torstai 30. tammikuuta 2014

Tuu jo - 15 kiloa!

Kyllä tämä - 15 kiloa nyt tuppaa venymään. Jostain syystä mulla on ollut turvotusta aamuisin. Ehkä vaikuttaa, ettei uni ole ollut ihan priimaa, kun olen unohtanut käyttää CPAP-laitetta (uniapnea) kahtena yönä. En ole syönyt mitään ylimääräisiä. Juominen on tosin ollut vähäistä. Mikä lie syy, mutta kyllä se sitten taas jossain välissä pumpsahtaa tuohon lukemaan. Tänään siis paino 90,6 ja eilen 90,4.

Kummasti sitä näitä välitavoitteita odottaa.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Parempaa suunnittelua eukko!

Minä olen joskus liike-elämän melskeissä ollut todella suunnitelmallinen ja määrätietoinen. Nyt vaan haahuilen ja aikaansaaminen on aika surkeaa. No, syömiset on sentään hallinnassa eli se puoli toimii kun juna.

Duunit, opinnot ja muu härdelli vie aikaa, mutta kyllä mun on ehdittävä liikkuakin. Multa katoaa kohta lihakset, kun laihdun. Aineenvaihduntaakin pitää tehostaa.

Loppuviikosta perjantai on "myyty" kokonaan, mutta jossain välissä on pakko ehtiä liikkumaan. Ajattelin ottaa miehen Loopin käyttööni, kun hän liikkuu reippaasti muutenkin eikä tarvitse sitä itseään kirittämään.

Jos tässä nyt päätän, että loppuviikosta on ehdittävä liikkumaan ainakin kolme tuntia? Eihän se paljoa vielä ole, mutta alku kuitenkin. Alku reippaammalle liikunnalle ja suunnitelmallisuudelle. Katsotaan mitä loppuviikosta on tapahtunut. Hävettää, jos en edes moista ole saavuttanut.


tiistai 28. tammikuuta 2014

Lihavuusepidemian syntipukit

Vielä kuusi päivää on Yle Areenassa nähtävillä ensimmäinen jakso sarjasta: Lihavuusepidemian syntipukit. Sarjasta tulee toinen jakso tänään tiistaina kello 23.10. Ajattelin senkin tallentaa.

Sarja on mielenkiintoinen, koska se käsittelee asioita laajemmin kuin yhden ihmisen kautta. Mikä tässä ajassa on muuttunut, kun ihmisten paino lisääntyy? Ei voi olla niin, että yks kaks on vaan ihmisten itsehillintä laskenut. Joku/jotkut ovat tämän asian tausta, mutta mikä.

Ehkä meitä pulleita hieman lohduttaa, että kaikki ei ole siitä tahdosta vain kiinni. On rakenteita, jotka tekevät painonhallinasta vaikeaa usein.

No, minä jatkan tällä valitsemallani tiellä.

Ajatuksia aamupäivällä

Saan ihan hirveästi intoa ja ajatuksia teiltä armaan kanssabloggaajat. Lämmin kiitos siitä! Olen onnellinen, että olen löytänyt blogimaailmasta aitoja tyyppejä joiden kanssa voin jakaa ajatuksia painonhallinnasta ja joskus vähän muustakin.

Hassuinta tässä on se, että kaikki eivät ole edes tämänikäisiä lähes mummoja. En minä ole unohtanut millaista oli olla nuori tai millaista oli olla ruuhkavuosissa. Muistuu nuo ajat mieleen, vaikka silloin en joutunut vielä taistelemaan kiloja vastaan aktiivisesti.

On oikeastaan aika rankkaa olla tässä ajassa nuori nainen, kun oikein miettii. Tämmöiseltä tädiltä ei enää kukaan odota ulkonäön suhteen kovin kummoisia, vaikka toisaalta minusta tuntuu, ettei meitä oikein edes tahdota nähdä. Nuoret naiset taasen ovat suurennuslasin alla. Pitää näyttää hyvältä, seksikkäältä. Toisaalta nuo asiat sitten tuovat omat hankaluutensa. Mutta kovin on tämä nykymaailma ulkonäkökeskeinen. Vai kuvittelenko minä?

Eilen pohdin aikalailla härdelliäni, jota omaksi elämäkseni myös kutsun. Mun pitäisi saada kuri ja ryhti sekä hauskuun ja nautinto myös muuhun elämääni tasapainoon. Painonhallinnassa homma toimii hyvällä fiiliksellä, mutta miten sen saisi laajentumaan muuhun elämääni? No, tuskin sitä kukaan muu ratkaisee kuin minä itse. Mutta kun näitä tälleen "ääneen" vaivaa, niin ehkä se ratkaisu sitten aukeaa itsellekin. Toisaalta toisilta oppiminen ja oman ahtaan ajatusmaailmansa laajentaminenkin voi tuoda uusia tuulia ajatteluun.

Jos nyt lopettaisi tämän pohdinnan ja kertoisi päivän tärkeät faktat. Minähän olen 176 cm ja tänään painoni oli 90,6 kiloa. Lähtöpaino 10.9.2013 oli 105 kiloa. Pahimmillani pari vuotta sitten painoin 112 kiloa. Olen tosi tyytyväinen, kun maanantain saunaturvotus lähti pois. Enää 600 grammaa 15 kilon osatavoitteeseen, Jippii!

Kaikilla oikein mahtavaa päivää!

maanantai 27. tammikuuta 2014

Muutakin elämää kuin painonhallintaa?

Tämän painonhallinta on ollut elämäni prioriteeteissa tosi korkealla. Olen motivoitunut, mutta toisaalta tämä syömiseni ei ole vaatinut mitään kovin kummoisia ponnisteluja tai virittelyjä. Silti tämä elämä on kokonaisuus. Ajattelin tässä vähän avautua ja kertoa muusta elämästäni. Tästä ei tule mikään lifestyle blogi, mutta kun tätä nyt kuitenkin luetaan, niin lienee asiallista kertoa vähän enemmän millainen tyyppi olen.

Olen tehnyt entisenä työnarkomaanina suhteellisen hyvän uran, mutta eräässä vaiheessa sain erinäisten tapahtumien kautta tarpeekseni. Olin pari vuotta tekemättä mitään kummempaa, kunhan toivuin parinkymmenen vuoden kovasta työnteosta. Saatoin herätä klo 4 ja lähteä töihin. Siellä saatoin viihtyä puoleen yöhön saakka, vaikka minulla oli perhekin.

Innoistuin opiskelemaan ja tällä hetkellä opiskelen yliopistossa. Yliopisto on kaukana, joten en siellä jatkuvasti ramppaa. Onneksi montaa asiaa voi edistää etänäkin. Opiskelu on ihan mielenkiintoista ja juuri nyt olisi oikeastaan kiva tehdä sitä lähes täyspäiväiseksi. Olen kuitenkin osa-aikatöissä, vaikka työajat ovatkin joustavat. Työ ei välttämättä ole riittävän haastavaa minulle ja mietinkin välillä, että voisin tehdä jotain muutakin. Mutta sitten pelkään taas imeytyväni ihan liikaa työelämään.

Minulla kissoja, koira ja hevosia sekä remontoitava talo. Kaikki tämä muodostaa tällä hetkellä aika stressaavan yhtälön opiskelun ja työn kanssa. Mieluiten luopuisin työstäni, mutta jostain olisi saatava tuo pieni summa rahaa tilalle kuitenkin. On minulla sen asian suhteen suunnitelmia, mutta suunnittelu ja toteutus vie aikaa.

Pahinta kaikesta on, että minulla on ollut aika lailla keskittymisvaikeuksia. Mitään näistä elämän osa-alueista en oikein hoida niin hyvin kuin haluaisin. No, läheisistä minä yritän sentään pitää hyvää huolta. Nytkin minun pitäisi tehdä opiskelujuttuja ja työhön liittyviä asioita, mutta täällä minä vaan bloggaan. Stressaan tekemisistä niin, etten sitten tee mitään. Jotenkin ei vaan nämä elämän osa-alueet ole omissa osasissaan vaan aina kun teen jotain, tunnen huonoa omatuntoa siitä, että teen vääriä juttuja. Enkä sitten saa aikaan mitään.

Ymmärtääkö kukaan tätä mun ongelmatiikkaa?

No, joku on onneksi sentään hyvin. Painonpudotukseen olen ollut tyytyväinen.

IIK!???

Aamulla menin vaakalle ja se näytti puoli kiloa lisää. Kauhistuin ja mietin, että nyt saan tosiaan eiliselle kirjoitukselleni kunnon vastineen. Mietin syömisiä ja sitä olinko kenties syönyt jopa liian vähän?

Sitten tajusin. Rahoituin. Kävin eilen pitkästä aikaa saunassa ja yölläkin hikoilin. Hikoilu ei nimittäin saa minua laihtumaan vaan päinvastoin kroppa pitää nesteestä kiinni kynsin hampain keräten sen aikamoiseen pöhötykseen. Naama näyttää pulimummolta ja sormet on kuin...

Eli tämän päivän punnitustulos pitää vain unohtaa ja jatkaa tällä valitulla tiellä. Eikä oikeasti tuo puoli kiloa muutenkaan olisi ollut maailmanloppu. Se on vain yksi punnitus tässä hyvin mennessä painonhallinnassani.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa ja tsemppiä teidän elämään!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Superdieetit

Olen seurannut tv:stä aina satunnaisesti näitä superdieetteja yms. Hienoja suorituksia, mutta eniten minua kauhistuttaa se, etteivät ne läheskään aina vie siihen loppuelämän hallittuun painoon. Myöhemmin tuleekin kilot takaisin jopa korkojen kera. Tietysti minua hetkittäin myös pelottaa, että jos tämä omakaan tapa ei vie siihen hallintaan. Jostain syystä olen kuitenkin hyvin luottavainen nyt, että pääsen tavoitteeseen ja tulen myös pysymään kevyempänä. No, huomenna saatte varmaan lukea paniikki ja pelkoni samasta aiheesta...

Itse kuitenkin on kuin voittaja olo. Ihmeellistä ja hassua. Mutta jotenkin kun tajuan, etten minä tarvitse mitään superia tai ihmettä. Minä syön terveellistä ruokaa kohtuuannoksia ja joskus herkuttelenkin. Minulta ei ole mikään kiellettyä (paitsi asiat joita ei kroppani kestä kuten vehnä) ja voin viettää ihan normaalia elämää. En ole missään muusta elämästä eristetyssä umpiossa yrittämässä laihduttaa.

Olisi jotenkin kaameaa onnistua ja sitten kun alkaa viettää "normaalia" elämää jättäen ateriankorvikkeet yms. ja sitten alkaisikin lihoa. Mun pääni ei kestäisi sitä. Tulisi hirveät morkkikset. Toisaalta. Eihän me ihmiset olla samasta puusta rakennettuja. En minä ajattele, että tämä minun tieni olisi ainut oikea ja autuaaksi tekevä.

Mä jotenkin luulen, että olen tehnyt jo monta vuotta tätä "laihista". Mun vaan piti saada pääni kuntoon ja ymmärtää se, miten voin elää järkevästi vaikka maailma on täynnä kaikenlaisia houkutuksia.

Yksi tärkeä juttu on myös houkutuksen kohdatessa, että funtsin mitä mä teen itselleni. Kun käsi on tarttumassa herkkuun tai sitä herkkua meinaisi ottaa lisää, niin mietin, että haluanko mä itselleni sen ylipainon  ja siihen liittyvät hankaluudet sekä kurjan vanhuuden hetkellisen mielihyvän takia? Mietin, että mitä minä ansaitsen. Minä olen arvokas itselleni ja läheisilleni. Ansaitsen olla terve ja hyvinvoiva. En halua vihata itseäni. Mässäilystä kieltäytyminen on palvelus minulle itselleni.

Toinen juttu on, että olen alkanut entistä enemmän arvostaa herkkuja. Siis niin, että nautin todella siitä karkkipäiväni karkista. Se maistuu hyvältä ja olen sen myös aina huolella valinnut.

Jos lopettaisi tältä päivältä tämän oman tiensä kehumisen. Kai tämä on tätä itsensä psyykkausta...

Mukavaa talvista päivää kaikille niille, joita täällä näköjään käy. Toivon teille kaikille voimaa omalla tiellänne tai siihen liittyvissä valinnoissa!


torstai 23. tammikuuta 2014

Kylmä laihduttaa?

Iltalehdessä on juttu siitä, että kylmässä sisätilassa oleminen laihduttaa

Meillä on tehty lämmitysjärjestelmän muutos eikä ikkunoita oltu valmisteltu talven varalle. Alakerrassa ei ole vielä takkaa ja siellä oli tuossa yhdessä vaiheessa vain 15 astetta lämmintä. Myöhemmin lämpötila nousi kuuteentoista eli kylmää on. Makuuhuoneessa on onneksi ihan lämmintä. Tuolla alakerrassa ollaan kuitenkin aika lailla eli minäkin olen siis saanut vähennettyä sillä rasvavarantojani. Mielenkiintoista!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ensimmäinen seuraaja!

Onpa hauskaa, että minulla on ensimmäinen seuraaja täällä. Olen itse saanut tässä painonhallinnassa paljon apuja muiden blogeja lukiessa. Myös epäonnistumiset ja harmit saavat minut pohtimaan asioita ja auttavat minua. Korvien välistähän tässä asiassa on kyse!

Tämän aamun toinen kiva juttu oli, että paino oli taas pudonnut. Nyt pudotus on 14 kiloa. Teen paremmalla ajalla selvityksen tarkemmin noista kiloistani ja tavoitteista.

Mutta nyt on ihana pakkaspäivä! Lähden vähän ulkohommiin, sitten syön lounaan ja iltapäivänä teen töitä. Tästä tulee hyvä päivä!

tiistai 21. tammikuuta 2014

Palkitseminen

Mahtava keli ulkona. Aurinko paistaa ulkona ja mielessäni. Paino oli tänään 13,9 kiloa alaspäin eli tavoitetta kohti matkalla ollaan. Enää reilu kilo seuraavaan välietappiin. Millähän sitä silloin palkitsisi itseään? Tai no... meillä on sovittu, että mies hoitaa palkitsemisen, mutta toiveeni mukaan. Meillä on sen verran suuri tuloero, että pienetkin palkitsemiset omista tuloistani voisivat olla hankalia.

Tavoitteet on viiden kilon välein. Olen nyt ansainnut kivat ulkoilulenkkarit ja haluamani neuleen. Mikähän olisi hyvä 15 kilon tavoite? Kahdenkymmenen kilon jälkeen voisi palkinto olla jo merkittävämpi. Tuon 20 kilon toivon olevan saavutettu ennen kevään matkaa. Siihen on aikaa vielä ja painon pitäisi pudota pari kiloa kuukaudessa, kun nyt taitaa olla vauhti on ollut reilut 3 kiloa per kuukausi. Ei siis mahdoton haaste. Paljon riippuu siitä, että kuinka linjassa tämä syömiseni on. Mietin myös sitä, että jos lisään liikuntaa, tuleeko säästöliekki? Olen siihen aiemmin törmännyt ja se on joskus todella paha. Jos alan liikkua enemmän, pitää ehkä nostaa syötävää ruokamäärää. Tämä nyt on tämmöistä pähkäilyä, mutta haluan olla valmistautunut mahdollisiin vastoinkäymisiin. Ainakin henkisesti.

Olispa kiva tietää miten muut palkitsevat itseään onnistumisesta. Tietysti hyvä olo jo itsessään palkitsee.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Vaatekauppa kotona

En ole oikein hahmottanut laihtumistani kunnolla. Mulla on sellaiset "kauhukahvat" lanteilla luonnostaa, että vyötäröstä löysät vaatteet jäävät siihen roikkumaan. Päälle olen vain laittanut sitten paidan, niin ei ole tarvinnut vaatteita uusia. Melkein kaikki hameet tippuisivat päältä ilman kahvojani. Housuja pidän ylhäällä vyöllä. Lempparifarkuni sitten kuitenkin menivät rikkoontuivat haaroista. Oli mentävä kauppaan ostoksille.

Tavoitteeni on laihtua edelleen vielä paljon, joten en todellakaan halua käyttää väliajan vaatteisiin rahaa oikeastaan ollenkaan. Kirppareilla ei tämän kokoluokan tytöille farkkuja ole ollut tarjolla. Menin ostoshelvetissä piipahtamaan ja huomasin, että minulle löytyy myös normaalikokoisten osastolta jopa farkkuja (koko 46). Mikään ei napannut enkä tosiaan uhrata rahaa. Lopulta oli kuitenkin jotain ostettava ja tyylikkäästi Prismasta löysin joustavat farkut. Noin ylipäätään kauppojen valikoimat tympivät. Isommalle ihmiselle on tarjolla vain trikoohalatteja ja materiaalit ovat mitä ovat. Siistejä ns. toimistovaatteita ei ole saatavilla ainakaan tavallisissa ketjuliikkeissä.

Kotona mieheni sanoi, että eikös minulla ole jotain vaatteita jokunen jätesäkillinen säilössä. Hän kävi kaivamassa nuo monen vuoden takaiset vaatteet (ehkä noin vuodelta 2004) säkeistä. Voi taju millaisia vaatteita! Siistejä, tyylikkäitä jakku, hameita ja iltapukuja ja muita mekkoja. Joitain kauluspaitoja yms. löytyi myös. Mikään ei näyttänyt vanhanaikaiselta tai tyylittömältä. Vaatteet ovat ajalta, jolloin panostin palejon taloudellisesti pukeutumiseen. Suurin osa on ostettu Lontoosta, Stockmannilta ja Saksasta. Vaatteita, joita en tällä hetkellä raaskisi ostaa. Mukana oli myös jokunen pitsivaate. Ensi kesän hit ja pop on kuulemma pitsi. Hassuinta oli, että nuo kaikki vaatteet mahtuivat minulle. Nyt vasta tajusin, että olen oikeasti laihtunut.

Oli tosi kivaa, kun oli vaatekauppa omassa kotona. Mikään ei maksanut mitään ja sain monella tonnilla vaatteita. Samperin hyvällä maulla ja mieliväreillänikin vielä... hih. Kukahan tyylikonsultti osaisi näin hyvin minua miellyttäviä vaatteita minulel valita?

Vähän haikeana jo ajattelen, että nämäkin jää minulle isoksi. Tuota pienempiä vaatteita minulla ei ole varastossa odottamassa. Vain yksi tavoitemekko. En ole edes varma tavoittelenko ihan sen kokoon...

Doctor Philin kirjassa käsketään heittämään pois kaikki liian isot vaatteet, ettei niihin tule halu palata. Mietin nyt noiden liian isojen vaatteiden kohtaloa ja näiden nyt löytämieni vaatteiden kohtaloa. Pitäisikö ne myydä jollain kirppiksellä. Osaako isommat tytöt niitä sieltä etsiä?

Sitten sain idean. Kun olen riittävästi pienentynyt ja noita vaatteita on kerääntynyt, laitan ilmoituksia alueen Facebook-kirppiksille. Kerron, että vaikkapa koosta 44 alkaen aina kokoon 52 löytyy vaatteita ja niitä voi tulla kokeilemaan ihan omassa rauhassa meille. Kun on isompi ei aina osaa tarkkaan sanoa, että mikä on missäkin vaatteessa oikea koko. Tuossa voisi käydä kaikki vaatteeni läpi ja jos kiinnostaa, niin sitten shoppaa useamman kerralla. Onko pöllö idea?


torstai 16. tammikuuta 2014

Vautsi!

Eilen oli tuo 13 ja tänään 13,5 kiloa!

Kyllä tuntuu hyvältä. Eilen taistelin flunssaa vastaan. Minähän olen kropan valuvikoja lukuunottamatta äärimmäisen terve. Tänä painonhallinta-aikana olen kuitenkin useampaan otteeseen ollut nuhainen. Kuumetta ei ole ikinä, mutta nuha ja siitä seuraava päänsärky ovat vaivanneet jonkin verran. Ei täysin primakuntoinen olo, mutta pahin nuha on poissa ja yön nukuin kohtuu hyvin. Yleensä nuha liittyy tilanteeseen, jossa olen saannut kylmää.

Tänään teen koneen ääressä hommia, mutta olen päättänyt, että yritän verrytellä niskaa ja selkää. Selän kunnolle on ollut todella hyvä selätin. Jos muuten mainitsen täällä tuotteen tai ruoka-aineen, teen sen täysin omasta tahdostani. Tämän blogin tarkoitus ei ole saada ilmaisia tuotteita tai rahaa. Mutta tuosta selättimestä tykkään. Kokeilin sitä kaverilla ensin ja innoistuin sen itsekin hankkimaan. En todellakaan treenaa sillä hikisesti. Mutta kun paikat jumittaa etenkin aamusta, edes pieni selättimen käyttö parantaa tilannetta. Itse en käytä kipeän polveni takia selätintä aivan kaikkeen, vaan teen liikkeen suorin jaloin. Niskan jumeja ja muuta liikkuvuutta varten laitan selättimen lähelle seinää ja nojaan tavallaan seinää vasten käsilläni. Hyvä liike niskalle.

Eilen surffailin painonhallintablogeissa ja se oli mukavaa. Kiva kuulla muiden haasteista painonpudotuksessa. Voisin jättää vähemmälle naamakirjan ja keskittyä tähän. Jos pystyy antamaan muille tsemppiä ja saa sitä muiltakin, niin se on kivaa. Naamakirjassa ei viitsi suht runsaalle kaveripiirille hirveästi tästä asiasta hälistä. Vertaistuki on tärkeämpää.

Toisaalta pohdin lukeeko kukaan tätä koskaan? Jokunen kävijä näkyy olleen. Veikkaan, että just sen takia kun olen käynyt jotain kommentoimassa. Mitähän ne tästä blogista ajattelevat? Olisiko jollain satunnaisella lukijalla jotain kysyttävää tai kommentoivaa?

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Tavoitteen puolessa välissä!

Tänään vaaka näytti - 13 kiloa. Oli ihana yllätys, vaikka olenkin ollut pari päivää aika sopparuokavaliolla. Tuo on kyllä ollut ihan sattumaa, siis sopan syönti.

Tässä vaiheessa olen siis puolessa välissä tavoitetta. Alunperin tavoittelin 25 kilon pudotusta, mutta nostin sen 26 kiloon. Sillä pääsen nippa nappa normaalipainoon. En vaan oikein osaa nähdä itseäni ja nahkaani pienempänä kuin tuo.

Tällä hetkellä saan positiivisia kommentteja ulkonäöstä välillä, mutta harva sanoo laihtumisesta mitään. Kun sitten kerron, että kiloja on mennyt, tulee kommentiksi, että se näkee. Mutta spontaanisti kukaan ei painonpudotuksestani sano mitään.

Omat havainnot ovat hassuja. Selässä olevat makkarat ovat vähentyneet ja pienentyneet. Niin valitettavasti myös rinnat. Rinnat alkavat kyllä roikkua entistä pahemmin. Ensimmäistä kertaa eläissäni olen alkanut ajatella, että jos tämä linja jatkuu niin en kyllä tykkää roikkuvista nahkoista tissien paikalla. Taidan mennä leikkaukseen, jos tämä linja jatkuu. Ei tämä vielä liivien kanssa kaamealta näytä, mutta mietityttää.

Vyötärö on pienentynyt eniten.. En ole mitannut, mutta todella huomattava muutos on tapahtunut.

Kauhukahvat eli kurvit eivät ole kummemmin vähentyneet. Vaatteet näyttävät kummallisilta päällä.

Kun moni housu lököttää, en tiedä mitä tehdä. Nyt pakkasilla laitan paksuja sukkahousuja alle, niin ei näytä niin pahalta. En raaski ostaa uusia housuja, jos ne jäävät parin kuukauden kuluttua liian pieniksi. Mikähän olisi oikea koko? No, ehkä jostain alennusmyynnistä löytyy jotain halpaa?

Onneksi en työn puolesta ole kummemmin ihmisten ilmoilla. Vaativammissa menoissa voin sitten laittaa hameen. Kun pistää paidan päälle, ei huomaa, että vyötärö on löysä. Takamusta löytyy kuitenkin.

Fiilikset on siis ihan hyvät. Kaikesta kaameasta stressistä huolimatta yritän pitää tämän painonhallinnan siellä prioriteeteissä lähes ykkösenä. Itsekkyyttä kenties, mutta minä pidän tällä tavoin itsestäni huolta ja se on myös läheisteni hyväksi. Olen todennäköisesti täällä pidempään muista huolehtimassa, kun saan painoa alas.

Nyt jännittää taas miten paino tästä kehittyy.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

After Joulu

Olen ylpeä itsestäni!

Saavutin 12 kilon painon pudotuksen ja jouluna tuli takaisin kiloja. Ylpeä olen siksi, etten lannistunut, otin virheistäni opikseni ja jatkoin painonhallintaa. Eilen pääsin takaisin 12 kilon painonpudotukseen.

En syönyt jouluna kaksin käsin ruokaa. Aattokin meni hyvin. Vasta tapaninpäivänä meni systeemini sekaisin. Meille jäi tulematta kylään n. 10 henkeä. Vaihtoivat tuloaikoja ja pari peruutti kokonaan. Meillä oli yks kaks käsissä suhteellisen helposti pilaantuvia herkkuja, joita en ihan kaikkea voinut muka heittää pois.

Ensi jouluna olen fiksumpi. Hmmmm.... millä lailla? En kutsu ketään herkuttelemaan tai ainakaan suurta porukkaa. Muuten esimerkiksi aaton syömiset menivät oikein hyvin. Meillä ei ollut kymmentä lajia herkkuja kotona, vaan huolella valittuja terveellisiä ruokia. Toki maistuvia ja juhlaisia, mutta ei mitään joka olisi vienyt painonhallintaa väärään suuntaan.

Nyt vuoden alussa lehdet pursuavat "dieettejä" yms. Tämä ei onneksi ole dieetti vaan terveellinen elämäntapa. Ihmeellisiä juttuja siitä kuinka X laihdutti parissa kuukaudessa 30 kiloa. Huh huh!

Olen aloittanut kevyesti liikunnan. Nyt aluksi jokunen kerta viikossa ja jos kroppa kestää, tulen liikkumaan enemmän. Sauvakävely ja vesijuoksu ovat nyt lajini. Toistaiseksi on mennyt ihan mukavasti.

Tulevat viikot ovat äärimmäisen kiireisiä elämässäni. Olen kuitenkin päättänyt, että kohtaan ne pitämällä itsestäni hyvää huolto. Katson mitä syön ja yritän päästä hieman liikkumaankin.

Jos tätä joku lukee, niin toivotan oikein mukavaa alkanutta vuotta 2014. Tämä vuosi on hyvä!