Vaaka näytti 97 kiloa ja se on kohtuullista, kun ajattelee millainen viikonloppu on takana.
Kaksi kertaa söin ulkona. Kerran monen ruokalajin illallisen fine dining-paikassa ja kerran erittäin suolaisen aterian toisenlaisessa ravintolassa. Alkoholia nautin shamppanjalasillisen ja yhden 12 sentin lasillisen verran.
Minulla on henkilökohtaisia huolia ja mietin miten ne vaikuttavat elämään ja painonpudotukseen. Juuri nyt on verenpaine noussut. Siihen suositellaan liikuntaa ja vähän pohdin mitä se vaikuttaa. Kannattaako silti urheilla rankasti vai pitäisikö ottaa rennommin? Taisten myös ilmeisesti edelleen flunssaa vastaan. Tätä on kestänyt jo viikon.
Oleellista olisi tietysti pistää pääkoppa kuntoon. Moni asia on todella hyvin, mutta niitä ahdistavia peikkoja on niskan takana väijymässä. Ehkä pitää antaa ajatuksille? Vai pitäisikö keskittyä enemmän rutiineissa pysymiseen? Juuri nyt olen kysymysmerkkinä.
Huolista huolimatta en aio näistä painonhallinta-asioista lipsua. Tämä asia on vastoinkäymisistä huolimatta minun hallinnassani!
Tsemppiä teille kaikki kanssakulkijat. Tästä tulee parempi viikko kuin edellisestä.
Sarah
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
maanantai 31. elokuuta 2015
torstai 27. elokuuta 2015
Paino tänään
Liikunnan jälkeen olen kovin epäileväinen, että mihin suuntaan paino menee. Yleensä turvotuksen takia se nousee. Mitä enemmän päivällä liikun, sitä suurempi on seuraavan päivän vaakalukema.
Eilisten kallisarvoisten hikipisaroiden jälkeen vaaka ei näyttänytkään lisäpainoa.
Tänään painoin 96,6 kiloa. Hyvä suunta!
Viikonloppuna olisi kaikenlaisia sirkushuveja ja juhlaa. Pitää yrittää tarkkaan katsoa mitä syö ja pysyä kohtuudessa. Alkoholista pysyttelen erossa ehkä skumppalasillista lukuunottamatta. Onneksi alkoholi ei ole minulle muutenkaan tärkeää.
Nyt tuntuu hyvältä! Lähden kävelylenkille, sillä pitää tehdä vähän erilaisia juttuja välillä. Kuntofillari houkuttelisi, mutta ei tänään.
Kivaa päivää!
Sarah
Eilisten kallisarvoisten hikipisaroiden jälkeen vaaka ei näyttänytkään lisäpainoa.
Tänään painoin 96,6 kiloa. Hyvä suunta!
Viikonloppuna olisi kaikenlaisia sirkushuveja ja juhlaa. Pitää yrittää tarkkaan katsoa mitä syö ja pysyä kohtuudessa. Alkoholista pysyttelen erossa ehkä skumppalasillista lukuunottamatta. Onneksi alkoholi ei ole minulle muutenkaan tärkeää.
Nyt tuntuu hyvältä! Lähden kävelylenkille, sillä pitää tehdä vähän erilaisia juttuja välillä. Kuntofillari houkuttelisi, mutta ei tänään.
Kivaa päivää!
Sarah
keskiviikko 26. elokuuta 2015
Hikipisaroita!!!!!
Noin vuosi sitten aloin liikkua reippaasti. Sohvaperunasta lähes jokapäiväiseksi urheiluhulluksi siirtyminen sujui yllättävän kätevästi. Niin minä luulin.
Sitten talvella iski sairastelu ja lääkärin mukaan liikunnalla saattoi olla asian kanssa tekemistä. Sairastelusta toipuminen näin vanhalla tuntui kestävän ikuisuuden. Keväällä aloin liikkua jo vähän enemmän, mutta kroppa paukkasi hieman sekaisin. Painoa tuli uskomattoman pienessä ajassa 10 kiloa lisää. Pähkäilin aika lailla, että mitä ihmettä teen. En kuitenkaan nivelieni takia tahtonut liikunnasta luopua. Minun on saatava voimakkaammat lihakset, jotta niveleni kestävät normaalin elon.
Kesäkuun lopulla aloin uuden "liikuntaputken" (joka toivottavasti ei pääty kymmeniin vuosiin). Aloitin varovaisesti. Tällä hetkellä liikun minimissään 3 kertaa viikossa, mutta käytännössä vähintään neljä kertaa viikossa. Harjoituksen rasittavuutta olen hitaasti lisännyt. Yritän kuitenkin aina kuunnellaa itseäni, etten rasitu liikaa.
Tänään poljin tunnin kuntofillaria eikä kovin pahalta tunnu. Yksi mielenkiintoinen ilmiö kuitenkin oli. Löysähkössä paidassani havaitsin hikipisaroita!!!! Kuulostaa varmasti muista ihan tavalliselta, mutta mulle tuo on ihan outoa. Minä en hikoile edes saunassa. Olen jotenkin tosi onnellinen noista hikipisaroista.
Nyt yritän juoda riittävästi, ettei nyt normaaliin tapaan kroppa järkyty menetetystä hiestä ja pukkaa vuosisadan turvotusta. Hauska katsoa aamulla mitä vaaka näyttää. Kuinka paljon sitä turvotusta on. Tänään paino oli 97,2 kiloa.
Miten teillä armaat kanssakulkijat hikeä pukkaa? Paljon, kohtuudella vai vähemmän? Onko muita hikoilemattomia kuin minä?
Taidampa lähteä suihkuun.
Hikisin terveisin
Sarah
Sitten talvella iski sairastelu ja lääkärin mukaan liikunnalla saattoi olla asian kanssa tekemistä. Sairastelusta toipuminen näin vanhalla tuntui kestävän ikuisuuden. Keväällä aloin liikkua jo vähän enemmän, mutta kroppa paukkasi hieman sekaisin. Painoa tuli uskomattoman pienessä ajassa 10 kiloa lisää. Pähkäilin aika lailla, että mitä ihmettä teen. En kuitenkaan nivelieni takia tahtonut liikunnasta luopua. Minun on saatava voimakkaammat lihakset, jotta niveleni kestävät normaalin elon.
Kesäkuun lopulla aloin uuden "liikuntaputken" (joka toivottavasti ei pääty kymmeniin vuosiin). Aloitin varovaisesti. Tällä hetkellä liikun minimissään 3 kertaa viikossa, mutta käytännössä vähintään neljä kertaa viikossa. Harjoituksen rasittavuutta olen hitaasti lisännyt. Yritän kuitenkin aina kuunnellaa itseäni, etten rasitu liikaa.
Tänään poljin tunnin kuntofillaria eikä kovin pahalta tunnu. Yksi mielenkiintoinen ilmiö kuitenkin oli. Löysähkössä paidassani havaitsin hikipisaroita!!!! Kuulostaa varmasti muista ihan tavalliselta, mutta mulle tuo on ihan outoa. Minä en hikoile edes saunassa. Olen jotenkin tosi onnellinen noista hikipisaroista.
Nyt yritän juoda riittävästi, ettei nyt normaaliin tapaan kroppa järkyty menetetystä hiestä ja pukkaa vuosisadan turvotusta. Hauska katsoa aamulla mitä vaaka näyttää. Kuinka paljon sitä turvotusta on. Tänään paino oli 97,2 kiloa.
Miten teillä armaat kanssakulkijat hikeä pukkaa? Paljon, kohtuudella vai vähemmän? Onko muita hikoilemattomia kuin minä?
Taidampa lähteä suihkuun.
Hikisin terveisin
Sarah
Maanantaina
(tämä viesti on jäänyt jostain syystä julkaisematta maanantaina), julkaisen nyt.
Sain taas hyvän muistutuksen siitä mitä sairastelu voi vaikuttaa kroppaan.
Sain kaamean migreenikohtauksen. Ruoka eikä juoma pysynyt sisällä. Paino oli jo hyvässä mallissa alaspäin. Nyt, kun migreeni ja oksetus on ohi, kaikki neste jää kroppaan ja se näkyy vaakalla. Lukema tänään 98 kiloa. Selkeästi kroppani hyökkää puolustamaan itseään. Pelkää raukka kuivettumista ja kerää kaiken nesteeen.
Onneksi nyt on vointi parempi ja voin taas liikkua. Suunta on kuitenkin oikea. Olen pystynyt välttämään suuria makeutusainemääriä teessä/kahvissa. Syöminen on hallinnassa ja liikuntaakin jaksan harrastaa. Käytännössä harjoitteluajat ovat pidentyneet ja liikuntaan on tullut pitkäkestoista enemmän.
Ihan hyvä fiilis tuosta pienestä sairastelusta huolimatta.
Tsemppiä kaikille kanssakulkijoille!
Sarah
Sain taas hyvän muistutuksen siitä mitä sairastelu voi vaikuttaa kroppaan.
Sain kaamean migreenikohtauksen. Ruoka eikä juoma pysynyt sisällä. Paino oli jo hyvässä mallissa alaspäin. Nyt, kun migreeni ja oksetus on ohi, kaikki neste jää kroppaan ja se näkyy vaakalla. Lukema tänään 98 kiloa. Selkeästi kroppani hyökkää puolustamaan itseään. Pelkää raukka kuivettumista ja kerää kaiken nesteeen.
Onneksi nyt on vointi parempi ja voin taas liikkua. Suunta on kuitenkin oikea. Olen pystynyt välttämään suuria makeutusainemääriä teessä/kahvissa. Syöminen on hallinnassa ja liikuntaakin jaksan harrastaa. Käytännössä harjoitteluajat ovat pidentyneet ja liikuntaan on tullut pitkäkestoista enemmän.
Ihan hyvä fiilis tuosta pienestä sairastelusta huolimatta.
Tsemppiä kaikille kanssakulkijoille!
Sarah
tiistai 25. elokuuta 2015
Ohje nuorelle minälleni
Moni teistä lukijoista ja muista bloggaajista on kovin nuoria. Minä taasen olen tämmöinen vaihdevuosinen mummeli... No oikeesti olen kyllä ihan nuorekas... ja ehkä jopa ikäistäni nuoremman näköinen.
Mutta kun mietin minkä antaisin parikymppiselle itselleni näissä asioissa, niin olisihan se selvä. Älä laihduta!
Kuulostaa kornilta pullukan sanomana. Maailma oli toisenlainen ollessani nuori. Ei parikymppiset yleensä olleet lihavia enkä minäkään. Ei silloin ollut tällaisia herkkuja kuin nyt. Mutta pystyn kyllä kuvittelemaan, kun nyt tätä elopainoa on. Varmasti minulla tämän päivän nuorena naisena olisi liikaa elopainoa.
Vasta ollessani jotain 30 ja risat, alettiin enemmän puhumaan laihdutuksesta. Elintaso ja liikkumisen väheneminen alkoi lihottaa ihmisiä ja minäkin lihoin. En silti ollut lihava, kun päätin laihduttaa. VIRHE! Pahin tekemäni asia painonhallinnassa oli järjettömän dieetin aloittaminen. Vedin 13 päivän ihmekuurin ja laihduin hetkessä todella paljon. Siitä se lihominen ja jojoilu sitten alkoi. Yhtä alamäkeä. Rikoin kroppani ja sain erään ikävän sairaudenkin. Nyt taistelen kroppani kanssa. Yritän saada sen tajuamaan, ettei ruoka eikä vesi lopu. Heti, jos olen hetken vähällä nesteellä (liikunta, lämpö, sairastaminen), turpoan. Kroppa pitää kynsin hampain kaikesta nesteestä kiinni. Myös ruuasta tahtoo kroppa pitää kovasti kiinni. Säästöliekki iskee äärettömän helposti. Myös liikuntaa kroppani säikkyy. Tiedän, että keskitysleirillä olisin se viimeinen hengissä oleva. Kroppani on tottunut taistelemaan. Mutta ei tämä ole kivaa. Varsinkaan nämä läskit.
Jos nyt olisin epäterveellistä elämää viettävä parikymppinen jättäisin kaikki mahdolliset ihmejuttadieetit pois kuvioista. Muuttaisin rauhallisesti ruokavaliota terveelliseen suuntaan. Minusta hiilihydraattitietoinen ruokavalio olisi järkevin. Jos painoa olisi paljon, keskustelisin lääkärin ja/tai terveydenhoitajan kanssa. Aloittaisin liikunnan, mutta hyvin varovaisesti. Olen itse rikkonut polveni.
En valitettavasti usko, että ihmetarinat pullukasta fitnesbabyksi ovat monenkaan kohdalla realistisia. Toki näitä tarinoita on ja niitä luen. Tulee kuitenkin mieleen, että mitä sitten, kun ei voi enää liikkua 10-15 tuntia viikossa? Tulee lapsia? Rikkoo kroppansa tai vaikka ihan vaan loukkaantuu onnettomuudessa?
Mitä jos tulee surua? Miten pääkoppa kestää pettymykset?
Painonhallinta on myös oman mielen hallintaa. Tämä ei silti ole mikään tahtolaji, jossa heikommat sortuu. Pitää miettiä millainen painonhallintamenetelmä sopii itselle. Myös niin, että pää kestää haasteeetkin ja vastoinkäymiset.
Kaikenkaikkiaan suhteellisen normaalia elämää olisi hyvä pystyä viettämään. Sanoisin itselleni, Sarah, opi tuntemaan itsesi. Tiedä mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi. Mieti miten pärjäät niiden kanssa. Minä itse rakennan elämäni ja kannan myös tämän painoni. Olipa ne lähtökohdat mitkä vaan (ikävät kokemukset, vähäinen tuki, huonot geenit), niin meillä on mahdollisuus vaikuttaa painoomme.. Etsi Sarah itsellesi se oikea keino.
Niinkuin kiinalaiset sanovat: Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää. Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin paino.
Mutta kun mietin minkä antaisin parikymppiselle itselleni näissä asioissa, niin olisihan se selvä. Älä laihduta!
Kuulostaa kornilta pullukan sanomana. Maailma oli toisenlainen ollessani nuori. Ei parikymppiset yleensä olleet lihavia enkä minäkään. Ei silloin ollut tällaisia herkkuja kuin nyt. Mutta pystyn kyllä kuvittelemaan, kun nyt tätä elopainoa on. Varmasti minulla tämän päivän nuorena naisena olisi liikaa elopainoa.
Vasta ollessani jotain 30 ja risat, alettiin enemmän puhumaan laihdutuksesta. Elintaso ja liikkumisen väheneminen alkoi lihottaa ihmisiä ja minäkin lihoin. En silti ollut lihava, kun päätin laihduttaa. VIRHE! Pahin tekemäni asia painonhallinnassa oli järjettömän dieetin aloittaminen. Vedin 13 päivän ihmekuurin ja laihduin hetkessä todella paljon. Siitä se lihominen ja jojoilu sitten alkoi. Yhtä alamäkeä. Rikoin kroppani ja sain erään ikävän sairaudenkin. Nyt taistelen kroppani kanssa. Yritän saada sen tajuamaan, ettei ruoka eikä vesi lopu. Heti, jos olen hetken vähällä nesteellä (liikunta, lämpö, sairastaminen), turpoan. Kroppa pitää kynsin hampain kaikesta nesteestä kiinni. Myös ruuasta tahtoo kroppa pitää kovasti kiinni. Säästöliekki iskee äärettömän helposti. Myös liikuntaa kroppani säikkyy. Tiedän, että keskitysleirillä olisin se viimeinen hengissä oleva. Kroppani on tottunut taistelemaan. Mutta ei tämä ole kivaa. Varsinkaan nämä läskit.
Jos nyt olisin epäterveellistä elämää viettävä parikymppinen jättäisin kaikki mahdolliset ihmejuttadieetit pois kuvioista. Muuttaisin rauhallisesti ruokavaliota terveelliseen suuntaan. Minusta hiilihydraattitietoinen ruokavalio olisi järkevin. Jos painoa olisi paljon, keskustelisin lääkärin ja/tai terveydenhoitajan kanssa. Aloittaisin liikunnan, mutta hyvin varovaisesti. Olen itse rikkonut polveni.
En valitettavasti usko, että ihmetarinat pullukasta fitnesbabyksi ovat monenkaan kohdalla realistisia. Toki näitä tarinoita on ja niitä luen. Tulee kuitenkin mieleen, että mitä sitten, kun ei voi enää liikkua 10-15 tuntia viikossa? Tulee lapsia? Rikkoo kroppansa tai vaikka ihan vaan loukkaantuu onnettomuudessa?
Mitä jos tulee surua? Miten pääkoppa kestää pettymykset?
Painonhallinta on myös oman mielen hallintaa. Tämä ei silti ole mikään tahtolaji, jossa heikommat sortuu. Pitää miettiä millainen painonhallintamenetelmä sopii itselle. Myös niin, että pää kestää haasteeetkin ja vastoinkäymiset.
Kaikenkaikkiaan suhteellisen normaalia elämää olisi hyvä pystyä viettämään. Sanoisin itselleni, Sarah, opi tuntemaan itsesi. Tiedä mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi. Mieti miten pärjäät niiden kanssa. Minä itse rakennan elämäni ja kannan myös tämän painoni. Olipa ne lähtökohdat mitkä vaan (ikävät kokemukset, vähäinen tuki, huonot geenit), niin meillä on mahdollisuus vaikuttaa painoomme.. Etsi Sarah itsellesi se oikea keino.
Niinkuin kiinalaiset sanovat: Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää. Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin paino.
maanantai 17. elokuuta 2015
Viikonlopun jälkeen
Painoa en ehtinyt katsoa, mutta nakkisormista päättelisin, että on turvotusta. Tuo turvotus tulee mulle lähinnä helteestä. Tuli istuttua auringossa eilen ehkä vähän liikaa. Mutta eipä tuota sanikkaa ihan hirveästi ole tänä kesänä saanut.
Viikonlopun muu painokehitys oli ihan rohkaisevaa. Normaalisti viikonloppuna tulee lisäkiloja, mutta nyt ei suuntausta ylöspäin ollut. Osasin myös tehdä järkeviä valintoja. Hyvää on myös se, että olen pystynyt juomaa entistä vähemmän makeutettua juomaa.
Korvien välissä on myös tapahtunut muutosta. Hermostuin jossain välissä aika lailla tästä lihomisesta ja vielä siitä, ettei ns. järkevästä syömisestä huolimatta tapahtunut mitään oleellista laskua, vaan melkein päinvastoin. En keksi mitään muuta syytä, kun vaihdevuodet ja siihen liittyvät hormoonimuutokset, jotka minua kurittavat plus lisääntyneen liikunnan. Olin itseeni kovin tyytymätön ja se vaikutti myös suhteisiini muihin ihmisiin.En tässä vähään aikaan nähnyt valoa oikein missään. Nyt, kun aloin vielä tiukemman vaiheen ja olen tehnyt suunnitelmia miten käsittelen näitä paino-ongelmiani (kuukausi aikaa ruokien kuvausta, jos ei auta, karppaus tms. ja sen jälkeen ammattilaiselle, jos ei auta). Minä tarvitsen päämääriä ja suunnitelmia.
Minulla on myös pähkäilyssä millä palkitsisin itseäni 90-kilon uudesta alituksesta. Minä vaan yksinkertaisesti tarvitse noita palkintoja, vaikka tuo tavoite tulikin jo kerran saavutettua. Kun sen seuraavan kerran saavutan, en enää tahdo sitä ylittää. Uskon saaneeni hyvän opetuksen aiheesta. Onhan tässä about 8 kiloa poissaatavaa. Ei minun mielestä mikään pikkujuttu. Samperin helposti (parissa kuukaudessa) ne tulivat, mutta samassa tahdissa niistä ei varmaan päästä. Etenkin, kun jatkan tällä liikkuvalla linjallani. Muuten voisin jopa skipata liikunnan, mutta se on oikeasti nyt tärkeää muun kropan hyvinvoinnille.
Mutta pitääpä nyt lähteä taas vähän liikkumaan. Sen jälkeen lounasta ja sen jälkeen on yksi härdelli hoidettavana.
Mukavaa aurinkoista alkanutta viikkoa!
Sarah
Viikonlopun muu painokehitys oli ihan rohkaisevaa. Normaalisti viikonloppuna tulee lisäkiloja, mutta nyt ei suuntausta ylöspäin ollut. Osasin myös tehdä järkeviä valintoja. Hyvää on myös se, että olen pystynyt juomaa entistä vähemmän makeutettua juomaa.
Korvien välissä on myös tapahtunut muutosta. Hermostuin jossain välissä aika lailla tästä lihomisesta ja vielä siitä, ettei ns. järkevästä syömisestä huolimatta tapahtunut mitään oleellista laskua, vaan melkein päinvastoin. En keksi mitään muuta syytä, kun vaihdevuodet ja siihen liittyvät hormoonimuutokset, jotka minua kurittavat plus lisääntyneen liikunnan. Olin itseeni kovin tyytymätön ja se vaikutti myös suhteisiini muihin ihmisiin.En tässä vähään aikaan nähnyt valoa oikein missään. Nyt, kun aloin vielä tiukemman vaiheen ja olen tehnyt suunnitelmia miten käsittelen näitä paino-ongelmiani (kuukausi aikaa ruokien kuvausta, jos ei auta, karppaus tms. ja sen jälkeen ammattilaiselle, jos ei auta). Minä tarvitsen päämääriä ja suunnitelmia.
Minulla on myös pähkäilyssä millä palkitsisin itseäni 90-kilon uudesta alituksesta. Minä vaan yksinkertaisesti tarvitse noita palkintoja, vaikka tuo tavoite tulikin jo kerran saavutettua. Kun sen seuraavan kerran saavutan, en enää tahdo sitä ylittää. Uskon saaneeni hyvän opetuksen aiheesta. Onhan tässä about 8 kiloa poissaatavaa. Ei minun mielestä mikään pikkujuttu. Samperin helposti (parissa kuukaudessa) ne tulivat, mutta samassa tahdissa niistä ei varmaan päästä. Etenkin, kun jatkan tällä liikkuvalla linjallani. Muuten voisin jopa skipata liikunnan, mutta se on oikeasti nyt tärkeää muun kropan hyvinvoinnille.
Mutta pitääpä nyt lähteä taas vähän liikkumaan. Sen jälkeen lounasta ja sen jälkeen on yksi härdelli hoidettavana.
Mukavaa aurinkoista alkanutta viikkoa!
Sarah
perjantai 14. elokuuta 2015
Ai niin mittoja
Mittasin kesäkuussa itseni ensimmäisen kerran muualla kuin vaakalla. Kiloissa olen nyt enemmän kuin silloin. Nyt tuo 98,2 ja silloin 96,6 (päivämäärä 26.6.2015). Olen kuitenkin liikkunut ihan reippaasti ja vähän on ollut fiilis, että osittain teen kyllä lihastakin eli ihan kaikki tuo ei ole pelkkää läskiä, joka on tullut.
Kesäkuun lopulla vasen alli oli 38 cm. Nyt lukema oli 36 eli alli on kiinteytynyt. Jotenkin oikeasti myös tuntuu siltä.
Vyötärö (rentona) oli 110 cm, kun se aiemmin on ollut 113 cm.
Lantiota ja sitä pömppöä oli niin vaikea luotettavasti mitata, etten näe mitään järkeä mitata sitä. Olen vaan niin hassun muotoinen. Yläpömppö on kyllä kivasti kiinteynyt, mutta suurin ongelma on tuolla alavatsassa. Ihme heltta vatsassa. Kun laittaa tiukat farkut jalkaan kaikki näyttää ok:lta, paitsi sitten siellä vyötärön yläpuolella. Se alavatsatsa on noussut ylös. Uskokaa pois, tuota ei kannata haluta katsoa. Ei siis tiukkoja housuja mulle. Tai sitten pitää ottaa lähes tisseihin ylettyvät muotoilevat alushousut alle. No, mulla kyllä olisi sellaiset.
Mutta olen kyllä ihan tyytyväinen, että jotain positiivista kehitystä on tapahtunut. On nuo parit sentit kuitenkin sentään jotain puolessatoista kuukaudessa, vaikka paino ei siis olekaan pudonnut vaan päinvastoin. Ehkä nuo tuosta vielä pienenee, kun saan taas vauhtiin tämän laihtumisenkin.
Oli vaan pakko tulla kertomaan tämäkin. Kerään rohkeutta ottaa kuvia, jotta näkisitte mun kropan ongelmat.
Tsemppiä kaikille!
Sarah
PS. Muutin tuon päivämäärän, jolloin otin ekat mitat. Se oli siis kesäkuussa eikä helmikuussa, kuten tuossa olin virheellisesti kirjoittanut. Sentit on siis kiloihin nähden nopsaan mun mielestä pienentyneet liikunnan takia.
Kesäkuun lopulla vasen alli oli 38 cm. Nyt lukema oli 36 eli alli on kiinteytynyt. Jotenkin oikeasti myös tuntuu siltä.
Vyötärö (rentona) oli 110 cm, kun se aiemmin on ollut 113 cm.
Lantiota ja sitä pömppöä oli niin vaikea luotettavasti mitata, etten näe mitään järkeä mitata sitä. Olen vaan niin hassun muotoinen. Yläpömppö on kyllä kivasti kiinteynyt, mutta suurin ongelma on tuolla alavatsassa. Ihme heltta vatsassa. Kun laittaa tiukat farkut jalkaan kaikki näyttää ok:lta, paitsi sitten siellä vyötärön yläpuolella. Se alavatsatsa on noussut ylös. Uskokaa pois, tuota ei kannata haluta katsoa. Ei siis tiukkoja housuja mulle. Tai sitten pitää ottaa lähes tisseihin ylettyvät muotoilevat alushousut alle. No, mulla kyllä olisi sellaiset.
Mutta olen kyllä ihan tyytyväinen, että jotain positiivista kehitystä on tapahtunut. On nuo parit sentit kuitenkin sentään jotain puolessatoista kuukaudessa, vaikka paino ei siis olekaan pudonnut vaan päinvastoin. Ehkä nuo tuosta vielä pienenee, kun saan taas vauhtiin tämän laihtumisenkin.
Oli vaan pakko tulla kertomaan tämäkin. Kerään rohkeutta ottaa kuvia, jotta näkisitte mun kropan ongelmat.
Tsemppiä kaikille!
Sarah
PS. Muutin tuon päivämäärän, jolloin otin ekat mitat. Se oli siis kesäkuussa eikä helmikuussa, kuten tuossa olin virheellisesti kirjoittanut. Sentit on siis kiloihin nähden nopsaan mun mielestä pienentyneet liikunnan takia.
Perjantain ajatuksia
Paino oli tänään 98,2 eli tiukempi systeemi tällä viikolla on tuntunut kilon verran. Kummasti jättää jääkapista pienet jutut ottamatta, kun tietää, että ne pitää kuvata. Myös eri tilanteissa esim. ulkonasyödessä tulee valittua vähän järkevämmin.
Eilen olin kaksi kertaa ulkona syömässä. Päivällä söin lohisalaatin ja illalla ankkaa kasvisten kanssa. Oikeastaan ihmettelen, ettei paino ole enempää, koska ankka oli tosi suolaista. Join myös kaksi lasia skumppaa ja kaksi siideriä. Yritin valita kuivempaa sorttia ja toisen siiderin jätin kesken, kun ei maistunut. Juon sen verran harvoin alkoholia, etten viitsi tuhlata kaloreita enkä aikaani sellaiseen, josta en pidä.
Positiivista on myös se, että joutuessani fyysisesti ponnistelemaan erään asian yhteydessä, en väsynyt pahasti eivätkä lihakset kipeytyneet. Tämä tarkoittaa sitä, että fyysinen kuntoni on huomattavasti parantunut. Hyvä on minulla prioriteeteissa painonpudotustarkoituksesta huolimatta se tärkein juttu.
Olen myös yllättävän hyvin sietänyt sitä, että teehen/kaakaoon saan laittaa vaan yhden makeutusaineen ja kaakaonkin kanssa olen laittanut vain yhden. Jos vaikka tottuisin kunnolla vähemmän makeaan. Toivotaan, että homma menee tällä linjalla.
Harkitsen, jos ehtisin katsoa tv:stä ohjelman Upea lihava elämäni. Tulee Friiltä tänään perjantaina klo 19.30. Jos katsotte, niin kertokaahan mitä tykkäsitte. Hesarin NYT -liitteessä tuota 170 kiloista persoonaa oli kehuttu valovoimaiseksi. Toivottavasti ehdin itsekin katsoa. Nyt pitää vielä selvittää näkyykö meillä tuollainen kanava.
Pieni pilkahdus paremmasta on elämässäni menossa. Tänään urheilin reippaasti (kuntofillaria ja soutua). Viikonloppuna on tarkoitus myös liikkua mahdollisimman paljon.
Mukavaa viikonloppua teille armaat kanssakulkijat!
Sarah
Eilen olin kaksi kertaa ulkona syömässä. Päivällä söin lohisalaatin ja illalla ankkaa kasvisten kanssa. Oikeastaan ihmettelen, ettei paino ole enempää, koska ankka oli tosi suolaista. Join myös kaksi lasia skumppaa ja kaksi siideriä. Yritin valita kuivempaa sorttia ja toisen siiderin jätin kesken, kun ei maistunut. Juon sen verran harvoin alkoholia, etten viitsi tuhlata kaloreita enkä aikaani sellaiseen, josta en pidä.
Positiivista on myös se, että joutuessani fyysisesti ponnistelemaan erään asian yhteydessä, en väsynyt pahasti eivätkä lihakset kipeytyneet. Tämä tarkoittaa sitä, että fyysinen kuntoni on huomattavasti parantunut. Hyvä on minulla prioriteeteissa painonpudotustarkoituksesta huolimatta se tärkein juttu.
Olen myös yllättävän hyvin sietänyt sitä, että teehen/kaakaoon saan laittaa vaan yhden makeutusaineen ja kaakaonkin kanssa olen laittanut vain yhden. Jos vaikka tottuisin kunnolla vähemmän makeaan. Toivotaan, että homma menee tällä linjalla.
Harkitsen, jos ehtisin katsoa tv:stä ohjelman Upea lihava elämäni. Tulee Friiltä tänään perjantaina klo 19.30. Jos katsotte, niin kertokaahan mitä tykkäsitte. Hesarin NYT -liitteessä tuota 170 kiloista persoonaa oli kehuttu valovoimaiseksi. Toivottavasti ehdin itsekin katsoa. Nyt pitää vielä selvittää näkyykö meillä tuollainen kanava.
Pieni pilkahdus paremmasta on elämässäni menossa. Tänään urheilin reippaasti (kuntofillaria ja soutua). Viikonloppuna on tarkoitus myös liikkua mahdollisimman paljon.
Mukavaa viikonloppua teille armaat kanssakulkijat!
Sarah
tiistai 11. elokuuta 2015
Päätöksiä
Olen aiempaa energisempi ja huomaan, että energia menee kiukutteleen (kohdistuu lähinnä itseeni). Kun on tyytymätön itseeni, en välttämättä itseruoskinnan jälkeen tee mitään sen fiksummin. Joten pakko tuo itsensäsyyttely ja inho vaan viskata pois.
Helteet ja liikunta turvottavat. Se on selkeä juttu. Tämän aamun järkytys lukema oli 99,4. Sen kyllä näki ihan naamastakin. En myöskään täysin hallitse sitä mitä pitäisi syödä, kun liikun enemmän. Olen myös syönyt suoraan jääkaapista hieman. Suuntaus ei ole hyvä.
Aloin tänään taas kuvaamaan ruokiani. Tällä estän lipsumisen ja tuon vähän kontrollia hommaan taas. Myöhemmin voin jakaa kuvia täällä, jos kaipaan neuvoa eikä mikään tehoa.
Jos kuukauden päästä 11.9 ei ole selkeää laihtumista tapahtunut, alan sitten kirjaamaan Kiloklubiin tai muuhun vastaavaan järjestelmään kaloreitakin. Toivon sydämeni pohjasta, ettei tuohon tarvitse mennä. Se on työlästä eikä kyllä oikeasti tehonnut muhun aiemmin. Mutta saan tuolla jotain pohjaa. Jos sekään ei nimittäin kuukaudessa saa aikaan mitään, mun on mentävä taas ammattilaisten luo.
Olen myös päättänyt, että vaikka ilman liikuntaa mulle on laihtuminen helpompaa, en luovu liikunnasta. Mun terveyden kannalta liikunta on tärkeä homma ja tahdon kinttuni kuntoon.
Olen myös päättänyt, että vähennän makean makua ruuissani. Laitan jatkossa vain yhden hermesetaksen teehen/kahviin. Tiedän, että tämä on vaikeaa. Ruuan jälkeen kaipaan makeaa ja olen sen takia juonut aina makean kahvin/teen ruuan jälkeen. Illalla sallin kaakaoon useamman makeutuksen.
Karkkia yms. syön edelleen vain sen 100 grammaa karkkipäivänä.
Pyrin ostamaan kotiin makeita tarjottavia vain sellaisia, joita en pysty syömään itse. Yritän tyytyä siihen suklaariisikakkuun enkä osta gluteenittomia herkkuja lainkaan. Ellei sitten ole oikeasti joku iso juhla tms. On kyllä oikeasti ärsyttävää, kun nykyään löytyy gluteenittomia kakkuja tms. vaikka kuinka. Parisssa vuodesssa valikoima on kasvanut tosi paljon. Kylässä saan ottaa kohtuupalan, jos minua varten varta vasten on hankittu herkkua. Kahviloissa yms. paikoissa voin tyytyä myös pelkkään teehenkin. Jos paino kehittyy alaspäin päätösten seurauksena, saan satunnaisesti ottaa jonkun herkun kahvilassakin.
En henkilökohtaisesti usko järkyttäviin itsekieltäytymissysteemeihin. Ruokavaliota pitäisi pystyä noudattamaan koko elämä. Mutta luotan siihen, että pystyn elämään ilman hirveää makeutusta. Uskon myös siihen, ettei minun tarvitse ottaa kylässä kuin yksi pala herkkua, vaikka se kuinka on ostettu minua silmälläpitäen. Tämä olisi hyvä periaate loppuelämäksi.
Toivottavasti tämä energinen kiukku itseäni kohtaan lakkaa ja pystyn käyttämään energiani johonkin järkevämpään juttuun.
Aurinko paistaa ja niin moni asia on hyvin. Kyllä mä tän painonkin saan hallintaan!
Sarah päättäväisenä
Helteet ja liikunta turvottavat. Se on selkeä juttu. Tämän aamun järkytys lukema oli 99,4. Sen kyllä näki ihan naamastakin. En myöskään täysin hallitse sitä mitä pitäisi syödä, kun liikun enemmän. Olen myös syönyt suoraan jääkaapista hieman. Suuntaus ei ole hyvä.
Aloin tänään taas kuvaamaan ruokiani. Tällä estän lipsumisen ja tuon vähän kontrollia hommaan taas. Myöhemmin voin jakaa kuvia täällä, jos kaipaan neuvoa eikä mikään tehoa.
Jos kuukauden päästä 11.9 ei ole selkeää laihtumista tapahtunut, alan sitten kirjaamaan Kiloklubiin tai muuhun vastaavaan järjestelmään kaloreitakin. Toivon sydämeni pohjasta, ettei tuohon tarvitse mennä. Se on työlästä eikä kyllä oikeasti tehonnut muhun aiemmin. Mutta saan tuolla jotain pohjaa. Jos sekään ei nimittäin kuukaudessa saa aikaan mitään, mun on mentävä taas ammattilaisten luo.
Olen myös päättänyt, että vaikka ilman liikuntaa mulle on laihtuminen helpompaa, en luovu liikunnasta. Mun terveyden kannalta liikunta on tärkeä homma ja tahdon kinttuni kuntoon.
Olen myös päättänyt, että vähennän makean makua ruuissani. Laitan jatkossa vain yhden hermesetaksen teehen/kahviin. Tiedän, että tämä on vaikeaa. Ruuan jälkeen kaipaan makeaa ja olen sen takia juonut aina makean kahvin/teen ruuan jälkeen. Illalla sallin kaakaoon useamman makeutuksen.
Karkkia yms. syön edelleen vain sen 100 grammaa karkkipäivänä.
Pyrin ostamaan kotiin makeita tarjottavia vain sellaisia, joita en pysty syömään itse. Yritän tyytyä siihen suklaariisikakkuun enkä osta gluteenittomia herkkuja lainkaan. Ellei sitten ole oikeasti joku iso juhla tms. On kyllä oikeasti ärsyttävää, kun nykyään löytyy gluteenittomia kakkuja tms. vaikka kuinka. Parisssa vuodesssa valikoima on kasvanut tosi paljon. Kylässä saan ottaa kohtuupalan, jos minua varten varta vasten on hankittu herkkua. Kahviloissa yms. paikoissa voin tyytyä myös pelkkään teehenkin. Jos paino kehittyy alaspäin päätösten seurauksena, saan satunnaisesti ottaa jonkun herkun kahvilassakin.
En henkilökohtaisesti usko järkyttäviin itsekieltäytymissysteemeihin. Ruokavaliota pitäisi pystyä noudattamaan koko elämä. Mutta luotan siihen, että pystyn elämään ilman hirveää makeutusta. Uskon myös siihen, ettei minun tarvitse ottaa kylässä kuin yksi pala herkkua, vaikka se kuinka on ostettu minua silmälläpitäen. Tämä olisi hyvä periaate loppuelämäksi.
Toivottavasti tämä energinen kiukku itseäni kohtaan lakkaa ja pystyn käyttämään energiani johonkin järkevämpään juttuun.
Aurinko paistaa ja niin moni asia on hyvin. Kyllä mä tän painonkin saan hallintaan!
Sarah päättäväisenä
maanantai 10. elokuuta 2015
Keinotekoinen makeutus
Olen kiukkuinen painoasioissa. Kiukkuinen kuin ampiainen. Muuten elämä on ihan ok ja sitä edellisessä postauksessa kaivattua seksiäkin sain. Normaalisti ei tässä asiassa ole mitään ongelmaa nykyään, mutta tuo tilanne oli nyt mikä oli. Ilman seksiä kiipeilen seinille.
Heti kun tulee kuuma, mä turpoan. En hikoile. Tässä sitä itsesäälissä piehtaroin ja pähkäilen millä hitolla saan suunnan oikeaksi. Aamun lukema 98 kiloa. Siis ihan käsittämätöntä. Mä olen MERKITTÄVÄSTI LIHAVA bmi-laskurin mukaan, vaikka välillä olin reippaasti lievästi lihavan puolella.
Yritän nyt uskoa kuitenkin kivempaan tulevaisuuteen painoasiassakin. Päätin kuitenkin, etten lopeta liikuntaa. Selkeästi tämä painonnousu on liittynyt aikaan, jolloin liikun enemmän.
Yksi pohdittava asia on keinomakeutus. Käytän juomien kanssa hermesetasta (en kuitenkaan aspartaamia). Olen käyttänyt tosi pitkään. Sotkeeko se jotenkin mun systeemit, kuten jotkut väittävät? Tätä pitää tutkia vähän lisää.
Olisiko oikea sokeri sittenkin parempi? Ilman makeutusta tuntuu vähän vaikealta juoda teetä yms.
Ehkä mä yritän vähentää tätä haluani makeuttaa.
Vähemmän makeaa elämää toivottelee
Sarah
Heti kun tulee kuuma, mä turpoan. En hikoile. Tässä sitä itsesäälissä piehtaroin ja pähkäilen millä hitolla saan suunnan oikeaksi. Aamun lukema 98 kiloa. Siis ihan käsittämätöntä. Mä olen MERKITTÄVÄSTI LIHAVA bmi-laskurin mukaan, vaikka välillä olin reippaasti lievästi lihavan puolella.
Yritän nyt uskoa kuitenkin kivempaan tulevaisuuteen painoasiassakin. Päätin kuitenkin, etten lopeta liikuntaa. Selkeästi tämä painonnousu on liittynyt aikaan, jolloin liikun enemmän.
Yksi pohdittava asia on keinomakeutus. Käytän juomien kanssa hermesetasta (en kuitenkaan aspartaamia). Olen käyttänyt tosi pitkään. Sotkeeko se jotenkin mun systeemit, kuten jotkut väittävät? Tätä pitää tutkia vähän lisää.
Olisiko oikea sokeri sittenkin parempi? Ilman makeutusta tuntuu vähän vaikealta juoda teetä yms.
Ehkä mä yritän vähentää tätä haluani makeuttaa.
Vähemmän makeaa elämää toivottelee
Sarah
lauantai 8. elokuuta 2015
Seksienergiaa
On vähän puutosta erinäisistä syistä. Olisi älyttömästi energiaa. Ja minne se pakkautuu?
Vatsaan makkaraksi, selkään tisseiksi!!!
Liikkumalla se seksienergia ei tunnu kuluvan. Lähden nyt kuitenkin pidemmälle lenkille, että jos se kuitenkin kuluisi. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. On näköjään huonon huumorin päiväkin.
Koetetaan kärvistellä. Sisulla perkele, jos ei muuten!
Toivon teille muille parempaa päivää, kun mulla on.
Sarah
Vatsaan makkaraksi, selkään tisseiksi!!!
Liikkumalla se seksienergia ei tunnu kuluvan. Lähden nyt kuitenkin pidemmälle lenkille, että jos se kuitenkin kuluisi. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. On näköjään huonon huumorin päiväkin.
Koetetaan kärvistellä. Sisulla perkele, jos ei muuten!
Toivon teille muille parempaa päivää, kun mulla on.
Sarah
torstai 6. elokuuta 2015
250 kiloa!
Jo kotoa muuttanut jälkeläiseni on sitä mieltä, että jos en söisi niin kuin nyt syön (terveellisesti) mä varmaan painaisin 250 kiloa. Aamusta mies sanoi, että olisipa helppoa, jos joisin pari litraa limua päivässä ja sitten tekisin elämänmuutoksen. Sitten mä laihtuisin.
Mulla on jo pari päivää ollut kaamea v****tutus. Tuntuu, että vaikka päällään seisoisi, ei laihdu.
Mieheni paino on hyvä indikaattori. Me syömme samoja ruokia (myös lounas), paitsi mun aamiainen on minimaalinen häneen verrattuna ja annoskin pienempi. Hän on minua kymmeniä kiloja laihempi ja aina kun syömme kovin järkevästi hänen painonsa tippuu. Minun ei välttämättä. Kun syömme vähän epäterveellisemmin minä minä lihon hetkessä 5-10 kiloa, hän 2 kiloa. Ennen meitä erotti se, että hän harrasti liikuntaa, minä en. Nyt me liikumme molemmat, silti se ei kiloissani näy. Eräs ero meissä on myös, hän hikoilee, minä en. Vaikka päälläni seisoisin painot kädessä, kuntofillaria polkien ja vihellellen samaan aikaan, niin minä en kummemmin hikoile. Vedän kovan ennätyksen soutulaitteella ja minusta tuntuu, että tissien alla on vähän kosteuttu. Kainohiki ei edes näy paidassa.
No, sitten mä tein jotain tyhmää. Kahtena päivänä olen syönyt ihan tyhmiä juttuja, joita en normaalisti tee. Mulla oli kakkujen tekemiseen vähän suklaantapaista juttua kaapin perillä ja mussutin sen. Eilen söin riisisuklaapiparit pois kaapista. En oikeasti ikinä syö tuolla lailla ahmimalla. Tuosta paukkasi pari kiloa ja turvotusta. Kieltämättä tämä painoasia on ottanut pattiin ja toisaalta pientä muutakin murhetta on. Kääk! Mä haluan tästä kierteestä pois!
Jos jotain positiivista tahtoo nähdä, niin tässä oli vain kaksi päivää tätä kaameinta aikaa. Tulin tänne ja yritän nyt pyristellä ikävää trendiä vastaan.
Olen huomannut, että liikunta on ilmeisesti lisännyt ruokahalua. Normaalistihan mulla ei koskaan ole kovin kiljuva nälkä, että joutuisin jotenkin taistelemaan syömistä vastaan. Nyt joudun ja kun ollut potutus päällä, en sitten ole kestänyt taistelua mielihalua vastaan. Jotenkin ajattelen, että tämä asia pitäisi ratkaista ihan jollain muulla, kuin tahdon taistolla. Millä hiiskatilla mä kusetan itseäni? Parempaa fiilistä, onnea ja autuutta ei välttämättä tässä pysty taikomaan.
Tahdon liikkua, mutta tahdon jotenkin hanskata sen myötä kehittyneen ruokahalun. Neuvoja kanssakulkijat, pliis. Voiko aikataululla, rytmityksellä tai ruokavaliolla vaikuttaa liikunnan lisäämään ruokahaluun?
Sarah, massankasvattaja
Mulla on jo pari päivää ollut kaamea v****tutus. Tuntuu, että vaikka päällään seisoisi, ei laihdu.
Mieheni paino on hyvä indikaattori. Me syömme samoja ruokia (myös lounas), paitsi mun aamiainen on minimaalinen häneen verrattuna ja annoskin pienempi. Hän on minua kymmeniä kiloja laihempi ja aina kun syömme kovin järkevästi hänen painonsa tippuu. Minun ei välttämättä. Kun syömme vähän epäterveellisemmin minä minä lihon hetkessä 5-10 kiloa, hän 2 kiloa. Ennen meitä erotti se, että hän harrasti liikuntaa, minä en. Nyt me liikumme molemmat, silti se ei kiloissani näy. Eräs ero meissä on myös, hän hikoilee, minä en. Vaikka päälläni seisoisin painot kädessä, kuntofillaria polkien ja vihellellen samaan aikaan, niin minä en kummemmin hikoile. Vedän kovan ennätyksen soutulaitteella ja minusta tuntuu, että tissien alla on vähän kosteuttu. Kainohiki ei edes näy paidassa.
No, sitten mä tein jotain tyhmää. Kahtena päivänä olen syönyt ihan tyhmiä juttuja, joita en normaalisti tee. Mulla oli kakkujen tekemiseen vähän suklaantapaista juttua kaapin perillä ja mussutin sen. Eilen söin riisisuklaapiparit pois kaapista. En oikeasti ikinä syö tuolla lailla ahmimalla. Tuosta paukkasi pari kiloa ja turvotusta. Kieltämättä tämä painoasia on ottanut pattiin ja toisaalta pientä muutakin murhetta on. Kääk! Mä haluan tästä kierteestä pois!
Jos jotain positiivista tahtoo nähdä, niin tässä oli vain kaksi päivää tätä kaameinta aikaa. Tulin tänne ja yritän nyt pyristellä ikävää trendiä vastaan.
Olen huomannut, että liikunta on ilmeisesti lisännyt ruokahalua. Normaalistihan mulla ei koskaan ole kovin kiljuva nälkä, että joutuisin jotenkin taistelemaan syömistä vastaan. Nyt joudun ja kun ollut potutus päällä, en sitten ole kestänyt taistelua mielihalua vastaan. Jotenkin ajattelen, että tämä asia pitäisi ratkaista ihan jollain muulla, kuin tahdon taistolla. Millä hiiskatilla mä kusetan itseäni? Parempaa fiilistä, onnea ja autuutta ei välttämättä tässä pysty taikomaan.
Tahdon liikkua, mutta tahdon jotenkin hanskata sen myötä kehittyneen ruokahalun. Neuvoja kanssakulkijat, pliis. Voiko aikataululla, rytmityksellä tai ruokavaliolla vaikuttaa liikunnan lisäämään ruokahaluun?
Sarah, massankasvattaja
maanantai 3. elokuuta 2015
Lihashuolto?
Tämän kesän olen hyvin reippaasti liikkunut. Tämä taitaa olla lapsuutta lukuunottamatta liikunnallisin kesä koko elämäni aikana. Minähän en mikään huippusporttaaja ole koskaan ollut. Viime syksy oli tosin jo kovin reipasta urheilua ja olin aika kivassa kunnossa. Talven sairastelu vei tuon kunnon, jota nyt olen kesän alusta alkaen kasvattanut.
Kesän alun järkky vaakalukema sai minut kauhistumaan ja päätin pudottaa painon alle 90 kilon elokuun loppuun mennessä. Olen kuitenkin tajunnut, ettei lihasta kasvateta samaan aikaan kovin tehokkaasti. Tai ainakaan minä en sitä tee. Olen päättänyt, että lihaskunnon kasvattaminen ja liikunta on juuri tällä hetkellä se tärkein juttu. Homma on tietysti siinä mielessä vaikea, että mittaaminen on hankalaa. Pitäisi olla jotain mittaustietoa kehon koostumuksesta. Uskon kuitenkin olevani itselleni tässä asiassa rehellinen. Mielestäni kuntoni on siitä rapakunnosta parantunut ja vähän on varmaan kiinteytymistä tapahtunut. Pitää jossain vaiheessa verrata noita mittoja, jotka onneksi älysin aiemmin ottaa.
Jotta nyt elokuussa kuitenkin paino vähän laskisi, olen ajatellut ottaa jonkinlaisen kokeilujakson syömisen suhteen. Puntaroin karppaamisen ja vähäkalorisen ruokavalion välillä. Normaaliruokavaliotani voisi sanoa hiilihydraattitietoiseksi. Pitäisi mennä astetta tiukempaan suuntaan, jos tahtoisi tulosta. Tai sitten tosiaan syödä keittoja/salaatteja enemmän. Hmmm... tätä pohdin vielä. Olisi oikeasti kiva nähdä pari kiloa pienempiä lukemia.
Kun nyt harrastan aika lailla liikuntaa (verrattuna aikaisempaan), on lihashuolto tullut tärkeäksi kysymykseksi. Minä olen huomannut, että tarvitsen magnesiumia. Minulla oli elohiiri silmässä jatkuvasti aika pahana ja se helpottui magnesiumilla. Yksi tabletti ei niinkään tehonnut, vaan kaksi pitää ottaa joka päivä. Se ilmeisesti myös auttaa muutenkin lihaksiin, olen ymmärtänyt.
Lehdistä sain lukea, että tämä kylmä kesä on vienyt ihmisiä lääkäriin lihasjumien takia. Minullakin on nyt pari päivää ollut vähän kireän tuntuista lihasta. Olen miettinyt miten tästä kireydestä pääsisi. Olisiko teillä hyviä vinkkejä?
Aikoinaan kävelin ja vesijuoksin. Kävelyn jälkeen venyttelin, kuten koulussa 70- ja 80-luvuilla opetettiin. Myös vesijuostessa venyttelin vedessä tosi paljon vähän väliä. Sitten julkisuuteen tuli paljon artikkeleja, että venyttelystä ei ole mitään hyötyä (Tiede-lehden keskustelu). Jotenkin venyttely on jäänyt lähes kokonaan urheilustani. Pitäisi minun venytellä?
Tällä hetkellä minulla on etenkin alakropassa olo, että olisin kuin joku miespuolinen bodaaja. Jalat eivät siis näytä varmaankaan muulta kuin pulleron jaloilta, mutta tuntuu itsestä, että ne ovat tosi paksut lihaspötköt. Ei välttämättä ihan kiva fiilis, jotenkin liian tietoinen olo noista lihaksista. Nyt myös kankkua koskee yms. Tuon kankkukivun kuvittelin aiemmin olevan vanhaa issiasvaivaa (hermot selkärangassa puristuksissa ja kipu säteilee tuonne). Viime vuonna hieroja kokeili sitä ja sanoi, että taitaa olla ihan vaan lihasjumia. Hieromalla se kipu helpottuihin.
Tällä hetkellä poljen kuntopyörällä ja soudan C2:lla. Olen myös yrittänyt tehdä jonkin verran kävelylenkkejä. Pian aloitan vesijuoksun ehkä noin kerran viikossa. Jonkin verran käytän äärettömän pieniä painoja ja voimailen yläkropan kanssa. Soutu on näistä kaikista monipuolisin ja rasittavin. Myös fillaroidessa otan yhden nopean minuutin kierroksen, jolloin pistän vastuksen rankalle ja fillaroin kovalla vauhdilla.
Miten minun kannattaisi huoltaa lihaksiani?
Oikein mukavaa alkanutta kesäistä viikkoa ja mukavia työpäiviä teille, joilla työt alkoivat.
Sarah
Kesän alun järkky vaakalukema sai minut kauhistumaan ja päätin pudottaa painon alle 90 kilon elokuun loppuun mennessä. Olen kuitenkin tajunnut, ettei lihasta kasvateta samaan aikaan kovin tehokkaasti. Tai ainakaan minä en sitä tee. Olen päättänyt, että lihaskunnon kasvattaminen ja liikunta on juuri tällä hetkellä se tärkein juttu. Homma on tietysti siinä mielessä vaikea, että mittaaminen on hankalaa. Pitäisi olla jotain mittaustietoa kehon koostumuksesta. Uskon kuitenkin olevani itselleni tässä asiassa rehellinen. Mielestäni kuntoni on siitä rapakunnosta parantunut ja vähän on varmaan kiinteytymistä tapahtunut. Pitää jossain vaiheessa verrata noita mittoja, jotka onneksi älysin aiemmin ottaa.
Jotta nyt elokuussa kuitenkin paino vähän laskisi, olen ajatellut ottaa jonkinlaisen kokeilujakson syömisen suhteen. Puntaroin karppaamisen ja vähäkalorisen ruokavalion välillä. Normaaliruokavaliotani voisi sanoa hiilihydraattitietoiseksi. Pitäisi mennä astetta tiukempaan suuntaan, jos tahtoisi tulosta. Tai sitten tosiaan syödä keittoja/salaatteja enemmän. Hmmm... tätä pohdin vielä. Olisi oikeasti kiva nähdä pari kiloa pienempiä lukemia.
Kun nyt harrastan aika lailla liikuntaa (verrattuna aikaisempaan), on lihashuolto tullut tärkeäksi kysymykseksi. Minä olen huomannut, että tarvitsen magnesiumia. Minulla oli elohiiri silmässä jatkuvasti aika pahana ja se helpottui magnesiumilla. Yksi tabletti ei niinkään tehonnut, vaan kaksi pitää ottaa joka päivä. Se ilmeisesti myös auttaa muutenkin lihaksiin, olen ymmärtänyt.
Lehdistä sain lukea, että tämä kylmä kesä on vienyt ihmisiä lääkäriin lihasjumien takia. Minullakin on nyt pari päivää ollut vähän kireän tuntuista lihasta. Olen miettinyt miten tästä kireydestä pääsisi. Olisiko teillä hyviä vinkkejä?
Aikoinaan kävelin ja vesijuoksin. Kävelyn jälkeen venyttelin, kuten koulussa 70- ja 80-luvuilla opetettiin. Myös vesijuostessa venyttelin vedessä tosi paljon vähän väliä. Sitten julkisuuteen tuli paljon artikkeleja, että venyttelystä ei ole mitään hyötyä (Tiede-lehden keskustelu). Jotenkin venyttely on jäänyt lähes kokonaan urheilustani. Pitäisi minun venytellä?
Tällä hetkellä minulla on etenkin alakropassa olo, että olisin kuin joku miespuolinen bodaaja. Jalat eivät siis näytä varmaankaan muulta kuin pulleron jaloilta, mutta tuntuu itsestä, että ne ovat tosi paksut lihaspötköt. Ei välttämättä ihan kiva fiilis, jotenkin liian tietoinen olo noista lihaksista. Nyt myös kankkua koskee yms. Tuon kankkukivun kuvittelin aiemmin olevan vanhaa issiasvaivaa (hermot selkärangassa puristuksissa ja kipu säteilee tuonne). Viime vuonna hieroja kokeili sitä ja sanoi, että taitaa olla ihan vaan lihasjumia. Hieromalla se kipu helpottuihin.
Tällä hetkellä poljen kuntopyörällä ja soudan C2:lla. Olen myös yrittänyt tehdä jonkin verran kävelylenkkejä. Pian aloitan vesijuoksun ehkä noin kerran viikossa. Jonkin verran käytän äärettömän pieniä painoja ja voimailen yläkropan kanssa. Soutu on näistä kaikista monipuolisin ja rasittavin. Myös fillaroidessa otan yhden nopean minuutin kierroksen, jolloin pistän vastuksen rankalle ja fillaroin kovalla vauhdilla.
Miten minun kannattaisi huoltaa lihaksiani?
Oikein mukavaa alkanutta kesäistä viikkoa ja mukavia työpäiviä teille, joilla työt alkoivat.
Sarah
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)