Hiilariruoka ei oo mun juttu

Terve armaat kanssakulkijat pitkästä aikaa!

On ollut vähän stressiä, päättämättömyyttä ja sitä v****tusta. Vaaka on tullut käyttöön ja näyttää taas ihan järkyttäviä lukemia. Viikonloppuna liikuin, mutta söin myös leipää aika lailla. Paino oli 104,3 kiloa!!!!

En tajua oikeasti tätä. Syön enemmän ruokaympyrän mukaan kuin ennen. Lisäsin käskyn mukaan hiilareita. En pystynyt liikkumaan niin kovaa määrää kuin aiemmin (sairastelu). Mutta huomaan, että hiilarit tuo halun syödä niitä enemmän. Olen nyt samassa kierteessä kuin aiemmin ja sillä systeemillä tuli ne viimeiset kilot.

Pääkopassa olen tehnyt aikalailla hommia. Mietin milloin minulle tulee mielihaluja. Mietin myös muuta elämää. Pelkkä miettiminen ei kuitenkaan auta. 

On jotenkin hassua, että painonhallintaa käsketään tehdä rennosti. Pitää kuulemma tehdä yksi muutos kerrallaan. Olisin kyllä kovin kiinnostunut siitä, mikä hiton muutos minun pitää tehdä??? 

Tuosta ylemmästä saa käsityksen, että söisin kaikkea kaksin käsin, mutta oikeasti mun syömiset on varmasti keskivertoihmistä pienemmät. En syö epäterveellisesti edelleenkään. Nyt lähinnä mietin, että söinkö 4 vai 6 palaa päivässä leipää. Joo, tulee niistä kaloreita. Mutta perusta on muuten oikeasti täysin terveellinen.

Lisäsin aiemmin ravitsemusterapeutin ohjeen mukaan aamupalaa tuhdimmaksi ja muutenkin hiilareita. Minä vaan paisun paisumistani. Nyt on tullut monta kiloa nopeasti lisää. Tällä menolla mä lihon parisataa kiloiseksi.

Olen myös miettinyt mikä siinä mun aiemmassa painonhallinnassa oli toisin. Mitään oleellista eroa en oikein löydä, siksi korjaaminen on vaikeaa. Ainoastaan tämä viimeisin lihominen on selkeää. Se johtuu isommasta aamiaisesta ja selkeästi hiilareitten lisäämisestä.

Mutta koska en keksi muuta keinoa pysyä edes nykyisellä tasolla painossa, vähennän hiilareita. Saattaa olla, että syön ehkä puuroa jatkossakin. Mutta leivät jätän minimiin, pastat yms. 

Jos paino ei lähde alas, alan taas kuvaamaan kaiken syömäni. Teen sen järjestelmällisemmin ja analysoin viikkojen syömiset ja vertaan painoon. Jos homma ei suju, vien ne kuvat ammattilaisella katsottavaksi.

Nyt kuitenkin siis vähennän hiilareita ja alan myös liikkua entistä enemmän. 

Katsotaan mitä tapahtuu. Mutta muutos on tultava! Yritän myös kirjoitella tänne useammin. Pysyy tämä asia paremmin mielessä. Tavoitteet ei ole kadonneet minnekään. Mun seuraava tavoite on päästä nopeasti taas alle sadan kilon. Sen jälkeen iso tavoite on se 90 kilon ali pääseminen. Yli sen en tahdo enää koskaan. Mä huomaan kaikenlaisia ongelmia, kun olen tässä painossa.

Voimia meille kaikille!

Toivottaa

Sarah

Vaatekauppa kellarissa ja nukkumisjuttuja

Moikka pitkästä aikaa!

Minulla ei ole sitä vaakaa käytössä, mutta pakko kertoa, ettei tämä homma ole mennyt toivottuun suuntaan. Kellaria siivotessa löysin säkin aiemmin isoksi jääneitä vaatteita ja nappasin niitä jokusen käyttööni. Farkut ei tahdo mahtua eikä moni muukaan kiva vaate. Tavallaan kiva, ettei tarvitse ostaa uusia läskivaatteita. Dr Phil tosin sanoo, että liian isot vaatteet pitäisi kiikuttaa talosta ulos välittömästi, kun ne ovat liian löysiä. Harmittaa tosi paljon, ettei tiettyjä kivoja vaatteita mahdu enää käyttämään.

Välillä ottaa pattiin järisyttävästi. Sitten masentaa. Nyt on hieman taas toivoa.

Olen tuon edellisen päivityksen jälkeen käytännössä ollut todella nuhainen koko ajan ja liikunnan olen joutunut jättämään kokonaan. Olen Patrik Borgin ohjeiden mukaan lisännyt lähinnä aamupalan kokoa. Nyt kyllä pystyn olemaan aamupäivän olemaan lounaaseen saakka syömättä välipalaa. Nyt vaan on tainnut käydä niin, että kaikki se kuukauden aikana syöty aamupala on jämähtänyt mun kroppaan.

Masennuksesta olen nyt rämpinyt eteenpäin ja eilen pystyin paremman fyysisen olo takia vihdoinkin harrastamaan liikuntaa. Jippii! 45 minuuttia kuntofillaroin. Olen myös fyysisesti muutenkin vähän aktiivisempi.

Olen miettinyt paljon liikunnan ja painonhallinnan yhteyttä. On kyllä tosiasia, että liikkumattomana laihdun helpommin. Se on niin monta kertaa kokeiltu. Mutta kun en tämän kroppani takia voi jättää liikuntaa. Mennään nyt tällä tiellä eli kyllä aion liikkua edelleen.

Olen miettinyt liikuntamuotoja. Mun pitäisi ehkä siirtyä tekemään pitkiä lenkkejä, mutta paremmalla teholla. Koiran kanssa kävelystä tulee aika hidasta. Sauvakävely on kivaa ja tehokasta, mutta koiran kanssa ei oikein onnistu, ellei puoliso ole lenkillä mukana. Ilman koiraa tuntuu tyhmältä lähteä lenkille ja siitä tulee huono omatunto. Koira niin mielellään tulisi aina lenkille mukaan.

Mulla on selkeästi turvotusta. En vaan enää tahtoisi tilanteeseen, jossa kävelenkin kuin ankka sen turvotuksen takia. Välillä mulla on ollut närästystä, joka mulle oli ennen ihan jokapäiväistä, mutta katosi tyystin moneksi vuodeksi. Vatsapömppö ärsyttää ylikaiken ja takaisin tulleet kaksi selkämakkaraa. Mä olin tässä välillä jo lähes ilman niitä makkaroita. Pahinta on kuitenkin fyysinen olo. Turvotus, närästys ja ilmavaivat. No, onneksi ilmavaivat on vähän taas vähenneet.

Pahimmasta rypemisestä olen tosiaan kuitenkin taas valoisammalla puolelle. Vähän on nuha helpottanut pahimmasta ja jaksaa taas ajatella positiivisestikin. Olen lisännyt kontrollia herkuista. En siis oikeasti herkuttele jatkuvasti ja kaksin käsin. Mutta sellaisia pieniä tarkennuksia. Eilen aloitin liikunnan, kuten jo mainitsinkin. Päätin nyt vähän pienentää aamiaista, mutta kun liikuntaa lisään reippaammin, niin sitten sitä taas tarpeen mukaan.

Jo viime kerralla kaipasin muutoksia ruokavalioon ja kana etenkin kyllästytti. Kana kyllästyttää edelleenkin, mutta niin moni muukin ruoka. Pitää yrittää löytää hyviä uusia makuja ja tehdä joskus vaikka ihan ohjeenkin mukaan ruokaa (haasteellista tämmöiselle teeseomastapäästä-kokille). Ruuanlaitto saisi muuttua iloksi taas. Ei ole kiva rapata ruokaa vaan tarjolle vauhdilla. Vähemmän, mutta parempaa.

En yksinkertaisesti tällä hetkellä uskalla lisätä mitenkään merkittävästi hiilareitten määrää, kun ne just jämähtää mulla kroppaan hiiskatin taikinamaiseksi ihoksi. Se iho on sitten tiellä, kun yritän tehdä jotain.

Ai niin. Patrik Borg kirjoittaa jonkin verran myös kahvista sekä unesta. Moni artikkeli on maininnut painonhallinnalle hyvän yöunen tärkeydestä. Mä olen nyt kokonaiset kaksi päivää tehnyt muutoksia unisysteemeihin. Mähän käytännössä olen nukkunut 6 tuntia yössä ja senkin usein parissa pätkässä. Aamusta sitten vaan katselen aamutv:tä ja surffaan netissä zombina. Yritän toimia niin, että sänkyyn menen vain nukkumaan. Kirjaa saan kyllä lukea. Yleensä sillä tulee uni. Radikaalein juttu on se, että mä en anna itseni katsoa aamutv:tä sängyssä enkä surffata netissä aamullakaan. Mun pitää nousta ja ryhtyä aamutoimiin. Lehteä lukiessa ja aamupalaa nauttiessa saan katsoa sitten aamutv:tä. Muutenkin yritän sitkeästi opettaa itseäni hallitsemaan netissä surffaamista. On muuten helpommin sanottu kuin tehty. Mutta askel kerrallaan. Nyt olen oikeasti jalkeilla jo ajoissa. Veikkaan, että alan saamaan aikaan paljon enemmän kuin aiemmin. Käytäntö alkoi eilen ja kyllä sain aika lailla aikaan. Toki on otettava huomioon, että olen ollut sairaana viikkotolkulla aiemmin ja nyt tarmokkaampi.

Mutta oikein mukavaa kevättä kaikille. Mä yritän taas täälläkin hengailla, kun huomaan sen vaikuttavan positiivisesti painooni. Nyt sitten kurkkimaan mitä tässä meidän maailmassa on tapahtunut.

Sarah vuoristoradan jälkeen

Tän mä jo tiesinkin

Tämä tuli vaan mieleen tuota edellistä postausta kirjoittaessani. Monta työtä tehdään verkossa eli koneen kanssa. Miten sitä voisi tehdä tulevaisuudessa muuten kuin esimerkiksi seisomalla koneen ääressä?

Sarah

Elämä ilman vaakaa

Olin tuossa hetken aika kiireinen ja sen jälkeen lomailin. Nyt on taas aikaa kirjoittaa tännekin.

Mitäs minulle kuuluu? Oikeastaan ihan hyvää. Olen yrittänyt järjestellä elämääni niin, että siinä jäisi aikaa myös kivoille ja inspiroiville asioille. Olen myös pyrkimässä pois syyllisyydestä, kun teen jotain kivaa. Pakko myöntää, että tässä olen vasta matkalla. Suorittamisen paineita on edelleen enkä niistä varmasti täysin ikinä pääse. Mutta pienin päätöksin etenen.

Loma sekoitti tietysti painonhallintaa. Toisaalta kävelin uskomattomia määriä ja fillaroin kuntosalillakin ihan kohtuullisesti. Syöminen ei kuitenkaan mitenkään revennyt käsistä. Kotiin tultua olen taas alkanut totutella tähän päivärytmiin syömisenkin osalta. Liikuntaa on estänyt flunssailu ja reissuväsymys. Tänään aloitan taas fillaroinnin. Soutamisen aloitan vasta huomenna.

Noilla aktiivisuushärpäkkeillä olen huomannut, että semmoinen tasainen pitkin päivää tapahtuva pieni liikkuminenkin on merkityksellistä. Jouduin ennen lomaa istumaan useamman päivän tiiviisti koneen ääressä ja kyllä se teki tiukkaa kropalle. Kroppa kaipaa liikkumista. Nyt se onneksi on taas mahdollista.

Hassua puhua painonhalllinnasta, kun ei voi vedota vaakaan. En osaa sanoa mitä painan. Toivottavasti en loman jäljiltä ole ylittänyt sataa kiloa. Vaatteet kiristeli ennen lomaa sen koneen ääressä istumisen ja hiilareitten nostamisen takia. Ei tuo tilanne ole ainakaan pahemmaksi mennyt.

Aamiaista olen tukevoittanut selkeästi ja on nuo lounaatkin nyt olleet suurempia. Periaatteeni on tällä hetkellä, että aamiaisen jälkeen pitää pystyä pärjäämään lounaaseen ilman välipaloja. Voin syödä jos on nälkä, mutta se kertoo Patrik Borgin mukaan siitä, ettei aamiainen ole silloin ollut tarpeeksi riittävä. Iltapäivällä sitten pitääkin syödä niitä välipaloja.

Minulla on eräs kyläpaikka, jossa huomaan hotkivani herkut. Ei siellä niitä mielettömästi ole tarjolla, mutta olen jotenkin tottunut syömään kaiken tarjolle laitetun, sillä siellä on huomioitu ruokarajoitukseni (gluteeniton). Kun laihduin aiemmin, otin aina yhden tai kaksi herkkua (siis esim. marenkeja, piparia tms) ja ylipäätään päätin aina etukäteen mitä otan. Se on ollut viime ajat heikompaa. Olin ylpeä itsestäni, kun eilen otin vain kaksi marenkia ja pienen palan torttua. Jonkun nihilistin mielestä tuokin on liikaa, mutta ei eiliseen päivä sisältänyt niin paljon muuta ylimääräistä, joten nuo saatoin oikeasti syödä ihan hyvillä mielin.

Koska lomalla herkuttelin jonkin verran, jätin karkkipäivän suklaankin hankkimatta viime viikolta. Olen siitäkin ylpeä. Mutta tällä viikolla kyllä ehdottomasti nautin suklaani. Vielä en ole päättänyt, että mitä sitä ostaisi. Onhan tässä viikolla aikaa miettiä.

Tänään syön ainakin kanaa ja salaattia. Viime aikoina olen kyllä alkanut jo kyllästyä kanaan. Pitäisi keksiä joku uusi tapa valmistaa sitä. Olisiko antaa vinkkejä? 

Olen kuitenkin jotenkin kovin toiveikas tämän elämän suhteen. Haaveilen vähemmän löysästä kropasta toki edelleen, mutta näen nyt paljon kivojakin juttuja edessäni. Kaikki asiat ei liity siihen, että sitten kun laihdun niin sitten...

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille kanssakulkijoille!

Toivottaa

Sarah

Patrik Borgin luona

Olen lukenut hieman Patrik Borgin blogia Pöperöproffa. Kukahan se teistä ystäväiset tuolle sivulle linkkasi? Hänen juttunsa vaikuttivat semmoisilta järkeviltä ja sain varattua ajan hänen vastaanotolleen.

Kerroin hänelle perusasiat itsestäni ja tavoitteesta, ja että tahdon voida hyvin ja liikkua, mutta painonhallinta on tässä kokonaisuudessa osoittautunut vaikeaksi. Oli mielenkiintoista, ettei hän varsinaisesti ollut painostani kiinnostunut eikä paasannut siitä mitään. Kävimme läpi tyypilliset syömiset ja sitten liikuntapuolen. Tällä hetkellä liikun aika reippaasti, mutta minä olen vain turvonnut.

Patrik sanoi minulle sen mitä minulle on moni muukin sanonut. Syön liian vähän suhteessa liikuntaan ja kokooni. Etenkin hiilareita saan liian vähän. Aamiaista pitää lisätä eikä lounaskaan saisi olla kasviskeittopohjaista, jota olen paljon harrastanut. Ruokavalioni ja valinnat on järkeviä, mutta aamiaiselle pitää saada hiilareita, kuten myös lounaalle. Päivällistä ei ollut tarvetta muuttaa.

Toinen jännä juttu oli se, että saan antaa itselleni luvan syödä gluteenittoman pizzan ja sushia. Minun piti miettiä minkä juttujen syömisestä tulee syyllinen olo. Ei tämä tarkoita tietenkään kaksin käsin ja jatkuvasti niiden syömistä. Mutta mä saan syödä vailla syyllisyyttä noitakin. Itseasiassa mä olen syönyt sushia melkein kerran viikossa silloin, kun laihduin eniten. Nyt on vaan ollut jotenkin sellainen paniikki päällä, että luulee kaiken "väärän" syymisen olevan syy kiloihin.

Patrikin mielestä voisin myös heittää vaakan hiiteen.

Hän sanoi, että ennenkuin kerroin mitä syön, hän arvasi mistä on kyse. Kerroin sitä ennen siitä, etten  hikoile ja tietysti kuvasin miten laihtuminen vaikeutuu, kun aloin liikkua.

Mun pitää ottaa iisimmin. Välillä itsestä on tuntunut, että mitä enemmän teen töitä laihtumisen eteen, sitä enemmän lihon. Olen ollut tosi epätoivoinen. Olen pelännyt syömisen lisäämiseen lisäävän myös kiloja. Nyt kiloja on tullut, vaikkei syömistä ole lisännyt. Tää on ollut kaamea kauhunkierre.

Olin helpottunut uusista ohjeista. 

Mutta sitten alkoivat pelot. Samalla jotkut syömiset/juomiset menivät ehkä vähän överiksi ja sitten oli taas syyllinen olo. Pääsiäinen oli vähän huono hetki tehdä muutoksia. Mä olen rypenyt monta päivää äärimmäisen paskassa fiiliksessä, kun ennen pääsiäistä oli hyvä ja helpottunut olo. Eräs syy oli, että paino pomppasi yli sadan kilon. Taisi olla jotain 101.5 kiloa ellei enemmänkin. Ahdisti tosi paljon.

Söin tattarisämpylöitä yms. nostaakseni hiilarimäärää. Mä olen turvonnut ja vatsa ei voi hyvin. Nyt alkoi olla olo, joka mulla oli ennen aina. Kaikki paikat turvonneet ja ilmavaivat on kovat. Yli vuosi oli hyvää oloa, mutta nyt on yhtä kaamea olo, kuin edeltäneet vuodet (tai oikeastaan yli vuosikymmen). Nyt vasta tajuaa mikä ero on hyvässä ja huonossa olossa, kun sitä hyvää sai maistaa hetken.

Olen pohtinut asioita, kun olen käynyt tuolla aallonpohjalla ajatuksissani. Olen pohtinut myös elämäntapaani ja muita asioita. Asiat on periaatteessa ok, mutta teen liian paljon vääriä asioita. Asioita joista en nauti ja jotka vain vievät aikaani, mutta eivät anna tarpeeksi.

Jotkut asiat varmasti vielä hautuvat päätöksiksi, mutta jotain olen jo päättänyt. Tänään paino meni alle 100 kiloa ja päätin heivata sen vaakan pois käytöstä. Ehkä joskus kuukauden päästä menen sille seuraavan kerran, jos siltä tuntuu. Pakko piilottaa vaaka jonnekin. Toinen päätös on, että lisään aamiasta, mutta en lähde ihan hirvittävästi lisäämään hiilareita enkä varsinkaan syö mitään tattarisämpylöitä tms. Ne ei vaan sovi mulle. Joku yksittäinen sämpylä silloin tällöin voi olla ok riisikakun tilalta, mutta mun kroppa ei vaan kestä sitä kovin usein.

Hiilareita mun pitää saada, kun multa puuttuu kuntoilussa se räjähtävä voima. Mä jaksan kevyesti soutaa/fillaroida 1 h 20 minuuttia, mutta minuutti lujempaa ei onnistu. Mutta pitää ehkä vähän miettiä mistä mä hiilarit nappaan jatkossa. Hiilareita tarvitsen myös sen takia, ettei tuo Patrikin kertoma säästöliekki roihua.

Nyt pyrin lisäämään aamuruokailua. Aloitin jo syömällä kokonaisen purkillisen rahkaa, enkä puolikasta (tai vähemmän). Laitoin mukaan banaania ja sitten vakiotuotetta eli pellavansiemenrouhetta sekä vähän itsetekemääni hilloa. Mun pitäisi pärjätä lounaaseen saakka aamiaisen voimalla. Kokeilin lounaankin tuhdistamista, mutta homma ei pysynyt oikein hanskassa ja paino kipusi. Nyt tähtään siihen, että aamiainen on isompi. Jos homma sujuu eikä tule ongelmia, lisään lounaaseen jotain. Mutta ei kahta muutosta samalla kertaa.

Tänään näytti vaaka onneksi alle sata kiloa (kai 99,9) ja vaaka lähtee tosiaan pois. 

Patrik sanoi, että uskoo mun pääsevän tästä eteenpäin ihan itsekin. Mulla on kuulemma jo painonhallinnan vaiheet käyty jo läpi (siis itsekseni) eli tää on kuulemma vaan hienosäätöä, jonka uskoo  mun hanskaavan hyvin. Kyllähän mä tiesin mitä mun pitää tehdä, mutta oli haettava uskolle vahvistusta. Ei mitään diibadaaba äkkilaihdutuksia vaan vähän enemmän rentoutta lisää kuten myös ruokaa.

Vaikka kävin tämmöisen vuoristoradan lyhyessä aikavälissä läpi, uskon, että mä pärjään. Aluksi oli iloa, sitten epätoivoakin ja nyt parempi fiilis. Eihän tästä voi olla kuin tie ylöspäin. Nyt oon turvonnut, vatsavaivainen ja vaatteet kiristää. Nyt mä tiedän millaiseen oloon voin päästä. Sinne on suunta!

Mukavia kevätpäiviä!

Toivottelee

toiveikkaampi Sarah

Ruma ihminen

Osa meistä ylipainoisista kokee itsensä rumaksi, joku ihan ok:ksi ja osa pitää itseään ihan hyvännäköisenä. Minä olen oman ulkonäköni suhteen sujut. En pidän jokaisesta makkarasta, mutta tiedän kelpaavani ja mielestäni peilistä katsoo ihan kivannäköinen nainen.

On kuitenkin olemassa ihmisiä, joilla on tarve arvostella ylipainoisia. Aivan järkyttävä tyyppi on Tarja Pölkki, joka Keskisuomalaisen kolumnissa arvostelee läskejä. Ovat häirinneet häneen lomaansa ihan vaan olemalla ja syömällä. Jopa vaatetus on häntä ärsyttänyt.

Kolumni

Välillä sitä miettii, että miten ruma voi tuollaisen ihmisen sielu olla?

Google kertoo Tarja Tölkistä, että hän vastustaa rasisimia. Hän on seksologi, joka on vasta kouluttautunut tuohon hommaan. Hän on myös ollut julkisuudessa Pridetapahtuman takia ja vastaanottokeskuksissa opettaa miehille ilmeisesti jotain tästä suomalaisesta kulttuurista seksin saralta. Toisaalla myös ilmenee, että hänen pidempi parisuhteensa on päättynyt ja hänellä on haku päällä, vaikka kuulemma deittailee. On tämä goolge kummallinen väline, kun yrittää tutkia jonkun ihmisen taustaa. Aika paljon saa selville, kun haluaa ymmärtää.

Tarja on siis sitä mieltä, että ihminen saa olla millainen vaan, mutta ei kuitenkaan läski???!!!

En tajua enkä varmaan koskaan tule häntä ymmärtämään. Olen surullinen hänen puolestaan.

Toivon, ettei minusta tule minkään vastoinkäymisenkään jälkeen noin rumaa.

Kaunis päivä, mutta ruma maailma joillakin.

Koetetaan me kauniimmat ihmiset jaksaa!

Sarah

Lohduttaa ja ottaa pattiin

Edelliseen päivitykseeni Hekla oli kommentissaan kertonut omista kokemuksistaan laihduttamisesta. Paino ei tipu, vaikka päällä seisoisi. Mutta jos herkuttelisi eikä olisi kurinalainen, paino voisi olla järkky. Tuli huojentava olo, etten ole ainoa luonnonoikku tässä maailmassa.

Tänään aloin katsoa ihan lukujen valossa minun perusaineenvaihduntaani. Laitoin laskuriin iät, pituudet ja painot. Siihen sai myös liikunnan, jonka arvioin pienemmäksi kuin se onkaan. Tein miehelleni myös samat systeemit. Miehenihän on hoikka ja oikeastaan tosi poikkeus ikäisissään (yli 50 v).

Vaikka en liikkuisi, mun pitäisi näillä lukemilla laihtua. Kun olen lisännyt vielä liikunnan, niin mun pitäisi laihtua vielä enemmän.

Osaan kyllä ihan oikeasti laskea sapuskan kalorit ja vielä kaikki päivän ateriat yhteen. En fuskaa. Mieheni on paras valvojani (jos valvontaa tarvitsisin). Vuosia sitten laskin jatkuvasti kaikki kalorit ja merkitsin ne ylös. Minä oikeasti osaan tämän homman. Osaan myös punnita. En enää tarvitse sitä, sillä tiedän syömieni ruokien kalorit ja rasvat. Tosin rasvaa en enää samalla tavalla pelkää kuin aikoinaan painonvartija-aikoina.

Kun miehen kanssa katsoimme noita lukuja ja mietimme syömisiä, niin tajusimme, että minä syön vähemmän, liikunkin ja olen huomattavasti painavampi. Mun perusaineenvaihdunta käyttää siis enemmän kaloreita. Tai sitten ei... ne kaikkihan junttaantuu muhun kiinni.

Jos mä en viettäisi tällaista suht kurinalaista elämää, oisin norsu. Oikeesti. Mähän olin jo aika järkevillä elintavoilla (joskus pullaa toki ja sitten meni sitä ruisleipää) pahimmillaan 112 kiloinen. En silti syönyt kaksinkäsin sipsejä, karkkia, pizzaa tai juonut limua tms.

Kun jätin pakosta ruisleivän pois ja tarkensin syömistä pääsin alle sataan kiloon ja parhaimmillaan alle 90 kiloa. En kyllä oikeasti vieläkään tajua, että miten pääsin noinkin alas. Jotenkin musta tuntuu, että kun pääsin kropaltani salaa laihtumaan, se iski mua jotenkin takaisin. Etenkin liikunnan aloittaminen vaikeutti huomattavasti taistelua.

Välillä mietin, että liikkumattomana paino tippuisi. Mutta kun kropan ongelmat vaatii sitä liikuntaa. Tahdonko mä olla hyväkuntoinen pullero vai hoikempi? Miksi mä en voi saada molempia?

Lohduttaa, että on muitakin samanlaisia. Toisaalta ottaa pattiin ihan sairaasti.

Mä en halua luovuttaa. Pistän kropan niin hyvään kuntoon (lihaksia siis kasvatan), että tän älyttömän aineenvaihdunnan on pakko ymmärtää, että niitä kaloreita saa kuluttaa eikä kerätä vaan kroppaan.

Voiko läski muuttua lihakseksi? Huomaan kyllä, että joissakin kohtaa missä ei ole hirveästi läskiä, on kyllä tullut lihaksia. Mutta osassa kroppaa on läskiä sen verran, ettei ne sieltä esille tule.

Voikun jollain olisi taikasauva, jolla se taikoisi kaiken tän mun yrittämisen ja tsemppaamisen tulokseksi. Missä on mun hyvä haltiatar taikasaivoineen?

Hiukka epätoivoisena Sarah