Tänään tiistaina paino oli 96,3 kiloa. Ihan ok viikonlopun jäljiltä.
Viikonloppuna yritin pitää syömiset karkkipäivää lukuunottamatta kohtuullisena. Karkkipäivänä söin 100 grammaa Maraboun tummaa suklaata. Tummaksi suklaaksi valikoituu aika usein Fazerin vastaava, mutta piti tuokin testata. On muuten jännä miten tummasta suklaasta tulee jo tuosta 100 grammasta aika ähmy, mutta normaalista maitosuklaasta ei. Tummasta suklaasta ei jää koskaan fiilistä, että se loppuisi liian aikaisin. Vähän jopa tulee fiilis, että ei ihan kaikkea jaksaisi syödä.
Liikunta on jäänyt vähälle, mutta olen kyllä muutoin ollut tosi aktiivinen. Nyt on monta päivää tullut tehnyä melko fyysisiä juttuja. Olen myös tarkoituksella psyykannut itseäni aktiivisuuteen pienillä jutuilla. Monesti huutaisin miehelleni, että tuo sitä tai tätä tullessaan yläkertaan. Nyt yritän itse kipittää hakemaan.
Olen myös yrittänyt olla ruokailuun liittyvissä valinnoissa taas astetta tarkempi. Kun on aikamoinen kiire, ei ehdi miettimään jääkaapin ovella, että mitäs sitä napsisi. Toisaalta pyrin suunnittelemaan tarkasti mitä syön. Olen myös varautunut herkkuhaluun eli suklaapäällysteisiä riisikakkuja on varastossa riittävästi. Syön niitä 1-2 kpl päivä. Jostain luin myös siitä, että hedelmien (esim. omenan) vaikutus läskiin on suurempi kuin sen sisältämät kalorit. Eli omena vaikuttaa millaista läskiä muodostuu. Omenalla muodostuu läskiä, joka palaa paremmin. Kun kirjoitan tuohon luin "jostain", niin en sitten tarkoita mitään magneettimediaa tms. Olen sen verran paljon tieteen ystävä, etten edes noteeraa mitä vaan huuhaata mistä vaan mediasta. Mutta noita omenoita syö yhden tai useammankin päivässä välipalaksi.
Tänään pitää jatkaa puuhailua. Illalla on tulossa vieraita, joten vähän joutuu tekemään tarjoilua. Pitää muistaa itse se kohtuus, kun herkkuja tarjoaa.
Fiilis on hyvä!
Mukavia kesäpäivuä kanssakulkijat! No... välillä mietin, että onko täällä blogimaailmassa nyt kesällä edes ketään? Jonkin verran on kuitenkin sivuilla kävijöitä eli jokunen sentään.
Sarah
Painonhallinta, terveys ja korvien väli kuntoon. Tavoitteena hyvä olo. Syitä, seurauksia ja ajatuksia.
tiistai 30. kesäkuuta 2015
perjantai 26. kesäkuuta 2015
Viikonloppua kohti
Aamulla paino oli 96,6. Tuossa lienee nestettä vähän, kun olen liikkunut ja ollut tosi aktiivinen koko päivän. Näin mulla yleensä aina käy, kun olen aktiivinen. Jos tahtoisi tasaiseen pudottaa painoa, mun pitäisi elää hissunkissun elämää. Mutta hyvä kunto on kuitenkin oikeasti mulle se kuitenkin kehitettävä juttu.
Nyt mittasin itseni. Tosin vähän hankalaa tämä itsensä mittaaminen on.
Vasen alli 38 cm. Käsi ylhäällä, läskit alhaalla roikkuen. Oikeakin näyttäisi olevan samoissa lukemissa.
Levein kohta vartalossa 129 cm. Tuo yhdistelmä on jenkkakahvoja ja pömppöä.
Niin sanottu "vyötärö" 113 cm. Tässä kohtaa oli erityisen hankalaa mitata, sillä mitta menee vähän vinoon. Tavallaan takaa selkänotkosta alkaa pylly hyvin ylhäältä ja joissakin vaatteissa vyötärö nousee ylös, kun siellä on tuota lukemaa paljon kapeampi osuus. Tavallaan mun vyötärö on 93 cm, mutta se on siis liian ylhäällä. Vaikea kuvata tuota ongelmaa. Edestä päin jos mua katsoo sopivissa vaatteissa, näytän kivasti kurvikkaalta ja siltä, että mulla olisi suht kapea vyötärö (verrattuna tähän muuhun ruhoon). Mutta sivusta näkyy kaamea pömppö.
No, hommaa siis riittää. Toivotaan, että nuo lukemat on loppukesästä toisenlaiset.
Nyt on tulossa viikonloppu. Tänään on vähän juhlaa, mutta yritän pitää homman hanskassa. Yritän kirjoitella olostani lisää aika tiiviisti, että pysyy nämä asiat mielessä.
Mukavaa viikonloppua kanssakulkijat!
Sarah
Nyt mittasin itseni. Tosin vähän hankalaa tämä itsensä mittaaminen on.
Vasen alli 38 cm. Käsi ylhäällä, läskit alhaalla roikkuen. Oikeakin näyttäisi olevan samoissa lukemissa.
Levein kohta vartalossa 129 cm. Tuo yhdistelmä on jenkkakahvoja ja pömppöä.
Niin sanottu "vyötärö" 113 cm. Tässä kohtaa oli erityisen hankalaa mitata, sillä mitta menee vähän vinoon. Tavallaan takaa selkänotkosta alkaa pylly hyvin ylhäältä ja joissakin vaatteissa vyötärö nousee ylös, kun siellä on tuota lukemaa paljon kapeampi osuus. Tavallaan mun vyötärö on 93 cm, mutta se on siis liian ylhäällä. Vaikea kuvata tuota ongelmaa. Edestä päin jos mua katsoo sopivissa vaatteissa, näytän kivasti kurvikkaalta ja siltä, että mulla olisi suht kapea vyötärö (verrattuna tähän muuhun ruhoon). Mutta sivusta näkyy kaamea pömppö.
No, hommaa siis riittää. Toivotaan, että nuo lukemat on loppukesästä toisenlaiset.
Nyt on tulossa viikonloppu. Tänään on vähän juhlaa, mutta yritän pitää homman hanskassa. Yritän kirjoitella olostani lisää aika tiiviisti, että pysyy nämä asiat mielessä.
Mukavaa viikonloppua kanssakulkijat!
Sarah
torstai 25. kesäkuuta 2015
Päättäväisenä
Mulla on taas kovin energinen ja päättäväinen olo. Olen nyt useamman päivän liikkunut semmoiset 20 minuuttia ja aion tämän jatkossakin tehdä. Mielummin vähän, mutta päivittäin. Jossain välissä aion lisätä soutamisen aikaa. Jos polvi kestää, niin sitten lisään myös kuntopyöräilyä. Mutta soutu edellä aion edetä, sillä se ei ainakaan ennen mun polvea haitannut.
Vaaka näytti aamulla 96,5 kiloa.
Eilen söin aamiaiseksi banaaniletun, jota myös proteiiniletuksi kutsutaan. Omaani laitan banaanin ja kaksi kanamunaa sekä kanelia. Päälle laitan hieman hilloa, jossa on kylläkin sokeria. Mutta ei sitä hilloa nyt niin hirveästi tule. Lounaaksi söin salaatin, jossa oli purkillinen tonnikalaa ja erilaisia salaatteja sekä pari ruokalusikallista maissia. Maustin salaatin mango-chilikastikkeella. Siinä on kaloreita hieman liikaa, mutta ei aina huvita laittaa viinietikkaa ja/tai öljyä. Päivällisellä söin ihanaa tekemääni kaalikeittoa, jossa oli naudan jauhelihaa. Kaali oli uudensadon kaalia. Välipaloina omena, päärynä, kaksi suklaapäällysteistä riisikakkua ja gluteeniton sämpylä (tattari/pellava) maksamakkaralla. Illalla kaakaota (vesi, vanHouten ja vähän maitoa). Listasta meinasi unohtua jäätelö! Ostin jonkun kevyt-jäätelöpikarin. Ei ollut kuin 65 kaloria, mutta ei tuo hirveästi millekään maistunut. Ehkä seuraavalla kerralla tavallinen eskomojäde kuitenkin. Siinä on 110 kaloria. En minä silti aio jatkossa ihan jatkuvasti jäätelöllä herkutella muutenkaan.
Huomaan, että parhaiten pysyy ruokasysteemit kurissa, kun syön aamusta tuhdisti eli proteiinipitoisesti. Vaikka en siis karppaa varsinaisesti, niin ne päivät, jolloin aloitan kanamunalla ja pekonilla menevät muun syömisen kannalta usein parhaiten. Ei tule mielihalujakaan.
Huomaa, että tämä syöminen vaatii kyllä suunnittelua. Oleellista mulle on kuitenkin syödä hyvin. Painonpudotus ei onnistu, jos ei tee herkullisia ruokia. Mun on silti syötävä tarpeeksi ja säännöllisesti. Olen aiemminkin kirjoittanut, että voisin olla syömättä pitkiäkin aikoja. Mutta mun kroppa jumittaa todella helposti. Jos jätän esim. lounaan välin, ei paino sillä ainakaan laske. Kroppa alkaa entistä tiukemmin pitämään niistä läskeistä kiinni ja hommasta tulee tosi vaikeaa.
Tänään olisi tarkoitus tehdä mittauksia itsestäni. Jos paino ei tipu paljon, niin voisi saada motivaatiota siitä kiinteytymisestä. Liikunnalla sitä pitäisi tulla. Tunsin kyllä viime marraskuussa itseni suht kiinteäksi ja hyväkuntoiseksi. Harmi, että tuli sairautta väliin. Ei sen puoleen. Nyt parin päivän liikunnan jälkeen tuntuu, että olisi jo jotenkin muka kiinteytynyt. Kai se on vaan sitä, että jotenkin tahtoo tuntea kropansa ja lihakset tietoisemmin. Ihan kuin päätös liikkua ja laihduttaa jo saisi jotain aikaan itsessä.
Oikein mukavaa kesäpäivää! Näyttäisi siltä, että viikonlopun keleistä olisi tulossa vähän alkuviikkoa kesäisempiä.
Sarah
Vaaka näytti aamulla 96,5 kiloa.
Eilen söin aamiaiseksi banaaniletun, jota myös proteiiniletuksi kutsutaan. Omaani laitan banaanin ja kaksi kanamunaa sekä kanelia. Päälle laitan hieman hilloa, jossa on kylläkin sokeria. Mutta ei sitä hilloa nyt niin hirveästi tule. Lounaaksi söin salaatin, jossa oli purkillinen tonnikalaa ja erilaisia salaatteja sekä pari ruokalusikallista maissia. Maustin salaatin mango-chilikastikkeella. Siinä on kaloreita hieman liikaa, mutta ei aina huvita laittaa viinietikkaa ja/tai öljyä. Päivällisellä söin ihanaa tekemääni kaalikeittoa, jossa oli naudan jauhelihaa. Kaali oli uudensadon kaalia. Välipaloina omena, päärynä, kaksi suklaapäällysteistä riisikakkua ja gluteeniton sämpylä (tattari/pellava) maksamakkaralla. Illalla kaakaota (vesi, vanHouten ja vähän maitoa). Listasta meinasi unohtua jäätelö! Ostin jonkun kevyt-jäätelöpikarin. Ei ollut kuin 65 kaloria, mutta ei tuo hirveästi millekään maistunut. Ehkä seuraavalla kerralla tavallinen eskomojäde kuitenkin. Siinä on 110 kaloria. En minä silti aio jatkossa ihan jatkuvasti jäätelöllä herkutella muutenkaan.
Huomaan, että parhaiten pysyy ruokasysteemit kurissa, kun syön aamusta tuhdisti eli proteiinipitoisesti. Vaikka en siis karppaa varsinaisesti, niin ne päivät, jolloin aloitan kanamunalla ja pekonilla menevät muun syömisen kannalta usein parhaiten. Ei tule mielihalujakaan.
Huomaa, että tämä syöminen vaatii kyllä suunnittelua. Oleellista mulle on kuitenkin syödä hyvin. Painonpudotus ei onnistu, jos ei tee herkullisia ruokia. Mun on silti syötävä tarpeeksi ja säännöllisesti. Olen aiemminkin kirjoittanut, että voisin olla syömättä pitkiäkin aikoja. Mutta mun kroppa jumittaa todella helposti. Jos jätän esim. lounaan välin, ei paino sillä ainakaan laske. Kroppa alkaa entistä tiukemmin pitämään niistä läskeistä kiinni ja hommasta tulee tosi vaikeaa.
Tänään olisi tarkoitus tehdä mittauksia itsestäni. Jos paino ei tipu paljon, niin voisi saada motivaatiota siitä kiinteytymisestä. Liikunnalla sitä pitäisi tulla. Tunsin kyllä viime marraskuussa itseni suht kiinteäksi ja hyväkuntoiseksi. Harmi, että tuli sairautta väliin. Ei sen puoleen. Nyt parin päivän liikunnan jälkeen tuntuu, että olisi jo jotenkin muka kiinteytynyt. Kai se on vaan sitä, että jotenkin tahtoo tuntea kropansa ja lihakset tietoisemmin. Ihan kuin päätös liikkua ja laihduttaa jo saisi jotain aikaan itsessä.
Oikein mukavaa kesäpäivää! Näyttäisi siltä, että viikonlopun keleistä olisi tulossa vähän alkuviikkoa kesäisempiä.
Sarah
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Kaameaa rypemistä vai?
Kun palasin kera näiden kilojen, niin moni varmaan ajattelee, että mulla olisi mennyt jotenkin huonosti. On murhetta, huolta yms.
Ei, kun mä olen viettänyt oikein mukavaa elämää oikeastaan. Alkuvuosi oli tiukkaa opiskelua, mutta fiilis oli kuitenkin ihan ok. Talven sairastelun jälkeen olen ollut myös korvien välistä hyvässä vedossa. Olihan se hyvä tietää, että olen noita paria juttua (polvi, ruoka-aineongelma) lukuunottamatta tosi terve. Mitä nyt mummoikä vaivaa. Monta onnistumistakin on takana. Olen ollut aikasaava monella saralla, oikeastaan kovin energinen.
En sitten tiedä mitä vaikuttaa, että olen alkanut syödä tänä keväänä omega kolmosta. Joko sen tai jonkun muun ansiosta olen saanut tehtyä asioita, jotka on olleet rästissä monta vuotta.
Miehen kanssa mietittiin meidän syömisiä ja sitä missä kohti on mennyt pieleen. Hän ei tosin ole todellakaan samalla tavalla lihonut, vaikka on liikkunut aiempaa vähemmän (on kyllä siis aktiiviliikkuja). Meillä oli pääsiäisen lähettyvillä loma ja sitten oli tuo alkukesän loma. Niiden aikana ja välissä homma vähän repeili ja minulle tuli todella nopeasti tuo ylimääräinen paino. Käytännössä pääsiäisestä kesäkuun ensimmäiseen viikkoon onnistuin lihomaan 7 kiloa.
Tämän aamun lukema oli 97 kiloa. Kyllä tämä tästä lähtee vielä alaspäin.
Neuvottelin itselleni myös kannustimia. Kun 90 kiloa menee rikki, saan jotain kivaa (en ole vielä tarkasti päättänyt mitä). Tämä voisi jollekin ikuiselle jojoilijalle olla vähän liiankin mukavaa. Kerranhan tuo jo meni rikki ja sain silloin jo palkintoni. Mutta on tämä nopeasti tullut 7 kiloa (tai siis hetki sitten se oli 100 kiloa) vaan haasteellinen poissaatava, joten kannustimia on oltava. Toista kertaa en toivottavasti tähän tilanteeseen tule.
Mutta elämä on siis oikeasti ollut hyvää ja edelleen tuntuu hyvältä. No... vähän v*tuttaa tietty, mutta otan tämän mahdollisuutena.
Onkohan kaikki lomilla tai vaan läskiintymässä? Olisi kiva lukea kanssakulkijoiden blogeja, kun moni on passivoitunut. Minulle saa myös vinkata mielenkiintoisia blogeja. Ei mielellään kuitenkaan sellaisia, joissa langanlaiha tyyppi yrittää saada kilon pois. Myös kaikki älyllinen pohdinta laihdutuksesta kiinnostaa. Omia tai toisten blogeja saapi siis mielellään vinkata.
Nyt mä lähden taasen urheilemaan. Aamiaiseksi söin proteiiniletun (banaani + 2 munaa). Sillä jaksaa.
Mukavia sadepäiviä!
Sarah
Ei, kun mä olen viettänyt oikein mukavaa elämää oikeastaan. Alkuvuosi oli tiukkaa opiskelua, mutta fiilis oli kuitenkin ihan ok. Talven sairastelun jälkeen olen ollut myös korvien välistä hyvässä vedossa. Olihan se hyvä tietää, että olen noita paria juttua (polvi, ruoka-aineongelma) lukuunottamatta tosi terve. Mitä nyt mummoikä vaivaa. Monta onnistumistakin on takana. Olen ollut aikasaava monella saralla, oikeastaan kovin energinen.
En sitten tiedä mitä vaikuttaa, että olen alkanut syödä tänä keväänä omega kolmosta. Joko sen tai jonkun muun ansiosta olen saanut tehtyä asioita, jotka on olleet rästissä monta vuotta.
Miehen kanssa mietittiin meidän syömisiä ja sitä missä kohti on mennyt pieleen. Hän ei tosin ole todellakaan samalla tavalla lihonut, vaikka on liikkunut aiempaa vähemmän (on kyllä siis aktiiviliikkuja). Meillä oli pääsiäisen lähettyvillä loma ja sitten oli tuo alkukesän loma. Niiden aikana ja välissä homma vähän repeili ja minulle tuli todella nopeasti tuo ylimääräinen paino. Käytännössä pääsiäisestä kesäkuun ensimmäiseen viikkoon onnistuin lihomaan 7 kiloa.
Tämän aamun lukema oli 97 kiloa. Kyllä tämä tästä lähtee vielä alaspäin.
Neuvottelin itselleni myös kannustimia. Kun 90 kiloa menee rikki, saan jotain kivaa (en ole vielä tarkasti päättänyt mitä). Tämä voisi jollekin ikuiselle jojoilijalle olla vähän liiankin mukavaa. Kerranhan tuo jo meni rikki ja sain silloin jo palkintoni. Mutta on tämä nopeasti tullut 7 kiloa (tai siis hetki sitten se oli 100 kiloa) vaan haasteellinen poissaatava, joten kannustimia on oltava. Toista kertaa en toivottavasti tähän tilanteeseen tule.
Mutta elämä on siis oikeasti ollut hyvää ja edelleen tuntuu hyvältä. No... vähän v*tuttaa tietty, mutta otan tämän mahdollisuutena.
Onkohan kaikki lomilla tai vaan läskiintymässä? Olisi kiva lukea kanssakulkijoiden blogeja, kun moni on passivoitunut. Minulle saa myös vinkata mielenkiintoisia blogeja. Ei mielellään kuitenkaan sellaisia, joissa langanlaiha tyyppi yrittää saada kilon pois. Myös kaikki älyllinen pohdinta laihdutuksesta kiinnostaa. Omia tai toisten blogeja saapi siis mielellään vinkata.
Nyt mä lähden taasen urheilemaan. Aamiaiseksi söin proteiiniletun (banaani + 2 munaa). Sillä jaksaa.
Mukavia sadepäiviä!
Sarah
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Pömppö!
Mä olen aina ollut silleen pullea, että pyllyä ja jenkkakahvoja riittää. Vyötärö ei ole ollut ihan hirveen paha. No... joo... onhan sitä vatsaakin ollut. Mutta pääsin tuossa aiemmin laihduttaessa vatsasta melko mukavasti eroon. Oikeastaan allit ja viimeiset selkäläskit ärsytti.
Nyt mulle on tullu kaamea vatsapömppö! Etenkin farkuissa se näkyy. Mun lempparifarkut ei edes mahdu päälle.
Millä tää oikein lähtee pois? Mistä tää tähän tuli?
Liikuntaa ajattelin ainakin yrittää. Ehkä tää on jotain joka viime syksyn liikunnassa oli kiinteää ja nyt tämä sitten tähän eteen repsahti.
Mutta poishan tämä on saatava!
Pahalla sisulla eteenpäin
Sarah
Nyt mulle on tullu kaamea vatsapömppö! Etenkin farkuissa se näkyy. Mun lempparifarkut ei edes mahdu päälle.
Millä tää oikein lähtee pois? Mistä tää tähän tuli?
Liikuntaa ajattelin ainakin yrittää. Ehkä tää on jotain joka viime syksyn liikunnassa oli kiinteää ja nyt tämä sitten tähän eteen repsahti.
Mutta poishan tämä on saatava!
Pahalla sisulla eteenpäin
Sarah
Läskinä takaisin!
Täällä taas ollaan ja entistä pulleampana!
En tälläkään kertaa aio ruoskia itseäni vaan miettiä miksi tässä nyt oikein kävi. Niistä itseruoskinnoista ei tule kuin vaikeuksia tulevalle onnistumiselle.
Järkytyin, kun kävin lomamatkan päätteeksi vaakalla. Näytti 100 kiloa!!!!
No, viikossa oli tullut yli 5 kiloa lisää. Tehkää perässä, jos pystytte! (No älkää nyt oikeesti kuitenkaan). Söin kaikkea väärää ja tietysti lentokoneessa turvotti yms. Suht välittömästi siitä lähti 1,5 kiloa pois. Nyt tarkemmalla syömisellä sen on sitten jotain 97 kiloa ollut parin päivän ajan. Ottaa suunnattomasti aivoon. Tuo viikon loma oli näitä täysin selviä juttuja, mutta muuten kevään painonnousu on jotain suht käsittämätöntä. Kieltämättä minulla oli aika hektistä elämää haasteissani, mutta jotenkin vaihdevuodet taisivat saada kropan vähän sekaisin. Mä olin kuitenkin vielä alkuvuodesta alle 90 kiloa! Ja reilu vuosi sitten paino pyöri jo 87 paikkeilla ja tavoittelin 85 kiloa.
Olen aina välillä ihmetellyt ihmisiä, jotka laihtuvat kymmeniä kiloja ja sitten ne paukkaavat takaisin. Luulen, että olen nyt entistä nöyrempi, kun tajuan kuinka se voi käydä. No, olen mä silti tuosta 105 kilosta ja varsinkin siitä pahimmista 112 kilosta vähän matkan päässä. Mutta kyllä sinnekin voisi loppujen lopuksi pikkuhiljaa pullistua, jos ei ole varuillaan.
En edelleenkään syö sipsejä, lipitä vinkkua tai mussuta karkkia. Mutta olen varmasti tehnyt pieniä lipsumisiä, mutta edelleen perusruokavalioni on terveellinen. Ehkä ruuan kanssa on tullut syötyä perunaa ja riisiä, maustamattomaan jukurttiin on tullut isompi lusikallinen hilloa yms.
No, kun tästä tahtoo eteenpäin siihen mukavampaan painoon, niin pitäisi tietysti ymmärtää mikä on pielessä. Turvotus on ollut suurempaa, etenkin nyt viime aikoina. En juo tarpeeksi. Joskus lounas on jäänyt liian myöhään ja sen jälkeen homma ei ollut ihan hallinnassa. Eräs ehkä selittävämpia asioita on ollut huonolaatuinen ja lyhyt uni. Loppukevät ja alkukesä on menny 4-6 h unilla.
Olen päättänyt aloittaa taas liikunnan kunnolla. Vaikka saatoin lääkärin mielestä urheilla liikaa viime syksynä, huomaan, ettei 3 kertaa viikossa riitä minulle. Siitä ei vaan tule rutiinia ja se jää helposti pois. Nyt yritän liikkua omalla pikku salillani (autotallissa) joka päivä, jos mahdollista. Aluksi vaan 20 minuuttia yhteensä. Myöhemmin sitten enemmän. Kyllä oikeasti aikuisen ihmisen pitää kestää liikuntaa jonkun verran. Enhän minä selviäisi mistään fyysisestä työstäkään, jos en liikkuisi.
Syöminen on jatkosssa entistä tarkempaa. Tulevalla lomalla syön (enkä vaan aio!) järkevästi. Annoksissa mun pitää taas muistaa, että vähemmän, mutta parempaa. Ennen en koskaan ottanut sitä toista lautasellista, mutta nyt tuostakin vähän joustin.
Päivän toisen ruuan tulee olla aina ruokaisa salaatti tai keitto (mieluiten sose). Toinen ruoka ns. normiruokaa liha/kala, mutta minulle ei lainkaan riisiä, perunaa tms. Jos joskus joudun turvautumaan syystä tai toisesta eineksiin, silti pitää saada siihen sivuun joku salaatti. Tuntuu, että noista valmiista annoksista tulee vain hetkeksi täyteläinen olo. Tunne poistuu, kun kerran pieraisee.
Viini jätetään täysin erikoistilaisuuksiin. Siis ei vaan siihen, että ihanaa, kun on viikonloppu.
Karkin suhteen en ole repeillyt suuremmin, paitsi tuolla lomalla alkukesästä. Enkä muutenkaan koe, että olisin niin kovin hirveästi muuttanut elintapojani kovin huonoksi. Mutta tämä taistelu ikääntymisen mukanaan tuomista ongelmista vastaan vaatii nyt näköjään todella suurta tarkkuuta ja suunnittelua.
No, mä olen valmis! Ootteko te?
Vähän jenkkakahva-asiaa
Mukavaa kesää kaikille! Mulla on ollut teitä ikävä!
Sarah
En tälläkään kertaa aio ruoskia itseäni vaan miettiä miksi tässä nyt oikein kävi. Niistä itseruoskinnoista ei tule kuin vaikeuksia tulevalle onnistumiselle.
Järkytyin, kun kävin lomamatkan päätteeksi vaakalla. Näytti 100 kiloa!!!!
No, viikossa oli tullut yli 5 kiloa lisää. Tehkää perässä, jos pystytte! (No älkää nyt oikeesti kuitenkaan). Söin kaikkea väärää ja tietysti lentokoneessa turvotti yms. Suht välittömästi siitä lähti 1,5 kiloa pois. Nyt tarkemmalla syömisellä sen on sitten jotain 97 kiloa ollut parin päivän ajan. Ottaa suunnattomasti aivoon. Tuo viikon loma oli näitä täysin selviä juttuja, mutta muuten kevään painonnousu on jotain suht käsittämätöntä. Kieltämättä minulla oli aika hektistä elämää haasteissani, mutta jotenkin vaihdevuodet taisivat saada kropan vähän sekaisin. Mä olin kuitenkin vielä alkuvuodesta alle 90 kiloa! Ja reilu vuosi sitten paino pyöri jo 87 paikkeilla ja tavoittelin 85 kiloa.
Olen aina välillä ihmetellyt ihmisiä, jotka laihtuvat kymmeniä kiloja ja sitten ne paukkaavat takaisin. Luulen, että olen nyt entistä nöyrempi, kun tajuan kuinka se voi käydä. No, olen mä silti tuosta 105 kilosta ja varsinkin siitä pahimmista 112 kilosta vähän matkan päässä. Mutta kyllä sinnekin voisi loppujen lopuksi pikkuhiljaa pullistua, jos ei ole varuillaan.
En edelleenkään syö sipsejä, lipitä vinkkua tai mussuta karkkia. Mutta olen varmasti tehnyt pieniä lipsumisiä, mutta edelleen perusruokavalioni on terveellinen. Ehkä ruuan kanssa on tullut syötyä perunaa ja riisiä, maustamattomaan jukurttiin on tullut isompi lusikallinen hilloa yms.
No, kun tästä tahtoo eteenpäin siihen mukavampaan painoon, niin pitäisi tietysti ymmärtää mikä on pielessä. Turvotus on ollut suurempaa, etenkin nyt viime aikoina. En juo tarpeeksi. Joskus lounas on jäänyt liian myöhään ja sen jälkeen homma ei ollut ihan hallinnassa. Eräs ehkä selittävämpia asioita on ollut huonolaatuinen ja lyhyt uni. Loppukevät ja alkukesä on menny 4-6 h unilla.
Olen päättänyt aloittaa taas liikunnan kunnolla. Vaikka saatoin lääkärin mielestä urheilla liikaa viime syksynä, huomaan, ettei 3 kertaa viikossa riitä minulle. Siitä ei vaan tule rutiinia ja se jää helposti pois. Nyt yritän liikkua omalla pikku salillani (autotallissa) joka päivä, jos mahdollista. Aluksi vaan 20 minuuttia yhteensä. Myöhemmin sitten enemmän. Kyllä oikeasti aikuisen ihmisen pitää kestää liikuntaa jonkun verran. Enhän minä selviäisi mistään fyysisestä työstäkään, jos en liikkuisi.
Syöminen on jatkosssa entistä tarkempaa. Tulevalla lomalla syön (enkä vaan aio!) järkevästi. Annoksissa mun pitää taas muistaa, että vähemmän, mutta parempaa. Ennen en koskaan ottanut sitä toista lautasellista, mutta nyt tuostakin vähän joustin.
Päivän toisen ruuan tulee olla aina ruokaisa salaatti tai keitto (mieluiten sose). Toinen ruoka ns. normiruokaa liha/kala, mutta minulle ei lainkaan riisiä, perunaa tms. Jos joskus joudun turvautumaan syystä tai toisesta eineksiin, silti pitää saada siihen sivuun joku salaatti. Tuntuu, että noista valmiista annoksista tulee vain hetkeksi täyteläinen olo. Tunne poistuu, kun kerran pieraisee.
Viini jätetään täysin erikoistilaisuuksiin. Siis ei vaan siihen, että ihanaa, kun on viikonloppu.
Karkin suhteen en ole repeillyt suuremmin, paitsi tuolla lomalla alkukesästä. Enkä muutenkaan koe, että olisin niin kovin hirveästi muuttanut elintapojani kovin huonoksi. Mutta tämä taistelu ikääntymisen mukanaan tuomista ongelmista vastaan vaatii nyt näköjään todella suurta tarkkuuta ja suunnittelua.
No, mä olen valmis! Ootteko te?
Vähän jenkkakahva-asiaa
Mukavaa kesää kaikille! Mulla on ollut teitä ikävä!
Sarah
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)