Liikuntaa ja päänsärkyä

Tuossa otsikossa on ne päällimmäiset asiat.

Olen liikkunut viisi kertaa viikossa. En edelleenkään mitään älyttömän rankkaa, mutta kuntofillarilla semmoiset puoli tuntia rauhallista menoa ja souteluakin hieman. Soutuhan on aika rankka laji. Ärsyttävää nuo kelit, kun ulkona ei huvita liikkua. En ole raaskinut tähän ruhoon hankkia sateen kestäviä korkealaatuisia ulkoiluvaatteita. Olisi hyvä tehdä pidempiä lenkkejä.

Paino on jatkuvasti siinä 98 kiloa ja parisataa grammaa yli. Ei sitten millään tahdo mennä tuon lukeman ali. Tuntuu, kun tuossa putkessa ei olisi valoa. Tietysti minun pitää ymmärtää, että löllö tässä kiinteytyy. Se on juuri nyt tärkein tavoitteeni, sillä en tykkää näistä roikkuvista muodoistani. Yhdessä vaatekaupassa tosin myyjä sanoi, että kurvit on muotia ja moni vaan haaveilee tälläisesta takapuolesta. Ihan kiva, ettei tällä hetkellä ehkä anorektikkomaisuus ole muotia. Mutta kyllä mä oikeasti pidän tätä takapuoltani ihan liian löysänä. Erityisesti vatsa häiritsee. Silti eniten inhoan noita selän läskejä. Tänään olen kovin itseinhoavalla tuulella. En usko, että pelkkä vartaloni minua jurppii. Päänsärky ärsyttää, kun ei saa mitään aikaan.

Minua on nyt vaivannut aikamoinen päänsärky vähän väliä. Se häiritsee elämää aika lailla. Tukkoisuus aiheuttaa tuon säryn. Minulla on tukkoisuuteenn estolääkitys, mutta se ei nyt auta. Pitäisi saada nyt yksi toinen lääke, mutta mrr.... lääkärille pääseminen on täällä niin hankalaa.  Kun otan yhden tietyn napin, tukkoisuus helpottaa. Mutta kai se on pikkuhiljaa yritettävä saada se aika lääkärille.

Jotenkin masentaa, vaikka oikeasti asiani ovat samperin hyvin.  Kai sitä taas tästä?

Terveisin

Sarah, särkyisenä ja tukkoisena sekä tietty pulleana

Järkyttävä tunnustus

Pakko tehdä heti alkuun tunnustus.

Melkein... aloitin... dieetin!!!!

Vietän terveellistä karpahtavaa elämää. Olen ollut välillä epätoivoinen ja hermostunut, koska paino ei laske. Ei sitten millään. Nyt on ollut tosi harmaita hetkiä, kun olen pääni puhki miettinyt missä vika. Olen analysoinut syömisiä ja nyt olen lisännyt liikuntaakin hieman. En usko liikunnan muuta kuin kiinteyttävän, jota toki myös tarvitsen.

En uskoakseni tarvitse mitään itsekuria, kun sitä minulla riittää. Jos pitäisi olla vaikka vuorokausia syömättä, pystyisin kyllä. Mutta eihän siinä ole järkeä, säästöliekki vaan pahenee ja liian vähäisellä sapuskalla lopulta kuolee. Anorektikoksi minusta ei ole. Rakastan liikaa elämää.

Mutta yön pimeinä tunteina ja elämän harmaina hetkinä olen salaa haaveillut jostain dieetistä. Mieheni ei sanonut siihen mitään kummempaa, kun asiasta juttelimme. Tiedän, ettei hän ajatuksesta oikein pidä. Mutta hän haluaa tietysti, että olen onnellinen. Menin jopa niin pitkälle, että ostin kolme easydiet-keittoa. Kahta maistoin.

Ei minulle olisi ongelma syödä niitä keittoja. Mutta aikuinen, järkevä ihminen minussa tietää sen, ettei siinä ole järkeä. Jos vedän kalorit olemattomiin, säästöliekkini roihahtaa ja minun on entistä vaikeampi laihtua. Kun dieetti loppuu, palaavat kilot. En jaksa uskoa, että pussikeitoilla voi elää loppuelämää. Ymmärrän toki, että jos on kovin ylipainoinen ja terveys on vaarassa, niin tiukka dieetti voi auttaa osana elämäntapamuutosta. Minulla ei kuitenkaan mielestäni ole tästä kyse. Olen kyllä reilusti ylipainoinen, mutta elintapanani ovat jo valmiiksi hyvät.

Sen verran historiastani on vielä kerrottava, että olen aikoinaan alkanut lihoa kunnolla, kun aloin laihduttaa. Vedin ns. 13 päivän äärimmäisen sairaaladieetin. Laihduin tuossa ajassa tosi paljon, vaikkei sitä painoa ollutkaan edes kunnon ylipainon puolelle. Sen jälkeen on normaalipainoon pääsy ollut todella vaikeaa. Sain myös ilmeisesti tuon dieetin seurauksena kiusallisen autoimmuunisairauden, joka ei onneksi minua usein vaivaa enää. Mutta siis sairaus on pahimmillaan sellainen, että on kovissa kivuissa ja työkyvytön vaikka koko loppuelämän.

Minun tavoitteeni on olla hyvinvoiva ja terve. Päätin vaan sitkeästi jatkaa näillä omilla systeemeillä. Uskon, että viime vuonna tullut painonlisäys on hormonien aikaansaamaa. Niille en voi muuta kuin syödä terveellisesti ja pitää muutenkin huolta itsestäni. Kyllä  tämä tulee vielä tuottamaan tulosta!

Painoa ei ole hirveästi laskenut, mutta kun syystä tai toisesta tulee kilon pöhötys, niin se aika nopsaan sitten laskee. Oli tässä välillä jo 97 kilolla alkavat luku, mutta saa nyt nähdä, koska se siihen suuntaan kunnolla menee.

Onkos teillä kokemuksia dieeteistä? Kyllä minä kuuntelen onnistumistarinoitakin. Olen varma, että joillekin ne sopivat.

Olen huonossa lihaskunnossa ja näinkin helppo jumppa sai lihakset huutamaan vielä tänään. Mutta kyllä tämä tästä taas pikkuhiljaa lähtee menemään. Soutua, kuntofillarointia, jumppaa ja kävelylenkkejä. Ehkä vielä jossain välissä vesijuoksuakin?

Se alkaisi olla lounaan paikka. Taidan tehdä eilisen grillikanan jätteistä salaatin.

Mukavaa viikkoa kanssakulkijat!

Sarah, vähän nolona