perjantai 29. elokuuta 2014

Miksei hiki irtoa?

Olin eilen 1,5 h tunnin lenkillä ja parina sitä edellisenä päivänä olen ollut lyhyemmillä lenkeillä. Vaaka näyttää taas enemmän kiloja, vaikken olekaan syönyt yhtään sen enempää. Tämä on niin vakiokuvio! No, pitää silti juoda nestettä, vaikka se jumittuukin kroppaan tuon liikunnan takia.

On se kumma, että on tällainen nurinkurin kroppa. Tämän asian kanssa olen elänyt jo pitkään. Kynsin hampain kroppa yrittää pitää nesteen kropassa. Sama ilmiö on myös kesähelteillä ja saunassa. En liikkuessa hikoile mitenkään erityisen paljon vaan päinvastoin. Nyt hieman turvottaa tuon kerääntyneen nesteen kanssa.

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vakuuttaa kroppa siitä, että nesteen tulo ei lopu.

Mietin sitä miksi kerran Afrikassa kovin kuumissa oloissa ei tullut normaali tukala ja turvonnut olo. Silloin kuljin vesipullo koko ajan käsissä. Hotellissa ei ollut ilmastointia ja kroppa tottui aika nopeasti siihen kuumuuteen loppujen lopuksi, Ehkä kuuma, viileä normaalilla lomalla saa kropan ylireagoimaan, mutta tottuminen jatkuvaan kuumaan oli ratkaisu? No, omituine silti tämä kroppani on.

Tänään saatan käydä lyhyellä lenkillä, jos ehdin.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Sarah

torstai 28. elokuuta 2014

Omat ja puolison kesäkilot

Kesän extrakilot eivät ole kadonneet minnekään vielä. Toki siitä pahimmasta on pari kiloa poistunut, mutta edelleen paino junnaa 91,5 kilon paikkeilla. Syöminen on mielestäni ollut hyvin asiallista tällä hetkellä.

Pohdin, että kuinka tarkkaa tämä syöminen oikein on ja olenko minä oikeasti syönyt väärin koko kesän. Vaikka kuvaan kaiken syömäni, en ole niitä kuvia analysoinut. Pitäisi varmaan käydä niitä läpi nyt ajatuksella.

Juttelin puolison kanssa. Hän sanoi, että kyllä me ollaan syöty väärin, sillä hänkin on lihonut. Hän painoi noin 70 kiloa (176 cm) ennen tuota keväällä alkanutta juhlaputkea/kesää ja painaa nyt 75 kiloa. Jostain se hänellekin on tullut. Hän on kovin sporttinen ja tuosta painosta on huomattava osa kiinteää lihasta. No, ei se 75 kiloa hänelle mikään paha silti ole.

Olen siis puolisoani huomattavasti painavampi. Mutta hänet tavattuani olin paljon lihavampi. Hän ei ole minua aiemmin tämän mittaisena edes nähnyt. Vaikuttaakohan mitenkään, kun pääsen tavoitteeseeni ja olen painossa aika lähellä häntä?

Minkä kokoisia teillä on puolisot, keillä niitä on?

Sarah




keskiviikko 27. elokuuta 2014

Hei, mä lenkkeilin!

Kumma vaikutus noilla uusilla sporttivaatteilla.

Mä olen nyt jo kahtena päivänä käynyt lenkillä. Tosin lyhyellä lenkillä enkä todellakaan juokse. Juokseminen on multa loppuelämäksi kielletty, mutta samperi soikoon, olin kuitenkin kävelyllä vaikka vähän sataa tihuttikin. Huomenna on edessä lenkkeilyä kamujen kanssa ja matkakin on vähän pidempi.

Ties miksi sporttihirmuksi tässä vielä oikein ryhtyykään! No oikeesti ajattelin nyt varovaisesti nostaa peruskuntoa ja oikeastaan pääni kunnossapitämiseksi tuo happi on hyvä asia.

Mukavaisaa loppuviikkoa teille armaat kanssakulkijat!

Sarah

tiistai 26. elokuuta 2014

Löysin sporttivaatteita!

Kävin Porvoossa Top-Sportissa ja siellä oli yllärinä vähän isompiakin kokoja urheiluvaatteista.

Jos joku käyttää esim. kokoa 50, niin alennusmyynnissä oli sitä kokoa olevia pitkiä jumppahousuja. Myös uusia ja ihan kivoja muitakin vaatteita näkyi olevan. Myyjä kertoi, että heillä on nyt pari vuotta ollut isompia kokoja myynnissä ihan hyvällä menestyksellä. Joku mallisto oli koosta 44 alkaen.

Tuo on oikein hyvä juttu, sillä itse olen tuskaillut, kun ei isoille löydy urheiluvaatteita. Nyt alan olla koossa 44, josta jo löytyy paremmin urheiluvaatetta. Tästä aion pienentyä kokoon 42 tai 40 vielä.

Osa teistä on jo sen verran pieniä, että löytää urheiluvarusteet helposti muutenkin. Onkos muilla ollut ongelmia?

Itse olen jotain ostanut jenkeistä, kun siellä minäkin olen pieni tyttö.

Päädyin ostamaan itselleni takin ja housut ulkoilua varten. Jos sitä vaikka innostuisi kunnolla.

Mietin noita edellisen postaukseni juttuja ja ajattelin, etten rankaise tänään itseäni millään väärällä valinnalla. Minä ansaitsen hyvää ja sain ostaa itselleni tällä tavoin kivoja ulkoiluhetkiä. En mennyt jäätelökioskille vaan kotona tein soijamaidosta, kanelista, kaardemummasta ja banaanista pirtelön. Oli hyvää!

Ulkona näyttää pahasti siltä, että alkaa sataa. Muualla tulee kuulemma rankasti vettä. Ehkä jätän nyt tekemättä sen lenkin. Pitää seurata säätä, jos keli parantuisi. Hmmm... mitenköhän olisi jumppa täällä sisällä?

Sporttista iltaa!

Sarah




Kieroutunut itsensä rankaisija

Tänään meinasin jo ottaa kuvan kropastani. Toki ihan normivaatteet päällä... Mutta en nyt sitten kuitenkaan ottanut. Oisinpa yhtä reipas tässä suhteessa kuin moni muu.

Omat fiilikset on vähän kummat. Olisi tärkeää opiskella täydellä teholla, mutta jotenkin on niskat kireät ja pieni jomotus takaraivossa. Olen toisaalta aika energinen ja pää on täynnä luovuutta ja suunnitelmia. Silti on vähän ärripurri olo. Ehkä en vaan tuota energiaa vielä osaa kanavoida oikein?

Luin ystävää lääkäriin viedessä eilen jostain terveysalan lehdestä tunnesyömisestä ja siitä kierteestä miten siihen jää. Monelle tapahtuu repsahdus ja sitten masentuu. Itseruoskinta vie suurempaan masennukseen ja sitten taas lohduttaa ruualla itseään. Tuosta se kierre tulee. Joillakin voi olla tapana palkinta itseään herkuilla.

Mietin tässä omaa suhtautumistani. Jos olen oikein stressaantunut ja on hektinen vaihe elämässä, niin saatan herpaantua ja rentoutuakseni ja palkitakseni itseäni, saatan syödä jotain väärää. Tuolla osa kiloja aikoinaan tuli, koska tein melkein aina 7 päivää viikossa töitä.

Minulla on myös erittäin pimeä puoleni ja se on itseni rankaisu. Jos en mielestäni ole ansainnut hyvää, saatan rankaista itseäni. Olen tajunnut, että vääränlaiset ruuat ovat keino rankaista itseäni. Hyvin tuo kristallisoitui miehen tuodessa karkkia reissulta. Olen tällä hetkellä tyytymätön itseeni ja jotenkin todella kierolla tavalla rankaisin itseäni syömällä ne suklaat ja muut karkit. En nauttinut siitä lainkaan. Jos olen vihainen (tai lievemmin ilmaistuna kiukkuinen) jollekin toiselle, saatan silti rankaista itseäni. Lapsuudessa oikein vihaisena olen rikkonut itselleni tärkeitä leluja tms. Vihani on kääntynyt sisäänpäin. Ulospäin olen hyvin diplomaattinen ja sovinnollinen.

En myöskään anna itseni tehdä useinkaan kivoja asioita, joista oikeasti saan voimaa. Pidän aidosti opiskelusta ja monenlaisesta aktiivisesta touhusta. Mutta jarrutan noiden kivojen asioiden tekemistä, sillä minulla on odottamassa likaisia pyykkejä tai astianpesukone odottaa tyhjentämistä. En silti tahdo saada aikaan niitäkään, kun ärsyttää ne hommat. Kaikki tekeminen kärsii siitä, kun en salli itselleni kivaa. Ne vähemmän mielekkäät hommatkin sitten jäävät huonolle hoidolle. Energiaa olisi, mutta se menee tyhjänpäiväiseen itselleen kiukutteluun.

Jostain syvältä kumpuaa syyllisyys. Ei saa olla kivaa. Pitää raataa. Minä olen laiska, tyhmä ja ruma.

Tuo boldatulla kirjoitettu on narsistisen äitini päähäni istuttamia ajatuksia. Millä hiton ilveellä pääsen eroon?

Tämän painonhallinnan onnistuminen on kiinni siitä, miten hyvin suostun myöntämään oikeat ongelmani. Tämä homma ei hoidu pelkällä tahdonvoimalla. Korjatakseni asiat, minun tulee hoitaa ongelma eikä vain hoitaa oireita.

Minä en vielä ole paljastanut vartaloani teille, mutta sieluani jo jonkin verran.

Käyttekö te muut armaat kanssakulkijat kuinka syvää keskustelua itsenne kanssa?

Sarah


maanantai 25. elokuuta 2014

Ei namia muru!

Viikonlopun syömiset meni ihan ok. Liikuin olemattomasti, mutta olipa muita haasteita elämässä. En viitsi selittää, sillä tulen vaan niin huonolle tuulelle uudellen. Alla oleva ei liity niihin juttuihin.

Muruni tuli reissusta ja hän syyllistyi kaameaan tekoon. Hän toi karkkia tuliaisiksi! Siis mies, joka on kovin tarkka syömisistä ja on mun paras kannustaja. Kaksi isoa suklaalevyä ja 300 gr van slooteneita!!!!

En nuo namit nähdessäni viitsinyt sanoa, että mitä helvettiä. Myöhemmmin illalla sitten sanoin, että sovitaanko, ettei enää namia tuliaisiksi. Olin kyllä oikeasti pettynyt. Niin pettynyt, että toinen suklaa syötiin eilen ja ne kaamea hedelmäsuklaakarkitkin.

Yksi suklaalevy on varmaan säästettävä sitten seuraavaa karkkipäivää varten. Sekin ottaa pattiin. Mulle karkkipäivä on nimittäin tosi tärkeä. Nuo mun eilen syömät karkit oli jonninjoutavia ja se suklaakaan ei ollut kovin mieluinen.  Mulle on tärkeää, että saan rauhassa valita sen karkkipäiväkarkin. Ostan aina suklaata ja kaikkein mieluiten jonkun oikein pienen rasian tai sitten herkkumyymälästä valitsen konvehteja. Mutta se, kun saa tehdä sen valinnan ja nauttii niistä jokaisesta palasta täysillä.

Nyt sitten tietty tyhmänä söin noi "herkut" enkä nauttinut pätkääkään. Tuli tietty huono olo eikä ne tosiaan maistuneet edes hyviltä. No, peiliin saan siis katsoa, sillä eihän kukaan niitä mun suuhun väkisin tunkenut.

Painoa ei ollut tullut yössä yhtään lisää, mutta läskiksihän nuo vielä muuttuvat. Selkeästi turvottaa. Oisin todennäköisesti pudottanut hieman painoa, jos en olisi noita syönyt.

No, ehkä tästä taas oppi jotain. Osaan normaalisti olla herkuttelematta, mutta jotenkin tämä niin täysillä yllätti mut. Tämän oppi oli, että karkkipäivästä on pidettävä kiinni. Jos saan yllättäen karkkia, pitää miehen itse syödä se tai sitten se pitää antaa lapselle. Minä haluan nauttia oikeasti siitä namista.

Ei namia muru, kiitos!

Sarah

perjantai 22. elokuuta 2014

Painoindeksi ja muut mitat?

Aika mielenkiintoinen asia tuo painoindeksi.

Karon blogista Anonyymi vinkkasi uudesta painoindeksistä Ylen jo vähän vanhemmassa jutussa. Olen minä tuosta aikoinaan lukenut, mutta asia jäi jotenkin unhoon silloin.

Ns. normaali painoindeksi minulla on juuri nyt 29. Minulla on 13,9 kiloa normaalipainon rajaan.

Tuon toisen laskurin mukaan minulla on normaaliin painoon vain 12,5 kiloa.

Olen myös miettinyt, että aika hassu asia tuo vyötärön mittaaminen. Kun googletin löysin tällaisen ohjeen. Siis tuon perusteella mun pitää välittömästi hakeutua ammattilaisen hoitoon painoa pudottamaan. Kun katson tätä pömppöni muotoa, niin onhan tuossa just vatsan yllä selkeä makkara. Sen yläpuolella on sitten kyllä suhteessa hyvin kapea osa ja vartalon malli siis näyttää tiimalasilta äärikuvana katsottuna. Vatsaan mulla läskit tulee viimeisenä.

Mitta, johon pitäisi naisen päästä on alle 80 cm. Joo... kaukana ollaan. En vaan tajua, että miten mua napaan saakka oleva nainen saa olla saman mittainen vyötäröltään. Kyllä yleensä esim. kengännumero on isolla ihmisellä on suurempi kuin pienellä ihmisellä, niin miksi ei myös vyötärö voisi olla suurempi?

Rasvaprosenttia en ole koskaan mittauttanut.

No, olenhan minä tietty ylipainoinen kaikkien mittareiden mukaan, sitä en kiellä. Ihmettelen vaan.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Pulleron perhe?

Aloitetaan päivän kivalla uutisella. Paino on nyt 91 kiloa eli se puoli kiloa on tippunut. Tiedä sitten mitä vaaka huomenna näyttää. Kun tällä lailla päivittäin katsoo vaakan lukeman, joutuu tottumaan heittoihin ylös ja alas. No, mutta suunta on oikea kesän läskeilyn jälkeen. Odotan kyllä, että taas pääsen alle 90 kilon, että ei paino ala ysillä.

Aloin pohtimaan omaa perhettäni ja muiden bloggaajien perheitä. Osalla juuri se perhe tuottaa aikamoisia haasteita painonhallinnalle. Jossain tapauksissa puoliso ei yhtään tue painonpudotus haaveita. Ikinä en unohda jo aiemmin viittaamaani Suuri painonpudotushaaste (vai mikä se jenkkiohjelma olikaan), jossa vielä kotona asuvan nuoren naisen perhe terrorisoi hänen painonpudotustaan. Tuntui tosi pahalta hänen puolestaan. Hänhän sai lopulta oman asunnon. Olisi kiva tietää miten hänellä menee, kun niin sympatiseerasin häntä.

Monelle se puoliso taas on hyvä kannustaja ja osalla puoliso myös tahtoo pudottaa painoaan.

Entäs me, joilla on lapsia? Sopiiko meidän syömiset lapsille?

Oma puolisoni on hoikka ja hyväkuntoinen. Se ei kuitenkaan ole tullut ilmaiseksi eli hän hyvin aktiivisesti liikkuu (salia, hiihtoa, juoksua yms.). Hän myös syö todella tarkasti. Ei niin, että pelkäisi lihovansa, vaan tarkkailee suolaa yms. Suvussa on verenpainetautia ja hänellä on myös korkea verenpaine (sukurasitteen takia ilmeisesti). Hän ei koskaan ahmi eikä hänellä ole mielihaluja. Ruoka on hänelle välttämätöntä polttoainetta eikä sitten oikein muuta. Mulle kyllä ruoka on sitten parhaimmillaan suuri nautinto eli tässä eroamme. Hän syö puuroa ja leipää aika lailla aamusta ja se meidän erottaa. Hän toisaalta tarvitsee hiilareita kuntoilunsa takia. Suhteemme aikana lihoin sen viisi kiloa, kun aloin hänen kannustamaan syödä kunnon aamiaisen. Leipä ei sovi mulle painonhallinnan kannalta ja vatsakin teki sitten kovan vastalauseen eli kehitin jonkinlaisen allergian viljaan (ainakin ruis ja vehnä). 

Mies kannustaa, mutta ei painosta. Hän on myös alkanut ymmärtää, että painonhallinnassa yhdet keinot eivät ratkaise kaikkien ongelmia. On tajunnut, etten voi urheilla lujaa ja paljon. On kyllä ostanut hienoja kuntoilulaitteita mulle, kun olen jotain kuolannut. Hänelle ei myöskään alkoholi ole tärkeä juttu ja voi hyvin olla juomatta kanssani. Mieheni on hyvä tuki tälle painonhallinnalleni.

Nuorin lapsista on vielä kotona. Hän on ollut aika ronkeli syömisissään ja aika kamalaa höttöä syö. En kuitenkaan ole pakottanut häntä valitsemalleni linjalle. Minua istutettiin pienenä pöydän ääresssä pienenä pitkään. Joko söin tai itkin. Yleensä itkin ja söin. Selkäsauna tms. ei ollut vieras asia, jos lautanen ei tyhjentynyt. Siihen aikaan päiväkodissakin pakkosyötettiin. Muistan kuinka kalamaksaöljyä pistettiin suuhun ja nenä puristettiin kiinni samaan aikaan. Oli pakko happea saadakseen avata suu ja sinne meni sitten kalanmaksaöljy. Vieläkin kuvottaa.

Jos meillä laitetaan jotain lihaa/kalaa ja sen seuraksi syön salaattia, niin teiniä varten keitän makaronia tai riisiä. Myös mieheni silloin voi ottaa noita hiilareita lautaselleen salaatin lisäksi. Teen yleensä ison salaatin, johon laitan öljyä/viinietikkaa, pähkinöitä, auringonkukansiemeniä yms. perinteisten vihreiden lisäksi. En oikein välitä jostain perussalaatista (tomaatti/kurkku/salaatinlehti) ilman muita makuja.

Joskus, kun haluamme syödä sushia, kasviskeittoa tai muuta ruokia joita lapsi ei halua syödä, olen antanut hänelle sitten eineksiäkin. Hän joskus ihmetteli, että miksi ihmeessä me ylipäätään teemme ruokaa, kun kaupasta saa valmistakin ruokaa... Kuvittelin sitten pitkään, että hän haluaa syödä noita eineksiä eikä piittaa kotiruuasta. Harmittelin, mutta en pakottanut syömään terveellisemmin. Välillä olen miettinyt, että pilaanko lapseni terveyden.

No, suuri ylläri oli, kun alkukesästä lapsi kyseli, että koska meillä on oikeaa ruokaa. Oli ollut kylässä, jossa oli jotain lihapullia ja perunaa.  Hassua, kun ennen se oikea ruoka oli pahaa ja einekset herkkua. Tämän jälkeen olen sitten vähentänyt einekset minimiin. 

Poika on kasvanut hurjasti pituutta. Toinen ylläri oli, että hän sanoi minulle syyksi sen, että hän syö nykyään salaattia. Siis täh??? Poika, joka nimittää kaikkia kasviksia "vaarallisiksi". Tämä tuli vasta pari päivää sitten. Kun kyselin tarkemmin, niin hän syö isällään sekä koulussa salaattia. Keitetyt kasvikset eivät kuulemma vieläkään mene. Hän sanoi, että mun salaattia voi syödä, kun siinä on kaikkea...

Poika on pitkä ja erittäin hoikka. Istuu päivät pitkät tietokoneella. Ei ole ollut koskaan kiinnostunut mistään ohjatusta urheilusta, vaikka olen tarjonnut vaikka mitä harrastusta. On silti erittäin sosiaalinen kaveripiirissä. Ei siis mikään epäsosiaalinen lihava nörtti. 

Nyt tässä mietin, että miten tuon salaattisysteemin hoidan. Pojan pitää tietty salaattinsa saada jatkossa. Mies syö missä vaan formaatissa ne. Itse taas en todellakaan syö pelkkiä kasviksia, vaan tarvitsen sen öljyn ja muun oheisen salaattiin. Pitäisikö tehdä sitten perussalaatti, josta nuo muut perheenjäsenet ottavat omansa ja sitten vaan sötkötän omat päälle? Vai laittaisinko lapsen lautaselle valmiiksi kurkkua ja salaattia tai porkkanaraastetta, joista kuulemma siis nykyään tykkää.

Itse pyrin normaaliin kotiruokaan. Nykyään tosin kasvikset houkuttelevat kovasti. Hieman tässä joutuu edelleen funtsimaan ja järjestelemään syömisiä. Onhan tässä perheessä tosiaan muitakin jäseniä kuin minä.

Mitens teillä muilla perheen syömiset on järjestetty?

maanantai 18. elokuuta 2014

Viikonloppu ohi

Päivä alkoi mukavasti. Ei haittaa, vaikka sataa eikä ole helle. Vaaka näytti, ettei normaalityyliin viikonloppuna ole tullut yhtään lisää kiloja. Vaaka näytti edelleen 91,5 kiloa. No, olishan se tietty voinut mennä alemmaskin, mutta hyvä näin.
Viikonloppuna söin normiannoksen suklaata (100 gr) ja kävin ulkona lounaallakin. Söin salaattia, mutta juustosalaattia. Aika kasvispitoinen oli ruokavalio viikonloppuna eikä mitään kummempia sitten tullut herkuteltua. Mutta koin kyllä syöneeni hyvin. Olin myös suhteellisen toimeliaskin ja tunnen hiukan turvotusta kropassani. Eli vakiokuvio, kun liikkuu, niin turvottaa.

Tänään pitää suunnitella viikon ruokalista niistä aineksista, joita kotona jo on. Yritän olla käymättä kaupassa, mutta saattaa olla, että kasviksia on käytävä hakemassa. Olen huomannut, että tuo valmis ruokalista helpottaa kyllä hommaa suunnattomasti. Käytän suunnitteluun sen yhden kerran, kun aiemmin meni lähes sama aika päivittäin kaksi kertaa.

Tämä viikko on ennusteissa sateinen. Yritän opiskella tehokkaasti ja todennäköisesti vesijuoksen jossain vaiheessa. Myös lenkillä olisi hyvä mennä jonkin kerran. Jotain jumppaliikkeitä pitäisi tehdä, jotta tämä koneen ääressä istuminen ei jäykistä taas sikana. Viikonloppuna en koneen ääressä aikaa viettänyt. Olen nyt hakenut tällaista rytmiä elämään eli viikolla opiskelua, mutta viikonloppuna ihan muita juttuja. Kyllähän se opiskelu työstä käy vaikka onkin ihan mukavaa, kun ei ole muuta touhua tai haasteita samaan aikaan,

Mutta hyvällä mielellä täällä ollaan.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa teille armaat kanssakulkijat!

Sarah

perjantai 15. elokuuta 2014

Arvasin oikein!

Eilen epäilin, että paino nousee, kun liikun. Oikeassa olin. Vaaka näytti 91,5 kiloa eli puolen kilon painonnousua. Se oli oikeastaan pienempi nousu kuin ajattelin etukäteen. Hyvä niin.

Kävin lenkillä aamupäivästä ja sitten tosiaan vesijuoksemassa iltapäivällä. Sen jälkeen saunoin ja jo saunominen nostaa mun painoa seuraavaksi aamuksi jopa 2 kiloa. En syönyt tavallista enempää, joten lisääntyneellä ruokahalulla tms. mun vaakan lukemia ei selitä. Nestehän se tietty mulla kerääntyy.

Tänään jätän varmaan liikunnan vähemmälle. Viikonloppuna on ohjelmassa kävelyä tai sitten ainakin ratsastusta.

Tässä musiikkikappale, joka on hyväntuulinen, mutta sisältää sinällään asioita, joista olen eri mieltä. Mutta ihan hauska. No, totta on kyllä, että mä olen aika leppoisa persoona. Tämän myötä mukavaa ja leppoisaa viikonloppua teille armaat kanssakulkijat!

Sarah


torstai 14. elokuuta 2014

Karu fitnessmaailma

Tämän päivän (14.8.2014) Hesarissa on mielenkiintoinen juttu fitnesbuumista.

Nora Yrjölä sanoo jutussa mm: " fitness on sallittu syömishäiriö, joka voi pahimmillaan pilata terveyden. " Nora kärsi kilpailuvuosinaan kehonkuvan häiriöstä ja kisojen jälkeisistä ahmimiskohtauksista. Aika karua luettavaa.

Itse mietin, että kun tässä nämä tissit laihtuessa pienenevät, niin miten Jutat ja kumppanit säilyttävät rintansa niin pyöreinä? Osassa kisaajista taitaa olla pienet rukkaset, mutta onko ne silikonit tuossa lajissa kovin yleiset?

Kuten olen täällä aiemmin jo sanonut, mun silmään ei nuo kilpailuissa pärjänneet sitten millään miellytä.

Mutta onhan tämä tietty ala, jossa myös raha pyörii. Kisaajien on ostettava kaikenlaista ja valmennukset, lisäravinteet yms. maksaa. No, samapa tuo mulle. Onhan se hyvä, että rahaa tulee jollekin. Sehän tätä yhteiskuntaa pyörittää.

Kuitenkin toivoisi, että tässä läskiyden, anorektisuuden ja fitnesin välissä olisi hyväksyttää olla ihan vaan tavallinen. Hyväkuntoinen ja normaalipainoinen. Sinne olisi kiva tavoitella ja päästä. Kun ei nuo äärilaidat kiinnosta.

Tänään olen ollut pidemmällä kävelylenkillä ja vesijuoksemaankin olen menossa. Yleensä liikunnallisen päivän jälkeinen aamu tietää painonnousua (neste kerääntyy). Saa nähdä miten huomenna. Tänään oli taas kivasti paino tippunut 91 kiloon. No, huomenna varmaan taas sitten nousee, mutta kyllä se tästä taas lähtee laskemaan.

Mä tykkään näistä vilpoisemmista keleistä, kun loppuu tämä nesteen paikkaaminen kroppaan ja muutenkin jaksan tehdä enemmän asioita. Ymmärrän kyllä, ettei tämä syksyn tulo ole kaikille samanlainen nautinto.

Tsemppiä!

Sarah

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Ei mulla muuta...

Paino on lähtenyt laskemaan vihdoin! Nyt aamun lukema oli 91,7. No, olen tietty vielä siitä 87,4:stä vielä 4,3 kiloa lihavampi. Mä olin melkein kuusi kiloa lihonut keväästä pahimmillaan vai oliko se jopa enemmän... Olen kai pyrkinyt unohtamaan vaakan kaameat lukemat. Jotenkin sitä vaan halusi ajatella, että pari kiloa nestettä on kerääntynyt.

Ei tässä mitään muuta kummempaa ole tullut tehtyä korjausliikkeessä, kuin päivittäisiä pieniä valintoja. Jatkan niiden tekemistä.

Mun tavoite on ollut, että kun 85 kiloa tulee täyteen alan aktiivisemman liikunnan. Nyt varmasti yritän harrastaa hyötyliikuntaa ja ratsastusta sekä vesijuoksua. Pelkään niin paljon liikunnan sekoittavan kroppani, että on pakko ottaa iisisti. Mutta tuossa kalorimäärässä ehkä jo uskallan ottaa riskejä.

Mä olen aiemmin voinut ottaa huoletta esim. lasin tai pari valkkaria, eikä se ole vaakalla näkynyt. Kun sitä ei joka päivä harrasta. Nyt en aio ottaa vähään aikaan mitään.

Itse nautin, kun helteet on loppuneet. On paljon tarmokkaampi olo.

Tsemppiä meille kaikille näihin haasteisiin!

Sarah

maanantai 11. elokuuta 2014

Tykkäätkö vartalostasi?

Sain Paksun Perhosen blogista haasteen kertoa kolme hyvää asiaa kropastani. Meille painonpudottajille tämä on haasteellista, mutta minä olen päättänyt rakastaa itseäni ja näen kropassani paljon hyvää.

1) Hiukset on naisen kruunu ja niin se taitaa olla minullakin. Niistä tulee välillä kehuja.

2) Vyötärö. Siis mulla on näiden lylleröiden alla se olemassa! Kyllä tämän kurvikkuuden näkee jo vähän nytkin, kun osa lylleröistä on poistunut. Vyötärölle nämä mun läskit ei muutenkaan ihan ensimmäiseksi kerääntyneet. Tästä kropan muodosta normaali painossakin on ongelmansa, kun barbivyötärolle ole vaikea löytää sopivia housuja. Silti se on aika kivan näköistä, kun on kivat vaatteet päällä.Parasta on kuitenkin, että mä tiedän, että tuolla jossain on olemassa se vyötärö. Mulla on hyvä aihio!

3) Pituus. Koska en ole ihan pieni, olen saanut tämän painoni kanssa aika paljon "anteeksi".

Haastan kisaan mukaan Carolin, Päärynän ja Norma Joen. Jos olette tämän jo aiemmin tehneeet, niin unohtakaa juttu. Eikä tätä muutenkaan tarvitse tietty tehdä.

En mä tällä hetkellä osaa muutenkaan vartaloani vihata, vaikka jonkun kovin laihan ihmisen mielestä olen kamala pullero. Mutta pakko sanoa, että kyllä noissa vaatekaupoissa on ihan eri fiilis kierrellä, kun voi käydä muuallakin kuin isojen tyttöjen osastolla. Kuten moni muukin on kirjoittanut, kiva ostaa vaatteita, kun voi valita eikä ole pakko ostaa sitä ainoaa joka mahtuu päälle.

Pitäisiköhän jossain vaiheessa kirjoittaa seksistä? Monella palstallahan saa lukea kuinka mahdotonta lihavien seksi on ja kuinka lihavan kanssa menee halut. Pistetään harkintaan, jos tämä aihe kiinnostaa.

Sarah

torstai 7. elokuuta 2014

Vähän energisempi olo

Eilen olin kovin kevyellä linjalla syömisissä, mutta empä minä koneen naputtelua kummempaa tehnytkään.

Söin kalakeiton lounaaksi ja päivälliseksi söinkin vain kasviskeiton. Keittoihin toki lisäksi riisikakkua maksamakkaralla. Aamupala on vakio eli jukurttia, mustikkapellavarouhetta sekä pieni lusikallinen sokeritonta hilloa. Välipaloiksi söin jokusen omenan ja illalla viimeiseksi sitten suklaapäällysteisen riisikakun.

En mä yleensä näin askeettisesti syö, sillä kaksi keittoa päivässä on vähän liikaa keittoja. Mulla oli pari sisäistä taistelua itseni kanssa ja olen samperin tyytyväinen, että pysyin tiukkana. Mun aiempi laihdutushan ei ole ollut mitään hirvittävää taistelua itsensä kanssa, vaan homma on hoitunut melko helposti. Luulen, että tämä hellepöhötys on vienyt mut vähän alamaihin ja siksi olen tehnyt niitä huonoja valintoja, joihin en tuossa aiemmin sortunut.  Mutta terveellistä havaita, kuinka helposti se väärä suunta tulee.

Eilen vaaka näytti sen järkyttävät 93,3, mutta nyt oli lukema laskenut jo 92,3 eli kilon verran paino laski eilisestä. No, eipä tuo mua tietenkään tyydytä, mutta suunta on kuitenkin oikea. Ei sen puoleen, mun elämässä on aina ollut tavallista suuret painonvaihtelut vuorokaudenkin sisällä. Se, että sauna illalla nostaa mun painon kaksi kiloa seuraavaksi aamuksi ei ole mitään  höpötystä vaan ihan vakiokuvio mulle.

Tänään teen salaatin (fetaa ja aika rasvaista) ja illemmalle on tarkoitus on tehdä kaalikeittoa. Rakastan kaaliruokia, mutta useamminkin niitä voisi tehdä. Jauhelihaa mukaan, että tulee proteiiniakin tarpeeksi. Normaali tavoitteeni on syödä lounaaksi keitto tai salaatti ja sitten päivälliseksi ns. tavallista ruokaa. Toki mulle se lihan/kalan lisäksi on salaattia tai jotenkin muuten käsiteltyjä kasviksia. Ei kovin usein riisiä tai perunaa. Kesällä on tullut vähän liian usein nimittäin noita nautittua. Siitä seurasi jonkinlainen hiilarikoukku. Oli paljon useammin nälkä, vaikka oli syönyt ihan riittävästi.

On muuten helteestä huolimatta paljon energisempi olokin. Ehkä se eilinen kevyempi syöminen sai tämän aikaan.

Mukavaa päivää!

Sarah


keskiviikko 6. elokuuta 2014

Salainen päiväkirja eläintiloilta

Iltalehti kertoi vegaanin pestautuneen karjatiloille ja siellä hän teki ikäviä havaintoja. Aiheesta Eveliina Lundqvist kirjoitti kirjan; Salainen päiväkirja eläintiloilta. Itse en kirjaa ole lukenut, mutta mieli tekisi.

Tekeekö pahaa syödä lihaa? Mietitkö koskaan miten tuotantoeläimiä kohdellaan?

Itse olen eräässä vaiheessa ollut jonkin aikaa kasvissyöjä. Vegaaniksi en varmaan koskaan pystyisi, sillä kananmuna on mulle liian tärkeä ravintoaine. Ostaisin kovin mielelläni munia, jotka tietäisin oikeasti asiallisesti tuotetuiksi, mutta eihän nuo virikekana tms. kerro riittävästi. Kai kanojen olot ovat parantuneet, mutta onhan nuo tehokanalat varmaan aika kaameita paikkoja. Ei sioilla ja lehmilläkään varmasti aina ole hyvät oltavat. Taviksen on vaan aika vaikea tietää mistä se kaupan liha oikein tulee ja miten siellä eläimiä kohdellaan.

En edes halua ajatella asiaa, koska pidän kuitenkin lihastakin.

Toinen juttu, joka pohdituttaa on luomu. Siihen on jo standardit, mutta onko se sen hinnan väärtti. Täällä maaseudulla ei kauppojen valikoimissa ole hurraamista. Ääskaupasta ostetaan mitä siellä on tarjolla ja aika kovaan hintaan. Luomuja voi kasviksissa olla vähän, mutta ne on yli puolet kalliimpia kuin muut ja näyttävät aika kämäisiltä usein. Herneet on kyllä luomuna (kuivaherneet) jopa halvempia kuin tavalliset. Joskus kun pääsen jollekin isommalle paikkakunnalle hyvää kauppaan, voi sitten luomua jo ostaakin.

Meillä on tilaa ja haaveissa olisi jotain viljellä itsekin. Ei vaan ole ollut aikaa. Jopa omaa eläintuotantoa voisi harjoittaa, mutta en minä taitaisi niitä eläimiä pystyä syömään tai ainakaan tappamaan.

Itsellä on siis aika ristiriitainen olo. Enkä ole kovin varma miten syvällisesti haluan asiaan perehtyäkään. Kai tämä on pään pensaaseen pistämistä.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma. Kiinalaista luomua en osta. Minusta se on lähtökohtaisesti epäilyttävää (Kiinassa käyneenä). Enkä näe mitään järkeä, että Kiinasta rahdataan tänne elintarvikkeitakaan.

Jaahas, seuraavaksi olisi ruuanlaitto. Hieman siihen kyllä tulee jauhelihaakin...

Onkos kellään aiheesta ajatuksia?

Sarah

Tietokoneen orjana

Lehdistä saa jatkuvasti lukea, että istuminen on pahasta.

Minulla on ollut tähän asti kaikenlaista vaivaa siitä, että olen tämän tietokoneen orja. Töitä ja opiskeluja teen koneen ääressä istuen ja valitettavasti se viihdekin tuppaa tulemaan pitkälti tämän koneen kautta. Aika vähän katson perinteistä tv:tä sohvalla istuen. Minulla olisi työpiste, mutta sen ergonomia ei ole huippu ja käytännössä levittäydyn oikein ison ruokailupöydän äärelle.

Lomalla naputtelin konetta aika vähän. Enemmänkin se oli sitten kännyn näpyttelyä. Mutta nyt huomaan niskan kiristyneen, korvassa humisee.

Luon nyt tulevan syksyn ja talven rutiineita itselleni. Miten saisin riittäviä taukoja tähän naputtamiseen? Mitä niiden taukojen aikana tekisin? Onko mitään erityisesti selkään, niskaan ja käsiin liittyviä jumppia, joita voisi itsekseen tehdä?

Ratsastus on ihan huippua niskalle ja sitä minun pitää jatkaa. Helteiden takia se puuha on jäänyt vähäiselle.

Vesijuoksun vaikutuksista niskaan en osaa sanoa, mutta vatsalihaksiin se vaikuttaa. Sitä kautta tietysti selkä voi paremmin. Nyt oikein himoitsen pääsyä halliin, sillä meidän lähistöllä on muuten erittäin huonosti uimapaikkoja luonnossa. Välillä on vaikea uskoa, että tämä on tuhansien järvien maa ja rantaviivaa löytyy. Silti meiltä on pitkä matka paikkoihin, joissa ei rannat ole käyttökiellossa.

Mulla on laadukas soutulaite, mutta pelkään polven ongelmia. Ehkä sitäkin pitäisi varovaisesti kokeilla. Musta on tullut tämmöinen arkajalka liikunnan suhteen, kun olen liikunnan kautta hajottanut aikoinaan selkäni pahasti. Silloin en edes ollut tämmöinen pullukka.

Olen tässä vältellyt painoasioita, mutta kerrottakoon tässä vaakan ikävä lukema 93,3 kiloa! Että voi ottaa aivoon. Olen pyrkinyt terveellisyyteen, mutta homma ei vielä ole täysin hanskassa. Uskon kyllä, että tässä on jokunen kilo kyllä ylimääräistä turvotusta, joka tuli helteiden myötä. Mutta on tässä ihan turha yrittää selittää kaikkea sillä.

On oikeastaan pysäyttävää tuo Superdieetti Katja. Niin mahtava laihtuminen ja hyvällä asenteella. Sitten tulee kiloja tosi nopeasti julmetusti. Jos Katjaa harmittaa jo välillä blogin pitäminen, niin veikkaan, että aika monelle hänen blogistaan on apua. Minä ainakin tajuan, etten todellakaan aio lihoa näitä kiloja takaisin tämän enempää. Päinvastoin! Mulle tosin tuo kilojen lähteminen on aika helppoa. Ehkä sitä sitten ei tajunnut, että tämä on niin pienestä kiinni. Mutta nyt olen hereillä. Toivon vaan, että tämä on mulle se herätys.

Mutta tässäpä näitä aamupäivän pohdintoja. Tänään on hyvä päivä. Lounas ja päivällinen listan mukaan eikä tarvitse koko aamua suunnitella sitä lounasta. Lounaaksi tulee kalakeittoa. Päivälliseksi kesäkurpitsa/tomaatti/jauhelihavuokaa.

Mukavaa päivää teille kanssakulkijat!

Sarah



tiistai 5. elokuuta 2014

Kaikilla meillä on taakkamme

Meillä jokaisella lienee omat ongelmansa pääkopassa. Luin Jutan Superdieteeissä olleen Katjan blogista kirjoitusta, jossa hän pohtii sitä, miten on tehnyt muiden mielen mukaan ratkaisuja.

Itse olen elänyt suhteellisen rohkeasti ja kulkenut omaa tietäni. Silti mullakin on siellä ne omat peikkoni. Kommenteissa Iiris kertoo miten hän perheväkivallan takia mussutti leipää ja pelkäsi kaapissa. Itselläni on taustana myös väkivaltainen lapsuus ja ruoka toi lohtua. Jouduin myös hetkittäin näkemään nälkää, kun koulusta kotiin tullessa ei ollut huomioitu meitä lapsia eikä kotona ollut syötävää. Meillä myös pakotettiin julmasti syömään ruokaa, josta ei pitänyt. Kyllä sitten oli ihanaa, kun sai jotain hyvää. Lapsuuden jälkeen päätin, ettei jääkaappi ole koskaan tyhjä.

Katjan kirjoituksesta tuli mieleen, että kyllä minäkin olen hyväksyntää hakenut. Minusta tuntui, etten koskaan ole riittävän hyvä. Minun piti olla nuorempana viimeisen muodin mukainen, koulussa piti pärjätä, mutta olla silti cool. Seksissäkin piti olla hyvä ja tosi hot (hitto! käsittämätön ajatus, että seksiäkin pitäisi suorittaa).Työelämässä minusta tuli hirvittävä työnarkomaani. Työelämässä minulle tapahtui eräänlainen romahdus (pitkälti ulkoisista syistä). Siinä sitten olin, epäonnistuneena. Olin uhrannut työlle melkein kaiken elämässä ja mitä minulle jäi? Ylipainonen ja huonokuntoinen kroppa, haavoittunut sielu.

Noilta raunioilta olen itseäni rakentanut. Naimisiin mennessä kysytään Tahdotko? Minä tein päätöksen ja päätin rakastaa itseäni. Olen oppinut hyväksymään itseni ja puutteeni. Paljon tässä auttoi kirja., joka kertoo narsistisesta äidistä selviytymisestä. Mutta silti minun itseni piti tehdä PÄÄTÖS. Minä TAHDON rakastaa itseäni. Minä haluan panostaa terveyteeni. Minä päätin tehdä elämänmuutoksen.

Ei tämä elämä tuosta päätöksesta muuttunut pelkäksi linnunlauluksi. Paino on jumittanut ja nyt kesällä tuli painoa lisää. Silti, minä aion elää nyt niinkuin aion elää loppuelämäni. En ryhdy minkäänlaiseen pikadiettiin. En minä niitä tuomitse. Jollekin se voi olla sykäys parempaan. Se vaan ei ole minun tieni.

Tämä tie on hyvä. Minä en ole valmis, mutta kasvan kokoajan (ei kuitenkaan kiloissa, kiitos).

Lämmöllä

Sarah




Mä tein sen!

Eilen tein ruokalistan tälle viikolle. Tänään on ollut kiva päivä, kun ei ole tarvinnut miettiä aamusta alkaen mitä söisi.

Kyllähän tuo lista elää, kun on liian kuuma tai jotain ruokaa jääkin. Mulla jäi esim. kana/halloumisalaattia lounaalta. Aion syödä sen ja eiliseltä jääneen kevätkääryleen illalliseksi. Hassu, että näin pieni juttu auttaa arjessa ja ajattelussa paljon.


maanantai 4. elokuuta 2014

Ruuan ajatteleminen

En ole päässyt itseni kanssa selvyyteen, onko liika ruuan ajatteleminen ongelma vai hyvä juttu.

Jos minulla on kiire, en ajattele ruokaa koko ajan. Hyvä. Mutta. Sitten kiireessä syön väärin. Menee liikaa eineksiin ja liian pitkiin taukoihin. Sitten pitää itseään kiireen ja stressin keskellä palkita. Ruualla ja jollain epäterveellisellä.

Jos mulla on aikaa, ajattelen heti aamusta ruokaa. Aamiaisen jälkeen ajattelen ruokaa ja lounaan jälkeen ajattelen iltaruokaa. Ihan kuin mun elämässä ei muuta olisi. Hoen itselleni, että mun on syötävä puolen päivän aikaa tai iltasyömiset menee sitten ihan päin peetä. Mietin, että mitä ottaisin välipalaksi ja mietin jo viikonlopun karkkipäivää.

Talvella tämä homma oli jotenkin hanskassa. Keväällä oli tuota kiireosiota ihan liikaa ja nyt kesällä olen helteen pehmentämine aivoineni ihan sekaisin.

Tätä blogia kirjoittaessa ja muita lukiessa huomaa asioita. Tätä kirjoittaessa tajusin, että mun pitää suunnitella syömiset hyvin ja riittävän ajoissa. Joskus aikoinaan mulla oli kahden viikon ruokalista ja söin sen mukaan. Toki joskus joutui tekemään lennossa muutoksia. Nyt vaan on ollut ongelmana, että olen mieheni kautta oppinut kautta systeemin, että sitten lounaan aikaan aletaan miettimään, että mitä syötäisiin. Mitään ei ole päätetty aiemmin, vaan kotiin on kerätty kasa ruokatarvikkeita. Onneksi ollaan päästy siitä, että lounasaikaan lähdetään kauppaan ostamaan sitä ruokaa ja pahimmillaan iltapäivästä uudelleen illan ruokaa.

Mieheni ei ole kovin suunnitelmallinen ja minä olen. Ilman suunnitelmia en saa mitään aikaiseksi. Nyt huomaan, että  ilman selkeää suunnitelmaa riittävän ajoissa, mä en saa mitään aikaan. Nyt korvienvälinen kovalevy käy liian kuumana syömisen suhteen, kun ei ole täysin selvää mitä syödään.

Päätökseni on, että mä päätän jatkossa kerrallaan viikon ruuat (lounaat, päivilliset, aamupalat ja jossain määrin välipalatkin). Mieheni on kaikkiruokainen eikä hänen intohimonsa ole ruoka. Hän syö kiltisti kaiken mitä eteen kantaa. Arvostaa terveellistä ruokaa. Ainoa ongelma on perheen teini. Hän ei tykkää kasviksista, mutta on nyt alkanut arvostaa einesten sijaan itsetehtyä ruokaakin. Pitää siis ottaa hänet huomioon syömisissä. Taidan tänään käyttää aikaa siihen, että suunnittelen loppuviikon ruuat. Ei tarvitse miettiä mitä on tulossa, kun on päätös tehty.

Välillä sitä tajuaa käytännössä, että miksi tätä elämänhallintablogia oikein pitää. Tässä kristallisoituu omat ajatukset.

Kiitos, kun taas jaksoitte lukea tätä tajunnanvirtaani. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Sarah