Lanttulaatikkoa

Olipas tuosta edellisestä päivityksestä aikaa!

Minäkin olen ollut tosi reipas ja energinen. Oikeasti tuo estrogeeni vaan tehoaa. Saan nukuttua yöt ja olen kuin eri ihminen. Elokuusta alkanut flunssailu on täysin loppunut.

On tässä jokunen stressin aihe ja ne liittyvät muihin ihmisiin, mutta onneksi ei lähipiiriin. Eipä niistä sen enempää.

Painoa on 96,5 tänä aamuna. Se heittelee pari kiloa sinne tänne. Välillä tuntuu, että ihan hormoneiden mukaan. Ihan kuin syömisellä ei olisi sen kanssa mitään tekemistä. Liikuntaa en ole vielä kunnolla harjoittanut.

Mä olen nyt päättänyt, että laihdun kaksi kiloa kuukaudessa tai ainakin niin, että huhtikuussa menee paino alle 90 kilon. Nyt sitten pitää funtsia miten tuon toteutan, kun en edes tajua mitä mun elämässä on erilaista kuin pari vuotta sitten, kun sain kiloja paljon pois. Mun pitää siis alkaa lukea omaa blogiani, jotta ymmärtäisin mitä teen. Tällä hetkellä kuvaan samalla tavalla kaiken syömäni kuin silloin.

Liikunnan aloitan, kun saan kuntoiluvälineet kylmästä sisään. Toivottavasti jo tänä viikonloppuna saadaan homma siihen malliin.

Tänään mulla oli erikoinen sapuska. Kaksi pientä kalapihviä (mureketta) ja LANTTULAATIKKOA! Kalorit n. 350 eli ei ihan hirveesti. Iltaruuaksi saatan tehdä fetasalaatin (vähärasvaisesta fetasta) ja oliivitkin jättänen pois. Jatkossa yritän siihen, että päivän toinen ruoka on kasviskeitto tai salaatti. Salaatin on aina oltava aika ruokaisa, että nälkä lähtee. Keitto täyttää tosi hyvin.

Nyt on taas turvotusta (veikkaa hormoneita), mutta yritän litkiä vettä. Veden unohdan ihan liian usein.

Mutta on tässä suhteellisen päättäväinen olo. Kyllä tää tästä vielä lähtee.

Mukavaa joulunodotusta ja lanttulaatikkokauden avausta!

Sarah pirtsakkana

Pari päivää estrogeenia

Tiistaina aloitin estrogeenin "nauttimisen" ja nyt olen tässä kuulostellut miten minä voin parin päivän jälkeen.

Mieleni on ehkä vähän positiivisempi. Oma mieli on tehokas voimavara. En siis tiedä mikä vaikutus halullani uskoa estrogeenin parantavaan vaikutukseen on ja mikä on estrogeenin aikaansaamaa.

Rinnat on olleet kyllä vähän kipeät, mutta ei nyt häiritsevästi. Kuumotuksia on ollut vähemmän ja ne ovat olleet miedompia. Kuulostelen ehkä vähän liiankin tarkkaan tuleeko migreeniä. Minullahan on nenän tukkoisuuden takia ollut jatkuvasti pää kipeä. Mutta pelkään, että estrogeeni tuo niitä ikäviä puolia ja käyttökin voisi mahdollisesti estyä. Toivon kovasti, että migreenit yms. ikävät vaikutukset pysyvät poissa. En kovin tarkkaan tahdo muistella lääkepakkausten mainitsemia mahdollisia sivuvaikutuksia. Niitä kun lukee, niin ei uskalla mitään lääkeainetta käyttää.

Olen nyt odottavalla kannalla. Yritän liikkua kevyesti lähinnä ulkoilmassa. Tänään on upea ilma! Mutta sen rankemman liikunnan aloitan myöhemmin. En nyt vaan uskalla aloittaa liikuntaa, sillä pelkään sen lisäävän kuumottelua. Näen itse selkeän yhteyden liikunnan ja kuumottelun välillä. Ainahan tosiaan kehotetaan vaihdevuosiongelmista kärsiviä lisäämään liikuntaa. Ei se nyt vaan poistanut ongelmia, vaan pahensi niitä. Jos olisin noudattanut lääkkeettömiä ohjeita, niin olisi hurjasti vaan liikkunut ja välttänyt kaikkea kuumotusta aiheuttavaa (ei mausteita, ei kuumia juotavia, ei alkoholia, ei saunaa). Oikeesti koin, että en voinut tehdä mitään.

Mutta olen tosiaan odottavalla, mutta positiivisella mielellä. Paino on ollut alle 96 kiloa. Syön edelleen terveellisesti ja kohtuudella. Tätä en aio muuttaa miksikään.

Mutta nyt taidan syödä keittolounaan ja painua kävelylenkille upeaan ulkoilmaan.

Mukavaa loppuviikkoa!

Toivottelee

Sarah

Hormonihirviö

Kävin lääkärillä ja vaihdevuosioireitahan nämä oireeni selkeästi ovat. Oireeni ovat sen verran pahat, että sain lääkitystä. Ei sen puoleen, jos en olisi saanut lääkitystä, olisin kuristanut lääkärin...

Sain estrogeenilaastarit ja sitten toisen lääkkeen "alakautta" työnnettäväksi. Molempia laitetaan kaksi kertaa viikossa. Tai siis laastari vaihdetaan. Minulta on kohtu poistettu, joten keltarauhashormonia en joudu ottamaan.

Nyt sitten jännitän, että mitä tästä seuraa. Kovin nopeasti kuulemma pitäisi kuumotusten kadota. Toivon hartaasti, että näin käy. Ne päällimmäisenä ärsyttävät. Pääsisi tästä elokuusta jatkuneesta flunssailusta. Toivottavasti myös fiilikset parantuvat.

Jotkut kertovat lihonneensa estrogeenin vaikutuksesta. Toivottavasti minulle ei käy niin. Tahdon voimia painonhallintaan ja haluan olla ensi vuoden puolella painaa kasilla alkavan luvun. En suostu silti edelleenkään mihinkään äärimmäisiin laihdutusohjelmiin vaan haluan elää terveellistä elämää.

Tässä olen oikeastaan vain odottavalla kannalla. Tämä on jonkinsortin hyppy tuntemattomaan. Saa nähdä millainen hormonihirviö minusta oikein tulee.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Sarah

Järisyttävää vitutusta

Ei, ei paino ole noussut. Painan edelleen alle 96 kiloa ja ennen viikonloppua taisi lukema oli 95,1.

Olen funtsinut elämää ja itseäni. Miettinyt oireita ja viime talven oireita. Silloin kävin lääkärillä pariin otteeseen. Keväällä olin vähän väsynyt. Kevätkesällä lihoin hetkessä 10 kiloa. Kaikki kilot tulivat keskivartalolle, vaikka ennen vatsa on ollut suhteessa aika pieni. Kesällä olen ollut alakuloinen ja välillä aivan raivona. Syksyllä alkoi flunssa, joka ei ole lähtenyt pois. Nyt on päällä ollut paha kylmä/kuuma-vaihe. Sitä oli myös viime talvena.

Kyllä. Nämä ovat vaihdevuosioireita. Ei tästä yli tai ali pääse. Järjellä tiedän ja ymmärrän, mutta ei se silti millään tavoilla tunnu estävän tätä järisyttävää vitutusta. Minne tahansa katsonkin tai mitä vaan teen, mua vituttaa. Oikeasti minulla on asiat todella hyvin. Silti olen aivan raivona. Olen kuitenkin suhteellisen hyvin käyttäytyvä aikuinen, joten raivon osaan piilottaa. Jos olisin enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, tämä kyllä huomattaisiin. Puoliso tietää ja ymmärtää, onneksi. Hän antaa minulle tilaa, enkä ole onneksi hänelle hirveästi kiukutellut.

Ensi viikolla menen lääkärin kanssa keskustelemaan hormonikorvaushoidosta. Olen asiasta aika lailla nyt lukenut ja näen, että se on mulle ainoa vaihtoehto. Koska kohtuni on poistettu, en tarvitse keltarauhashormonia vaan pelkkä estrogeeni riittää. Lukemani perusteella se on hyvä juttu. Nämä oireet ovat oikeasti pahat ja tätä on nyt kestänyt aika lailla. Kun sukua katsoo, niin ne oireet eivät jää viikkoihin tai kuukausiin, vaan tätä paskaa olisi tarjolla vuosia. Jos tämä meno jatkuu vuosia, kuristan miehen, suututan kaikki kaverit, lapset ehkä saattaisin säästää jossain äidintunteissa eikä minusta ole näiden yövalvomisten takia minkään työn tekijäksi. Jos olisin normaalissa työelämässä olisin sairaislomalla tai lataamossa hoidossa. Vähintään masennuslääkkeitä söisin.

Tämä  on erityisen huvittavaa, kun olen pitänyt muiden pms-oireita melkein kuvitelmana. Tai en ainakaan ole ymmärtänyt niitä. Nyt sitten saan kaameat vaihdevuosioireet.

Yöt valvon ja hikoilen. Minä, joka olen täälläkin avautunut siitä etten hikoile. Olen nyt pari kertaa käynyt saunassakin ja hiki virtaa sikana. Normaalisti menen saunaan enkä hikoile yhtään, ellei jonnekin joskus yksi tippa tule. Nyt hiki virtaa joka puolelle. Myös päivällä hikoilen ja hetken päästä palelen. Meinaan tukehtua kuumuuteen ja kun liikun liian vähissä vaatteissa hikoillen, saan flunssan. Flunssa ei lähde pois ja sitten taas särkee päätä. Helvetillinen kierre!

Tämä ongelma on nyt hoidettava ja sen jälkeen voin vähän taas funtsia tätä painonhallintaa. Mitään muutosta terveellisiin elintapoihini en ole tehnyt. Liikunta on tosin radikaalisti vähentynyt. Ulkoilen kyllä ja sitä voisi lisätä. Tästä tulee sitten tietysti mieleen vielä yksi vitutuksen aihe. Kun en liiku riittävästi, on lihakset lähteneet. Allit roikkuu ja polvi oireilee. Juuri kun olin saanut polven aika hyvään kuntoon.

Pakko lopettaa, etten kirjoita tänne enempää tästä vitutuksesta. Toivottavasti mulla on jatkossa jotain positiivisempaa kirjoitettavaa. Nyt luen muiden blogeja ja yritän hillitä tätä vitutusta.''

Kiukkuisin terveisin

Sarah

Alukulosta kiukkuun

On ollut kiirusta aika lailla, joten en ole täällä hengaillut.

Yleensä, kun olen täältä pois, paino nousee. Nyt ei ole noussut. Paino on pyörinyt tämän ajan 96 ja vähän yli. Tänään oli paino 95,9. Välillä raivostuttaa, ettei se ole mennyt alemmas. Mutta stressiin nähden ok lukema.

Flunssailu jatkuu edelleen enkä ole harrastanut liikuntaa. Jostain syystä se liikunta hankaloittaa eniten painonhallintaa. En vaan millään tahtoisi olla liikkumatta, sillä mun kroppa tarvitsee liikuntaa. Aiempi hyvä tulos painonpudotuksessa tuli ilman liikuntaa. Kun viime syksynä aloitin liikunnan, alkoi painon takkuilu. Nyt tahtoisin oikeasti alkaa liikkumaan kunnolla. Mutta sitten paukkaa taas flunssan oireet. Tukkoinen nenä lyö järkyttävän päänsäryn. Kun on päivästä noin 3 päivää vähintään järkyssä päänsäryssä, on vaan ollut pakko välttää liikuntaa.

Teen taas pian ihmistestin ja katson mitä tapahtuu, kun alan liikkua. Jos paino alkaa nousta, menetän varmaan hermot tyystin.

Huomaan, että mä olen aika kiukkuinen. Ehkä se on kuitenkin parimpi, kun olla masentunut? En ole mitenkään pitkään ollut masentunut, mutta jonkinlaista alakuloa on ollut ilmassa. Mua kiukuttaa tää nurinkurin kroppa.

Nyt alan lukea muiden blogeja, niin loppuu tämä itsessä rypeminen.

Siellä on muuten upea syyspäivä! Tänään mä lähden lenkille!

Terveisin

Sarah

Lattaripeppu

On tässä kaikenlaista kiirusta. Oleellista kuitenkin, ettei paino ole hirveästi suuntaan tai toiseen mennyt. Hyvä tai sitten ei. Olisi saanut tietysti laskea.

Jo kuudes viikko flunssaa on menossa. Viime viikolla pistin liikunnat minimiin.

Oli kaiken kiireen keskellä pakko tulla jakamaan tämä ! Mullahan on julmettu lattaripeppu. Nyt se on niin trendikäs tuonkin jutun mukaan. Mutta on siitä haittaakin, kuten jutussa näkyy.

Lopetan nyt tämän lattariahterin istuttamisen tähän penkkiin ja lähden liikenteeseen. Toivottavasti pian pääsen lukemaan muidenkin blogeja. Kyllä tää hässäkkä kai joskus helpottaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kanssakulkijat!

Sarah

Maanantain ajatuksia

Päässä on kaikenlaisia ajatuksia. Tällä hetkellä mieli on täynnä kaikenlaisia suunnitelmia, mutta hieman on sellaista käymistilaa. Pitäisi miettiä ajankäyttöä, sillä seuraava vuosi ja etenkin tuleva talvi on minulle haasteellinen. Yritän priorisoida asioita.

Älyttömän usein suunnittelussa kerään itselleni vain velvollisuuksia. Jostain syystä en anna itselleni lupaa tehdä kivoja juttuja. Tai jos teen jotain kivaa, tunnen ettei minulla ole siihen oikeutta. Sitten junnaan niiden "pakkotehdä" juttujen kanssa enkä saa niitäkään aikaiseksi. Nyt olen päättänyt, että suunnittelen tekemisiin parempaa kuria. Pyörin liikaa somessa. En toki sitä lopeta, mutta olen siellä suunnitelmallisemmin.

En aio lopettaa tätä blogia. Olen huomannut, että moni elämässään kiireinen päättää sitten lopettaa bloggauksen tai sitten ei vaan sitä ehdi tekemään. Mun prioriteeteissä tämä on tärkeä juttu. Täällä hoidan päätäni ja saan teiltä kanssakulkijoilta inspiraatiota ja intoa. Painonhallinta ja hyvä olo on kuitenkin prioriteeteissä korkealla arvoissani. Olen huono äiti ja puoliso, jos en ole kunnossa. Minulla on siitäkin kokemusta. Itseään pitää rakastaa, että voisi rakastaa muita. Korvien väli ja fyysinen kunto kulkevat minulla käsikynkässä. En tule tämän nuoremmaksi ja tästä ainoasta vartalostani aion pitää huolta.

Liikunnalle varaan aikaa edelleen, kuten myös hyvälle ruualle.

Mutta somessaroikkumista en aio jatkaa samaan malliin kuin ennen. Luen ainakin omien lukijoideni blogit. Tietysti olisi kiva löytää jokunen uusi luettava blogi luettavaksi. En tahtoisi satunnaiseen surffaukseen käyttää paljon aikaa.

Aion kaikesta suunnitelmallisuudesta antaa aikaa myös kirjoille ja ihan tv:llekin. Minulla on ollut aikoja, jolloin en paljon tv:ta ole katsellut. Sitten olen vaan vellonut somessa. Joskus on hyvä ihan vaan rentoutua viihteenkin parissa.

Mutta ryntään lukemaan blogeja ja sitten liikkumaan ja sen jälkeen velvollisuuksien pariin. Blogi ja teidän bloginne edustavat minulle sitä nautinnollista puolta, ei velvollisuuksia.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Sarah

PS. Paino on sahannut 96,1 - 96,9 välillä. Tänään 96,5.

Hip hei!

Eilen fillaroin 1 h 20 minuuttia ja soudin 10 minuuttia. Aika pitkä aika, mutta otin iisisti. Osa fillaroinnista tuli kahdesta eri kerrasta. Yritän tuolla fillaroinnilla lähinnä pitkäkestoista liikuntaa saada aikaiseksi. En siis edes hikoillut kunnolla (sitä nyt teen harvoin muutenkaan).

Join paljon vettä ja valitettavasti myös valvoin todella pitkään. Yleensä urheilu ja valvominen näkyy vaakalla painonnousuna. Ehkä osasin juoda riittävästi vettä, sillä vaaka näytti 96 kiloa. Kiva, että lähti alaspäin taas.

Tänäänkin ajattelin liikkua. Huomisesta en ole ihan varma.

Viikonlopun liikunta ja ruokastrategia pitää myös funtsia.

Mukavaa aurinkoista päivää!

Saraah

Vaaka ja minä sekä muut mittarit

Tulipa mieleen tuosta aikaisemman kirjoituksen vyötärön mittaamisesta myös vaaka.

Olen huomannut, että osa käy vaakalla tiettynä päivänä ja aika harvoin. Osa saa PT:ltä tai muulta ohjeen heivata vaakan jopa pidemmäksi aikaa pois kuvioista. Monelle varmasti hyvä idea.

Välillä olen itsekin ajatellut, että olen tyhmä, kun käyn vaakalla joka aamu. Mutta... Olen huomannut, että vaaka kertoo etenkin mun nestetasapainosta aika lailla. Jos turvottaa (no sen tietty huomaa muutenkin esim. sormuksesta jossain määrin), alan miettiä automaattisesti edellisen päivän liikuntaa ja syömistä. Mietin suolaa (sushin soija turvottaa!) ja sitä, että olenko juonut liikunnan yhteydessä liian vähän. Vaaka herättää minut yleensä aina eniten juuri juomiseen, jota helposti laimilyön.

Olen myös huomannut, että viikko pois vaakalta, voi saada minut käyttäytymään huonosti. Tässä kohdin minulla on vielä oppimista. Tämä on ehkä lähellä myös sitä, että poikkeukset rutiineissa ja tilanteet, joihin ei ole valmistautunut, saattavat huonoille teille.

Toisaalta vaakan tuijottelu tämänkin hetkisessä tilanteessa on turhauttavaa. Minä ymmärrän jollain tasolla, että teen oikeasti lihasta, vaikka vaakalla se ei näy mitenkään positiivisena. Mutta joskus pääkoppa ei tajua, että järkevästä syömisestä ja liikunnasta huolimatta, ei tapahdu painon putoamista. Tunne ja järki eivät aina kohtaa. Yritän nyt kuitenkin takoa tuonne tunnetasolle tietoa siitä, että kyllä tämä homma etenee.

Moni sanookin, että pitää olla vaakan näytön lisäksi muita mittareita. Edellisessä postauksessa pohdin mittanauhan käytön ongelmallisuutta etenkin tuon vyötärön kohdalla. Olisiko teillä ehdottaa muita mittareita?

Itselläni tavoite on voida hyvin. Minähän aloitin tämän loppuelämän muutoksen polveni takia. Se ei kestä, enkä halua leikkaukseen. Polven tilanne on parantunut aika hyvin lihasten takia. Itse vika (nivelrikko) ei parane, mutta mielestäni minusta ei huomaa enää, että polvessani on vikaa. Eikä minulla useinkaan ole kipuja. Olen myös selkeästi reippaampi kuin ennen. Näitä on vaan aika hankala mitata.

Tämän blogin tarkoitus on pohdinta ja tavoitteet. Aika paljon minä täällä pohdin ja on kivaa, kun pääsen näitä juttuja yhdessä teidänkin kanssa pohtimaan. Muut blogit antavat valtavasti ajateltavaa. Siksi minusta on tosi tärkeää lukea muiden blogeja eikä vain olla omassa kuplassaan.

Olen ollut elämässäni aika tavoitteellinen. Mietin parhaillaan mittareita loppuelämän "projektilleni". Päämäärä on painaa alle 80 kiloa. Sen on 176 cm:lle kurvikkaalle mimmille ihan asiallinen paino. En sido tavoitetta ainakaan vielä aikaan. Tuohon menee varmasti vielä vuosia ja hyvä niin. Ehkä ihokin pystyy pienentymään samalla? Tarvitsen kuitenkin välitavoitteita.

Nämä kilot eivät ole kadonneet lainkaan haluamallani tavalla äkillisen keväisen lihomisen jälkeen. En silti tahdo muuttaa strategiaa, sillä tämä systeemi toimi aiemmin aika hyvin. Nyt vaan ilmeisesti liikunta ja vaihdevuodet ovat tehneet hommasta vähän haasteellisemman. Jotta jotain mitattavia haasteita silti olisi, olen asettanut tavoitteeksi päästä alle 90 kilon vuoden loppuun mennessä. Nyt vaan peukut pystyyn, ettei tule mitään viime talven kaltaista sairastumista! Aion edelleen liikkua vähintään neljä kertaa viikossa ja tehdä lihasta.Yksi tavoite olisi saada tuosta navan päältäkin mitta alle 100 cm.

Seuraavaksi voisin tietysti miettiä tavoitteita liikuntaan. Soutulaitteella ja kuntofillarilla voisi miettiä nopeuksia, kilometrejä, aikaa tms. Näitä täytyy pohtia. Olen silti kovin tyytyväinen jo nykyiseen kehitykseen, vaikka sairastelu hidastikin tätä urheiluakehitystä. Melko liikkumattomasta ihmisestä on tullut aktiivinen sporttaaja!

Mittaamattomasti tsemppiä kaikille!

Sarah

Vyötärö????

Ulkonäöltäni olen erittäin naisellisen näköinen. Minulla on lattariperse, tissit löytyy (tosin pienentyneet ja ilman rintaliivejä melko roikkuvat) ja vyötärökin erottuu. Onneeksi ei olla Afrikassa tissiliivittöminä!

Olen yrittänyt mitata ohjeiden mukaan vyötäröäni. Ei meinaa millään onnistua.

Katsoin tämän ohjeen.

Sitten löysin aika hyvän harjoituksen. Siinä onnistuin oikein hyvin. Siis tuossa tehtävässä.

Ongelma vaan tuppaa olemaan se, etten ole tuon mallinen.  En tahdo saada mittanauhaa suoraan sitten millään. Mittanauha jää jotenkin selästä lököttämään yläreunasta. Ihan samalla tavalla kuin vaatteetkin. Vaikka olisin siis paljon hoikempikin, on tuo lökötysongelma ollut.

Jos laitan vastoin ohjetta vyötärön mittauksen navan päälle, saan mittanauhan suoraan. Mulla on aika notko selkä ja iso peppu korostaa sitä. Kun olin hoikempana ompelijalla, hän joutui tarkistamaan mittaustuloksensa useaan kertaan. Hän oli alkanut epäillä omia merkintöjään, kun mittani olivat poikkeukselliset. Minulla on siis aina ollut suhteessa muuhun kroppaan kapea vyötärö. No, tällä hetkellä sekin on tietysti iso, kuten kaikki minussa.

En saa oikein luetettavaa mittaa vyötäröstäni ja siksi on vaikea arvioida kehitystä. Kun tein sen pahin mahdollinen mittatulos tänään, niin se näytti jotain 107 cm eli olisi tullut taas jotain 3 cm alaspäin edellisestä ja ensimmäisestä mittauksesta siis jo 6 cm pois. Siihen nähden ihan ok, kun painoa on edelleen tuota enemmän (alle kilo kuitenkin enää vain). Toisaalta en tiedä mitä mitat olisivat olleet, kun painoin reilusta alle 90 kiloa toissa keväänä. Vaatteista tiedän, että olin silloin kyllä vyötäröstä pienempi paljonkin.

Hassuinta on, kun mittaan pari senttiä sieltä vyötärön yläpuolelta ohjeen mukaisesti ja nauha jää löpsöttämään selästä on mitta selkeästi alle 100 cm (n. 97 cm). Käytännössä tuo menee sitä viivaa pitkin jossa on housujen ja hameiden painaumat vartalossani, mutta on vino jossain määrin. Joskus aikoinaan joku joogaohjaaja moitti minua seisonnastani ja kummallisen mallisesta kropasta. En mennyt ohjaajan tunnille toista kertaa.

Käytännössä minulla on tuossa vyötäröllä yksi pieni, mutta ärsyttävä rengas. (Alavatsassa on sitten rengasta järkyttävä määrä, mutta ei siitä nyt tällä kertaa enempää). Käytännössä jollain vaateratkaisulla (esim. muotoilevat vaatteet) sen saa suht kivasti pois näkyvistä ja vyötäröstä tulee paljon kapeampi. Jos ostan hameen, joka on leveä eikä siis ottaisi lantiolta kiinni, voin ostaa käytännössä melko pienenkin koon, jos vyötäröä katsotaan. Ns.isojen tyttöjen vaatteet ovat käytännössä aina olleet minulle vyötäröstä liian isoja. Eikä tilanne parane, kun laihdun. Yleensä se huononee entisestään. Joudun käyttämään paljon vöitä, jotta vyötärö ei löpsötä.

Onkos teillä armaan kanssakulkijat vyötäröä? Edes siellä jossain piilossa?

Vaikka mulla on vyötärö posiviisena asiana, niin vastapainoksi mulla on lantiolla ikiläskit. Ne ei oikeesti lähde ja on ihan kornin näköiset, vaikka kuinka olisin hoikka. Niihin ei taida auttaa muu kuin kirurgin veitsi...

Tsemppiä kaikille!

Sarah

Juhlasyöminen

Blogimaailmassa pyöriessä aloin miettiä juhlia ja syömisiä.

Toissakesänä minulla oli uskomaton juhlaputki , juhlia lähes joka viikonloppu toukokuusta kesäkuun loppuun ja oli kaikenlaista tarjolla. Paino nousi jonkin verran, vaikka yritinkin hieman jarruttaa.

Jo viikonloppu on monelle juhlaa ja onhan se minullekin. Perjantaisin olen usein väsynyt, emmekä jaksa tehdä oikein mitään kummallista. Olemme suosiolla päättäneet, että se on karkkipäivä ja illan yleensä katsomme elokuvaa tms. Nykyään yritän katsoa vähän tarkemmin mitä tuolloin päivällä syömme, jos illalla on tiedossa enemmän herkkuja. Määrä meillä on vain se 100 grammaa ja käytännössä hyvin usein se on tummaa suklaata.

Viikonloppuna usein etenkin lauantaina tulee liikuttua enemmän eikä kotiin ehdi lounaalle. Ulkona tulee syötyä joskus vähän epäterveellisesti. Tässäkin kohtaa yritän muistaa niitä terveellisiä valintoja. Tämän kiireen takia usein lauantaina on vähemmän liikuntaa. Tosin onhan kropalle joskus annettava vapaapäiviäkin.

Jos tulee varsinaisia juhlia, niin niihin yritän mennä hyvin valmistautuneena. Häät ovat usein siitä ongelmallisia, että ensin on ohjelmaa ja kirkosta juhlapaikalle siirtymiseen menee aikaa aikaa. Kun ruoka vihdoin on tarjolla (kentien jonotuksen jälkeen) on kaikilla kiljuva nälkä. Siinä vaiheessa ei välttämättä toimi enää harkinta. Usein juhliin on ajettu pidempään ja syömätön aika on pitkä. Itse yritän päivällä mahdollisuuksien mukaan ennen juhlaa syödä kasvissosekeittoa. Tutkimuksen mukaan jostain syystä soseutettu keitto pitää nälän pidempään kuin samat ainekset ilman soseutusta. Tuntuu hassulta, mutta TV:ssä Prismassa tuosta kerrottiin enkä usko dokumentin olevan puutaheinää. Oma kokemukseni tukee myös tuota. Sosekeitto pitää paremmin nälkää kuin salaatti. Tietysti salaattikin on aika hyvä, jos siihen saa täyttävää proteiinia.

Jos ruoka tuodaan annoksena pöytään, ei voi hirveästi vaikutta siihen mitä lautaselle tulee. Meidäthän on opetettu siihen, että lautanen pitää syödä tyhjäksi. Jos joku ruaan osanen on oikeasti epäterveellistä, minusta sen voi jättää lautaselle. Lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi. Toisaalta valmiit annokset ovat ovat harvoin kovin isoja, joten normaalisti annoksen voi syödä hyvällä mielellä. Juhla on kuitenkin poikkeus eikä asiasta kannata ottaa liian suurta stressiä.

Buffet on yleensä se suurin ongelma, mutta samalla mahdollisuus. Käy katsomassa pöytä ennakkoon, että hahmotat mitä on tarjolla. Jos sinulla on ongelmia ahmimisen takia, ota alku ja pääruoka samalle lautaselle ja päätä, ettet hae toista ruokaa. Päätä etukäteen mitä otat, äläkä vain nälissäsi lappaa lautasella kaikkea mahdollista. Jos ottaa vähän eri lajeja, tulee syöneeksi usein paljon enemmän kuin kuvittelee. Itse yritän keskittyä niihin ruokiin joista todella pidän. Lähes aina otan lihan/kalan ja sen oheen sitten salaatin tai lämpimät kasvikset. Kermaperunat, riisit yms. jätän ottamatta.

Oleellista mielestäni on päättää etukäteen mitä syö. Hyvin usein kalorit tulevat alkoholista. Niin hyvältä kuin jälkiruokajuomat ja drinkit maistuvatkin, painostaan kiinnostuneen kannattaa jättää ne väliin. Itse olen jättänyt alkoholin minimiin. Juon alkujuoman ja usein valkoviinin ruuan kanssa. Suosikkini on lonkero, mutta sitä juon nykyään noin 1-2 pulloa vuodessa. Jos ongelmasi on se, että yhden ottaessasi et enää tunne rajoja ja alkoholi maistuu hyvin, kannattaa harkita kannattaako sitä ottaa lainkaan. Elämä on oikeasti ihan mukavaa vähemmälläkin alkoholimäärällä tai jopa ilman.

Alkoholin nauttiminen vie usein ne estot pois ja se voi tuntua hyvältä. Valitettavan usein se myös innostaa syömään väärin. Juhlissa voi näiden estojen poistuttua syödä suunniteltua enemmän tai sitten menee juhlien jälkeen yöllä vielä jonnekin jotain suolaista ahmimaan. Aamulla voi tulla paha olo. Valitettavasti oksentaminen ei vie kaikkia kaloreita pois. Krapulan jälkeen, kun nälkä tulee, on myös usein kovin heikko vastustamaan impulsseja. Sitten tilataan pizzaa, syödään makkaraperunoita, kebabia yms.

Itselläni suurin ongelma tulee yllätyksistä. Päätämme mennä yks kaks lounaalle tai en tiedä ravintolan tarjontaa. Jostain syystä en aina silloin osaa valita oikein. Lauantaina kävimme ennakkosuunnitelmasta poiketen lounaalla ja tein huonon valinnan. Otin gluteenittoman pizzan. Pizzaa olen syönyt pari kertaa vuodessa. Onneksi gluteenittomat ovat tavallista pizzaa pienempiä, mutta onhan ne kaloripommeja.

Olen myös ollut eräillä pienillä kutsuilla nälkäinen. Söin raakakakkua melkein kaksinkäsin. Sehän on "terveellistä", vaikka oikeasti on rankka kaloripommi. Ei löytynyt itsehillintää millään, vaikka normaalisti itsehillintäni on ihan hyvä.

Tänään painoni oli 96,7. Hieman ylöspäin paino on noussut, kun olen tuon posken takia syönyt inkiväärihunajaa. Olen myös saanut ehkä vähän liikaa hiilareita sushin takia (niissä on myös turvottavaa suolaa soijakastikkeessaa) ja sitten on myös pizza. Kaloreitten lisäksi pizza oli kovin suolainen.

Kunto on parempi ja eilen tein melko rankan harkan. Yli tunti kuntopyörää ja sen päälle 10 minuttia soutua. Soutu on lajina kovin rankka. Tänään pohdin, että jos vaikka venyttelisin tai tekisin jotain kevyttä. Silti olen edelleen varuillani tuon terveyden suhteen.

Mutta fiiliksis on ihan hyvä ja usko painonpudotukseen on kova.

Mukavaa viikkoa kanssakulkijat!

Sarah

Laskee se

Paino oli tänään 96,2. On semmoinen fiilis, että kyllä minä vielä syksyn mittaan alle sen 90 kiloa menen. Välillä on epäilyttänyt rankasti.

Olen tulkinnut niin, että minä olen kyllä ihan oikeasti sairas. Merkit on täysin samat kuin viime talvena. En vaan aio päästää tilannetta yhtä pahaksi. Yritän ottaa iisisti pari päivää, vaikka oikeasti en kyllä ihan petipotilaana pysty olemaan. Pidättäydyn nyt urheilusta. Jos olo ei parane (alhainen ruumiin lämpötila nouse normaaliin eli 36,5), poskisärky, "langanpätkät" näkökentässä ja pään viiltely lopu lähipäivinä, marssin lääkäriin. Terveyskeskukseen en näillä oireilla pääse, mutta menen sitten muualle. En päässyt lääkäriin arvauskeskukseen 40 asteen kuumeessakaan. Onneksi pääsin kunnon lääkäärille lopulta ja sain antibiootit. Mulla on pieni aavistus, ettei tämä poski parane ilman vaikka nykyään kai tahdottaisiin, ettei antibiootteja oteta poskiontelontulehdukseen. Mulla se vaan ei taida lähteä ilman.

Mutta oottelen nyt kiltisti vielä vähän aikaa.

Mieli on jossain määrin parempi kuin eilen.

Sarah

Huolia

Vaaka näytti 97 kiloa ja se on kohtuullista, kun ajattelee millainen viikonloppu on takana.

Kaksi kertaa söin ulkona. Kerran monen ruokalajin illallisen fine dining-paikassa ja kerran erittäin suolaisen aterian toisenlaisessa ravintolassa. Alkoholia nautin shamppanjalasillisen ja yhden 12 sentin lasillisen verran.

Minulla on henkilökohtaisia huolia ja mietin miten ne vaikuttavat elämään ja painonpudotukseen. Juuri nyt on verenpaine noussut. Siihen suositellaan liikuntaa ja vähän pohdin mitä se vaikuttaa. Kannattaako silti urheilla rankasti vai pitäisikö ottaa rennommin? Taisten myös ilmeisesti edelleen flunssaa vastaan. Tätä on kestänyt jo viikon.

Oleellista olisi tietysti pistää pääkoppa kuntoon. Moni asia on todella hyvin, mutta niitä ahdistavia peikkoja on niskan takana väijymässä. Ehkä pitää antaa ajatuksille? Vai pitäisikö keskittyä enemmän rutiineissa pysymiseen? Juuri nyt olen kysymysmerkkinä.

Huolista huolimatta en aio näistä painonhallinta-asioista lipsua. Tämä asia on vastoinkäymisistä huolimatta minun hallinnassani!

Tsemppiä teille kaikki kanssakulkijat. Tästä tulee parempi viikko kuin edellisestä.

Sarah

Paino tänään

Liikunnan jälkeen olen kovin epäileväinen, että mihin suuntaan paino menee. Yleensä turvotuksen takia se nousee. Mitä enemmän päivällä liikun, sitä suurempi on seuraavan päivän vaakalukema.

Eilisten kallisarvoisten hikipisaroiden jälkeen vaaka ei näyttänytkään lisäpainoa.

Tänään painoin 96,6 kiloa. Hyvä suunta!

Viikonloppuna olisi kaikenlaisia sirkushuveja ja juhlaa. Pitää yrittää tarkkaan katsoa mitä syö ja pysyä kohtuudessa. Alkoholista pysyttelen erossa ehkä skumppalasillista lukuunottamatta. Onneksi alkoholi ei ole minulle muutenkaan tärkeää.

Nyt tuntuu hyvältä! Lähden kävelylenkille, sillä pitää tehdä vähän erilaisia juttuja välillä. Kuntofillari houkuttelisi, mutta ei tänään.

Kivaa päivää!

Sarah

Hikipisaroita!!!!!

Noin vuosi sitten aloin liikkua reippaasti. Sohvaperunasta lähes jokapäiväiseksi urheiluhulluksi siirtyminen sujui yllättävän kätevästi. Niin minä luulin.

Sitten talvella iski sairastelu ja lääkärin mukaan liikunnalla saattoi olla asian kanssa tekemistä. Sairastelusta toipuminen näin vanhalla tuntui kestävän ikuisuuden. Keväällä aloin liikkua jo vähän enemmän, mutta kroppa paukkasi hieman sekaisin. Painoa tuli uskomattoman pienessä ajassa 10 kiloa lisää.  Pähkäilin aika lailla, että mitä ihmettä teen. En kuitenkaan nivelieni takia tahtonut liikunnasta  luopua. Minun on saatava voimakkaammat lihakset, jotta niveleni kestävät normaalin elon.

Kesäkuun lopulla aloin uuden "liikuntaputken" (joka toivottavasti ei pääty kymmeniin vuosiin). Aloitin varovaisesti. Tällä hetkellä liikun minimissään 3 kertaa viikossa, mutta käytännössä vähintään neljä kertaa viikossa. Harjoituksen rasittavuutta olen hitaasti lisännyt. Yritän kuitenkin aina kuunnellaa itseäni, etten rasitu liikaa.

Tänään poljin tunnin kuntofillaria eikä kovin pahalta tunnu. Yksi mielenkiintoinen ilmiö kuitenkin oli. Löysähkössä paidassani havaitsin hikipisaroita!!!! Kuulostaa varmasti muista ihan tavalliselta, mutta mulle tuo on ihan outoa. Minä en hikoile edes saunassa. Olen jotenkin tosi onnellinen noista hikipisaroista.

Nyt yritän juoda riittävästi, ettei nyt normaaliin tapaan kroppa järkyty menetetystä hiestä ja pukkaa vuosisadan turvotusta. Hauska katsoa aamulla mitä vaaka näyttää. Kuinka paljon sitä turvotusta on. Tänään paino oli 97,2 kiloa.

Miten teillä armaat kanssakulkijat hikeä pukkaa? Paljon, kohtuudella vai vähemmän? Onko muita hikoilemattomia kuin minä?

Taidampa lähteä suihkuun.

Hikisin terveisin

Sarah

Maanantaina

(tämä viesti on jäänyt jostain syystä julkaisematta maanantaina), julkaisen nyt.

Sain taas hyvän muistutuksen siitä mitä sairastelu voi vaikuttaa kroppaan.

Sain kaamean migreenikohtauksen. Ruoka eikä juoma pysynyt sisällä. Paino oli jo hyvässä mallissa alaspäin. Nyt, kun migreeni ja oksetus on ohi, kaikki neste jää kroppaan ja se näkyy vaakalla. Lukema tänään 98 kiloa. Selkeästi kroppani hyökkää puolustamaan itseään. Pelkää raukka kuivettumista ja kerää kaiken nesteeen.

Onneksi nyt on vointi parempi ja voin taas liikkua. Suunta on kuitenkin oikea. Olen pystynyt välttämään suuria makeutusainemääriä teessä/kahvissa. Syöminen on hallinnassa ja liikuntaakin jaksan harrastaa. Käytännössä harjoitteluajat ovat pidentyneet ja liikuntaan on tullut pitkäkestoista enemmän.

Ihan hyvä fiilis tuosta pienestä sairastelusta huolimatta.

Tsemppiä kaikille kanssakulkijoille!

Sarah

Ohje nuorelle minälleni

Moni teistä lukijoista ja muista bloggaajista on kovin nuoria. Minä taasen olen tämmöinen vaihdevuosinen mummeli... No oikeesti olen kyllä ihan nuorekas... ja ehkä jopa ikäistäni nuoremman näköinen.

Mutta kun mietin minkä antaisin parikymppiselle itselleni näissä asioissa, niin olisihan se selvä. Älä laihduta!

 Kuulostaa kornilta pullukan sanomana. Maailma oli toisenlainen ollessani nuori. Ei parikymppiset yleensä olleet lihavia enkä minäkään. Ei silloin ollut tällaisia herkkuja kuin nyt. Mutta pystyn kyllä kuvittelemaan, kun nyt tätä elopainoa on. Varmasti minulla tämän päivän nuorena naisena olisi liikaa elopainoa.

Vasta ollessani jotain 30 ja risat, alettiin enemmän puhumaan laihdutuksesta. Elintaso ja liikkumisen väheneminen alkoi lihottaa ihmisiä ja minäkin lihoin. En silti ollut lihava, kun päätin laihduttaa. VIRHE! Pahin tekemäni asia painonhallinnassa oli järjettömän dieetin aloittaminen. Vedin 13 päivän ihmekuurin ja laihduin hetkessä todella paljon. Siitä se lihominen ja jojoilu sitten alkoi. Yhtä alamäkeä. Rikoin kroppani ja sain erään ikävän sairaudenkin. Nyt taistelen kroppani kanssa. Yritän saada sen tajuamaan, ettei ruoka eikä vesi lopu. Heti, jos olen hetken vähällä nesteellä (liikunta, lämpö, sairastaminen), turpoan. Kroppa pitää kynsin hampain kaikesta nesteestä kiinni. Myös ruuasta tahtoo kroppa pitää kovasti kiinni. Säästöliekki iskee äärettömän helposti. Myös liikuntaa kroppani säikkyy. Tiedän, että keskitysleirillä olisin se viimeinen hengissä oleva. Kroppani on tottunut taistelemaan. Mutta ei tämä ole kivaa. Varsinkaan nämä läskit.

Jos nyt olisin epäterveellistä elämää viettävä parikymppinen jättäisin kaikki mahdolliset ihmejuttadieetit pois kuvioista. Muuttaisin rauhallisesti ruokavaliota terveelliseen suuntaan. Minusta hiilihydraattitietoinen ruokavalio olisi järkevin. Jos painoa olisi paljon, keskustelisin lääkärin ja/tai terveydenhoitajan kanssa. Aloittaisin liikunnan, mutta hyvin varovaisesti. Olen itse rikkonut polveni.

En valitettavasti usko, että ihmetarinat pullukasta fitnesbabyksi ovat monenkaan kohdalla realistisia. Toki näitä tarinoita on ja niitä luen. Tulee kuitenkin mieleen, että mitä sitten, kun ei voi enää liikkua 10-15 tuntia viikossa? Tulee lapsia? Rikkoo kroppansa tai vaikka ihan vaan loukkaantuu onnettomuudessa?

Mitä jos tulee surua? Miten pääkoppa kestää pettymykset?

Painonhallinta on myös oman mielen hallintaa. Tämä ei silti ole mikään tahtolaji, jossa heikommat sortuu. Pitää miettiä millainen painonhallintamenetelmä sopii itselle. Myös niin, että pää kestää haasteeetkin ja vastoinkäymiset.

Kaikenkaikkiaan suhteellisen normaalia elämää olisi hyvä pystyä viettämään. Sanoisin itselleni, Sarah, opi tuntemaan itsesi. Tiedä mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi. Mieti miten pärjäät niiden kanssa. Minä itse rakennan elämäni ja kannan myös tämän painoni. Olipa ne lähtökohdat mitkä vaan (ikävät kokemukset, vähäinen tuki, huonot geenit), niin meillä on mahdollisuus vaikuttaa painoomme.. Etsi Sarah itsellesi se oikea keino.

Niinkuin kiinalaiset sanovat: Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää. Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin paino.

Viikonlopun jälkeen

Painoa en ehtinyt katsoa, mutta nakkisormista päättelisin, että on turvotusta. Tuo turvotus tulee mulle lähinnä helteestä. Tuli istuttua auringossa eilen ehkä vähän liikaa. Mutta eipä tuota sanikkaa ihan hirveästi ole tänä kesänä saanut.

Viikonlopun muu painokehitys oli ihan rohkaisevaa. Normaalisti viikonloppuna tulee lisäkiloja, mutta nyt ei suuntausta ylöspäin ollut. Osasin myös tehdä järkeviä valintoja. Hyvää on myös se, että olen pystynyt juomaa entistä vähemmän makeutettua juomaa.

Korvien välissä on myös tapahtunut muutosta. Hermostuin jossain välissä aika lailla tästä lihomisesta ja vielä siitä, ettei ns. järkevästä syömisestä huolimatta tapahtunut mitään oleellista laskua, vaan melkein päinvastoin. En keksi mitään muuta syytä, kun vaihdevuodet ja siihen liittyvät hormoonimuutokset, jotka minua kurittavat plus lisääntyneen liikunnan. Olin itseeni kovin tyytymätön ja se vaikutti myös suhteisiini muihin ihmisiin.En tässä vähään aikaan nähnyt valoa oikein missään. Nyt, kun aloin vielä tiukemman vaiheen ja olen tehnyt suunnitelmia miten käsittelen näitä paino-ongelmiani (kuukausi aikaa ruokien kuvausta, jos ei auta, karppaus tms. ja sen jälkeen ammattilaiselle, jos ei auta). Minä tarvitsen päämääriä ja suunnitelmia.

Minulla on myös pähkäilyssä millä palkitsisin itseäni 90-kilon uudesta alituksesta. Minä vaan yksinkertaisesti tarvitse noita palkintoja, vaikka tuo tavoite tulikin jo kerran saavutettua. Kun sen seuraavan kerran saavutan, en enää tahdo sitä ylittää. Uskon saaneeni hyvän opetuksen aiheesta. Onhan tässä about 8 kiloa poissaatavaa. Ei minun mielestä mikään pikkujuttu. Samperin helposti (parissa kuukaudessa) ne tulivat, mutta samassa tahdissa niistä ei varmaan päästä. Etenkin, kun jatkan tällä liikkuvalla linjallani. Muuten voisin jopa skipata liikunnan, mutta se on oikeasti nyt tärkeää muun kropan hyvinvoinnille.

Mutta pitääpä nyt lähteä taas vähän liikkumaan. Sen jälkeen lounasta ja sen jälkeen on yksi härdelli hoidettavana.

Mukavaa aurinkoista alkanutta viikkoa!

Sarah

Ai niin mittoja

Mittasin kesäkuussa itseni ensimmäisen kerran muualla kuin vaakalla. Kiloissa olen nyt enemmän kuin silloin. Nyt tuo 98,2 ja silloin 96,6 (päivämäärä 26.6.2015). Olen kuitenkin liikkunut ihan reippaasti ja vähän on ollut fiilis, että osittain teen kyllä lihastakin eli ihan kaikki tuo ei ole pelkkää läskiä, joka on tullut.

Kesäkuun lopulla vasen alli oli 38 cm. Nyt lukema oli 36 eli alli on kiinteytynyt. Jotenkin oikeasti myös tuntuu siltä.

Vyötärö (rentona) oli 110 cm, kun se aiemmin on ollut 113 cm.

Lantiota ja sitä pömppöä oli niin vaikea luotettavasti mitata, etten näe mitään järkeä mitata sitä. Olen vaan niin hassun muotoinen. Yläpömppö on kyllä kivasti kiinteynyt, mutta suurin ongelma on tuolla alavatsassa. Ihme heltta vatsassa. Kun laittaa tiukat farkut jalkaan kaikki näyttää ok:lta, paitsi sitten siellä vyötärön yläpuolella. Se alavatsatsa on noussut ylös. Uskokaa pois, tuota ei kannata haluta katsoa. Ei siis tiukkoja housuja mulle. Tai sitten pitää ottaa lähes tisseihin ylettyvät muotoilevat alushousut alle. No, mulla kyllä olisi sellaiset.

Mutta olen kyllä ihan tyytyväinen, että jotain positiivista kehitystä on tapahtunut. On  nuo parit sentit kuitenkin sentään jotain puolessatoista kuukaudessa, vaikka paino ei siis olekaan pudonnut vaan päinvastoin. Ehkä nuo tuosta vielä pienenee, kun saan taas vauhtiin tämän laihtumisenkin.

Oli vaan pakko tulla kertomaan tämäkin. Kerään rohkeutta ottaa kuvia, jotta näkisitte mun kropan ongelmat.

Tsemppiä kaikille!

Sarah

PS. Muutin tuon päivämäärän, jolloin otin ekat mitat. Se oli siis kesäkuussa eikä helmikuussa, kuten tuossa olin virheellisesti kirjoittanut. Sentit on siis kiloihin nähden nopsaan mun mielestä pienentyneet liikunnan takia.

Perjantain ajatuksia

Paino oli tänään 98,2 eli tiukempi systeemi tällä viikolla on tuntunut kilon verran. Kummasti jättää jääkapista pienet jutut ottamatta, kun tietää, että ne pitää kuvata. Myös eri tilanteissa esim. ulkonasyödessä tulee valittua vähän järkevämmin.

Eilen olin kaksi kertaa ulkona syömässä. Päivällä söin lohisalaatin ja illalla ankkaa kasvisten kanssa. Oikeastaan ihmettelen, ettei paino ole enempää, koska ankka oli tosi suolaista. Join myös kaksi lasia skumppaa ja kaksi siideriä. Yritin valita kuivempaa sorttia ja toisen siiderin jätin kesken, kun ei maistunut. Juon sen verran harvoin alkoholia, etten viitsi tuhlata kaloreita enkä aikaani sellaiseen, josta en pidä.

Positiivista on myös se, että joutuessani fyysisesti ponnistelemaan erään asian yhteydessä, en väsynyt pahasti eivätkä lihakset kipeytyneet. Tämä tarkoittaa sitä, että fyysinen kuntoni on huomattavasti parantunut. Hyvä on minulla prioriteeteissa painonpudotustarkoituksesta huolimatta se tärkein juttu.

Olen myös yllättävän hyvin sietänyt sitä, että teehen/kaakaoon saan laittaa vaan yhden makeutusaineen ja kaakaonkin kanssa olen laittanut vain yhden. Jos vaikka tottuisin kunnolla vähemmän makeaan. Toivotaan, että homma menee tällä linjalla.

Harkitsen, jos ehtisin katsoa tv:stä ohjelman Upea lihava elämäni. Tulee Friiltä tänään perjantaina klo 19.30. Jos katsotte, niin kertokaahan mitä tykkäsitte. Hesarin NYT -liitteessä tuota 170 kiloista persoonaa oli kehuttu valovoimaiseksi. Toivottavasti ehdin itsekin katsoa. Nyt pitää vielä selvittää näkyykö meillä tuollainen kanava.

Pieni pilkahdus paremmasta on elämässäni menossa. Tänään urheilin reippaasti (kuntofillaria ja soutua). Viikonloppuna on tarkoitus myös liikkua mahdollisimman paljon.

Mukavaa viikonloppua teille armaat kanssakulkijat!

Sarah

Päätöksiä

Olen aiempaa energisempi ja huomaan, että energia menee kiukutteleen (kohdistuu lähinnä itseeni). Kun on tyytymätön itseeni, en välttämättä itseruoskinnan jälkeen tee mitään sen fiksummin. Joten pakko tuo itsensäsyyttely ja inho vaan viskata pois.

Helteet ja liikunta turvottavat. Se on selkeä juttu. Tämän aamun järkytys lukema oli 99,4. Sen kyllä näki ihan naamastakin. En myöskään täysin hallitse sitä mitä pitäisi syödä, kun liikun enemmän. Olen myös syönyt suoraan jääkaapista hieman. Suuntaus ei ole hyvä.

Aloin tänään taas kuvaamaan ruokiani. Tällä estän lipsumisen ja tuon vähän kontrollia hommaan taas. Myöhemmin voin jakaa kuvia täällä, jos kaipaan neuvoa eikä mikään tehoa.

Jos kuukauden päästä 11.9 ei ole selkeää laihtumista tapahtunut, alan sitten kirjaamaan Kiloklubiin tai muuhun vastaavaan järjestelmään kaloreitakin. Toivon sydämeni pohjasta, ettei tuohon tarvitse mennä. Se on työlästä eikä kyllä oikeasti tehonnut muhun aiemmin. Mutta saan tuolla jotain pohjaa. Jos sekään ei nimittäin kuukaudessa saa aikaan mitään, mun on mentävä taas ammattilaisten luo.

Olen myös päättänyt, että vaikka ilman liikuntaa mulle on laihtuminen helpompaa, en luovu liikunnasta. Mun terveyden kannalta liikunta on tärkeä homma ja tahdon kinttuni kuntoon.

Olen myös päättänyt, että vähennän makean makua ruuissani. Laitan jatkossa vain yhden hermesetaksen teehen/kahviin. Tiedän, että tämä on vaikeaa. Ruuan jälkeen kaipaan makeaa ja olen sen takia juonut aina makean kahvin/teen ruuan jälkeen. Illalla sallin kaakaoon useamman makeutuksen.

Karkkia yms. syön edelleen vain sen 100 grammaa karkkipäivänä.

Pyrin ostamaan kotiin makeita tarjottavia vain sellaisia, joita en pysty syömään itse. Yritän tyytyä siihen suklaariisikakkuun enkä osta gluteenittomia herkkuja lainkaan. Ellei sitten ole oikeasti joku iso juhla tms. On kyllä oikeasti ärsyttävää, kun nykyään löytyy gluteenittomia kakkuja tms. vaikka kuinka. Parisssa vuodesssa valikoima on kasvanut tosi paljon. Kylässä saan ottaa kohtuupalan, jos minua varten varta vasten on hankittu herkkua. Kahviloissa yms. paikoissa voin tyytyä myös pelkkään teehenkin. Jos paino kehittyy alaspäin päätösten seurauksena, saan satunnaisesti ottaa jonkun herkun kahvilassakin.

En henkilökohtaisesti usko järkyttäviin itsekieltäytymissysteemeihin. Ruokavaliota pitäisi pystyä noudattamaan koko elämä. Mutta luotan siihen, että pystyn elämään ilman hirveää makeutusta. Uskon myös siihen, ettei minun tarvitse ottaa kylässä kuin yksi pala herkkua, vaikka se kuinka on ostettu minua silmälläpitäen. Tämä olisi hyvä periaate loppuelämäksi.

Toivottavasti tämä energinen kiukku itseäni kohtaan lakkaa ja pystyn käyttämään energiani johonkin järkevämpään juttuun.

Aurinko paistaa ja niin moni asia on hyvin. Kyllä mä tän painonkin saan hallintaan!

Sarah päättäväisenä

Keinotekoinen makeutus

Olen kiukkuinen painoasioissa. Kiukkuinen kuin ampiainen. Muuten elämä on ihan ok ja sitä edellisessä postauksessa kaivattua seksiäkin sain. Normaalisti ei tässä asiassa ole mitään ongelmaa nykyään, mutta tuo tilanne oli nyt mikä oli. Ilman seksiä kiipeilen seinille.

Heti kun tulee kuuma, mä turpoan. En hikoile. Tässä sitä itsesäälissä piehtaroin ja pähkäilen millä hitolla saan suunnan oikeaksi. Aamun lukema 98 kiloa. Siis ihan käsittämätöntä. Mä olen MERKITTÄVÄSTI LIHAVA bmi-laskurin mukaan, vaikka välillä olin reippaasti lievästi lihavan puolella.

Yritän nyt uskoa kuitenkin kivempaan tulevaisuuteen painoasiassakin. Päätin kuitenkin, etten lopeta liikuntaa. Selkeästi tämä painonnousu on liittynyt aikaan, jolloin liikun enemmän.

Yksi pohdittava asia on keinomakeutus. Käytän juomien kanssa hermesetasta (en kuitenkaan aspartaamia). Olen käyttänyt tosi pitkään. Sotkeeko se jotenkin mun systeemit, kuten jotkut väittävät? Tätä pitää tutkia vähän lisää.

Olisiko oikea sokeri sittenkin parempi? Ilman makeutusta tuntuu vähän vaikealta juoda teetä yms.

Ehkä mä yritän vähentää tätä haluani makeuttaa.

Vähemmän makeaa elämää toivottelee

Sarah

Seksienergiaa

On vähän puutosta erinäisistä syistä. Olisi älyttömästi energiaa. Ja minne se pakkautuu?

Vatsaan makkaraksi, selkään tisseiksi!!!

Liikkumalla se seksienergia ei tunnu kuluvan. Lähden nyt kuitenkin pidemmälle lenkille, että jos se kuitenkin kuluisi. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. On näköjään huonon huumorin päiväkin.

Koetetaan kärvistellä. Sisulla perkele, jos ei muuten!

Toivon teille muille parempaa päivää, kun mulla on.

Sarah

250 kiloa!

Jo kotoa muuttanut jälkeläiseni on sitä mieltä, että jos en söisi niin kuin nyt syön (terveellisesti) mä varmaan painaisin 250 kiloa. Aamusta mies sanoi, että olisipa helppoa, jos joisin pari litraa limua päivässä ja sitten tekisin elämänmuutoksen. Sitten mä laihtuisin.

Mulla on jo pari päivää ollut kaamea v****tutus. Tuntuu, että vaikka päällään seisoisi, ei laihdu.

Mieheni paino on hyvä indikaattori. Me syömme samoja ruokia (myös lounas), paitsi mun aamiainen on minimaalinen häneen verrattuna ja annoskin pienempi. Hän on minua kymmeniä kiloja laihempi ja aina kun syömme kovin järkevästi hänen painonsa tippuu. Minun ei välttämättä. Kun syömme vähän epäterveellisemmin minä minä lihon hetkessä 5-10 kiloa, hän 2 kiloa. Ennen meitä erotti se, että hän harrasti liikuntaa, minä en. Nyt me liikumme molemmat, silti se ei kiloissani näy. Eräs ero meissä on myös, hän hikoilee, minä en. Vaikka päälläni seisoisin painot kädessä, kuntofillaria polkien ja vihellellen samaan aikaan, niin minä en kummemmin hikoile. Vedän kovan ennätyksen soutulaitteella ja minusta tuntuu, että tissien alla on vähän kosteuttu. Kainohiki ei edes näy paidassa.

No, sitten mä tein jotain tyhmää. Kahtena päivänä olen syönyt ihan tyhmiä juttuja, joita en normaalisti tee. Mulla oli kakkujen tekemiseen vähän suklaantapaista juttua kaapin perillä ja mussutin sen. Eilen söin riisisuklaapiparit pois kaapista. En oikeasti ikinä syö tuolla lailla ahmimalla. Tuosta paukkasi pari kiloa ja turvotusta. Kieltämättä tämä painoasia on ottanut pattiin ja toisaalta pientä muutakin murhetta on. Kääk! Mä haluan tästä kierteestä pois!

Jos jotain positiivista tahtoo nähdä, niin tässä oli vain kaksi päivää tätä kaameinta aikaa. Tulin tänne ja yritän nyt pyristellä ikävää trendiä vastaan.

Olen huomannut, että liikunta on ilmeisesti lisännyt ruokahalua. Normaalistihan mulla ei koskaan ole kovin kiljuva nälkä, että joutuisin jotenkin taistelemaan syömistä vastaan. Nyt joudun ja kun ollut potutus päällä, en sitten ole kestänyt taistelua mielihalua vastaan. Jotenkin ajattelen, että tämä asia pitäisi ratkaista ihan jollain muulla, kuin tahdon taistolla. Millä hiiskatilla mä kusetan itseäni? Parempaa fiilistä, onnea ja autuutta ei välttämättä tässä pysty taikomaan.

Tahdon liikkua, mutta tahdon jotenkin hanskata sen myötä kehittyneen ruokahalun. Neuvoja kanssakulkijat, pliis. Voiko aikataululla, rytmityksellä tai ruokavaliolla vaikuttaa liikunnan lisäämään ruokahaluun?

Sarah, massankasvattaja

Lihashuolto?

Tämän kesän olen hyvin reippaasti liikkunut. Tämä taitaa olla lapsuutta lukuunottamatta liikunnallisin kesä koko elämäni aikana. Minähän en mikään huippusporttaaja ole koskaan ollut. Viime syksy oli tosin jo kovin reipasta urheilua ja olin aika kivassa kunnossa. Talven sairastelu vei tuon kunnon, jota nyt olen kesän alusta alkaen kasvattanut.

Kesän alun järkky vaakalukema sai minut kauhistumaan ja päätin pudottaa painon alle 90 kilon elokuun loppuun mennessä. Olen kuitenkin tajunnut, ettei lihasta kasvateta samaan aikaan kovin tehokkaasti. Tai ainakaan minä en sitä tee. Olen päättänyt, että lihaskunnon kasvattaminen ja liikunta on juuri tällä hetkellä se tärkein juttu. Homma on tietysti siinä mielessä vaikea, että mittaaminen on hankalaa. Pitäisi olla jotain mittaustietoa kehon koostumuksesta. Uskon kuitenkin olevani itselleni tässä asiassa rehellinen. Mielestäni kuntoni on siitä rapakunnosta parantunut ja vähän on varmaan kiinteytymistä tapahtunut. Pitää jossain vaiheessa verrata noita mittoja, jotka onneksi älysin aiemmin ottaa.

Jotta nyt elokuussa kuitenkin paino vähän laskisi, olen ajatellut ottaa jonkinlaisen kokeilujakson syömisen suhteen. Puntaroin karppaamisen ja vähäkalorisen ruokavalion välillä. Normaaliruokavaliotani voisi sanoa hiilihydraattitietoiseksi. Pitäisi mennä astetta tiukempaan suuntaan, jos tahtoisi tulosta. Tai sitten tosiaan syödä keittoja/salaatteja enemmän. Hmmm... tätä pohdin vielä. Olisi oikeasti kiva nähdä pari kiloa pienempiä lukemia.

Kun nyt harrastan aika lailla liikuntaa (verrattuna aikaisempaan), on lihashuolto tullut tärkeäksi kysymykseksi. Minä olen huomannut, että tarvitsen magnesiumia. Minulla oli elohiiri silmässä jatkuvasti aika pahana ja se helpottui magnesiumilla. Yksi tabletti ei niinkään tehonnut, vaan kaksi pitää ottaa joka päivä. Se ilmeisesti myös auttaa muutenkin lihaksiin, olen ymmärtänyt.

Lehdistä sain lukea, että tämä kylmä kesä on vienyt ihmisiä lääkäriin lihasjumien takia. Minullakin on nyt pari päivää ollut vähän kireän tuntuista lihasta. Olen miettinyt miten tästä kireydestä pääsisi. Olisiko teillä hyviä vinkkejä?

Aikoinaan kävelin ja vesijuoksin. Kävelyn jälkeen venyttelin, kuten koulussa 70- ja 80-luvuilla opetettiin. Myös vesijuostessa venyttelin vedessä tosi paljon vähän väliä. Sitten julkisuuteen tuli paljon artikkeleja, että venyttelystä ei ole mitään hyötyä (Tiede-lehden keskustelu). Jotenkin venyttely on jäänyt lähes kokonaan urheilustani. Pitäisi minun venytellä?

Tällä hetkellä minulla on etenkin alakropassa olo, että olisin kuin joku miespuolinen bodaaja. Jalat eivät siis näytä varmaankaan muulta kuin pulleron jaloilta, mutta tuntuu itsestä, että ne ovat tosi paksut lihaspötköt. Ei välttämättä ihan kiva fiilis, jotenkin liian tietoinen olo noista lihaksista. Nyt myös kankkua koskee yms. Tuon kankkukivun kuvittelin aiemmin olevan vanhaa issiasvaivaa (hermot selkärangassa puristuksissa ja kipu säteilee tuonne). Viime vuonna hieroja kokeili sitä ja sanoi, että taitaa olla ihan vaan lihasjumia. Hieromalla se kipu helpottuihin.

Tällä hetkellä poljen kuntopyörällä ja soudan C2:lla. Olen myös yrittänyt tehdä jonkin verran kävelylenkkejä. Pian aloitan vesijuoksun ehkä noin kerran viikossa. Jonkin verran käytän äärettömän pieniä painoja ja voimailen yläkropan kanssa. Soutu on näistä kaikista monipuolisin ja rasittavin. Myös fillaroidessa otan yhden nopean minuutin kierroksen, jolloin pistän vastuksen rankalle ja fillaroin kovalla vauhdilla.

Miten minun kannattaisi huoltaa lihaksiani?

Oikein mukavaa alkanutta kesäistä viikkoa ja mukavia työpäiviä teille, joilla työt alkoivat.

Sarah

Rakas, sinusta on tullut pullukka!

Pienen hetken olin muuta puuhaamassa, mutta en minä ole teitä armaat lukijat unohtanut tai unohtanut edes painonhallintaa.

Paino näytti aamusta 96,5 kiloa. Tietty harmittaa, ettei se ole jo reilusti vähemmän. Se on sahannut tuossa vähän alle ja yli 96 kiloa.

Pähkäilen, että pitäisikö vähentää syömistä, mutta se kyllä jotenkin hirvittää. En jaksaisi ehkä sitten liikkua. Toisaalta en ole huolissani. Syön järkevästi ja olen alkanut liikkua enemmän. Nestettä en taida aina edelleenkään juoda tarpeeksi, kun pukkaa turvotusta. Olen myös lomapäivät osannut syödä asiallisesti. Mitään ylilyöntejä ei ole tullut.

Oli kiva kuulla erään henkilön sanovan, että minulla on kapea vyötärö. Haloo!!?? Pullukalla kapea vyötärö? No, onhan se tietty tuohon lantioon verrattuna kapea. Mutta ihan kaamein turvotuspönppö on pienentynyt ja olen siitä tyytyväinen. Nyt vaan pitää jatkaa tällä valitulla linjalla. Soudan ja fillaroin laitteillani ja vähän suunnittelen mitä muuta tekisin.

Eilen telkusta tuli uusintana joku jakso Rakas, sinusta on tullut pullukka - ohjelmaa. Siinä puoliso ei ollut kovin hyvä treenaamaan vaimoaan. Kun katsoi sen vaimon suklaansyöntiä ja kuuli miehen jatkuvasti tekemistä ohareista ja pitkistä työmatkoista (jopa kuukausi!), alkoi vähän ymmärtää sen vaimon suklaansyöntiä. Välillä haaveilen, että olisin aiemmin syönyt epäterveellisesti ja ahminut herkkuja. Sitten tekisin elämänmuutoksen ja laihtuisin. Mutta valitettavasti minä syön jo melko terveellisestä enkä ahmi herkkuja. Ei siis onnaa noilla keinoin.

Kysyin puolisoltani, että jos hän olisi minut PT:eni mitä hän muuttaisi näissä minun systeemeissäni. Niille, jotka eivät ole lukeneet miehestäni aiemmin tiedoksi, että hän on todellinen terveellisen elämän mallioppilas. Syön terveellisesti ja liikkuu paljon. Hän on paremmassa fyysisessä kunnossa kuin monet kymmeniä vuosia nuoremmat mieheet. Hänen piti ottaa huomioon rajoitukseni (polvi ja osan kuntosaliliikkeitä estävän rasituspäänsäryn sekä ruokarajoitukseni). Ruokavaliotani hän ei muuttaisi. Liikunnasta  hän lisäisi pitkäkestoista eli kävelylenkkejä tms. lisää kuulemma. Muuten olisi kyllä usuttanut minut kuntosalille voimaa hankkimaan, mutta tietää tosiaan, että saan päänsäryn salilaitteista lukuunottamatta soutulaitetta ja fillaria.

On oikeastaan hassua, etten ole vähään aikaan tehnyt pitkäkestoisempaa liikuntaa. Aiemmin elämääni on kuulunut pitkät kävelylenkit ja vielä talvella/keväällä tein lenkkejä. Nyt se on jotenkin lomakävelyitä lukuunottamatta jostain syystä jäänyt.

Päätin siis noudattaa mieheni ohjeita ja aloittaa aktiivisen soudun/fillaroinnin lisäksi kävelylenkit. Mies ei työnsä takia aina pääse mukaan ja minun on kehitettävä siihen samanlainen rutiini kuin tuohon muuhun harjoitteluun. Lenkin yritän tehdä 2-3 kertaa viikossa. Kun kuitenkin tahdon tehdä fillarointia ja soutua, niin aika monelle päivälle tulee liikuntaa. Toisaalta tuntuu ikäviltä ne päivät, jolloin en pääse liikkumaan noilla kahdella vekottimella. Toivottavasti siitä kävelystä seuraa endorfiineja samalla lailla. Voisin tietysti tehdä nuo fillaroinnit/soudut samanakin päivänä. Väistämättä tulee kuitenkin päiviä, jolloin ei pääse liikkumaan. Ehkä sellaisia pitää muutenkin olla?

Nyt suunnitelma on siis keskittyä tähän kuntoasiaa. Ruokailu entisellään ja yritän vaan pysyä motivoituneena liikuntaan. Myöhemmin elokuussa voisin pitää sitten vähän vähäruokaisemman jakson (keittoja, salaatteja) ja katsoa mitä se vaikuttaa.

Oli tuosta ohjelmasta siis se hyöty, että puolisoni sanoi minulle asian, joka on varmasti hyödyllinen. Lisää pitkäkestoisempaa rasitusta.

Mitäköhän kanssakulkijat puuhaavat?

Kivoja kesäpäiviä ystäväiset!

Sarah

Perjantaina

Hiiskatti! Paino oli 96,6. Ottaa aivoon.

No kyllä mua lohduttaa, että tuo on kyllä nestettä. Se mausteinen ruoka veti mut täyteen nestettä ja aamulla peilistä tuijotti silmäpussinen akka. En eilen juonut tarpeeksi muutenkaan.

Viikonlopun ota syömisten kannalta toivottavasti järkevästi. Vettä yritän lipittää ja jatkaa tätä urheiluakin. Urheilu on sujunut hyvin, mutta en ole vielä kovin kovaa harjoitellut. Jos ei paino ole mennyt elokuun loppuun mennessä alle 90 kiloa, niin olen ainakin sitten paljon paremmassa kunnossa. Nyt vaan peukut pystyyn, ettei tule sairastumista tms.

Mutta ihanaa, että on viikonloppu!Pärjäilkää ja eläkää ihmisiksi!

Sarah

Tyttö tukkeessa

Vaaka näytti 95,9 eli suunta on hitaasti alas.

Tänään söin päivällä suht kevyen salaatin, mutta päivällinen oli intialaisesta ravintolasta. Joskus ne voi olla aika kaloripitoisia, mutta en nyt ottanut kormaa kuitenkaan. Se on ihana, mutta erittäin kalorikas syötävä. Otin vähän maustetumpaa kanaa ja toivon, että se tulisuus vauhdittaa tulleiden ylimääräisten kaloreiden kulumista. Juomaksi vettä ja ruokaakin oli aika pieni annos. Naan-leipää en voi syödä enkä mitään muutakaan ottanut. En usko tuon pahentavan lukemia.

Eilen minulle jostain syystä tuli allergiakohtaus. Menin ihan tukkeeseen ja se aiheutti päänsäryn. Nappasin montaa lääkettä ja tänään aamulla alkoi pahin särky hellittää. Olen ollut tänään väsynyt enkä ole saanut oikein mitään aikaan.

Jotenkin on semmoinen pieni ärripurrikin. Tekisi mieli herkkuja, mutta kun on mielessä tänne raportointi, niin jää tekemättä. Suklaariisikakkua aion kyllä vielä tänään ottaa.

Mutta ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Loppuillan aion nauttia kirjoista, joita kävin hakemassa kirjastosta kasan.

Toivottavasti muilla on mennyt mukavasti.

Sarah

Sarah vs. himo

Viikonlopun juhlista jäi suklaakarkkeja. Viikonloppuna sallin itseni syödä niitä.

Voitte kuvitella millaista taistelua täällä käydään. Siellä ne eilen kököttivät olohuoneen pöydällä. Välttelin olohuoneeseen menoa. Kun tahdoin kirjaa olohuoneeseen lukemaan, siirsin karkit toiseen huoneeseen. Pistin vielä kulhoon kannen.

Minua harmitti yhdessä vaiheessa päivää aika lailla. Silloin oli suurin himo päällä.

Olen yleensä pystynyt vastustamaan namin himoa oikein paljon. Viikonlopun herkuttelu vaan niin helposti jää jotenkin "makuna suuhun". Meillä on voinut olla karkkia kotona ja lapselle olen voinut sitä antaa. Ei ole haitannut aiemmin. Mutta jotenkin en vaan saa ihan kovin helpolla päätäni siihen moodiin, etten ajattelisi noita suklaanameja.

Välillä ajattelin, että nuo voisi vaan syödä ja sitten jatkaa tätä hommaa. Ei se haittaa. No. Ei se sinällään haittaisi, mutta juuri se tahdon mittaaminen juuri tässä tilanteessa tuntuu olevan minulle tärkeää. Dr. Phil sanoo kirjassaan, ettei laihtumisessa ole kyse tahdonvoimasta. Allekirjoitan sen. Mutta joskus on vaan otettava mittaa ja mulle itselleni tämä taistelu noita suklaakarkkeja vastaan on nyt sellainen mittari. Haluan sinnitella perjantain karkkipäivään saakka. Silloin suon noita jokusen itselleni, mutta varsinainen karkkipäivän suklaa on Fazerin popcornsuklaalevyn puolikas. Se on myös kotona, mutta ei jostain syystä himota yhtä paljon. Tuo suklaa jäi viime viikonloppuna syömättä, kun herkuttelin muuta ja skippasin varsinaisen karkkipäivän.

Lupaa raportoida miten tämä taistelu onnistuu. No, olen kyllä varma, että hanskaan tämän sodan.

Aamulla painoa oli 96,2 kiloa. Ihan siedettävä siihen nähden, että eilen aloitin taas kunnolla liikunnan. Mullahan se aina turvottaa ja lisää painoa. Tänään olen jo taas urheillut. Toivottavasti myös seuraavinakin päivinä pystyn harrastamaan liikuntaa.

Mukavaa kesäpäivää kaikille! Ei anneta tuon sateisenkaan kelin meitä häiritä.

Sarah

Maanantain paino

Viikonloppu oli sen verran hektinen, etten joutanut kirjoittamaan.

Viikonloppuna oli kiusauksena syödä väärin ja kyllähän sitä hieman väärin tuli syötyä. Sen takia skippasin karkkipäivän. Pe-la oli kuuma, mutta vielä silloin en ollut syönyt mitään väärin. Vaaka näytti vuorokaudessa + 1,5 kiloa! Onneksi helle helpotti ja vaikka söin siis vääriäkin juttuja (harkitusti ja kohtuudella) on paino tänään 96,5. Veikkaan, että nestettä siinäkin. En ole huolissani enkä ruoski itseäni.

Onneksi tänä kesänä ei hirveästi pitäisi enää kiusauksia juhlien muodossa olla.

Tästä eteenpäin yritän keskittyä järkevään syömiseen ja harrastaa liikuntaa kohtuudella. Liikuntaa en ajattele laihtumisen keinona vaan hyvänä olona.

Kiva ilma, kun ei ole kova helle. Pää täynnä kivoja ajatuksia. Kyllä mä tästä vielä tulen laihtumaan! Tietty mietityttää saanko lukemat elokuun loppuun mennessä alkamaan kasilla, mutta onhan tässä aikaa vielä. En tahdo mitää pikaihmedieettiä, mutta toisaalta haaveilen siitä pikaisemmasta tiestä.

No, tällä viikolla sitten pitää miettiä herkullisia kivoja ruokia. Mitähän hyvää sitä keksisi? Saa antaa ideoitakin.

Mukavaa kesäviikkoa kaikille kanssakulkijoille!

Sarah

Torstaina on toivoa täynnä

Paino oli aamusta 96,1 eli ei nyt ollut alas mennyt. Kun alkaa lämmetä mä turpoan, vaikka en söisi oikein mitään.

Nyt on loppuviikko hirveän paljon hommaa ja toisaalta kiusausta koko rahan edestä. Yritän jossain välissä tännekin päästä päivittämään, ettei unohdu painonhallinta.

Toivotan kaikille oikein mukavia aurinkoisia päiviä. Älkää palako auringossa, syökää ja liikkukaa kohtuudella. Pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne!

Helleterveisin

Sarah

Viisikon syytä!

Tänään vaaka näytti 96 kiloa tasan. Nyt on siitä järkystä satasesta mennyt neljä kiloa. Kyllähän tuo voi tuosta taas elää ylöspäinkin hetkeksi, mutta trendi on oikea.

Tavoittelen takaisin alle 90 kiloon kesän lopuksi. Saattaa olla haasteellinen tavoite, mutta ajattelin tuota kesän loppua elokuun loppuun Olisi aikaa saada kilot pois siis kahdessa kuukaudessa. Kolme kiloa per kuukausi. Ei kuullosta kohtuuttomalta. On kuitenkin kaksi haastetta.

1) Syön valmiiksi jo terveellisesti. Onnistuminen vaati toissa keväänä näissä lukemissa tarkkuutta ja säätämistä aika lailla. Se 90 kiloa ei meinannut millään alittua. Eli pitää olla samperin tarkkana. Ei ole olemassa mitään isoja muutoksia joita voisin tehdä ruokavaliooni. Olen myös päättänyt liikkua paljon ja liikunta saa minun kropassa aina aikaan painon jumittamista. Ihan aina. Mutta tämä homma on vaan hanskattava tarkkuudella ja sillä, ettei hermostu ja luovuta.

2) Minulla on edessäni loma. Lomalla tekee mieli herkutella, juoda jokunen lasillinen ja on joutilasta aikaa. On kiva lukea ja valitettavasti olen lapsuudesta saakka liittänyt lukunautintoon kaikenlaisen syömisen. Syytän tästä Viisikko-kirjoja. Niissä syötiin aina kaikkea hyvää ja oli itsekin pakko mennä jääkaapille. Tässä kohtaa voin yrittää jonkinlaista muutosta. Jos on jotain pupellettava, pitää syödä vaikka porkkanoita. Tämä loma on kyllä hanskattavissa. Pitää pystyä syömään suunnitelmallisesti ja terveellisesti. Ulkona syömisessäkin pitää vaan jaksaa valita sen itselleni parhaiten sopiva vaihtoehto eikä sitä mitä ehkä tekisi mieli. Ruokavälejä ei saa jättää liian pitkiksi. Se mikä toimii kotona, pitää pystyä myös lomalla toteuttamaan.

Näistä ruokajutuista tulikin mieleen, että pitää syödä. Oikeasti. On lounasaika eikä siitä saisi hirveästi myöhästyä. Tänään teen fetasalaatin. Feta on kevytversiota. Eiköhän siitäkin vatsa tule täyteen.

Aurinkoista kesäpäivää!

Sarah

PS: Meinaisi unohtua. Eilisen herkut (kohtuumäärällä) korvasi päivällisen. Siksi paino ei ollut noussut.

Tiistain lukema

Tänään tiistaina paino oli 96,3 kiloa. Ihan ok viikonlopun jäljiltä.

Viikonloppuna yritin pitää syömiset karkkipäivää lukuunottamatta kohtuullisena. Karkkipäivänä söin 100 grammaa Maraboun tummaa suklaata. Tummaksi suklaaksi valikoituu aika usein Fazerin vastaava, mutta piti tuokin testata. On muuten jännä miten tummasta suklaasta tulee jo tuosta 100 grammasta aika ähmy, mutta normaalista maitosuklaasta ei. Tummasta suklaasta ei jää koskaan fiilistä, että se loppuisi liian aikaisin. Vähän jopa tulee fiilis, että ei ihan kaikkea jaksaisi syödä.

Liikunta on jäänyt vähälle, mutta olen kyllä muutoin ollut tosi aktiivinen. Nyt on monta päivää tullut tehnyä melko fyysisiä juttuja. Olen myös tarkoituksella psyykannut itseäni aktiivisuuteen pienillä jutuilla. Monesti huutaisin miehelleni, että tuo sitä tai tätä tullessaan yläkertaan. Nyt yritän itse kipittää hakemaan.

Olen myös yrittänyt olla ruokailuun liittyvissä valinnoissa taas astetta tarkempi. Kun on aikamoinen kiire, ei ehdi miettimään jääkaapin ovella, että mitäs sitä napsisi. Toisaalta pyrin suunnittelemaan tarkasti mitä syön. Olen myös varautunut herkkuhaluun eli suklaapäällysteisiä riisikakkuja on varastossa riittävästi. Syön niitä 1-2 kpl päivä. Jostain luin myös siitä, että hedelmien (esim. omenan) vaikutus läskiin on suurempi kuin sen sisältämät kalorit. Eli omena vaikuttaa millaista läskiä muodostuu. Omenalla muodostuu läskiä, joka palaa paremmin. Kun kirjoitan tuohon luin "jostain", niin en sitten tarkoita mitään magneettimediaa tms. Olen sen verran paljon tieteen ystävä, etten edes noteeraa mitä vaan huuhaata mistä vaan mediasta. Mutta noita omenoita syö yhden tai useammankin päivässä välipalaksi.

Tänään pitää jatkaa puuhailua. Illalla on tulossa vieraita, joten vähän joutuu tekemään tarjoilua. Pitää muistaa itse se kohtuus, kun herkkuja tarjoaa.

Fiilis on hyvä!

Mukavia kesäpäivuä kanssakulkijat! No... välillä mietin, että onko täällä blogimaailmassa nyt kesällä edes ketään? Jonkin verran on kuitenkin sivuilla kävijöitä eli jokunen sentään.

Sarah

Viikonloppua kohti

Aamulla paino oli 96,6. Tuossa lienee nestettä vähän, kun olen liikkunut ja ollut tosi aktiivinen koko päivän. Näin mulla yleensä aina käy, kun olen aktiivinen. Jos tahtoisi tasaiseen pudottaa painoa, mun pitäisi elää hissunkissun elämää. Mutta hyvä kunto on kuitenkin oikeasti mulle se kuitenkin kehitettävä juttu.

Nyt mittasin itseni. Tosin vähän hankalaa tämä itsensä mittaaminen on.

Vasen alli 38 cm. Käsi ylhäällä, läskit alhaalla roikkuen. Oikeakin näyttäisi olevan samoissa lukemissa.

Levein kohta vartalossa 129 cm. Tuo yhdistelmä on jenkkakahvoja ja pömppöä.

Niin sanottu "vyötärö" 113 cm. Tässä kohtaa oli erityisen hankalaa mitata, sillä mitta menee vähän vinoon. Tavallaan takaa selkänotkosta alkaa pylly hyvin ylhäältä ja joissakin vaatteissa vyötärö nousee ylös, kun siellä on tuota lukemaa paljon kapeampi osuus. Tavallaan mun vyötärö on 93 cm, mutta se on siis liian ylhäällä. Vaikea kuvata tuota ongelmaa. Edestä päin jos mua katsoo sopivissa vaatteissa, näytän kivasti kurvikkaalta ja siltä, että mulla olisi suht kapea vyötärö (verrattuna tähän muuhun ruhoon). Mutta sivusta näkyy kaamea pömppö.

No,  hommaa siis riittää. Toivotaan, että nuo lukemat on loppukesästä toisenlaiset.

Nyt on tulossa viikonloppu. Tänään on vähän juhlaa, mutta yritän pitää homman hanskassa. Yritän kirjoitella olostani lisää aika tiiviisti, että pysyy nämä asiat mielessä.

Mukavaa viikonloppua kanssakulkijat!

Sarah

Päättäväisenä

Mulla on taas kovin energinen ja päättäväinen olo. Olen nyt useamman päivän liikkunut semmoiset 20 minuuttia ja aion tämän jatkossakin tehdä. Mielummin vähän, mutta päivittäin. Jossain välissä aion lisätä soutamisen aikaa. Jos polvi kestää, niin sitten lisään myös kuntopyöräilyä. Mutta soutu edellä aion edetä, sillä se ei ainakaan ennen mun polvea haitannut.

Vaaka näytti aamulla 96,5 kiloa.

Eilen söin aamiaiseksi banaaniletun, jota myös proteiiniletuksi kutsutaan. Omaani laitan banaanin ja kaksi kanamunaa sekä kanelia. Päälle laitan hieman hilloa, jossa on kylläkin sokeria. Mutta ei sitä hilloa nyt niin hirveästi tule. Lounaaksi söin salaatin, jossa oli purkillinen tonnikalaa ja erilaisia salaatteja sekä pari ruokalusikallista maissia. Maustin salaatin mango-chilikastikkeella. Siinä on kaloreita hieman liikaa, mutta ei aina huvita laittaa viinietikkaa ja/tai öljyä. Päivällisellä söin ihanaa tekemääni kaalikeittoa, jossa oli naudan jauhelihaa. Kaali oli uudensadon kaalia. Välipaloina omena, päärynä, kaksi suklaapäällysteistä riisikakkua ja gluteeniton sämpylä (tattari/pellava) maksamakkaralla. Illalla kaakaota (vesi, vanHouten ja vähän maitoa). Listasta meinasi unohtua jäätelö! Ostin jonkun kevyt-jäätelöpikarin. Ei ollut kuin 65 kaloria, mutta ei tuo hirveästi millekään maistunut. Ehkä seuraavalla kerralla tavallinen eskomojäde kuitenkin. Siinä on 110 kaloria. En minä silti aio jatkossa ihan jatkuvasti jäätelöllä herkutella muutenkaan.

Huomaan, että parhaiten pysyy ruokasysteemit kurissa, kun syön aamusta tuhdisti eli proteiinipitoisesti. Vaikka en siis karppaa varsinaisesti, niin ne päivät, jolloin aloitan kanamunalla ja pekonilla menevät muun syömisen kannalta usein parhaiten. Ei tule mielihalujakaan.

Huomaa, että tämä syöminen vaatii kyllä suunnittelua. Oleellista mulle on kuitenkin syödä hyvin. Painonpudotus ei onnistu, jos ei tee herkullisia ruokia. Mun on silti syötävä tarpeeksi ja säännöllisesti. Olen aiemminkin kirjoittanut, että voisin olla syömättä pitkiäkin aikoja. Mutta mun kroppa jumittaa todella helposti. Jos jätän esim. lounaan välin, ei paino sillä ainakaan laske. Kroppa alkaa entistä tiukemmin pitämään niistä läskeistä kiinni ja hommasta tulee tosi vaikeaa.

Tänään olisi tarkoitus tehdä mittauksia itsestäni. Jos paino ei tipu paljon, niin voisi saada motivaatiota siitä kiinteytymisestä. Liikunnalla sitä pitäisi tulla. Tunsin kyllä viime marraskuussa itseni suht kiinteäksi ja hyväkuntoiseksi. Harmi, että tuli sairautta väliin. Ei sen puoleen. Nyt parin päivän liikunnan jälkeen tuntuu, että olisi jo jotenkin muka kiinteytynyt. Kai se on vaan sitä, että jotenkin tahtoo tuntea kropansa ja lihakset tietoisemmin. Ihan kuin päätös liikkua ja laihduttaa jo saisi jotain aikaan itsessä.

Oikein mukavaa kesäpäivää! Näyttäisi siltä, että viikonlopun keleistä olisi tulossa vähän alkuviikkoa kesäisempiä.

Sarah

Kaameaa rypemistä vai?

Kun palasin kera näiden kilojen, niin moni varmaan ajattelee, että mulla olisi mennyt jotenkin huonosti. On murhetta, huolta yms.

Ei, kun mä olen viettänyt oikein mukavaa elämää oikeastaan. Alkuvuosi oli tiukkaa opiskelua, mutta fiilis oli kuitenkin ihan ok. Talven sairastelun jälkeen olen ollut myös korvien välistä hyvässä vedossa.  Olihan se hyvä tietää, että olen noita paria juttua (polvi, ruoka-aineongelma) lukuunottamatta tosi terve. Mitä nyt mummoikä vaivaa. Monta onnistumistakin on takana. Olen ollut aikasaava monella saralla, oikeastaan kovin energinen.

En sitten tiedä mitä vaikuttaa, että olen alkanut syödä tänä keväänä omega kolmosta. Joko sen tai jonkun muun ansiosta olen saanut tehtyä asioita, jotka on olleet rästissä monta vuotta.

Miehen kanssa mietittiin meidän syömisiä ja sitä missä kohti on mennyt pieleen. Hän ei tosin ole todellakaan samalla tavalla lihonut, vaikka on liikkunut aiempaa vähemmän (on kyllä siis aktiiviliikkuja). Meillä oli pääsiäisen lähettyvillä loma ja sitten oli tuo alkukesän loma. Niiden aikana ja välissä homma vähän repeili ja minulle tuli todella nopeasti tuo ylimääräinen paino. Käytännössä pääsiäisestä kesäkuun ensimmäiseen viikkoon onnistuin lihomaan 7 kiloa.

Tämän aamun lukema oli 97 kiloa. Kyllä tämä tästä lähtee vielä alaspäin.

Neuvottelin itselleni myös kannustimia. Kun 90 kiloa menee rikki, saan jotain kivaa (en ole vielä tarkasti päättänyt mitä). Tämä voisi jollekin ikuiselle jojoilijalle olla vähän liiankin mukavaa. Kerranhan tuo jo meni rikki ja sain silloin jo palkintoni. Mutta on tämä nopeasti tullut 7 kiloa (tai siis hetki sitten se oli 100 kiloa) vaan haasteellinen poissaatava, joten kannustimia on oltava. Toista kertaa en toivottavasti tähän tilanteeseen tule.

Mutta elämä on siis oikeasti ollut hyvää ja edelleen tuntuu hyvältä. No... vähän v*tuttaa tietty, mutta otan tämän mahdollisuutena.

Onkohan kaikki lomilla tai vaan läskiintymässä? Olisi kiva lukea kanssakulkijoiden blogeja, kun moni on passivoitunut. Minulle saa myös vinkata mielenkiintoisia blogeja. Ei mielellään kuitenkaan sellaisia, joissa langanlaiha tyyppi yrittää saada kilon pois. Myös kaikki älyllinen pohdinta laihdutuksesta kiinnostaa. Omia tai toisten blogeja saapi siis mielellään vinkata.

Nyt mä lähden taasen urheilemaan. Aamiaiseksi söin proteiiniletun (banaani + 2 munaa). Sillä jaksaa.

Mukavia sadepäiviä!

Sarah

Pömppö!

Mä olen aina ollut silleen pullea, että pyllyä ja jenkkakahvoja riittää. Vyötärö ei ole ollut ihan hirveen paha. No... joo... onhan sitä vatsaakin ollut. Mutta pääsin tuossa aiemmin laihduttaessa vatsasta melko mukavasti eroon. Oikeastaan allit ja viimeiset selkäläskit ärsytti.

Nyt mulle on tullu kaamea vatsapömppö! Etenkin farkuissa se näkyy. Mun lempparifarkut ei edes mahdu päälle.

Millä tää oikein lähtee pois? Mistä tää tähän tuli?

Liikuntaa ajattelin ainakin yrittää. Ehkä tää on jotain joka viime syksyn liikunnassa oli kiinteää ja nyt tämä sitten tähän eteen repsahti.

Mutta poishan tämä on saatava!

Pahalla sisulla eteenpäin

Sarah

Läskinä takaisin!

Täällä taas ollaan ja entistä pulleampana!

En tälläkään kertaa aio ruoskia itseäni vaan miettiä miksi tässä nyt oikein kävi. Niistä itseruoskinnoista ei tule kuin vaikeuksia tulevalle onnistumiselle.

Järkytyin, kun kävin lomamatkan päätteeksi vaakalla. Näytti 100 kiloa!!!!

No, viikossa oli tullut yli 5 kiloa lisää. Tehkää perässä, jos pystytte! (No älkää nyt oikeesti kuitenkaan). Söin kaikkea väärää ja tietysti lentokoneessa turvotti yms. Suht välittömästi siitä lähti 1,5 kiloa pois. Nyt tarkemmalla syömisellä sen on sitten jotain 97 kiloa ollut parin päivän ajan. Ottaa suunnattomasti aivoon. Tuo viikon loma oli näitä täysin selviä juttuja, mutta muuten kevään painonnousu on jotain suht käsittämätöntä. Kieltämättä minulla oli aika hektistä elämää haasteissani, mutta jotenkin vaihdevuodet taisivat saada kropan vähän sekaisin. Mä olin kuitenkin vielä alkuvuodesta alle 90 kiloa! Ja reilu vuosi sitten paino pyöri jo 87 paikkeilla ja tavoittelin 85 kiloa.

Olen aina välillä ihmetellyt ihmisiä, jotka laihtuvat kymmeniä kiloja ja sitten ne paukkaavat takaisin. Luulen, että olen nyt entistä nöyrempi, kun tajuan kuinka se voi käydä. No, olen mä silti tuosta 105 kilosta ja varsinkin siitä pahimmista 112 kilosta vähän matkan päässä. Mutta kyllä sinnekin voisi loppujen lopuksi pikkuhiljaa pullistua, jos ei ole varuillaan.

En edelleenkään syö sipsejä, lipitä vinkkua tai mussuta karkkia. Mutta olen varmasti tehnyt pieniä lipsumisiä, mutta edelleen perusruokavalioni on terveellinen. Ehkä ruuan kanssa on tullut syötyä perunaa ja riisiä, maustamattomaan jukurttiin on tullut isompi lusikallinen hilloa yms.

No, kun tästä tahtoo eteenpäin siihen mukavampaan painoon, niin pitäisi tietysti ymmärtää mikä on pielessä. Turvotus on ollut suurempaa, etenkin nyt viime aikoina. En juo tarpeeksi. Joskus lounas on jäänyt liian myöhään ja sen jälkeen homma ei ollut ihan hallinnassa. Eräs ehkä selittävämpia asioita on ollut huonolaatuinen ja lyhyt uni. Loppukevät ja alkukesä on menny 4-6 h unilla.

Olen päättänyt aloittaa taas liikunnan kunnolla. Vaikka saatoin lääkärin mielestä urheilla liikaa viime syksynä, huomaan, ettei 3 kertaa viikossa riitä minulle. Siitä ei vaan tule rutiinia ja se jää helposti pois. Nyt yritän liikkua omalla pikku salillani (autotallissa) joka päivä, jos mahdollista. Aluksi vaan 20 minuuttia yhteensä. Myöhemmin sitten enemmän. Kyllä oikeasti aikuisen ihmisen pitää kestää liikuntaa jonkun verran. Enhän minä selviäisi mistään fyysisestä työstäkään, jos en liikkuisi.

Syöminen on jatkosssa entistä tarkempaa. Tulevalla lomalla syön (enkä vaan aio!) järkevästi. Annoksissa mun pitää taas muistaa, että vähemmän, mutta parempaa. Ennen en koskaan ottanut sitä toista lautasellista, mutta nyt tuostakin vähän joustin.

Päivän toisen ruuan tulee olla aina ruokaisa salaatti tai keitto (mieluiten sose). Toinen ruoka ns. normiruokaa liha/kala, mutta minulle ei lainkaan riisiä, perunaa tms. Jos joskus joudun turvautumaan syystä tai toisesta eineksiin, silti pitää saada siihen sivuun joku salaatti. Tuntuu, että noista valmiista annoksista tulee vain hetkeksi täyteläinen olo. Tunne poistuu, kun kerran pieraisee.

Viini jätetään täysin erikoistilaisuuksiin. Siis ei vaan siihen, että ihanaa, kun on viikonloppu.

Karkin suhteen en ole repeillyt suuremmin, paitsi tuolla lomalla alkukesästä. Enkä muutenkaan koe, että olisin niin kovin hirveästi muuttanut elintapojani kovin huonoksi. Mutta tämä taistelu ikääntymisen mukanaan tuomista ongelmista vastaan vaatii nyt näköjään todella suurta tarkkuuta ja suunnittelua.

No, mä olen valmis! Ootteko te?

Vähän jenkkakahva-asiaa

Mukavaa kesää kaikille! Mulla on ollut teitä ikävä!

Sarah

Lopeta sipsien syönti ja laihdu!

Otsikko ei ole ohje minulle itselleni. Syön äärimmäisen harvoin sipsejä.

Kun lehdissä on juttuja moniakymmeniä kiloja laihduttuaneista ihmisistä tai sitten lihavista ihmisistä juttua, niin aina tulee yleisökommentteina jotain otsikon kaltaista. Itselläni on edelleen paljon matkaa ns. ihannepainon rajoihin. En silti syö epäterveellisesti ja kaksin käsin vedä niitä sipsejä. Ihmisen kroppa on vaan niin kummallinen systeemi, ettei siinä mikään kovin yksinkertaistettu vaan aina toimi. Ärsyttää silti ihan samperisti nuo heitot.

On muuten hassua, että nuorena hoikkana naisena elintapani olivat ihan kaameat. Nukuin vähän, söin ihan järkyttäviä ruokia (makkaraperunat, hampurilaiset, karkki, karkki, karkki ja karkki!!!!). En harrastanut liikuntaa, syönyt kasviksia vaan sen sijaan  join viinaa oikein riittävästi. Ei olisi tullut mieleen juoda paria lasillista viiniä, vaan viina + likööri oli kova sana plus lonkero yms. kiva kaloripitoinen. Silti olin ihan missimitoissa. Nyt jos elintapani olisivat samanlaiset painaisin varmaan 300 kiloa.

Lääkäri sanoi yllättäen minulle, ettei näe mitään erityistä tarvetta saada minua tämän laihemmaksi, kun olen kuitenkin todella terve (laajan tutkimuksen jälkeen). Aiempi laihtumiseni on kyllä varmasti tehnyt hyvää ja sitä kautta olivat jotkut arvot jopa parantuneeet. Mietin mitä eroa tässä nykyisessä elämäntavassa on eroa edelliseen ja mitä teen nyt toisin, kun pari vuotta sitten. Söin silloinkin hyvin terveellisesti. Selkeä aterirytmiä ja pienet valinnat ovat mahdollistaneet tämän muutoksen.

Itse haluan silti tuon polven  nivelrikon takia laihtua. Ulkonäöllisesti haluaisin kauhukahvani vähän pienemmäksi, vatsaakin pienentää ja allit kiinteämmiksi.

Tällä hetkellä olen aika hyvällä mielellä. Energia tuon flunssailun jälkeen on hyvä.. Tekisi mieli alkaa taas liikkua paljon, mutta ehkä tuosta syksyn hurjasta liikuntasysteemistä viisastuneena otan nyt rauhallisemmin. Lääkärin mielestä soutamiseni on saattanut olla vähän liian rankkaa. Itsestäni ei  tuntunut yhtään rasittavalta.

Ohjelmassa on kävelyä, soutua ja varmaan ehkä sitä vesijuoksuakin silloin tällöin. Toivottavasti viikonloppuna on kivat kelit ulkoiluun.

Oikein mukavaa viikonloppua teille armaat kanssakulkijat!

Sarah

Mistä kehittää hyvä fiilis tähän?

Just nyt on fiilis, että aloittaisi kaiken taas alusta. No, olen mä toki paljon kevyempi enkä ole mitenkään repsahtanutkaan erityisesti. En vaan samalla tavalla ole innoissani kun aiemmin. Kroppa jumittaa ja kahden kuukauden sairastelu tuntuu.

Kaikki ne lihakset, jotka hankin syksyllä, ovat kadonneet jonnekin. Kun oli lihaksia, pystyi liikkumaan paremmin tämän kropan kanssa eikä nivelrikkoinen polvi kärsinyt. Nyt polvi ei tykkää lainkaan esimerkerksi kävelystä, joka on minusta tosi mukava liikkumismuoto. Juokseminenhan minulta kielletty tyystin.

Ilmeisesti mun viime kevään ja kesän ison jumin syy on ollut vaihdevuodet. Kun ei ollut kohtua, ei ole oikein tiennyt koska hormoonitaso muuttuu sille tasolle, että voidaan sanoa olevan vaihdevuosien. Hiuksista lähti 2/3, mutta onneksi niitä oli valmiiksi aika lailla. Oli kaikenlaista epämääräistä, mutta yksikään lääkäri ei kysynyt eikä puhunut mitään vaihdevuosista. Kun sitten itse kysyin lääkäriltä asiasta, otettiin hormooniarvot. Vaihdevuosiahan tulos näytti. Mä olen siis mummoikäinen! Se miten vaihdevuodet vaikuttavat painoon, on sitten edelleenkin kiistanalaista. Joku väittää, että nainen passivoituu ja siksi lihoo. No... minä en ainakaan vähentänyt liikuntaa vaan päinvastoin.

Nyt yritän opiskella tätä vaihdevuosiasiaa... Miten tämän kanssa elää. Juuri nyt ei oikein vaan tunnu olevan muuta ongelmaa, kun tämä painoasia. Kiva kirjoitella tällaisista, kun moni kanssakulkija odottaa lasta tai taistelee raskaudenjälkeisten jälkeisten kilojen kanssa. No, jos totta puhutaan, niin kyllä minäkin taistelen raskaudenjälkeisten kilojen kanssa. Siitä raskaudesta vaan tuppaa olemaan 15 v.

No, niin. Tämä on nyt tilanne. Pitää pohtia miten tässä jatkaisi eteenpäin.

Terveisin

Sarah, mummovaivainen

Viiniä?

Olen nyt pikkuhiljaa aloittanut liikunnan ja muutenkin olen tarkempi syömisissä. Kiloja on liikaa, mutta yritän nyt olla niitä tuijottamatta. Keskityn siihen, että voin hyvin ja olen terve. Mielenkin ajattelin pitää hyvänä.

Kävin lääkärillä ja minulta otettiin melkoinen määrä kokeita. Minulla ei ole kilpirauhasarvossa mitään vikaa. Kuulemma niin hyvä kuin ihmisellä voi olla. Minulta otettiin samoja kokeita, kun aloitin tämän painonhallintaprojektin 1,5 v sitten. Olen lukujen perusteella muutenkin terveempi kuin esim. 40 vuotiaana. Silloin oli tämän uraohjustyönarkomaanin arvot läpeensä huonoja. Olisi varmaan jotain metabolista pukannut, jos meno olisi jatkunut. Ainoa huono oli kolesteroliarvo, joka on huonontunut. Lääkärin kanssa päättelimme, etten voi sille tehdä muuta kuin jatkaa samalla linjalla ja myös harrastaa liikuntaa. Sukurasite on sen verran vaikuttava juttu eikä ruokavaliota kannata muuttaa. Hyvää tuossakin oli se, että HDL eli se hyvä kolestroli oli kasvanut. Se on kuulemma aika harvinaista. Arveli liikunnan ja laihtumisen vaikuttaneen siihen. Se arvo oli ihan hyvä jo ennestään, mutta nyt vielä oli parantunut.

Välillä mietin, että onko tuo paha kolesteroliarvo noussut, kun en ole pahemmin käyttänyt alkoholia? Jopa Sydäntautiliiton mukaan kaksi annosta päivässä parantaa hyvää kolenterolia ja laskee sitä huonoa. Tässä linkki Sydäntautiliiton sivulle.

Nyt oli myös Helsingin Sanomissa myös juttu siitä, että viini sulattaa rasvaa. Otsikon perusteella saattaisi joku kovasti alkoholista tykkäävä jo innostua. Oikeasti alkoholista tulee aika lailla kaloreita. Silti sydän- ja verisuonitauteja ehkäistäkseen voisi sitä aina silloin tällöin lasillisen viiniä ottaa. Pitää muistaa se kohtuus. Onneksi minä sen osaan.

Nyt minä tiedän, että viikonloppuna otan sen lasillisen.

Kippis!

Sarah

Hengissä!

Tosi pitkä tauko tuli tässä välissä. Opiskelut ja sairastelu on vienyt puhtini.  En eläissäni ole ollut näin pitkään sairaana. Toivottavasti jää yhdeksi kerraksi elämässä. Kyllä huomaa, ettei kunnossa ole ollut.  Hikoilin pari kuukautta kuin pieni sika. Nyt kun olen terve, niin tajusin, ettei mulla mikään mummo kuume olekaan. Onneksi pääsin lopulta lääkäriin ja sain antibiootit. Arvauskeskuksessa hoitsu "määräsi" vaan buranaa.

 Paino huitelee jossain 92 kilon paikkeilla. Sairastaessani söin ihan tarkoituksella energiapitoista ruokaa (lääkärin määräys). Mutta ei nyt mitään kovin suuria elämäntapamuutoksia huonompaan suuntaan tullut tehtyä ja nyt olen ihan taas ruodussa.

 Nyt alkaa taas elämä vihdoin voittaa!

Olen vasta nyt aloittamassa varovaisesti liikuntaa. Saa nähdä mitä tästä elämästä liikunnan suhteen tulee.

Mielenkiintoinen juttu näistä painoasioista on Hesarissa.


Hesarin juttu

Kuten armaat kanssakulkijat tiedätte, minä olen näitä hitaan tavan kannattajia. Tosin erityisen hidastahan tämä painon muuttuminen on ollut kesästä alkaen. Onneksi se painonnousukin on ollut hidasta, kun alkoi nousu. Nyt olen kyllä saanut homma hanskaan, mutta voi kun saisin painon vielä kunnolla laskemaan taas. Olen ollut lääkärillä ja tutkimuksissakin. Pian saan kuulla mihin suuntaan arvoni ovat muuttuneet ja löytyikö kilppariarvoista mitään kummallista.

Nyt ryntään lukemaan teidän juttujanne. Oikein mukavia talvisia päiviä teille armaat kanssakulkijat!

Sarah

Töttöröö!

Tulipa pitkä tauko kirjoitteluun.

Viimeisen kirjoitukseni jälkeen oli aika luonnollisia joulukiireitä, mutta samalla olin tosi väsynytkin. Rasittava syksy takana ja sitten yritti jonkinlainen flunssa tulla päälle. Joulun ajan olin monta viikkoa kylmäkuumasysteemillä ja kuvittelin jo mummotaudin pahasti vaivaavaan. Sitten pauksahti kuumetta ennen uutta vuotta ja tähän päivään saakka olinkin sitten sairaana pedissä.

Joulun syömiset meni suht asiallisesti, mutta sairaana ollessa söin kaikkea energiapitoista ja etenkin suklaata. Olin niin huonossa kunnossa, ettei oikein mikään maistunut ja sovimme suosiolla, että nyt yritetään pitää vaan mimmi hengissä.

Tälle vuodelle en ole kehittänyt mitään uusia tavoitteita ja aivotoiminta ei nyt ole parhaimmillaan. Luulen, että palaan tähän aiheeseen vielä. Nyt yritän vaan saada itseni parempaan kuntoon ja tietysti katson mitä syön.

Minulla alkaa nyt opintojen suhteen rankka kausi, mutta positiivista on, että saan aika hyvin keskittyäkin näihin opintoihini. Seuraavat kuukaudet on tarkoitus syödä järkevästi, opiskella ja liikkua kykyjeni mukaan. Mutta muita paineita yritän olla ottamatta elämään liikoja.

Kun tämä flunssa nyt ihan kokonaan loppuisi, niin olisin tyytyväinen.

Mutta on silti kiva olla pitkästä aikaa koneella ja yrittää käydä läpi teidänkin muidenkin kirjoituksia. Katsotaan mitä nyt jaksan tällä kertaa. Mutta myöhemmin sitten taas lisää.

Tsemppiä kaikilla kanssakulkijoille.

Sarah, vähän vielä kipeänä