maanantai 26. toukokuuta 2014

Väärällä tiellä?

Tässä painonhallinnassahan ei ole kyse itsehillinnästä tai ylipäätään vahvuudesta. Minä olen hiiskatti soikoon tässä elämässä kestänyt rankkojakin asioita suht järjissäni. Olen oikeasti vahva tyyppi.

Nyt, kun on ollut lämmintä, minua turvottaa. Olen myös stressaantunut työn, opiskelun, perhe-elämän elämän paineissa. Ottaa aivoon, ettei paino laske. Ymmärrän näiden asioiden yhteyden. On jotenkin avartavaa vierailla muiden blogeissa ja muistaa taas sen mitä itsekin sanon. Tämä painonhallinta on pääasia.

Minulla on elämässäni ollut mielenkiintoinen polku tähän nykyiseen saakka. Olen mielestäni onnellinen, mutta etenkin viimeiset puoli vuotta on olleet vähän liian haastavaa. Minulla on tunne, että jos revin itseäni liikaa, minä en saa mitään millään elämän saralla aikaan. Gradu pitäisi tehdä ja viimeiset opiskelut (joo, olen jättänyt loppuun niitä ikäviä kursseja). Kannattaako minun tehdä rasittavaa ja huonopalkkaista työtäni ja uhrata valmistuminen? Opinto-oikeuteni päättyy vuoden päästä ja tällä nykymenolla se ei riitä valmistumiseen. Minä kaiken lisäksi nautin opiskelusta tosi paljon. Nyt on kaikki ilo mennyt siitäkin, kun ei vaan ole aikaa.

Olen tosi väsynyt. Minulla on tulevaisuuteeni liittyviä suunnitelmia ja talvemmalla suunnittelin niitä paljon, mutta nyt on jäänyt kaikki konkretia ja tekeminen sen suhteen kiireen takia.

Taloudellisesti tulee tiukkaa, kun joudun elämään taas opintotuella. Mutta minä olen väärällä tiellä. Tämä ei vie sinne, minne haluan. Olen harhapolulla.

Kun pääsen taas oikealle tielle, uskon, että tämä painokin saadaan taas hallintaan. Onneksi nämä kilot ovat parin kilon sisällä kun heittelevät eli missään nimessä peliä ei ole menetetty. Onhan tässä jo saatu paljon aikaan ja kiloja on kadonnut.

Nyt pitää vaan odottaa hyvää hetkeä. Hetkeä jolloin siirtyy oikealle polulle.

Mukavaa alkanutta viikkoa kamuni täällä blogimaailmassa!

Sarah


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Haaste

Sain Norma Joelta haasteen. Hän pitää blogia Valaastamerenneidoksi. Kiitos haasteesta

11 asiaa minusta:

1. Mulla on pitkät hiukset
2. Pöytälaatikkomurhaan
3. Asun maaseudulla
4. Rakastan valkoisia ruusuja ja punaisia pelargonioita
5. Olen kertonut läheisilleni, että minun hautajaisteni pitää olla hauskat bailut
6. Minulla on korkeanpaikankammo
7. Tykkään tuunailla kaikenlaista
8. Olen tehnyt ennen hyvin haastavia töitä
9. Minulla on ollut ikävä lapsuus, mutta kiva aikuisuus
10. Kynteni kasvavat tosi hyvin, enkä tarvitse rakennekynsiä tms.
11. Minulta on leikattu umpilisäke peruskoulun neljännellä luokalla

Vastaa seuraaviin kysymyksiin:

1. Mitä yleensä syöt aamupalaksi?
Rasvatonta jukurttia, pellavarouhetta ja Lidlin marjakompottia.

2. Mitä aiot tehdä kesällä?
Olin lomalla keväällä ulkomailla, joten nyt kierrän Suomea pitkästä aikaa.


3. Paras treenibiisi?
No en mä hirveesti treenaa...

4.Millainen olisi unelmalomasi?
Stressi takana ja monenlaista puuhaa läheisten kanssa. Puitteilla ei ole niin merkitystä.

 5. Mistä pidät itsessäsi?
Luonteestani. No, toinen juttu voisi olla hiukset.

 6. Mitä mieltä olet kauneusleikkauksista?
En tykkää sellaisesta älyttömästä korjailusta, mutta jos esim. laihduttamisen jälkeen jää roikkumaan, niin siitä vaan.

 7. Jos sinun olisi pakko asua ulkomailla, niin mihin maahan muuttaisit ja miksi?
Ruotsiin, Tanskaan, Hollantiin tai Saksaan. Pääsis nopeasti Suomeen käymään.

 8. Lempiharrastuksesi?
Hevoset

  9.Mistä asiasta unelmoit?
Just nyt vapaa-ajasta!

  10. Kuvaile itseäsi viidellä sanalla.
Sinnikäs, yritteliäs, positiivinen, äiti, rakas

maanantai 12. toukokuuta 2014

Metrin levyisiä perseitä

En ole teitä armaat ystäväiset hyljännyt!

Olin jenkkilässä lomalla ja nyt yritän palautua takaisin maan pinnalle. Aikaerot on mulle vaikea juttu ja toivottavasti tässä tasaannun.

Olen aiemminkin jenkkilässä käynyt, mutta tänä vuonna oli hommassa yksi kiva uusi puoli. Mun takapuoli... se oli entistä pienempi tällä reissulla. Olimme lomalla alueella, jossa on paljon mustia ja latinoita. Mukana ollut nuori mies sanoi paikallisessa WalMartissa käytyämme, että miten niillä naisilla voi olla niin isot perseet. Ovat hänen mukaansa metrin levyiset.

Aiemmin on shoppailu jenkeissä ollut nastaa, koska tämmöiselle isollekin tytölle on löytynyt vaatteita. Ei ole tarvinnut valita mikä sopii päälle vaan on voinut valita useista kivoista vaihtoehdoista. Hinnatkin ovat olleet edullisia. No, kyllä sieltä nytkin löytyi kivoja vaatteita. Ja vaatteita minä tarvitsen, sillä suurin osa vaatteistani on jäänyt minulle isoksi. Reissuun lähdin melko tyhjällä matkalaukulla ja takaisin tullessa laukku pullisteli.

En löytänyt itselleni hirveästi farkkuja, koska olen tavallaan vähän väärän kokoinen jenkkilään. Isojen tyttöjen osastolle en voinut enää mennä ja siellä olisi ollut farkkuja vaikka millä mitalla. Taviskokoisilla taas tätä mun kokoa oli aika vähän enkä sitten jaksanut alkaa metsästää enempää. Myös miehelläni oli vähän vaikeaa, kun hän on niin hoikka. Toisaalta ehkä ei hirveästi mun kannata panostaa farkkuihin, sillä nehän jää isoksi mulle kuitenkin! Mulla on vielä 10 kiloa plus nyt lomalla tulleet kilot laihdutettavana.

Syöminen... hmmmmm.... aluksi tuli syötyä väärin (liikaa karkkipäiviä) ja alkoholiakin tuli juotua jonkin verran, mutta en minä mitenkään kaksin käsin viinaa kiskonut. Mutta jonkun lasillisen kuitenkin, kun vertaa siihen, että en ole kotomaassa alkoholia pahemmin käyttänyt puoleen vuoteen. Juominen oli lähinnä ruuan kanssa viiniä tai sitten ihan janoon hardlemonadea. Ruokavalinnat oli varmaan suht järkeviä, mutta tulihan sitä pöhötystä ja kiloja.

Mulla oli lähtiessä tavoite, ettei paino nouse yli 90 kilon. No, minä toin reissulta muuallakin kuin matkalaukussa painoa liikaa... Tänä aamuna oli 90,1 kiloa!!!! En ollut kovassa kiireessä joutanut päivittämään, että olin päässyt jo 87,4 kilon painoon. Eli aika lailla tätä painoa reissussa tuli. Positiivista oli, että reissun edetessä syöminen ja juominen muuttuivat parempaan suuntaan. Jos olisin ollut pidempään, niin olisi tuo paino saattanut alkaa taas laskemaan.

Mutta tosiasia on, että jenkkilässä on todella paljon epäterveellisiä kiusauksia. WalMartin sapuskat on halpoja, mutta sieltä löytää paljon epäterveellistä syötävää. Paremman väen Publix on paljon kalliimpi, mutta sieltä löytää paremmin terveellistä syötävää. Syödäkseen terveellisesti pitää nähdä aika lailla vaivaa. Kun tilaa kanasalaatin, ei heti tajua, että kanat voivatkin olla rasvaisessa päällysteessä tai että kastike on äärimmäisen rasvaista ja makeaa majoneesia. Mutta kyllä tuolla pikkuhiljaa oppisi syömään terveellisesti. Lomalla vaan aika loppui siinä mielessä kesken.

Itseäni olen psyykannut sen verran, etten vaivu maan alle tästä painonnoususta. Tiedän, että tämä oli vaan jokunen viikko mun elämässä, kun vuoteen mahtuu 52 viikkoa. Nyt jatkan tällä omalla valitsemallani linjalla.

Pitää varmaan kohta alkaa lukemaan mitä kaikkea te olette puuhanneet viime viikkoina.

Terveisin

Sarah