Sahausta

Paino hinkkasi ees taas tuon kymmenen kilon kohdalla yllättävän pitkään.

Sain jostain syystä aika järkyttävän turvotuksenkin, joka ei vielä täysin ole hellittänyt. Onneksi se 10 kiloa on nyt kuitenkin saavutettu kunnolla. Tänä aamuna lukema oli 11 kiloa. Saa nähdä onko se vielä siinä lukemassa huomenna, kun tämä paino heittelee varmaan lähinnä nesteen takia.

Kova olisi tavoite olla vuoden vaihteessa 12,5 kiloa hoikempi, mutta eipä se taida olla realistinen lukema. En kuitenkaan aio tehdä mitään poppakonsteja, vaan jatkan tällä valitsemallani linjalla. Hitaasti ja toivottavasti myös varmasti.

Jotkut vaatteet ovat vyötäröstä isoja, mutta tuo takapuoli ei ole ihan hirveästi pienentynyt. Luulen, ettei monikaan edes huomaa laihtumistani, kun tuota lihomistakaan ei moni pistänyt merkille. En siis ole heittänyt vaatteita pois, enkä myöskään ostanut uusia.

Yllättävä havainto on ollut myös nälkä silloin tällöin. Olen jostain syystä joutunut oikein työskentelemään itseni kanssa, etten napsisi mitään. Kuvaaminen on kyllä hyvä keino tehdä syömisestä tietoista. Veikkaan, että jumitustila vähän masensi ja ärsytti ja hain ruuasta lohtua. Olen myös muilla elämänaloilla ollut itseeni tyytymätön. En ole saanut aikaan niin paljon kuin haluaisin ja motivaatiotakin työhön etsin.

Onneksi juuri nyt on jonkinlainen päättäväisyys menossa. Olen päättänyt, etten anna työstressin minua masentaa. Pitää vain paremmalla fiiliksellä miettiä töitä ja niiden tekojärjestystä. Kun edes yrittää saada aikaan jotain eikä vain vieroksua työtä,, on itsellä parempi fiilis. Nyt yritän vain koko ajan keksiä muuta tekemistä kuin työt (voin itse vaikuttaa työaikaani). Joudun nyt siis tekemään pääni kanssa töitä paljon. Mutta oikeastihan tässä painonhallinassa on kyse omasta päästä eikä mistään muusta. Ei paino eikä työasiat ole niin muiden käsissä, kun yritän välillä väittää ja tuntuu moni muukin niin ajattelevan. Yritän etsiä itsestäni tyyneyttä kohdata asiat asioina eikä nähdä niiden takaa liikaa väritystä. Usein omat traumat paukkaavat pintaan. Minulle se punainen vaate on moitteet, jotka koen aiheettomiksi. Niitä sai lapsuudessa niin paljon, etten aikuisena moisia jaksaisi millään ottaa vastaan. En silti voi olla vastuussa muiden tyhmästä tai huonosta käytöksestä. Minä vastaan itsestäni ja siitä miten asioihin reagoin.

Yritän luoda tekemiselleni jonkinlaisen lukujärjestyksen, jotta en vain haahuile. Minulla on usein tapana vaan hengailla netissä, vaikka olisi oikeastikin kivaa tekemistä. Nyt pitää turha hengailu lopettaa ja antaa itselle nettihengailuun lupa tiettyinä aikoina. Toki netissä on paljon hyvää, mutta onhan tämä nykymeno aika älytöntä. Jää työt tekemättä ja monta kivaa juttuakin.

Jaahas, jos lähtisi nyt tekemään töitä ja suunnittelemaan miten niitä jatkossa tekisi tehokkaammin.