tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ruokavinkkejä, kiitos!

Yritän tässä epätoivoisesti saada itseni terveellisemmän syömisen uralle ja pyytäisin teiltä sapuskasuosituksia. Eilen jo tein kesäkurpitsasta pastaa ja se oli hyvää. 

Mun rajoituksena on, ettei vehnää ja ruista saisi kuulua ruokaan. On mulla toki korvaavia jauhoja tuollekin. Mitään ruokainhokkeja ei ole.

Nyt tartteen inspiraatiota!

Aivoissa energiaa, kropassa ei

Otsikossa se tuli. Mulla ois vaikka mitä ideoita ja kaikenlaista tehtävää. Ois vielä paljon suunniteltavaa  opintoihin ja muuhunkin elämään. Kroppa vaan ei meinaa pysyä matkassa. Kroppa haluaa turvonneena vaan maata sohvalla, lukea kirjaa tai katsoa telkkua.

Millä ihmeen ilveellä mä tän kropan pistän käyntiin?


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ei jaksa!

Tää helle uuvuttaa tämmöisen syksyihmisen. 

On samperin vaikea keskittyä järkevään syömiseen. Ei millään meinaa jaksaa laittaa terveellistä syömistä. Olen heinäkuun aikana syönyt kolme kertaa makkaraperunat. Sapuska, jota syön yleensä (ennen laihduttamistakin) ehkä vain noin kerran puoleen vuoteen. 

En jaksa tehdä mitään järkevää ja sen kyllä huomaa. 

Jos saan jostain edes vähän energiaa, ajattelin panostaa ulkonäköön. Kulmat voisi värjätä, kuten myös hiukset. Säärikarvat voisi ajella, jalkoja raspata ja kynnet lakata. Piristäisiköhän tuollainen?

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kävely on kivaa!

Eilen vedin kahden ja puolen tunnin kävelylenkin. Hyvä minä!

Edellinen lenkki sai polven vähän kipeäksi ja nyt pitäisi varmaan tänäänkin hieman liikkua, ettei se mitenkään jäykisty tms. Minulla ei nimittäin ollut polvi yhtään kipeä, kun lomalla kävelin tuntitolkulla joka päivä.

Meillä ei ole järveä lähellä, joten polvelle parempaa vesijuoksua ei ole ihan kovin näppärä harrastaa. Mutta ehkä mä vielä saan itseni raahattua jonnekin rannalle?

Painoa tuli liikunnan ja kuumuuden takia tietty joku sata grammaa lisää, mutta sepä ei mua yhtään yllättänyt. Oisin todella kovasti yllättynyt, jos kerrankin liikuntapäivän jälkeen olisi paino tippunut. Kertaakaan ei ole sellaista sattunut, ei kertaakaan. Ihan sama kuinka monta tuntia liikun ja kuinka rankasti.

Ajattelin tästä huolimatta lisätä kävelylenkit lähes päivittäisesti elämääni. Suunnittelen syksyn ja talven aikatauluja ja tämä liikunta on kuitenkin saatava päiviini mahdutettua. Painonhallinta ei ole se kaikista tärkein juttu. Ulkoilu tekee mulle hyvää muuten.

Mukavaa päivää!

Sarah

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Sitä pohdintaa

Nyt on kelkka käännetty. Paino oli tänään 91,5. Kyllä ottaa pattiin edelleen, kun tuossa jo aiemmin lähenteli 85 kiloa, vaikka sen saavuttaminen tiukkaa tekikin enkä siihen päässyt. Mutta täytyy tämä ottaa positiivisesti eli opetuksena.

Eilen olin itseeni tyytyväinen. Oli jätskiä ja minä söin vain sen kohtuuannoksen enkä ottanut toista annosta. Olen alkanut suurimman potutuksen jälkeen taas luottaa itseeni. Kyllä mä näistä kiloista pääsen! Enhän mä ole enää 105 kilon keijukainen tai sen parin vuoden takaisesta 112 kilosta on kyllä aika lailla päästy eteenpäin matkalla kohti hyvää oloa.

Kivoista lomatunnelmista on hieman tullut laskeudettua hieman huoliin ja arkeen, vaikka lomalla olenkin. Omaa pääkoppaa ja syyllisyyttä (aiheetta) pitää saada kuntoon. Mä otan itseeni niin älyttömistä asioista. Yritän liikaa miellyttää ihmisiä ja olla hyvä kaikin puolin. Tosiasia kuitenkin lienee, ettei voi aina olla täydellinen eikä kaikkia vaan voi miellyttää. Kyllä nämä kumpuaa lapsuudesta. Mut kasvatettiin kovassa kurissa ja yritin aina aistia toisten fiilikset ja pinnan alla olevat jutut. Tiesi pysyä mahdollisimman kaukana, kun eräs oli huonolla tuulella. Tämä moodi on jäänyt päälle ja mietin aina olenko tehnyt jotain väärin ja jos minulle jostain asiasta valitetaan. Toivon hartaasti, etten omille lapsilleni ole antanut vastaavaa raskasta lastia. Ehkä tämä syiden ja seurausten pohtiminen auttaa? Hoen parhaillaan itselleni, etten voi kaikkia miellyttää. En vaan voi. Etenkin kun ne tahdot on aika erilaisia.

Täällä blogissa musta saa varmaan kuvan, että olen kovin epävarma. Jos tapaisitte mut luonnossa, annan varmaan hyvin itsevarman vaikutuksen. Tavallaan mä tunnen kyllä itseni aika hyvin ja ehkä se jotenkin näkyy. Otan rohkeasti kontaktia ja tunnun varmasti pelottomalta. Elämässä olen tehnyt paljon asioita, joita ei ehkä ihan kaikki olisi uskaltaneet tehdä. Silti sitä tuntee välillä itsensä hyvin pieneksi ja epävarmaksi. Mutta kun käyn tätä sisäistä dialogia (nyt näin julkisestikin), niin jostain sitten kumpuaa sitä voimaa ja tahtoa. Mun tavallaan pitää käydä välillä vähän rypemässä, kai...

Ei tämä kroppa tässä ole vain kaloreita, turvotusta ja kiloja. Nyt kun olen läheltä seurannut kaikenlaista, niin jos pitäisi valita, niin ehdottomasti pään kunto on tärkeämpää kuin kropan. Mä haluan vaikka pyörätuolissa tai pedissä elää skarppina tämän elämän loppuun kuin pää sekaisin vimpan päälle olevassa kropassa.

No, oikeestihan mä tahdon olla skarppi hyvässä kropassa. Sille tielle siis!

Voimia teidän haasteisiinne armaat kanssakulkijat. Annatte mulle voimaa. Kiitos siitä!

Sarah

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Helvetistä eteenpäin

Nyt kun olen tajunnut minne väärä tie vie, niin mitä tein eilen?

Tein mustikkapiirakkaa. Ei siinä mitään. Kyllä sitä saa herkutella ja aiemmin jätin siihen yhteen palaan eikä paino noussut. Söin sitten kuitenkin kaksi. Hyi minua! No, illalla päätin, että tästä otetaan opiksi. Saan ottaa herkkuja, mutta se kohtuus!

Piirakkaa on jäljellä, mutta tänään otan vain sen yhden palan. Oikeesti piirakkaa on jäljellä aika vähän, joten ei siitä riitä kuin yhdet annokset minulle ja miehelle. Mutta jatkossa tämä on nyt taas opittava. Kohtuus!

Päivällä söin Ikean lihapullat pitkästä aikaa (15 lihapullaa). Iltaruoka oli kurkkukeittoa ja se nautittiin tosi myöhään. Kurkkukeitto on kyllä maailman helpoin ruoka. Keiton ainut paha puoli on, että kun osa kurkuista on suolakurkkuja, se tietysti saattaa turvottaa suolansa takia. Keiton kanssa söin vehnättömän chiabattaleivän, jossa oli pestoa ja grillijuustoa (paistoin tuon juuston). Aamupala oli perinteinen rasvaton jukurtti, pellavarouhe sekä tuoreet mustikat. Illalla viimeiseksi kaakao ja suklaariisikakku. Välipalana nauris ja omena.

Aamulla vaaka näytti 92,4 kiloa.

Tänään olen taas hidas aamuna ja normi aamiainen. Veikkaan, että yksi ruoka tänään on ainakin kaalikeitto.

Keli on sateinen ja mietin, että joskos kävisi kävelyllä tai ratsastamassa.

No, kivoja muitakin hommia tälle päivälle silti edessä. Katsotaan minne tie helvetistä eteenpäin mua vie.

Tsemppiä teidän päiväänne!

Sarah


maanantai 14. heinäkuuta 2014

Matkalla pulleron helvettiin

Minulla oli jo keväällä  osa lomaani. Sen suhteen tämä painonhallinta meni kohtuullisen mukavasti.

Kevät on ollut jumitusta tuon viime syksyn ja talven menestyksen jälkeen. Ehkä minä sitten olen ottanut sellaisen hälläväliä asenteen. Ei mitään tapahdu, vaikka mitä tekisi. Ei siis vaikuta, vaikka vähän söisi väärin... Okei... virheitä toki olen tehnyt. Stressiä ja väärään aikaan syömistä oli ilmassa jo keväällä.

Edellisessä kirjoituksessa oli jo selkeää, että päin persettä menee. Juu... menee edelleen. Vaaka näytti aamulla 92,6 kiloa!!!! En nyt ala käymään läpi uudelleen listaa asioista joita teen väärin. Ne on päivittäisiä valintoja. En edelleenkään ahmi herkkuja kaksin käsin. En nuoruuttani lukuunottamatta ole koskaan syönyt mitenkään erityisen huonosti tai edes paljon. Minun on vaan ymmärrettävä, että olen juuri sitä tyyppiä, jonka on todella tarkkaan katsottava mitä syö. Ei maailma kaadu jos syön kerran väärin. Ei siihen, jos päivä, viikonloppu tai viikko tulee syötyä minulle vääriä ruokia ja herkkuja. Mutta useamman kuukauden väärin syöminen vie mut pulleron helvettiin.

Jos jotain positiivista haluaa nähdä, niin liikuin todella paljon. Parin tunnin lenkkejä per päivä on tuossa tullut vedettyä pari viikkoa. Aikaisempaan kokemukseen perustuen väitän, että liikkuminen pisti kroppani pitämään noista kaloreista tiukkaan kiinni. Kun tuohon vielä lisää ylimääräiset karkkipäivät, parit ranskalaisannokset, jonkin verran alkoholia ja muuta pupeltamista, tuottaa yhtälö tämän = pulleron.

Helteistä ei kroppani ole koskaan tykännyt. Turpoan kuin pieni sika. Juoda en koskaan ole osannut riittävästi. Toki nyt olen yrittänyt. Eikä tässä nyt puhuta alkoholista. Sitä osasin nuorempana juoda ihan lahjakkaasti...

No, nyt kun olen mielestäni tämän yhtälön ratkaissut, pitäisi sitten ratkaista asia ja alkaa taas laihtua. Joo...

Mä luulen, että kun en ole täällä, olen huonoilla teillä. Nyt pitää päivittää ahkerasti blogia ja lukea muiden juttuja. Saan taas kaipaamani tukea.

Lomalla oli muuten hauska kierrellä vaatekaupoissa. Vaikka on tätä pöhötystä, ei mun tarvinnut enää isojen tyttöjen osastoilla käydä. Yhdessä kaupassa myyjä toi mulle numeron 38 vaatetta, kun se hänen mielestään kuitenkin käy 40 numeron ihmiselle... Siis, mä vielä viime kesänä ostin koon 50 ja jopa yli olevia vaatteita... Oikea kokoni on 44, ehkä jossain vielä 46. Toki mimmi teki virhe arvion, mutta kyllä se lämmitti mun mieltäni.

Mulla on nyt hieman aikaa, enkä aio panostaa vielä tällä enkä ensi viikolla opiskeluun enkä yhteen palkkahommaan. Nyt pitää kehitellä oikeesti kivaa tekemistä eikä vain miettiä tulevia stressaavia hommia. Aio pitää tämän painonhallinnankin kivana. Nyt pitää funtsia mitä kaikkea hyvää, mutta kevyttä sapuskaa teen lähiaikoina.

Tsemppiä teille kaikille ystäväisille!