keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ärsyttävää

Ei vielä kotivaaka näyttänyt sitä kymmentä kiloa. Sata grammaa uupuu.

Nyt tietysti iski kaamea pelko, että jospa tämä nykyinen syöntimäärä onkin liikaa laihtumiseen. Olen odottanut, että sä määrä on jossain kauempana. Mielestäni en nimittäin syö mitenkään hirveästi ja on vaikea kuvitella, että tästä määrästä lähtisi laskemaan syötävää määrää.

Toivon, että tässä on kyseessä tilapäinen jumi. Sellainen minulla oli tuolla aiemminkin. Periaatteessa tämä voisi olla jotain hormoonikierron asioitakin. Minulta on poistettu kohtu, mutta munasarjat on. Huomaan joista aktiivisuuteen ja fiiliksiin liittyvistä jutuista, että kierto toimii edelleen. Ajallisesti minulla voisi nyt olla kuukautiset, sillä viime viikolla olin kovin aktiivinen ja energinen, kuten ennen aina ennen kuukautisia. Ennen ainakin olin hieman turvonnut kuukautisten aikana.

Mutta ei auta muuta kuin pysyä vain tässä systeemissä ja uskoa, että laihtuminen vielä jatkuu.

tiistai 26. marraskuuta 2013

10 kiloa kiusaa

Ennen viime viikonloppua painoin reilusti yli 10 kiloa vähemmän kuin aloittaessani tämän elämänmuutoksen. En mielestäni herkutellut ylenpanttisesti, mutta silti paino pompsahti ylöspäin. Sormet ovat olleet hieman turvonneen oloiset. Kotona mitaten painoin vielä sen sata grammaa uupuen, mutta terveydenhoitajalla käydessä olin siellä tapahtuneen mittauksen mukaan saavuttanut tuon 10 kiloa.

Toivottavasti huomenna oma vaaka näyttää sen tavoitteen täyttyneen uudelleen enkä enää sahaa sen ympärillä.

Tällä hetkellä olen siis laihtunut 10 kiloa yhdessätoista viikossa. Melkein kilo per viikko. Kyllä se taitaa ihan kohtuullinen tulos olla. Täytyy ottaa myös huomioon, etteivät nämä muutokseni ole mitenkään radikaaleja. En kärvistele nälissäni, en himoliiku enkä ole millään omituisella dieetillä. Syön ruokia joista pidän enkä koe mitenkään riutuvani. Voin hyvin kuvitella syöväni lopun elämääni näin. Se sitten jää nähtäväksi millaiseen painoon saakka tämä ruokavalioni vie. Jossain vaiheessahan tämä painonnousu hidastuu ja lakkaa. En kuitenkaan tahdo edes missimittaiseksi. Haluan olla muodokas ja kurvikas nainen.

Aikaisemmin analysoin miksi olen ainakin toistaiseksi onnistunut tässä tavoitteessani. Unohdin erään tärkeän, ehkä tärkeimmän asian. Tajusin sen vasta pari päivää sitten. Olen alkanut käyttää ns. CPAP-laitetta parin vuoden tauon jälkeen eli öisin minulle tuuppaa maski happea naamaan. Monelle uniapneaa sairastavalle korostetaan, että uniapnea voi parantua, jos laihduttaa. Minä väitän, että uniapnea nimenomaan lihottaa. Minä olen kärsinyt uniapnean oireista hoikkanakin eli tuskinpa vaan ylipaino on uniapnean syynä. Villi arvaus, ettei uniapnea lopu, vaikka hoikistuisin kymmeniä kiloja. Kun saa happea, ei ole väsynyt ja pöppöräinen olo. Jaksaa paremmin miettiä mitä syö eikä kroppa ole jatkuvassa stressitilassa. Huonolla unella on todettu olevan lihottava vaikutus.

Minulla on seuraava terveydenhoitajan aika vasta tammikuussa. Paljonkohan minä silloin painan? Itselläni on tavoitteena, että vuoden vaihteessa olisin laihtunut 12,5 kiloa eli olisin puolessa välissä tavoitettani. Joulunaika ja odotus on tietysti painonhallinnalle haasteellista. Olen kuitenkin jo suunnitellut miten hanskaan tilanteen.

Olen joskus aikoinaan aloittanut laihdutuksen Painonvartijoissa juuri ennen joulua. Kyllä minä siitä aika hyvin selvisin. Toivottavasti selviän nytkin.

Hyvä on kuitenkin mieli. Edelleenkin ihmettelen miten minä näin helposti laihdun.






tiistai 19. marraskuuta 2013

Seuraava tavoite lähestyy!

Olen näköjään tosi vähän kirjoitellut. Johtuu varmaan stressin määrästä. Työhön ja muuhun ei millään riittäisi intoa, mutta on vaan ollut tehtävää. On moni kiva ja mielekäs asia jäänyt vähemmälle.

Tärkeää on kuitenkin, että olen pysynyt valitsemallani tiellä. Tämä painonpudotus on ollut prioriteeteissäni lähes ykkösenä. Toisaalta tämä ei sen kummemmin ole vienyt aikaa. Sen kun vaan kuvaan mitä syön ja teen näissä arkiruuassani asiallisia päätöksiä.

Nyt on enää 100 grammaa kymmenen kilon pudotukseen. Tuon jälkeen on jäljellä 15 kiloa eli vielä 2,5 kiloa puoleen väliin. Mutta hyvältä tuntuu edelleen ja hyvin vaivattomalta. Tuossa yhdessä välissä kahden kuukauden jälkeen tuntui vähän junnaavalta, mutta sitten alkoi taas laihtuminen. Ei mikään hurja vauhti päällä, mutta silleen hitaan varmasti. Tämä kohta 10 kiloa on lähtenyt noin kolmessa kuukaudessa.
Olen pyrkinyt analysoimaan sitä miksi tämä on mennyt näin mukavasti ilman mitään ihmedieettiä.

1) Ruokavalioni on ollut valmiiksi jo aika hyvä. Syön paljon  eri muodoissaan kasviksia enkä hirveästi turhia herkuttele. Vain annoskoko on muuttunut eli en ota lisää ruokaa. Kuvaan syömisen ja siinä pysyn. Ennen tuli otettua ruokaa vain sen takia, ettei joutuisi muka heittämään ruokaa pois. Ylijääneen  ruuan voi aivan hyvin syödä esim. seuraavana päivänä lounaaksi.

2) Voi olla, että jos söisin paljon leipää ja hiilihydraatteja, voisi taistelu mielihaluja vastaan olla rankempaa. Olin aiemmin jossain määrin hiilarikoukussa. Nyt, kun vehnä ja ruis eivät käy minulle enää, on ollut paljon helpompaa. Jos syön väärin, saan vatsan kipeäksi ja ripulin. Vaikka pulla tms. houkuttaisi, ei noiden ongelmien takia viitsi itseään kiusata. Tämä "positiivinen" ongelma ei luonnollisestikaan kaikilla ole, joten siitä ei ole muille apua. Mutta varmasti tämä on minua jossain määrin auttanut.

3) Erittäin tärkeänä pidän säännöllisiä tapaamisia terveydenhoitajan kanssa. Hän on ulkopuolinen sparraajani ja etenkin viime kerralla painon jumittaessa hieman, oli sparraus todella tarpeeseen. Aiemmin olen juuri tässä vaiheessa luovuttanut. Toki  ystävistä ja puolisosta voi olla paljon apua, mutta valitettavasti heidän läheisyytensä saattaa olla joskus vähemmän hyödyksi. Oma puolisoni on ollut kyllä oikein kannustava.

4) Minusta oleellinen seikka on ollut myös pääkoppani kunto. Luin Dr Philin kirjaa ja olen pohtinut painonpudotusta hyvin syvällisesti. Teen jatkuvasti tietoisia päätöksiä syömisestäni. Olen myös alkanut tottua ajatukseen, että joudun luopumaan monesta lempivaatteesta. Dr Philin mukaan liian isot vaatteet on vietävä talosta pois ja pian joudun näitä asioita tekemään. Monelle uusien vaatteiden shoppailu on mieluisaa, mutta minä en pidä vaatteiden ostamisesta ostamisen vuoksi. Ikää myöten olen alkanut arvostaa enemmän vaatteiden laatua ja kestoa ja pukeudun muutenkin melko klassisesti.En ole ostanut vähään aikaan vaatteita, sillä en ole tarvinnut niitä enkä halua ostaa vaatteita, jotka pian joutuisin kuitenkin luovuttamaan. Minulla on aika kiva puvusto ja olen todella kiintynyt vaatteisiini. Tämä on oikeasti minulle tiukka paikka. Yritän lohduttautua sillä, että laihduttuani riittävästi suunnittelen uuden puvuston. Mietin tarkkaan millaisia vaatteita tarvitsen ja luon järkevän kokonaisuuden, jota voi sitten asusteilla ja pienillä uudistuksilla hyödyntää pitkään. Mitään kertokäyttövaaatusta en aio hankkia.

5) Meinasi unohtua. Osaan myös herkutella. Suklaaseen panostan ja sitä syön joka viikko. Valitsen tämän herkkuni tarkasti.

Kirjoitan myöhemmin vähän tarkempia juttuja näistä syömisistä.