perjantai 21. helmikuuta 2014

Ruokaa lisää mimmi!

Paino se vaan hinkkasi tuossa 90 kilon molemmin puolin eestaas tosi pitkään.

Tuli päivä, kun söin vähän tavallista enemmän. Alkoi paino laskea ja kokeilin uudestaan. Taas laski.

Tänään vaaka näytti 89,3 kiloa eli alaspäin taas. Luulen, että mä nyt vaan tarvitsen enemmän ruokaa, kun aiemmin. Vaikka ainahan sitä opetetaan, että pienemmän ihmisen pitää syödä vähemmän. Mä olen pienentynyt 15 kiloa, mutta nyt se vaan jumittaa. Tuolla jossain blogin alussa olen kertonut, että jumit on olleet mulle tyypillisiä. Mun kroppa lähtee säästöliekille tosi helposti. Myös liikunnan lisääminen tekee sen ja tämän takia mun laihikset on yleensä sitten päättyneet. Olen syönyt tosi vähän ja liikkunut, eikä painolle ole tapahtunut mitään. Varmaan pula-aikana tai nälänhädässä mä oisin se viimeinen henkiin jäävä tämän säästöliekkini ansiosta, mutta näin nykyihmisen elämässä tämä hyvä ominaisuus on kääntynyt hankaluudeksi.

Onko teillä ollut tämmöisiä jumeja?

Nyt yritän haistella kropan toimintaa ja reagoida siihen. Yritän kertoa itselleni, ettei ruoka lopu eikä sitä tarvitse kroppaan säilöä. Nyt olen jo parin päivän ajan lisännyt etenkin tuota aamupalaa. Silti en edelleenkään tule ottamaan ruokaa toista lautasellista sen yhden lisäksi. Ehkä yritän lisätä proteiinin määrää. Kanamuna on mulle se tärkeä juttu. Tuossa haasteessa aiemmin kerroin, etten voisi elää ilman kanamunia.

Olen myös tänään tehnyt duunielämäni parantamiseksi yhden jutun. En tiedä minne se johtaa (helvettiin vai parannukseen), mutta olen nyt kuitenkin tehnyt. Keuhkopoliltakin soitettiin. Pääsen CPAP-laitteeni kanssa "huoltoon" ja jo puhelimessa alkoi selvitä asioita. Voi olla, että tämä mun talven epämääräinen on/off-flunssa johtuu tuosta happea pumppaavasta masiinastani. Helpotti kummasti oloa, sillä olen ollut ihan poikki koko talven.

Tänään järjestän aikaa myös nyrkkeilyjumpalle.

Monessa kivassa jumpassa tarvitaan painoja. Minä olen varsinainen heikkopeikko ja minulla on rasitusvammakin kädessäni. Mietin joskos selättimen valmistajalta ostaisin sievät painot. Noi ei ole painavat, mutta edes vähän vastusta. Värikin ois mulle sopiva. Mä olen nimittäin ikuisesti Pretty in Pink -tyyppi (ehkä te vanhemmat lukijat muistatte tuon leffan?).

Lounaaksi taidan vetää tänään thaikkukuution. Illallinen on vielä auki, mutta perjantain kunniaksi olisi kiva syödä jotain hyvää. Suklaata ainakin aion syödä!

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Sarah


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Vastaus haasteeseen

Sain Päärynältä haasteen blogistaan. Tässä vastaan ensin hänen kysymyksiinsä ja sitten kerron 11 asiaa itsestäni.

1Kuntosali vai ryhmäliikuntatunti?

Kuntosali. En ole todellakaan mikään ryhmäliikuntaihminen. Olen toki joskus jotain harrastanut (bailantino yms.). Tällä hetkellä olen innostunut netin jumppavideoista ja jumppaan kotona niiden tahdilla.

2. Mitä ruokaa/juomaa laitoit viimeksi suuhusi?

Juuri äsken söin todella myöhäisen illallisen: wokkikasviksia ja katkarapuja chilikastikkeessa. Juomana oli vissyä.

3. Tämänhetkiset harrastuksesi?

Aika kiireistä elämää vietän opiskelujen ja työn takia. Hevoset on ykkösjuttu. Tykkään myös tehdä käsitöitä ja lukea.

4. Mitä sinulle uutta liikuntalajia haluaisit kokeilla?

En mitään. Kun ehtisin harrastaa niitäkin mistä tykkää, esim. vesijuoksemaan olen ehtinyt tosi vähän.

5. Minkä elokuvan kävit viimeksi katsomassa elokuvateatterissa?

Elysium. Ennen kävin todella paljon leffassa, mutta ehdin valitettavan harvoin.

6. Minkä merkkisiä urheiluvaatteita/-varusteita sinulla on eniten?

Empä pääse määrällä tai merkeillä leuhkimaan.

7. Kerro joku erikoisuutesi (taito, tapa jne.)?

Olen aika luova. Keksin kaikenlaista ja nopeasti. 

8. Kuinka monta tuntia/kertaa viikossa liikut?

Liian vähän. Tässä kohtaa on kyllä kova yritys kasvattaa määrää.

9. Sotshin olympialaisten maskotit ovat karhu, jänis ja tiikeri, mutta tiedätkö (ilman googlausta) kohta alkavien paralympialaisten maskotit? Tähän kommenttina, että en ymmärrä, miksi samat maskotit eivät edusta kumpiakin kisoja - eikö se olisi samanarvoisuutta?

En tiedä. En minäkään ymmärrä miksi ei voi olla sama.

10. Paljonko painosi on laskenut/noussut viimeisen 2 vuoden aikana?

Laskenut 15 kiloa. Taisi olla yli 2 v, kun tiputin sitä edeltävät 7 kiloa.


11. Miksi blogiasi kannattaa lukea? 

Ei tätä kannata lukea... No, jos kuitenkin yrittäisi... Ehkä siksi, että olen varma onnistumisestani. Kantsii seurata meneekö siinä vaikkapa 20 vuotta... tai sitten saa olla vahingoniloinen, kun lihon 250 kiloiseksi. Jotain jatkuvuutta lukijoidenkin elämään...

YKSITOISTA ASIAA SARAHISTA

1. Olin koulussa aloittaessani todella ujo ja arka. Nykyään hirveä hölöttäjä.

2. Lapsena olin kova tappelija. Tätä ei varmastikaan moni minut tunteva usko, sillä olen sovittelijan maineessa ja aika leppoisa muutenkin.

3. En voisi elää ilman kanamunia ja kaakaota.

4. Olen tavannut mieheni reilusti yli 40-vuotiaana, jolloin myös ekaa kerran rakastuin oikeasti. Toki olen ennen tätä ollut useammassakin parisuhuteessa.

5. Aion lopettaa nykyisen työni tämän vuoden aikana ja siirtyä yrittäjäksi.

6. Oikeasti haluaisin olla boheemi taiteilija ja lorvia yöpuku päällä kaiket päivät.

7. Olen kirjoittanut kirjan.

8. Lempikukkani on valkoinen ruusu.

9. Mulla on yksi sisko, yksi velipuoli ja yksi siskopuoli.

10. Meidän perheen kolmella jäsenellä on kaikilla eri sukunimi.

11. Tein yläasteikäisenä kouluni ennätyksen selkäuinnissa.

Oikea ruokamäärä?

Mulla tämä syöminen sujuu suht rutiinilla. Kuvaan edelleenkin silti kaiken mitä syön.

Mulla on ollut jo pitkään aikamoista hinkkausta tämän painon suhteen ja funtsinut mistä moinen johtuu.

Eilen söin suht reippaasti, kun oli sattumalta sellainen päivä. Aamusta mulla oli pitkä ajomatka ja söin aamiaisen hyvin varhain. Aamiainen oli kolmen munan munakas. Välipalaksi omenaa. Sitten lounas (chili con carne ja tummaa riisiä, salaattia). Kotiin ajaessa join suklaaproteniini juoman ja melko pienen makeisen (suklaata ja toffeeta). Kotona oli alkupalana ilmakuivattua kinkkua ja hunajamelonia. Ruuaksi runsas salaatti (pähkinöitä, maissia yms), ruuaksi pekonipäällysteisiä kananpaloja bataattipedillä sekä valkoviiniä. Otin vielä kaakaota ja suklaapäällysteisen riisikakunkin.

Tänä aamuna paino oli pudonnut alle 90-kilon, kun se paukkasi tässä välillä ylös.

Johtuiko laihtuminen syömisestä vai oliko se sattumaa?

Painonvartijoissa tosin meille sanottiin aikoinaan, että tämän viikon syöpöttelyt näkyvät painossa vasta ensi viikolla. Turpoonko mä ensiviikolla?




maanantai 17. helmikuuta 2014

Nyrkkeilyjumppaa

Edellisen pohtimisen jälkeen ryhdyin tuumasta toimeen.

Jillianin jumpat on aika kivoja, mutta kovin en pysty hyppimään ja varsinkaan siellä lattianrajassa tapahtuvat liikkeet on hankalia. Pidän hänen jumppiensa nyrkkeilyosuuksista, vaikken nyrkkeilyä ole koskaan harrastanutkaan.

Tämä oli kiva ja lyhyt "nyrkkeilyjumppa" ja tätä ajattelin jatkossakin tehdä.

Mie ite!

Olen funtsinut ja funtsinut. Kaiken tämän syvällisen pohdinnan jälkeen olen päätynyt siihen, että tähän jonkinasteiseen masikseen ei ole muuta keinoa kuin itse toimia. Nimenomaan toimia!

Toki mun elämääni kuuluu se, että mietin, puhun ja mietin. Eikä kukaan tuu ja korjaa tätä mun oloa. Mun on siis ihan itse pakko tehdä jotain. Aamusta tuntui, että pää hajoo, kun on niin paljon tekemistä enkä saa mitään aikaan. Ystävät pitää mua hirveänä tehomimminä ja kai mä tässä yritän jotakin suorittaa. Onneksi painonhallinta menee jo omalla painollaan, paitsi se liikunta.

Yritän nyt sitten pienin askelin, kun isot ei onnistu. Yritän suoriutua vain yhdestä tai kahdesta asiasta kunnolla.

Tänään tein pari rästissä olevaan duunijuttua ja äsken päätin, että mä liikun tänään. En mene tuonne ulos luistelemaan, vaan vedän jonkun jumpan. Olen nyt jokusen kerran tahkonnut täällä linkkaamani jumpan, mutta kohta alan etsiä uutta jumppaa vaihtelukseksi. Saas nähdä tulee armaani mukaan. Hän on tänään kyllä jo urheillut, mutta jumppa on vähän erilaista kuin hänen normaalit urheilunsa.

Sain onneksi sairaalaankin yhteyden ja sieltä soittaa mulle joku hoitaja lähipäivinä. Jos saataisiin mun CPAP-laite huoltoon ja varmistettaisiin laitteen kunto. Tuntuu, ettei happi kulje ja pää on tukossa.

... Tässä välissä mies lupasi jumpata mun kanssa ja sitten päätettiin vähän funtsia tavoitteita elämään.

Ehkä tää mun olo tässä vielä kohenee, se on musta itsestäni kiinni.

Mie romahan!


Jussi Vatasen Putous-hahmo Antsku on kotoisin Imatran Mansikkalasta
Hmmm... mikähän ton Antskun painoindeksi on?




perjantai 14. helmikuuta 2014

Se ois ystävänpäivä!



Oikein mukavaa Ystävänpäivää teille kaikki myötäkulkijat!

On se vaan kumma miten sitä kaipaa tässä painonhallinnassakin ystäviä. Toki mulla on livemaailmassakin ystäviä joiden tukee voi luottaa, mutta täällä on paljon samoja juttuja pähkäileviä hyviä tyyppejä ja apu paljon parempaa. Langanlaiha ystävä ei oikein ymmärrä näitä juttuja...

Sitten päivänpolttaviin asioihin.

Mulla tämä 90 kiloa on hankala rasti, kun tässä ei ole tapahtunut mitää kehitystä eteenpäin. Olen miettinyt syömisiä, mutten usko, että sillä saralla voi tehdä paljoakaan. Vähentää ei voi, tai sitten jää paljon tärkeitä ravintoaineita saamatta. Muutenkin aion syödä niin, kuin tulen loppuelämäni syömään.

Liikunta, liikunta ja liikunta. Sille pitää saada aikaa. Luulen, että jos alan täysillä treenaamaan (mitä kroppa kestää), niin syömisiä on oikeasti lisättävä. Tämä on teiltä armaat kanssakulkijat saatu neuvo. Yritän sen muistaa. Ehkä mun pitäisi myös proteiinia lisätä hieman.

Omista asioista yleismaailmallisiin painonpudotus juttuihin. Mitä olette mieltä tämän neidon painonpudotuksesta?

Minusta näyttää ja haisee pahalle. Alkaa olla aikamoinen rahapeli terveydellä kyseessä. Jos saisin taikasauvalla muutettua itseni tuon näköiseksi näistä kiloistani, pilkkoisin sen taikasauvan ja piilottaisin palasetkin mereen. No thänks! Olen paljon hiiskatin paremman näköinen tämänkin painoisena. Tuollainen kuiva korppu on mun silmiin kaamean näköinen. Mutta jotkut tuota tavoittelevat. Huh!

Saa sitten olla muutakin mieltä.

Tsemppiä teille kaikille ja jaksamishalit!

Terveisin

Sarah

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kiireitä

Hienosti suunnittelin vaikka mitä tavoitteita aiemmin...

Liikunta on ollut olematonta. Olen istunut koneen ääressä ja ruokailuvälitkin on olleet liian pitkät. Omat priva-asiat on jääneet vähemmälle. Ottaa pattiin, mutta peiliinkin voisi katsoa. Jätin aivan liian monta asiaa viime tippaan ja se kostautui. Ehkä voisin ottaa tästä opikseni.

Hyvää on se, että olen edelleenkin pysynyt syömisissä oikeassa ruokavaliossa ja kuvaan syömäni ruuat. Ei siis täysin tärviöllä tämä elämä eikä tuo paino ole hirveästi muuttunut minnekään.

Nyt pitäisi miettiä, miten painonlaskuun saisi vähän vauhtia. Kevät ja lomareissu edullisten ja kivojen vaatteiden maahan lähestyy. Jos ei ole paino tarpeeksi tippunut, ei ole mukava ostaa niitä vaatteita. Mitään pikadieettejä en aio vetää. Mutta ehdoton edellytys on, että vappuun mennessä on 20 kiloa tippunut eli painon pitää olla 85 kiloa. Mitähän mä teen, jos se lukema ei ole siinä?

Loput tavoitteesta haluaisin saavuttaa syyskuun 10 päivään mennessä. Silloin olisin pudottanut 28 kiloa. On siinäkin aikamoinen saavuttaminen. Minähän nostin tavoitettani tässä välissä. Olen siis vasta vähän yli puolivälin ja aikaa on mennyt paljon jo. Toisaalta tämä ei ole pikajuoksu vaan maraton. Joskus mä kuitenkin tuon tavoitteeni saavutan. Ennemmin tai myöhemmin!

Sorry vaan Kiloklubi

 "Tervetuloa Kiloklubi.fi nettisivuston käyttäjäksi, taalta. Sivustolla käyttäjätunnuksesi on sama kuin sähköpostiosoitteesi eli XXXX ja tuon jälkeen olisi pitänyt sitten vahvistaa. Tämmöisellä viestillä Kiloklubi oli minua lähestynyt meiliboxissani.

Olen itseasiassa ollut Kiloklubin käyttäjä, mutta ei nyt vaan kiinnosta. Minä haluan kirjoittaa blogiani eikä minua kiinnosta mainosten katselu. Takanahan on  Sanoma Magazines Finland Oy eikä tuota saittia ole perustettu ihan vaan hyväntekeväisyydestä. Pärjään aivan hyvin ilman Jutan ja muiden firmojen mainoksia katsomatta.


Onko tuolla firmalla joku robotti vai onko tuolla joku henkilö erikseen, joka etsii pullukoita käyttäjiksi? Oletteko te saaneet ko. meilin ja linkin aktivoimiseksi?
Tuolla saitilla ainakin ennen laskettiin kaloreita ja se ei todellakaan minua kiinnosta. Voisin ymmärtää, että saisin meilitse jopa mainoksen, mutta tuollaista linkkaamista ja tämän sähköpostini siihen kytkemistä en arvosta.

Toivotan teille kaikkea hyvää Kiloklubi, mutta minut voisitte jättää rauhaan.


Ystävällisin terveisin

Sarah











perjantai 7. helmikuuta 2014

Ooooh yeah!

Tässä linkki mun fiiliksiin!

15 kiloa meni vihdoin rikki! Aamulla paino oli 89,8. Mahtifiilis. Se alkaa nyt kasilla...

Eipä tässä muuta kuin, että samalla linjalla jatketaan.


torstai 6. helmikuuta 2014

300 grammaa

Nyt onneksi suunta painossa oli parempaan. Nyt puuttuu enää tuo 300 grammaa seuraavasta välitavoitteesta eli 15 kilosta. On tuon tavoitteen saavuttamista kyllä tullut odotettuakin ja toivon, että se nyt lähipäivinä menee eikä paino enää heittelehdi. En tiedä miten vaikuttaa se, etten eilen harrastanut liikuntaa. En tehnyt edes tallitöitä.

Oikeasti mun pitää liikkua ja viikonloppua ajattelin kyllä sille asialle käyttää.

Kropassa tuntuu toissapäiväinen jumppa. Jumpan hyvä puoli oli se, että vaikka mulle meinasi tulla rasituspäänsärky joistakin liikkeistä, seuraavat sitten jotenkin vaikuttivat niin, ettei sitä tullutkaan. Oli ilmeisesti mun kropalla sopiva jumppa.

Nyt pitäisi löytää jotain taukojumppia. Joudun naputtamaan konetta monta vuorokautta tosi paljon ja olisi puolen tunnin välein vähän liikuttava. Olen jopa töitäni vuosien varrella vaihtanut sen takia, ettei minun tarvitsisi olla jatkuvasti koneen jatkona. Tämä maailma vaan tuntuu pistävän meidän tänne masiinoiden ääreen naputtelemaan.

Itselläni on teemavuosi, jona yritän vähän elää muutenkin kuin netissä. Olen pitkän linjan nettiaktiivi. Teille nettinatiiveille nuorille ihmisille se on luontaista, mutta tämmöiset vähän vanhemmat tädit ei ole olleet koko elämäänsä netissä. Nettiä ei edes ollut minun nuoruudessani. Mutta hyvin varhain hyppäsin tähän junaan ja siinä on tiivisti pysytty. Liiankin tiivisti.Tänään illalla on kivaa, kun näkee hyviä tyyppejä ihan livenä. Vähän vaihtelua tähän nettimaailmaan.

Hesarissa oli juttua masennuksesta ja siitä selviytymisestä. Mä luulen, että mä olen ollut syksyllä ja ehkä olen vähän vieläkin masentunut. Tämä painonhallintaprojekti (loppuelämän mittainen) on kyllä parantanut fiiliksiä. Tässä olen onnistunut, jos en välttämättä työ- ja opiskeluelämässä kaipaamallani tavalla. Toisaalta olen yrittänyt itselleni vakuuttaa, ettei aina tarvitse suorittaa. Mä olen ollut vähän sellainen suorittajatyyppi, mutta pitäisi välillä ottaa löysemmin. Välillä se löysäily sitten menee paineissa ihan överiksi. Keskitie on ihan hyvästä syystä kultainen...

Mutta olkaa te tyypit ihmisiksi, minäkin yritän olla.


tiistai 4. helmikuuta 2014

Hitsi mä jumppasin

Mietin, että miten saisin toteutettua lupaukseni lisääntyvästä liikunnasta. Tosiasia on, että hävitän laihtumalla nämä vähätkin lihakseni. Lihaksista on pidettävä huolta.

Löysin Jillian Michaelsin jumppavideon Norma Noen blogista. Kun sanoin miehelleni huvikseni, että jumppaako hän kanssani, hän sanoikin joo. Sitten me jumpattiin tuo ohjelma läpi (kestää melkein tunnin). Oli kiva ja ajattelin ottaa uusiksi. Ihan kaikkia en voi polven nivelrikon takia tehdä, mutta tein sen ajan jotain vähän sinnepäin. Mies veti täysillä jumpan ja lämmin näkyi tulevan. Hän on kyllä oikeasti tosi kovakuntoinen. On harrastanut ikänsä liikuntaa ja on viisikymppiseksi tosi hyvässä kunnossa.

Mutta olen todella tyytyväinen, että ärripurristani huolimatta ryhdyin hommaan. Seuraavaksi suihkuun!

Hittoilainen sentään!

Joo, tänään painoa 90,9 kiloa! Potuttaa!

Eilen jumppasin suht kevyesti sellaiset puoli tuntia ja tein tallihommia reippaasti. Yritin juoda riittävästi ja söin aika kevyesti. Päivällä tomaattikeittoa ja illan suussa salaattia (feta ja pari palaa makkaraa) sekä jokusen riisikakun päällysineen sekä omenoita ja porkkanan. Illalla ei ollut yhtään turvonnut olo, mutta kun aamulla heräsin huomasin heti, että turvottaa. Ennen vaakalle menoa arvasin, ettei se 15 kilon välitavoite tullut vieläkään täyteen.

Tässä olen kelannut, että miten suhtaudun. Jos olisin vain hissukissun lähtisi painoa. Toisaalta oikeastihan tuo liikunta tekee hyvää. Pakko vaan jatkaa valittua tietä. Tänään minulla ei ole tallitöitä, joten ajattelin lähteä jossain välissä sauvakävelemään. Ruuaksi kaavailen purjoperunakeittoa. Iltaruoka on vielä avoin (lue: odottaa kaupassa).

Minnehän mä hukkasin sen yhden blogikirjoituksen, jossa oli parit kivat kotijumpat? Olisiko kellään antaa jotain linkkejä juutuupiin tms. joiden tahtiin tämmöinen huonokuntoinen köntys voisi jumpata?

Tänään tartteisin muutenkin kovasti sparrausta...

maanantai 3. helmikuuta 2014

Turhautumisesta eteenpäin

Hinkuan niin paljon tuota 15 kilon ylitystä, että olen just nyt todella turhautunut. Eilisen hevospuuhastelun jälkeen mulle oli tullut 400 grammaa lisää. Sauna tai liikunta saa aikaa tätä turvotusta, joka kyllä tuntuu selkeästi. Yritän nyt silti juoda nestettä, jotta kroppa ymmärtäisi, että kroppa ei tule kärsimään nestevajauksesta ja että ei siis tarttee säästellä kaikkea nestettä.

No. Toisaalta tossa kilomäärän tavoittelussa on turha rypeä ja jäädä junnaamaan. Ennemmin tai myöhemmin se siitä taas heilahtaa oikeaan suuntaan. Mietin nyt ainoastaan, että pitää vaan tiukemmin pitää ruokarytmistä kiinni. Olen jättänyt ehkä vähän liikaa ruokailuihin väliä. Ja sitä liikuntaa pitää tehdä useammin kuin kerran viikossa!

Tällä viikolla aion liikkua sen viisi tuntia (minimi). Yritän myös muutenkin tuoda tälle viikolle enemmän tekemisiini suunnitelmallisuutta. Tämä viikko on tiukka työviikko, mutta yritän tehdä töitäni positiivisella fiiliksellä. Yritän olla repeilemättä liian moneen hommaan. Olen myös aika kiltti ja ihmiset kääntyvät monissa asioissa puoleeni. Sitten jätän omat tärkeätkin asiat tekemättä ja teen niitä toisille tärkeitä juttuja. Tällä viikolla tavoitteeni on päästä vesijuoksemaan ainakin kerran.

Tänään teen töitä, syön lounaan ajoissa (todennäköisesti fetasalaatin) ja iltapäivällä syön myös välipalan. Nuo välipalat on välillä unohtuneet, etenkin viime viikolla. Sitten teen tallihommia ja vihdoinkin jossain välissä ajattelin jumpata netin ohjeilla edes vähän. Otan tavoitteeksi ensin jaksaa vaikka sen 10 minuuttia. Kävellä jaksan vaikka tuntitolkulla, mutta jumppa ei ole yhtä helppo juttu.

Tästä kirjoitetusta saattaa ymmärtää, että vähän meinaa mennä masiksen puolelle. Muistan kuitenkin oppimani, että eteenpäin kuin mummo lumessa. Kyllä se siitä taas lähtee. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Nyt sitten vaan pidän huolen, ettei jää suunnittelun tasolle. Siksi kirjoitankin täällä, että tekin saatte kontrolloida mua. Liikunko tarpeeksi? Olenko pysynyt suunnitelmissani?

Oikein mukavaa viikkoa teille kanssakulkijat!



sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kaamea säikähdys

Perjantaina vietin iltaa ystävän luona. Joimme skumppaa ja söimme sushia. Omaa osuuteni alkoholista oli pullollinen. Muuten päivän syömiset olivat hyvin järkevät (tomaattikeitto ja salaatti sekä normaalit aamupalasysteemit). Aamulla heräsin kovaan ripuliin. En tiedä oliko syynä tuo alkoholi tai sitten babyporkkanat., joita söin matkalla ystävän luo. Sushia syön niin usein, ettei siinä pitäisi olla mitään outoa. Babyporkkanoissahan on aina tosi lyhyt myyntiaika jostain syystä. Joskus ne ovat maistuneet vähän omituiselle, tosin ei tällä kertaa.

No, ei tuossa mitään. Kun menin kotiin katsoin vaakaa. Painoa oli 91,6 kiloa eli yksi kilo lisää. Myöhemmin illalla ennen nukkumaan menoa painoa oli jo 92,6 kiloa. Kaksi kiloa vuorokaudessa!

Minä, joka odotan nyt kovasti meneväni alle 90-kiloa, painoin yks kaksi noin paljon.

Tänään sunnuntaina vaaka onneksi näytti 90,6 kiloa eli tuo pari kiloa katosi yön aikana jonnekin. Onneksi!

Aiemmin laitoin tälle loppuviikolle tavoitteeksi liikkua kolme tuntia. Lauantaina en ehtinyt (seliseli), paitsi siivosin tietty talleja. Sunnuntaina meni pari tuntia hevosteluun ja vielä olisi talli siivottavana.Se on siinä ja siinä olenko nyt liikkunut sen kolme tuntia vai en.

Ensi viikolle otan tavoitteeksi liikkua viisi tuntia, johon en aio laskea tallitöitä. Syömisessä ei ole muuta tavoitetta kuin jatkaa tähän nykyiseen malliin. Mutta on tuossa liikunnassa tavoitetta. Pakko tehdä siis jo viikolla jotain, ettei jää liiaksi viikonloppuun tuo liikunta.