Lopetin Hypoxin

Päätin, etten jatka Hypoxia. 

Ehkä se olisi vaikuttanut positiivisella tavalla painonpudotukseeni, mutta en vaan halua jatkaa testiä. Kuulostaa hullulle, mutta haluan laihtua systeemilläni, jolla aion elää loppuelämäni enkä millään muulla.

Minulle tuli ongelmia lähinnä Hypoxin mukana tulevista rajoituksista. Vaikka syön aika vähän hiilareita, en tahdo syödä kolmena päivänä viikossa karpaten enkä niin hirveästi miettiä syömisiä erilailla kuin normaalisti. Tämän lisäksi hikoilu fillaroidessa saa mun kropan jotenkin sekaisin. En vaan osaa syödä oikein ja liikkua hikiliikuntaa. Noissa kotona aiemmin tekemisissäni jumpissa en ihan hirveästi hikoile. 

"Olen pudottanut 70 prosenttia liikunnan määrää. Aiemmin kävin uimassa neljä kertaa viikossa ja joka päivä tein jotain. Nyt teen kolmisen kertaa viikossa jotain 20-25 minuuttia. Käyn esimerkiksi kuntosalilla, Sievinen kertoo.

- Ruokavaliollahan se paino putoaa, eikä liikunnalla. Jos olisin halunnut liikunnalla pudottaa saman verran painoa kuin nyt, mun olisi pitänyt treenata samalla tavalla kuin kilpaurheiluaikoina."

Tuon ylläolevan sanoi Jani Sievinen Iltasanomissa. Jotenkin tuo taisi olla se sykäys mulle jatkaa tällä valitsemallani linjalla. Aion käydä kävelyillä, tehdä tallitöitä ja etenkin ratsastaa. Vesijuoksun otan ensi viikolla takaisin ohjelmaani. Mutta tämä kaikki sillä lailla leppoisasti, ettei pukkaa säästöliekkiä. Moni aiempi laihdutusyritykseni on liikunnan tehostamisen jälkeen tehnyt kunnon stopin ja kun pää ei ollut kunnossa, niin en sitten päässyt tilanteesta eteenpäin ja lopulta aina se laihis jäi.

Ei tämä poista sitä, ettenkö ihailisi teitä ihanaiset sporttaajat joiden blogeja käyn lukemassa. Teillä on kivoja liikuntaharrastuksia. 

Jaahas, kohta on tarkoitus lähteä kylään, jossa lienee herkkuja tarjolla juhlapäivän kunniaksi. No, eipä mua pelota, kun on homma hanskassa eikä hanskat ole hukassa... Tänään olen syönyt kaalisoppaa (runsaalla jauhelihalla) ja on täyteläinen olo. Tuo kyläpaikka on sellainen, että he ottavat  huomioon viljaherkkyyteni ja tiedän, että siellä on jotain pientä hyvää mullekin. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Sarah

Vesa Keskisen laihdutusohjeet ja itsekuri

Vesa Keskinen antoi laihdutusohjeita Iltasanomissa.

Hän on kuvien perusteella laihtunut ja antaa perusteeksi itsekurin ja sisun. Juttua lukiessa hän ei kyllä ole käyttänyt itsekuria missään muussa, kun lopettamalla viinan kanssa läträämisen. Sinänsä äärimmäisen kunnioitettava seikka, että hänelle ilmeisen ongelmallinen alkoholi on väistynyt.

Hän on myös sitä mieltä, että pitää syödä vähemmän kuin kuluttaa. Hän on myös syönyt itsensä ähkyyn ja kertoilee ruokavalionsa sisältävän majoneesia ja juustoa niin paljon kun tekee mieli. Vaikuttaa siis siltä, että herra karppaa.

Liikuntaa hän ei ole harrastanut. On käynyt kuusi kertaa kävelyllä puolen vuoden aikana.

Minusta nimenomaan hänen metodinsa kertoo, ettei hän syömisen suhteen noudata kohtuutta. Ei ylensyötiin proteiinipitoisilla ruuilla mielestäni tarvita itsekuria. Kuten sanoi aiemmin, sitä itsekuria on tarvittu suhteessa viinaan.

Minun mielestä laihdutuksessa ei ole kyse itsekurista. Lihavathan ovat kommenttien perusteella aina tahdottomia tampioita. Eivät osaa vastustaa mässyttelyä eivätkä osaa syödä vähemmän kuin kuluttavat. Jos ylipainoinen uskoo olevansa sanotun perusteella tahdoton ja saamaton tossu, hän ei hevillä laihdu. Jos laihiksessa paino ei tipu, laihduttaja alkaa syyttää itseään. Alkaa kova mietintä, oliko se omena nyt sitten se ylimääräinen asia, joka nosti painoa kilon tms. yhtä älytöntä.

Minä laskin kaloreita ja söin kuin varpunen, enkä laihtunut. Masensi. Lopetin ja kun sitten söin, jäi se kaikki syöty entistä tiukemmin kroppaani (säästöliekki). Osaan aivan varmasti olla tahdonvoimallani syömättä vaikka kuinka pitkään. Mutta kun se ihmisen kroppa ei toimi niin, että voisi lopettaa syömisen ja sitten alkaa syödä taas, kun on ihannemitoissa. Kroppa ja aivot tarvitsevat säännöllisesti polttoainetta toimiakseen.

Miksi minä, joka olen tahdonvoimallani selvinnyt aika hurjistakin asioista, olisin painonhallinnan suhteen muka jotenkin vähemmän voimakas? No, minä olen tämän asian käsitellyt päässäni ja minun ratkaisuni on ihan muu kuin itsekuri. Säännöllinen syöminen ja kohtuus on minun ratkaisuni. Kumpikaan ei vaadi erityisen paljon itsekuria.

Esimerkkisapuskoja

Ajattelin heittää tänne taas esimerkkejä mun syömisistä. En nyt ole yhtään sen kummemmin valinnut, vaan tässä peräkkäisiä päiviä. Jostain syystä en saa näitä järjestykseen... enkä jaksa hinkata. Kuvien lataaminen vei niin paljon aikaa, että laitan kuvatekstiin selitykset. Aamiainen ja tuo suklaapäällysteinen riisikakku on molempina päivinä täsmälleen sama, joten en laittanut kahta kuvaa.

Vakiaamiainen, päivä 1 ja 2

Yllätys yllätys sushia lounaaksi, päivä 1

Automatkalla, päivä 1

Välipala, päivä 1

Uuniperuna katkaraputäytteellä ja salaattia illalliseksi, päivä 1

Välipalaherkuttelu, päivä 2

Halloumisalaatti, lounas päivä 2

Lounass Rossossa, sienikeittoa, päivä 2

Suklaapäällysteinen riisikakku. Tällaisen syön lähes joka ilta, päivä 1 ja 2

Hypoxia ja vähän muutakin

Tänään aamulukema oli ilahduttava 17,5 kiloa. Painan nyt siis 87,5 kiloa. Mulla on tavoitteeseeni 10 kiloa ja sata grammaa. Tämä tavoitehan on tässä matkalla nostamani. Alunperin tavoite oli alle 80 kiloon pääseminen. Mutta BMI:llä painoni pitäisi olla 77,4 kiloa, jos tahdon olla normaalipainoinen.

No, kyllä mä noihin tavoitteisiini pääsen. Ei ole kiirus.

Minulla on tullut tilaisuus kokeilla yhtä hypoxilaitetta. En osaa sanoa mitä tästä seuraa. Onko hoidosta hyötyä vai ei, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla. Minullahan läskit ovat kertyneet takapuoleen erityisesti. Nyt kun paino tippuu, niin monesta kohtaa näyttää aika normaalilta, mutta hanurissa riittää kokoa. Myös nuo kauhukahvat lantiolla on järkyt. Minun on normaalisti vaikea hoikkanakaan ostaa sopivia vaatteita alaosaan, koska lantio on suhteessa leveä vyötäröön. Painon noustessa minullekin tuli sitten vatsaa. Oikeastaan nyt pullukkana on ollut helpompi ostaa sopivia vaatteita, koska oletus on, että iso ihminen on myös vatsasta iso.

Kokeilin hypoxilaitetta, jossa mennään polkemaan sellaiseen ovaalinmalliseen systeemiin fillaria. Paine sitten vaihtelee ja sen pitäisi aktivoida kohdistettuun rasvanpolttoon alakropassa. Puoli tuntia fillaroidaan tietyllä syke- ja tehoalueella. Ihan jännää tuo oli, mutta saapi nähdä miten tehoaa.

Hiukan minua ihmetytti, kun suurin osa noista hoidoissakävijöistä oli todella hoikkia. Oliko ne hoitamassa jotain erityistä ongelmaa? Kun sitä ylipainoa eikä roikkuvaa nahkaa näkynyt.

Mä en usko, että varsinaiseen laihduttamiseen tuo on erityisen hyvä juttu. Paitsi, jos ei lainkaan urheile ja se 30 minuutin fillarointi 3 kertaa viikossa on itselle oleellinen juttu. Mutta toivon, että tuo voisi olla esim. mulle hyvä juttu. Mä olen laihduttanut mielestäni järkevästi, mutta aika kivalla tahdilla. Jos tämä aktivoisi noita löllyköitä keskivartalolla ja jäisi vähemmän roikkuvaa jatkossa.

Omasta kropasta on mielenkiintoinen juttu ollut, että olen jo monta päivää ravannut aika lailla vessassa ja hikoillut. Olen toki yrittänyt juoda, kun juon varmasti liian vähän. Yöllä olen enemmänkin ollut palelija, mutta nyt hikoilen aika paljon. Tämä kaikki alkoi ennen hypoxia eli se ei ole tätä muutosta tehnyt. Mutta tämä näkyy putoavana painona.

En tiedä mikä merkitys sillä on, että olen yrittänyt syödä proteiinipitoisempaa ruokaa aamulla. Kolmen kanamunan munakkaita tai kokonainen purkki rahkaa. Ennen sain rahkaa alas vain maksimissaan puolikkaan purkkia. Aamulla ennen vaakaan menoa päätin, että syön tänäänkin rahkaa, jos painoa on mennyt. Ja kuten aloituksesta näkyy, sitä oli sitten mennyt. Edelliseen päivään tiputus oli 700 grammaa.

Ensi viikolla on kolme kertaa hypoxifillarointia ja myös sitä seuraavalla viikolla. Joissain näkyy kirjoituksia, että se tehoaa hyvin ja joissain, ettei mitään vaikutusta näy. Jossain taas sanotaan, että kilot tulee takaisin. Mä en tällä ajattele lainkaan kiloja, kun niitä pudotan tällä omalla systeemilläni suunnitellusti. Mutta jos auttaisi kauhukahvoihin eikä ne tulisi heti sen jälkeen takaisin, niin olisin tosi tyytyväinen. Mutta tästä asiasta raportoin kyllä jatkossa tarkkaan.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Sarah

Jutta ja puolen vuoden dieetit

Katselin eilen nauhalta viimeisimmän jakson tuosta ohjelmasta. Oli kyllä herttainen ja mukavan oloinen laihduttaja. Toivottavasti hänellä on tsemppi pysynyt päällä. Tietääkö kukaan miten on käynyt ohjelman jälkeen?

Mietin illalla vielä aika lailla tuota ohjelmaa. En kyllä tuon ja monen muun vastaavan ohjelman nähtyäni ihmettele, että ihmisillä on hirveän epärealistisia tavoitteita. painon pudotusta suunnitellessaan. Tuossa ohjelmassa on aikamoinen tuki ihmisellä ja näyttää siltä, että ihminen piiskataan aikamoisiin suorituksiin. Jotenkin vaan epäilen, että moisilla tavoitteilla ja tahdilla harva tavallinen ihminen onnistuu, ilman tuota valvontaa ja piiskausta. Minähän itse olen ihminen, joka ei piiskasta tee mitään... paitsi menee lakkoon. Tämä ei poista sitä, ettenkö uskoisi joillekin olevan ihan ok tuo piiskaustyyli. Mutta jos ei ole sitä piiskaajaa ja hoputtajaa?

Miten se arki tuon jälkeen? Harva pystyy noin tiukkaan elämään lopun elämänsä. Eikö olisi tärkeintä opetella kohtuus?

Yksi mitä myös mietin tietämättä asiasta enempää, että onko se Bull oikeasti pätevin ihminen arvioimaan terveellisyyttä? Jutta sentään näyttää ihan terveeltä. Ehkä Bull sitten tietää kovasti asioista, mutta ei hän itse mielestäni näytä mitenkään terveyden perikuvalta. Hänen on ilmeisesti vähän vaikea hengittää, kun tv:ssä ääni tuhisee aika lailla. Mutta ehkä hän on kuten normi konsultti, tietää mitä pitää tehdä, mutta ei itse tee niin.

Kyllä minä itsekin olen alkanut katsoa näitä ohjelmia, mutta sillä lailla kriittisellä mielellä. Eihän tässä näytetä tai kerrota tarkkaan mitä syödään ja kuinka paljon liikutaan. Minulle kerrotun mukaan, joissakin ohjelmissa (en nyt puhu tästä ohjelmasta) mennään oikeasti yli sen rajan, jossa laihduttaminen on todella vaarallista. Myös liikunnan suhteen tehdään liian järeitä harkkoja, jolloin laihduttajalle voi tulla loppuelämän kiusaksi vammoja.

Itse olen todella varovainen, kun sain jo 90-luvulla kuntosalilla (normipainoisena ja melko hyväkuntoisena) vamman, jonka kanssa olen saanut elää siis jo pitkään. Jos nyt tekisin jotain kovin rankkaa tämän ruhoni kanssa, niin vammoja tulisi lisää.

Kyllä näistä tietysti tulee se fiilis, että kun tuo onnistuu, niin minäkin voin onnistua. On tärkeää kuulla onnistumisista. Mutta olisipa kiva, jos olisi sellaisia pitkäkestoisia ohjelmia, joissa sitä hyvinvointia seurattaisiin monipuolisesti. Mutta formaattina se taitaisi olla liian kallis. Muutenkin kai me ihmiset nykyään halutaan mulle heti kaikki NYT!

No, mä olen tämän asian päässäni käsitellyt ja uskon pärjääväni huolimatta näistä pikadieettiformaateista ja niiden antamista roolimalleista. Toivon, että muutkin ymmärtävät.

Ihanaa aurinkoista päivää!

Sarah

Lounaan merkitys

On se vaan totta, että lounas on mulle päivän tärkein ateria.

Joka kerta, kun en syö sitä klo 12 aikaa tai hieman sen jälkeen, tulee ongelmia. Työt joskus sekoittaa asian ja sitten menee koko päivä sekaisin. Sitten on kiire syödä jotain ja vaikka saa sitten sen lounaan, tekeekin mieli vaikka mitä sen jälkeenkin.

Tänään söin kaupan vähähiilarisen lounaan (Kokkikartano) ja yleensä se täyttää mut mukavasti. Sen jälkeen piti saada teetä, suklaapäällysteinen riisikakku ja jukurttia (mausteeksi lasten sosetta). Sen jälkeen taas teetä. Nyt illalla vasta lähellä yhdeksää mielihalut alkavat vähentyä. Mullahan on se periaate, että syön, kun on nälkä. Nyt taitaa vaan mielihalut jyllätä. Ei ole tavallista mun normaali syömisillä. Valinnatkin saattavat olla tavallista epäterveellisempiä.

Aikoinaan jätin todella usein lounaan syömättä kokonaan.

Huomenna on eräs asiakas luvannut tarjota lounaan. Toivottavasti mennään ajoissa syömään.

Hyviä lounasvalintoja teillekin!

Sarah

Nykyhetki ja tulevaisuus

Olipa tässä välissä aikamoisen kiirusta ja jäi tämä tänne kirjoittelukin vähäiseksi.

Oikeasti minä tarvitsen teitä armaat muut bloggaajat! Ei näiden lähi-ihmisten kanssa oikein saa tsemppiä päälle eikä varsinkaan saa neuvoja. Vuosien varrella olen saanut kuulla: "Ethän sä mikään lihava edes ole!" Joo... hoikka 105 kiloinen vaan. Tai sitten tulee neuvoja, että pitää syödä vähemmän mitä kuluttaa. Joo.. syön kuin varpunen jonkin aikaa ja saan kroppani täysin jumiin. Mutta onneksi on siis tämä nettimaailma.

Oikeesti tämä koneella vähäinen oleminen on johtunut siitä, että olen yrittänyt tehdä muutakin kuin olla koneella. Yritän olla ajattelematta duuniasioita ja rasittamatta kättäni (väsyy näpyttämisestä).

Paino on tällä hetkellä 98,5 88,5 eli olen laihtunut puolessa vuodessa 16.5 kiloa. En siis todellakaan ole mikään suurin pudottaja, mutta ei mua tämä tahti hävetä. Vasta nyt viime viikkoina on moni tuttava huomannut hoikistuneen varteni. Moni vaan jaksaa kummastella, kun en syö pussikeittoja tai kieltäydy kaikesta hyvästä.

Tässä vaiheessa mietin tulevaa. Miten mulle käy painonpudotuksen kanssa? Missä on se raja, joka tällä ruokamäärällä on oikea? Kuin paljon tissit pienenee?

Mulla on huhtikuun lopulla matka, jolloin olisi kiva olla tavoittanut sen 85 kiloa. Mutta en ole lainkaan varma saavutanko sen enkä ole edes varma.... HIH HIH! Mä hokasin, että olin kirjoittanut tuonne ylös aluksi 98,5! En vielä itsekkään tajua painoani. Kyllä mun pitäisi pystyä saamaan tuo 3,5 kiloa pois reissuun mennessä, mutta tämä tahti on tällä hetkellä aika hidas. Enkä aio tehdä mitään erityistä asian toiseksi muuttaakseni.

Mietin myös olenko vuoden kuluttua aloittamisestani 10.9 saavuttanut tavoitteeni? Minähän nostin tavoitetta tässä matkan varrella. Aluksi tavoittelin vain juuri ja juuri alle 80 kilon. Nyt haluan päästä sinne varsinaisen ihannepainoni sisälle. Mutta en kyllä siitä yhtään laihemmaksi, sillä se ei näytä niin hyvältä. Tykkään olla vähän kurvikas.

On tässä pohtimista. No, seuraava pohtiminen on illallinen. Taidan laittaa kanafileistä salaattia.

Mukavaa ja antoisaa viikkoa kaikille. Tsemppiä haasteisiinne!

Sarah

Sapuskoja

Moni kaveri on nähnyt mun syövän ja on ihan kummissaan, kun mä olen hoikistunut silmissä ja silti syön ihan oikeaa ruokaa ja myös herkkuja.

Ajattelin laittaa tänne nyt kuvia syömistäni sapuskoista. Osa kuvista on epätarkkoja eikä tässä todellakaan sommitella mitään, kun on vuosi aikomus kuvata jokainen syömäni ruoka. Päivät valittu ihan satunnaisesti sen tarkemmin miettimättä.

Aamupala. Rasvatonta jukurttia, mustikkapellavarouhetta ja näköjään jotain hilloa. Kuppi on aika pieni, kun aamiaiseni ei normaalist ole yleensä kovin suuri

Jaahas, tässä on näköjään työpaikalle ostettu sushia. Sushi taitaa olla sosekeittojen jälkeen yleisin syömäni ruoka. Ennen en olisi voinut kuvitellaan sushin syömistä, mutta nykyään se on suosikkiruokani. Valitettavasti oman kodin lähellä ei saa usein tuoreena, joten pakasteita on pakko käyttää. Tavoitteena on opetella tekemään itsekin.

Jotain salaatin tapaista ja ilmeisesti lihaa... Saattaa olla, että tuolla salaatin alla sitä lihaa enemmänkin. En kyllä tuosta osaa sanoa, että mitä lihaa tuo on. Ei näytä kovin herkulliselta...

Tämä on mun herkkuni... siis päivättäinen. Riisikakku suklaapäällysteisenä.

Omena. Omenoita syön tosi paljon myös.

Ja taas vakioaamiainen

Kaupan maksalaatikkoa. Tykkään, kun hullu puurosta. Tosin onhan tuossa satsissa aika lailla kaloreita. Joskus syön koko lootan, joskus vajaan. 

Poikkeuspäivä selkeästi. Syön joka vkonloppu 100 grammaa suklaata, mutta tämä on joku erityistapaus... Taisi olla työpaikalla kuin söin.

Toinen pala! Mutta tuohon se jäi, vaikka tarjolla oli rasiallinen.

Taitaa olla thaikkukuutio eli einespäivä! Mulla oli päivällä kokous töissä, joten töissä einestä ja illalla vielä kotonakin. Normaalisti teen kuitenkin kaksi kertaa päivässä ihan itse aterian.

Yllätys yllätys. Suklaariisikakku!

Saappaat

Mulla on ollut kovasti kiireitä, mutta paino on pysynyt hallinnassa. Ei tämä hirveää tahtia laske, mutta kyllä 16 kiloa on mennyt.

Oli mahtava fiilis, kun huomasin, että voin ostaa talvisaappaat. Siis ihan menin kauppaan ja kokeilin kaikenlaisia talvisaappaita. Aiemminhan on pitänyt käyttää nilkkureita ja sitten jostain on saattanut löytyä se yksi malli rumia saappaita monen kaupan rymyämisen jälkeen. On pitänyt ostaa sellaiset, jotka on jalkaan menneet.

Mutta eilen ihan sattumalta menin kauppaan vailla tarkoitusta ostaa saappaita. Oli pakko ostaa ihan siitä ilosta, että voi ostaa! Nyt mulla on kauniit ja tyylikkäät pitkävartiset nahkasaappaat.