijoille!

Toivottaa

Sarah


2 kommenttia:

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Avocado-broilerisalaattilautanen
Broileriwokkia, jossa paprikaa, sipulia ja suolapähkinöitä
Broiselria grillissä ja grillattua munakoisoa

Unknown kirjoitti...

Kiitos. Avocadosta en hirveästi välitä jostain syystä. Olen kaikkiruokainen, mutta tuo ei vaan iske. Syön, mutta en mielelläni.