maanantai 8. joulukuuta 2014

Käsittämätöntä!

Harrastin jo monta viikkoa (muistaakseni 10) liikuntaa kunnolla. Mitä tapahtui? Paino lähti nousuun. Tajusin noin 3 kilon olevan kyllä sitä nestettä eli turvotusta riitti. Join omasta mielestäni kyllä aika lailla enkä kovinkaan kummoisesti hikoillut liikkuessa (olematon hikoilu on minulle tyypillistä). Söin todella järkevästi eli samalla tavalla, kun aiemmin ja sillä olin laihtunut aiemmin.

Viime viikolla alkuviikko oli kiireinen ja päätin suosiolla, että liikunta jää loppuviikolle. Sitten keskiviikkona tuli pieniä flunssanoireita (pää kipeä, paikat särkyiset, väsytti ja nuhakin oli). Kuumetta ei tullut eikä minulle ikinä flunssa tuon kummemmaksi tule. Otin vaan iisisti. En tuon puolikuntoisen olon takia harrastanut viime viikolla lainkaan liikuntaa. Söin silti ihan samalla tavalla eikä puolikuntoisuus vienyt ruokahaluani.

Ja mitä sanoi vaaka? Tänä aamuna meni vihdoin taas 90 kiloa rikki ja numero alkoi ihanasti kasilla. Paino oli 89,6 kiloa!!!!!!! Pahimmista yli 93 kilon pöhötyksistä pääsin tuohon lukuun.

Mä en vaan tajua.

Miten tässä lähtisi eteenpäin, kun kuitenkin liikunnan luulisi lähtökohtaisesti olevan minulle hyväksi? En vaan tykkää turvonneesta olosta. Eikä ole kovin motivoivaa yrittää elää terveellistä elämää ja silti vaan painoa nousee eikä laske.

Tässä vaiheessa alan miettiä, että pitäisikö olla YTHS:n terveydenhoitajaan yhteydessä. Hänen kanssaan aloitettiin tämän painonhallintaprojekti reilu vuosi sitten. Tunnen nyt tässä omituisessa kropassani itseni hyvin hämmentyneeksi.


2 kommenttia:

Kilokiukuttelija kirjoitti...

Ei kai siitä haittaakaan ole, jos juttelet jonkun asiantutnijan kanssa?
Kroppa on niin outo tekele, että varsinkin painon muutosten kanssa tapahtuu aina ihan kummallisia.
Voishan se olla hyvä käydä sun liikuntasuunnitelmia ja tekemisiä jonkubn toisen kanssa läpi, ehkä tuoreet silmät osaa nähdä jotain, mitä itse ei..?

Unknown kirjoitti...

Joo. Mä vaan en hirveästi pidä terveydenhoitolaitoksissa käynneistä. Pienenä neuvolassa antoivat mulle viimeisen ajan ja sitten lukittiin ovet, etten mä karkaa...